skip to main content

Palautetta sivustosta voi antaa Facebookissa tai Kuso- Kulkee palstalla.

Ja sit hei, sun kandee liittyy jäseneksi. Muistat vaan valita paikallisyhdistykseksi Hölkkäri On Web.

Pääkirjoitukset

Kommalla ja Kommalla on eroja

Tasavallan Presidentti myönsi prikaatikenraali Mauri Koskelalle jatkoajan UNDOF-operaation apulaiskomentajana. Pahoittelut herra kenraali jo tähän alkuun, koska nyt ei reservin ylikersantti kirjoita kenraalista siihen sävyyn kuin pitäisi. Eli siis Herra Kenraalina. Olen pahoillani. Sir.

Prikaatikenraali Mauri Koskela on legenda. Kaikki 2000-luvun rauhanturvaajat tietävät kuka on Mauri Koskela. Hän on "The Man". Se on tietyllä tapaa selittämätön juttu. En itsekään tiedä mistä legenda on peräisin, koska hän oli "The Man" jo siinä vaiheessa kun astelin varusmiespalvelukseen heinäkuussa 2000. Palvelin koko vuoden Porin prikaatin Panssarintorjuntakomppaniassa, Satakunnan Jääkäripataljoonassa, missä Sinä Mauri olit kommana. En tosin muista olitko koko vuoden kommana, mutta jos et ollut, niin seuraajastasi minulla ei ole hajuakaan.

Olit Mauri kovan jätkän maineessa myös silloin kun pääsin Kosovoon 2003. En edes muista kuka meillä oli ensimmäiset kuukaudet kommana. Vaihtoparaatin muistan. Siellä olin minä, Tarja Halosen tytär jonka nimeä en muista, venäläisiä rauhaturvaajia joiden koppalakit herättivät naureskelua sekä joku Vesa, joka otti komman hommat vastuulleen.

Kuka Vesa? Kaippa sen saisi selville jos kaivaisi KFOR-vuosikirjasta, mutta sillä ei ole merkitystä. Merkitystä on sillä, että kaikki meistä Bravo-komppanian sotilaista tiesimme kuka on Mauri Koskela, mutta kukaan ei tiennyt mikä mies tuleva komentajamme oli. Jälkikäteen mieleen jäi se, että tämä Vesa taisi vihkiä Camp Villen ympäri kulkevan lenkkipolun.

Maurin, siis Herra Kenraalin, nimitysuutinen oli kuin mikä tahansa Puolustusministeriön nimitysuutinen. Hajuton ja mauton. Mutta siitäkin huolimatta rauhanturvaajakenttä otti uutisen hyvillään vastaan. Koskaan aiemmin allekirjoittaneen päätoimittaja-aikana yhdenkään sotilaan nimitysuutinen ei ole lähtenyt samalla tavalla lentoon sosiaalisessa mediassa. Mauri, muutkin kuin allekirjoittanut pitävät sinua kovana äijänä. Voisin jopa sanoa, että legendana.

Kun jonain päivänä päätät lopettaa hommat, toivottavasti hakeudut Rauhanturvaajaliiton puheenjohtajaksi. Sinulla on kaikki mitä vaaditaan: Olet kenraali, sinulla on suhteita, ja kaiken lisäksi kenttäväki pitää sinua legendana.

Terveisin:
Pekka Söderlund, päätoimittaja
Hölkkäri On Web

Avoin kirje Suomen Rauhanturvaajaliiton johdolle - Hölkkärin hallitus oli väärässä

Parahin Suomen Rauhanturvaajaliiton johto. Kirjoitamme Teille nyt ensimmäistä kertaa näin julkisesti, koska emme voi hyväksyä liiton työvaliokunnan toimintaa.

Taannoin liitosta lähestyttiin jäsenyhdistyksiä, että nämä asettaisivat syksyn liittokokoukseen ehdokkaita hallitukseen. Silloin ehdokkaita ei ollut riittävästi. Hölkkäri On Webissä laitettiin liiton pyynnöstä ehdokasasettelu käyntiin ja pian löytyikin kaksi halukasta – Pasi Soikkeli ja Petri Paganus.

