Hölkkäri On Webin lukijamatka eli

Tarton Rauhan turvat

Yli vuosi sitten Kinmo ja Judanssi pähkylöivät pienissä päissään josko tehtäisiin Hölkkäri-retki Tarttoon. Suunnitelmat olivat aluksi hurjia, jonka vuoksi päätettiinkin pitää tuumaustauko ja tuumia homma kunnolla. Niinpä tuosta pienestä alkuajatuksesta juonti se, että Operaatio Tarton Rauha toteutui elokuussa 2005.

Matkan kehkeytymistä seurattiin silmät kovina Kuso Kulkee –palstalla ja Hölkkäri On Pdf! –jäsentiedotteissa pitkin vuotta kuten sukkulalentoa ikään. Retken priimusmoottoreina ja polttoainesäiliöinä olivat Judanssi ja Isäjudanssi-Esko. Hyvinkääntarttolainen Esko oli täysin luonnollinen valinta vaalimaan valikoituneita hölkkäriläisiä retkellämme ja hoitamaan ne inhottavan pakolliset yhteydet Tartossa.
Matkaan lähdimme Helsingistä perjantaina puolilta päivin Linda Linesin pikaliipparilla ja Jaanika-alus imikin sisäänsä kaikkiaan 2+11 hölkkäriläistä; muutama heistä oli avecin statuksella matkassa. Tallinnan puolella meitä odotti paikallisen bussioperaattorin ilmastoitu tilausajobussi, joka kiikutti matkalaiset luotettavasti kohti Tarttoa. Vain yksi pieni stop and go –tyylinen välitankkaus ja –tyhjennys pidettiin matkan varrella.

Tarttoon päästyämme hoidimme majoitusmuodollisuudet sukkelasti läpi, jonka jälkeen suuntana oli tietysti kaupungin keskusta. Alkudrinkit, -muodollisuudet ja –fiilistelyt suoritettiin Eskon kortteerissa. Samalla tehtiin lopullinen hionta koskien viikonlopun ohjelmaa. Ehtooksi suuntasimme päivälliselle kuuluisaan Atlantis-ravintolaan.


Keskellä Isäjudanssi-Esko kertoo juttuja ruminin, lekurin ja hahon mieliksi

Eespäin kohti kokemuksia
Lauantaiaamuna maleksimme läpi kaupungin tutustuen erilaisiin asioihin mitä Tartto sisällään piti. Saimme kuulla mm. miksi eräässä joen ylittävässä sillan kaiteessa on lukuisia riippulukkoja, miksi aikoinaan sai rakentaa vain kuivalle maalle ja kaikkea sen sellaista.
Vihdoin pääsimme ensimmäiseen tutustumiskohteeseemme A Le Coq:in panimon portille. Siellä meitä piti odottaa firman edustaja ja opas, mutta eipä odottanutkaan. Erilaisten yhteydenottojen jälkeen eri sopijapuolet olivat sitä mieltä, että meidän tutustumiskierroksemme piti olla joko eilen tai huomenna tai vasta viikon päästä sitten. Onneksi hölkkäristeillä ei ollut matkassaan herneitä tai poroja joita olisi voinut nokkaan laittaa. Niinpä suuntasimme kohti seuraavaa paikkaa.

KGB:n museoon tutustuminen oli mielenkiintoinen kokemus. Museon kassakoneen hoitaja ja intendentti kierrätti meidät sellistä ja sokkelosta toiseen erään kerrostalon alakerrassa. Paikassa toimi vanhan vallan aikana tehokas ja pelätty KGB:n toimisto ”asianmukaisine” kuulustelutapoineen ja –välineineen.
Kävimme vielä tunnin risteilyllä Emajoella. Laivassa(kin) tarjoilu pelasi ja saimme nähdä Tarttoa joelta käsin. Tietysti kaiken tämän välissä ja ohessa piipahdettiin mahdollisimman monessa hanapaikassa nesteyttämässä tasapainoa.


Ruminilla oli hetki aikaa lukea Paskinta

Paluumatka Suomeen
Sunnuntaiaamuna aamiaisten ja huoneiden luovutusseremonioiden jälkeen bussioperaattorimme oli taas ovella odottamassa. Aluksi poikkesimme Tarton muinaisella sotilaslentokentällä Raadissa, jossa oli läsnä vielä vanha neuvostoaika. Tarton kentältä operoitiin aikoinaan strategisesti tärkeitä lentoja.
Paluumatkamme oli suunniteltu kulkemaan pitkin maisemareittiä ja maisemien puolivälissä kävimme syömässä todella maukkaat kyljykset hevostallien lomassa sijainneessa tavernassa.


Terasilla on hyvä pohtia mihin terassille seuraavaksi menisi

Lukijamatka Tarttoon oli onnistunut. Saimme kuulla ja nähdä paljon sellaista mitä aikoinaan papinretkilläkin aikoinaan hämmästeltiin. Suurin kiitos onnistumisesta kuuluu toki ”määräaikaiselle kunniajäsenellemme ja imaamillemme Isäjudanssi-Eskolle” kuten pienemmälle painokselleen Judanssille. Ensi vuoden Operaatio Tarton Rauha 2006:n suunnittelu on jo käynnissä - silloin on luvassa taas hieman erilaista ja jotain pientä kivaa lisää.

Kinmo

In the service of peace