Pitkät jutut

Suomen Rauhanturvaajaliitto ry järjestää 9.-12. kesäkuuta 4. Pohjoisen Euroopan Veteraanitukikonferenssin Puolustusvoimien Kansainvälisessä Keskuksessa Niinisalossa. Konferenssin päämääränä on entisten rauhanturvaajien kokonaisvaltainen tukeminen. Puolustusvoimien vahva tuki mahdollistaa konferenssin järjestämisen. Konferenssin avaa SB/RT-veli kenraalimajuri Ahti Vartiainen ja konferenssin isäntänä toimii puheenjohtaja Heikki Pietilä.

Aikaisemmat kolme konferenssia on järjestetty 1,5 – 2 vuoden välein 1999 alkaen Norjassa, Alankomaissa ja Tanskassa. Vuosien varrella osallistujia on tullut lisää mikä antaa laajempaa ja syvempää ulottuvuutta entisten rauhanturvaajien tukemisessa. Tietojen, kokemusten ja ideoiden vaihto eri maiden välillä on hedelmällistä vaikka rauhanturvaajien rekrytointijärjestelmät ja muut systeemit ovatkin erilaiset.

Tässä konferenssissa kiinnitetään erityistä huomiota käsitteeseen ”senior competence” eli miten rauhanturvaajan koulutus ja kokemus voidaan hyödyntää puolustusvoimissa ja muissa organisaatioissa sekä toisaalta miten rauhanturvaaja voi hyödyntää tietojaan ja taitojaan elämässään.

Konferenssiin osallistuu 15 maata tai organisaatiota Pohjois- ja Keski-Euroopasta. Lisäksi osallistuu Maailman Veteraanijärjestön ( World Veterans Federation ) presidentti Hamid Ibrahim Malesiasta. Delegaatteja on yhteensä 35, edustaen sekä RT/SB-järjestöjä että asevoimia. Liittomme delegaatit ovat Hannu Piispanen, Jukka Hämäläinen, Monica Röberg ja Anita Starck.

Konferenssin ensimmäisenä päivänä osanottajat tutustuvat mm Kankaanpään Kuntoutuskeskukseen. Toisena päivänä on mm konferenssin viralliset avajaiset, korkeatasoisia luentoja sekä eri järjestöjen tervehdyksiä. Tänä päivänä aloitetaan myös eri maiden edustajien esityssarjat. Kukin maa esittää 10-15 minuutin ajan omia kokemuksiaan ja ideoitaan sanoin ja kuvin. Nämä esitykset jatkuvat kolmantena päivänä. Näistä esityksistä syntynee vilkas ja hedelmällinen keskustelu mikä lienee konferenssin arvokkainta antia. Lisäksi esitykset painetaan paperille, monistetaan ja jaetaan konferenssin kaikille osanottajille.

Päivän päätteeksi on työryhmätyöskentelyä ja konferenssin yhteenveto. Loppukeskustelun yhteydessä selvinnee myös kuka mahdollisesti lupautuu järjestämään seuraavan konferenssin parin vuoden kuluttua.

Kolmas päivä huipentuu päätöspäivälliseen Conference Dinner joka poikkeuksellisesti ei nautita kristallikruunujen alla vaan Jämijärvellä isossa kodassa mallia Lappi. Hyvä näin, ettei delegaatteja tarvitse viedä Lappiin saakka kokemaan eksotiikkaa.

Neljäntenä päivänä, sunnuntaina 12. kesäkuuta on konferenssin päättäjäiset ja kuljetukset Helsinkiin sekä lennot kotiin.

Konferenssin aikaan Suomen alkukesä on kauneimmillaan ja toivomme vieraamme nauttivan siitä. Konferenssin järjestäjät ovat tehneet parhaansa – toivottavasti kaikki onnistuu.

Stig Röberg