-
Tietoja
- Julkaistu: 02.05.2018
-
Kirjoittanut PV, HOW
-
Kategoria: Uutiset
Neljäs suomalaisten rotaatio saapui Libanoniin maaliskuussa palvellakseen FCR-pataljoonassa.
Uusien tulokkaiden mukana saapuivat myös kersantti Kasperi Kantoluoto ja yliluutnantti Jesse Ikävalko.
Vääksystä kotoisin oleva, 22-vuotias Kantoluoto kertoo ensimmäisten kahden viikon kuluneen hyvin. Rauhanturvaajaksi ulkomaille lähteminen ei hermostuttanut liikoja, vaikka viimeisellä viikolla jännitys nousikin pintaan.
– Viimeisellä viikolla ennen lähtöä mietin, onko kaikki valmiina lähtöä varten ja voinko lähteä. Sain kuitenkin asian käsiteltyä. Lentokoneessa mietin, että siellä on mitä on. Enää ei hypätä pois kyydistä, Kantoluoto muistelee.
Suomessa Panssariprikaatissa kouluttajan tehtävissä toimiva Ikävalko, 26, tiesi millaisiin tehtäviin oli tulossa. Ennen rotaatiokoulutusta tehty perehtymismatka auttoi saamaan selkeän kuvan tehtävistä ja toimialueesta ennakkoon.
– Tunnelma oli ennemminkin odottava kuin jännittynyt. Monet kavereistani ovat olleet aikaisemmin samoissa tehtävissä, joten tiesin mitä tuleman pitää, Ikävalko pohtii.
Suomalaiset rauhanturvaajat ovat aina tehtävässään vapaaehtoisia. Reserviläiset hakeutuvat ensin toimintavalmiuteen, johon päästyään heille voidaan tarjota tehtävää kansainvälisestä kriisinhallintaoperaatiosta.
–Kun kerroin äidilleni ensimmäisen kerran hakeutuvani toimintavalmiuteen, hän oli yllättynyt. En ole itse stressannut tulevasta reissusta ja uskon sen myös rauhoittaneen kotiväkeä. Oma reipas asenne vie pitkällle, Kantoluoto kertoo.
Puolustusvoimien henkilökunta lähtee myös vapaaehtoisena kriisinhallintatehtäviin. Hakeutumien tehtäviin kulkee kuitenkin erilaista reittiä.
–Kaverit toivottivat tervemenoa. Puoliso oli myös ehtinyt hyvin sisäistää, että olen lähdössä. Äiti sanoi aluksi, että älä mene, mutta on ehtinyt jo tottua ajatukseen. Perheenjäsenet eivät välttämättä tiedä mitään toimialueesta ja toimintaympäristöstä, mikä voi vaikuttaa suhtautumiseen. Lähteminen jokaisen oma ratkaisu, Ikävalko taustoittaa.
Uusi rotaatio saapui UNIFIL:n toimialueelle yöllä. Saavuttaessa lentokentältä ensimmäiselle etapille irlantilais-suomalaisen pataljoonan tukikohtaan kello tikitti jo kolme yöllä. Ensimmäisessä pisteessä hoidettiin varustaminen, minkä jälkeen matka jatkui uuteen kotitukikohtaan. Libanonin kevätsää yllätti uudet tulijat koleudellaan.
– Kun kone laskeutui pimeässä, oli aika kylmä. Sää oli viileämpi kuin odotin, mutta alkoi nopeasti lämmetä aamun aikana. Odotin jotain super eksoottista, mutta kävellessäni ensimmäiselle aamiaiselle ja nähdessäni vastaantulevia ihmisiä huomasin, että tämä on vain toinen maa erilaisine ihmisineen - ei sen ihmeellisempää, Kantoluoto kuvailee ensimmäisiä tunnelmiaan Libanonissa.
Työskentely uusilla rauhanturvaajilla on lähtenyt hyvin käyntiin ja tehtävät alkavat jo sujua.
– Tämä on mukavaa vaihtelua normaaliin työhön varusmiesten kouluttajana. Täällä pääsee johtamaan omaa joukkoaan oikeassa toimintaympäristössä ja erilaissa tilanteissa, kertoo aliupseerikoulun kouluttajana Suomessa toimiva Ikävalko.
Sotilas on sotilas ja tietää normaalit toimintatavat, lisää Kantoluoto.
FCR:n uusi kansallinen vanhin, komentajakapteeni Jarmo Holopainen on jo viidennessä operaatiossaan. Libanoniin hän tuli suoraan ALTHEA:n esikunnasta Sarajevosta. Aikaisemmista tehtävistään hän on saanut runsaasti kokemusta toiminnan kehittämisestä. Kokemus tulee tarpeeseen, sillä vuoden aikana suunnitellaan ja valmistellaan suomalaisten rauhanturvaajien keskittäminen kokonaan FCR -joukkoon.
– Olin mukana luomassa LOT- konseptia (Liaision and Observation Team) Bosniassa 2000-luvun alussa. Infrastruktuurin ja toiminnan kehittäminen pienessä mittakaavassa ovat minulle ennestään tuttuja, eikä kääntö tule olemaan ongelma. Minulla on kehittämiseen käytännönläheinen katsantokanta. Pidän jalat maassa ja mietin, mikä oikeasti toimii, Holopainen kertoo.
Uuteen rotaatioon on jo tullut jonkinlainen kosketus rotaatiokoulutuksessa ja toimialueella. Joukko tuntuu hyvältä
– Uusi porukka on sopeutunut hyvin. Joukossa on aika nuoria kavereita, mutta kaikki ovat todella motivoituneita. Tämä on valiojoukkoa, Holopainen kuvailee.
Ranskalaisten kanssa yhteistyö on alkanut hyvissä merkeissä, vaikka kielitaito aiheuttaa ylimääräisiä haasteita. Komentajakapteeni Holopainen puhuu kuitenkin ranskaa ja odottaa innolla tulevaa neljää kuukautta.
– Tämä on ilmainen neljän kuukauden kielikylpy. Kielitaitoni tulee varmasti kehittymään rotaation aikana, Holopainen toivoo.