Pian ehdokkaiden ilmoittamisen jälkeen työvaliokunnalta tuli viesti, että yhdistys voi asettaa vain yhden ehdokkaan. Kysyttiin, kumpi tipautetaan pois listalta.

Tämmöistä sääntöä ei tietääksemme ole Suomen Rauhanturvaajaliiton säännöissä. Asiasta tiedustellessa vastauksena oli, että työvaliokunta valmistelee asiaa tulevana viikonloppuna (13.-14.8.). Eli työvaliokunta ohjailee liiton toimintaa ennen kuin asioista on päätetty hallituksessa tai liittokokouksessa.

Lopulta Hölkkäri On Web ei saanut mitään perustelua, miksi tämmöistä junailua ollaan tekemässä. Kun tehdään muutoksia sääntöihin, pitää ne pystyä myös perustelemaan, eikä vain toteamaan, että nyt päätettiin näin.

Hölkkäri On Web on Suomen Rauhanturvaajaliiton toiseksi suurin yhdistys, joten ihmettelemme suuresti, miksi se ei voi asettaa kahta henkilöä ehdolle liiton hallitukseen.

Liiton toiminnan johdosta yhdistyksemme hallitus teki yksimielisen päätöksen olla asettamatta yhtään ehdokasta liiton hallitukseen.

Emme voi hyväksyä tämänkaltaista salamyhkäistä suhmurointia. Ehdotammekin, että liiton johto tulisi ulos kabineteistaan ja perustelisi kunnolla tämän ehdokasrajauksen syyt.

Hallitus

Hölkkäri On Web

 

Hölkkärin sivuilla julkaistiin yllä olevan pääkirjoituksen julkaisemisen jälkeisenä päivänä alla oleva artikkeli, mikä löytyy myös tästä linkistä.

Hölkkäri On Webin hallitus julkaisi avoimen kirjeen Suomen Rauhanturvaajaliiton johdolle 17. elokuuta. Avoimen kirjeen aiheena oli se, miksi yhdistys ei voi asettaa kahta ehdokasta liiton hallitukseen, vaikka ensin annettiin ymmärtää, että ehdokkaista on pulaa. Mainittakoon tässä vaiheessa, että avoimen kirjeen takana on jokainen HOW:n hallituksen jäsen.

Kirjeen julkaisemisen jälkeen selvisi monenlaisia asioita, muun muassa se, että liitto on todella rajannut ehdokkaiden määrän yhteen per yhdistys. Sääntö nuijittiin läpi viime kevään liittokokouksessa.

Hölkkäri On Webin hallitus oli siis väärässä. Silloin kun on väärässä, rehdeintä on myöntää se suoraan.

Mielenkiintoisinta tässä asiassa on kuitenkin se, että ehdokkaita listattaessa HOW:n ilmoitus kahdesta ehdokkaasta meni läpi. Siihen kiinnitettiin huomiota vasta myöhemmin. Eli siis joku muukin taho on "pihalla" liiton säännöistä kuin Hölkkäri On Webin hallitus.

Artikkelin julkaisun jälkeen Suomen Rauhanturvaajaliiton toimihenkilöt olivat yhteydessä HOW:n hallitukseen. Se, miten tällainen väärinkäsitys on päässyt syntymään, on vielä epäselvää.

 

Pitäisikö EU:n taisteluosasto lähettää Ranskan avuksi?

Heinäkuun 15. päivä suomalaiset heräsivät uutisruuhkaan, missä kerrottiin uudesta terrori-iskusta Ranskaan. Kuorma-autoilija oli ajanut väkijoukkoon, mikä oli juhlimassa Ranskan kansallispäivää. Kuolleita lähes sata, loukkaantuneita valtava määrä.

Isku tapahtui vuorokauden sisällä siitä, kun Ranska oli purkanut viime marraskuun terrori-iskujen jälkeen julistetun hätätilan. Tällä hetkellä on selvää, että hätätila julistetaan uudelleen voimaan. Varsinkin, kun näyttää siltä, että kyseessä ei ollut vain yksittäinen kuorma-autoilija, vaan viitteitä organisoituun iskuun on jo löydetty.

Marraskuun terrori-iskujen jälkeen Suomi vastasi Ranskan avunpyyntöön. Sen seurauksena maamme on lisännyt rauhanturvaajien määrää ja vapauttanut ranskalaisia sotilaita oman maan turvallisuustehtäviin. Aika näyttää, mihin juuri tehty terroriteko johtaa.

Suomi on tällä hetkellä EUBG:n valmiusvuorossa. Taisteluosastoa ei ole vielä koskaan käytetty missään kansainvälisessä tehtävässä, mutta olisiko tässä kohtaa syytä miettiä taisteluosaston käyttöä?

Maailma on muuttunut EU:n taisteluosastojen perustamisen jälkeen. Olisiko syytä miettiä, pitäisikö taisteluosastojen muuttua mukana? Tällä hetkellä terrorismi on suurin Euroopan Unionin kansalaisia uhkaava vaara. Taisteluosaston käyttäminen Ranskan viranomaisten tukena olisi vähintäänkin perusteltua. Paljon ei noin 2000 sotilaan osastolla saada aikaan, mutta sittenpä olisi pää avattu ja nähty, onko taisteluosastoilla mitään käyttöä tulevaisuudessa.

EUBG:stä hyötyä vain kansallisesti

Kevään mittaan julkisuudessa on käyty keskustelua EU:n taisteluosastojen tilanteesta. Toukokuun alussa eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Ilkka Kanerva (kok.) kritisoi taisteluosastojen tarpeellisuutta. EU:lla on ollut kaksi taisteluosastoa täydessä valmiudessa vuodesta 2007 lähtien, mutta niitä ei ole lähetetty käytännön operaatioihin kertaakaan.

Samaan aikaan puolustusministeri Jussi Niinistö (ps.) taas pitää taisteluosastojen puolta ja toteaa, että Suomi on mukana taisteluosastoissa. Molemmat kannat ovat tietyllä tapaa oikeassa.

Totta on, että Suomen tämän vuoden valmiusvuoro maksaa vajaat 3 miljoonaa euroa. Se on iso raha, kun miettii mitä sillä lopulta saadaan. Noin 50 henkilön osasto on puoli vuotta valmiudessa ja harjoittelee ahkerasti. Kansainvälistä kokemusta tulee jonkin verran, mutta suurin osa tästäkin valmiusvuorosta vietetään kotimaan kamaralla. Kanerva on kannassaan oikeassa. Ehkä tuollekin rahalle olisi järkevämpääkin käyttöä.

Niinistön kanta perustuu enemmän politiikkaan. Ja nimenomaan EU-politiikkaan. Niinistö perusteli kantaansa sillä, että taisteluosastoihin osallistuminen on osa EU:n yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa ja että toiminta vahvistaa Suomen kansainvälistä asemaa ja puolustuskykyä. Vain puoli vuotta aiemmin, marraskuussa 2015, ministeri Niinistö kritisoi itsekin nykymuotoisten EU:n taisteluosastojen tarpeellisuutta. Niin se vain poliitikon kanta muuttuu ajan kuluessa.

EU:n taisteluosastojen hyöty on vähäinen. Kokonaisuudessaan parin tuhannen sotilaan valmiusosasto on loppujen lopuksi niin pieni, että sillä ei kansainvälistä kriisiä päästä ratkaisemaan. Ja juuri tästä syystä taisteluosastoa ei ole lähetetty tositoimiin kertaakaan.

Taisteluosaston todellinen hyöty saadaan kansallisen puolustuksen kannalta. Tuossa meillä on muutaman kymmenen sotilaan joukko, joka saa hyvää koulutusta ja on valmiudessa. Tällä hetkellä muuta hyötyä EU:n taisteluosastosta ei ole.

Poliittista peliä vai osaamisen nostamista?

Paljon melua tyhjästä. Se oli meikäläisen ensimmäinen ajatus kun kävin tutustumassa Arrow 16-harjoitukseen. Kyseessä on maavoimien mekanisoitu harjoitus, joita pidetään jokaiselle saapumiserälle, eli kaksi kertaa vuodessa. Nyt vain harjoitukseen osallistui suomalaisten varusmiesten ja reserviläisten lisäksi yksi amerikkalainen komppania. 

Yhdysvaltain armeijan vanhimman yksikön osallistuminen sotaharjoitukseen Suomessa oli totta kai iso mediatapahtuma. Allekirjoittaneen lisäksi mediapäivään osallistui 17 muuta toimittajaa/kuvaajaa lukuisista kotimaisista medioista. Edellisen kerran vastaava mediahässäkkä oli Niinisalossa silloin, kun presidentti Tarja Halonen tuli seuraamaan vastaavaa harjoitusta Pohjankankaalle. Aikaa tästä on kulunut jo useampi vuosi.

Nyt amerikkalaisten joukko-osasto, joka osallistui jo Gettysburgin taisteluun sikäläisessä sisällissodassa, Sommen taisteluun 1. maailmansodassa ja Normandian maihinnousuun 2. maailmansodassa, aiheutti todellisen mediamyrskyn. Itse asiassa se aiheutti isomman mylläkän kuin presidenttitason vieras. Silloin Halosen vierailu oli vain mediatapaus, amerikkalaisen komppanian harjoittelu Natoon kuulumattoman Suomen maaperällä oli kansainvälisesti huomioitu poliittinen kannanotto. Vaikka amerikkalaiset osallistuivat tavalliseen Suomen armeijan harjoitukseen osana harjoitusjoukkoja, moni on tehnyt tästä omat poliittiset johtopäätöksensä.

Nykyisessä maailmanpoliittisessa tilanteessa amerikkalaisten maajoukkojen harjoittelu Suomessa antaa oman signaalinsa Suomen suhtautumisesta Natoon. Ainakin poliittisten toimijoiden mukaan.

Mutta muistaako kukaan tässä vaiheessa kyseessä olevan mekanisoidun harjoituksen päätarkoitusta? Eli kansallinen puolustus. Puolustusvoimien edustajat, maavoimien komentaja kenraaliluutnantti Seppo Toivosta myöden vakuuttivat medialle, että tässä harjoituksessa ajetaan ennen kaikkea kansallisen puolustuksen etua. Kukaan ei heittänyt Nato-korttia, kukaan ei puhunut maailmapoliittisesta tilanteesta. Tuskin harjoitukseen osallistuva varusmieskään miettii, että nyt pelataan kansainvälistä peliä.

Oli amerikkalaisen komppanian osallistuminen harjoitukseen sitten maailmanpoliittinen kannanotto tai kansallinen puolustuksen vahvistaminen, yksi asia on varma: ammattiarmeijan osallistuminen sotaharjoitukseen antaa siihen osallistuville sotilaille paljon enemmän kuin tavallinen harjoitus. Kansainvälinen harjoitus korostuu jo pelkästään radioliikenteessä, mikä ainakin osittain pitää tehdä englanniksi.

Moni harjoituksen johtoon kuuluvista henkilöistä totesi, että amerikkalaiset ovat hämmästyneitä suomalaisten varusmiesten ja reserviläisten asenteesta, ilmapiiristä ja osaamisesta. Ammattiarmeijan taso ei eroa juurikaan suomalaisesta varusmiesarmeijasta. Asennepuolella taidetaan olla jopa edellä. Iso sulka siis varusmieskoulutuksen hattuun.

B&B Camp Wolf, Cyprus

Kuso Kulkee

In the service of peace