Pitkät jutut

Liiton kokous Seinäjoella

Tietoja

Julkaistu: 20.03.2007

Kirjoittanut Kimmo Wirén

Kategoria: Pitkät jutut

Rauhanturvaajaliitto piti tänä keväänä sääntömääräisen kokouksensa Seinäjoella. Itse kokouksessa yhdistyksen äänivaltaa ylläpiti viralliset edustajat Hannu Käsnänen ja Sami Seppänen. Kevätkokous käsitteli tilit ja toimintakertomuksen  sukkelasti ne hyväksyen. Lisäksi asialistalla oli mm. Hölkkärinkin jäsenen, Vesa Yrjölän, kutsumisen liiton kunniajäseneksi. Asialistaa edeten kokous hyväksyi myös uuden toimintatapaohjeen, jonka mukaan hallitusehdokkaat pitää tuoda julki kaksi kuukautta ennen syyskokousta.

Itse kokous eteni sangen sukkelasti läpin noin puolessatoista tunnissa.

Seinäjoen iltajuhlassa juhlapuhui hiljan Kosovosta palannut komentaja evl. Jukka Tuononen. Puheessaan Tuononen painotti nimenomaan nettitiedottamisen helppoutta ja vaarallisuutta. Yksittäisen rauhanturvaajan ylläpitämä blogi voi olla vaaraksi operaatiolle ja hälle itselleen ellei ajatus ole täysillä mukana. Illan aikana palkittiin myös ansioituneita yhdistyksiä ja yksittäisiä jäseniä.  HOWRY:stä liiton hopeisen ansiomerkin pokkasivat Lasse Hanhirova ja Sami Seppänen. HOWRY:n myöntämän palkinnon, Messi-kellon, mukaansa sai Suur-Savon Sinibaretit ry.  

Rauhanturvaajista on pidettävä huolta

Tietoja

Julkaistu: 12.03.2007

Kirjoittanut SRTL

Kategoria: Pitkät jutut

Suomen Rauhanturvaajaliiton edustajat ovat kokoontuneet Seinäjoelle 16. - 18.3.2007 sääntöjen mukaiseen kevätliittokokoukseensa. Liitto on käynnistänyt omien arvojensa  ja tavoitteidensa kehittämisen ollakseen ajanmukainen vapaaehtoinen maanpuolustusjärjestö vuonna 2008,  jolloin liitto täyttää 40 vuotta.

Tämän kokouksen teemaksi on valittu liiton päätehtävän mukaisesti jäsenistä ja heidän läheisistään huolehtiminen.

Maailma on muuttunut viimeisen vuosikymmen aikana yhä levottomammaksi. Sisällissotaa muistuttavat konfliktit ovat lisääntyneet, ja sota terrorismia vastaan on käynnissä kaiken aikaa. Kriisinhallintaoperaatiot ovat myös muuttuneet vaativimmiksi. Yksittäisen rauhanturvaajan arki on koventunut ja eteen on tullut entistä vaarallisimpia tilanteita yhä useammin. Tällä tosiasialla on vaikutusta myös kotimaassa. Liiton jäsenet ovat jo  havainneet keskuudessaan  huolestuttavia merkkejä siitä, että rauhanturvaajat läheisineen joutuvat kokemaan hyvinkin vaikeita asioita ja näin myös tarvitsevat entistä enemmän tukea. Avun tarvitsijoiden määrää ei Suomessa ole tutkittu, mutta esimerkiksi muissa pohjoismaissa on todettu, että noin viisi prosenttia kotiutuvista rauhanturvaajista tarvitsisi apua henkisen tasapainon palauttamiseen ja noin kahdella prosentilla oli vakavamman luonteisia ongelmia.  Avun tarve Suomessakin on koettu ilmeiseksi.

Liitto on jo vuodesta 1998 panostanut rauhanturvaajien ja heidän läheistensä jaksamiseen operaation aikana ja sen jälkeen. Tästä työstä on syntynyt Kotona ja kaukana- toiminta, johon on etsitty oppia myös muista pohjoismaista. Nyt tätä toimintaa kehitetään. Liitto suunnittelee perustavansa valtakunnallisen palvelevan puhelimen, joka tarjoaa apua rauhanturvaajille ja heidän omaisilleen. Puhelin on käytettävissä kaikkina vuorokauden aikoina. Toiminta hoidetaan täysin vapaaehtoisvoimin ja noudattaen sotaveteraaneilta perittyä periaatetta ”kavereita ei jätetä”.

Toiminnan päätavoite on kuitenkin ongelmien ennaltaehkäisyissä. Uskomme, että puhelinpalvelusta on apua tähänkin, mutta se ei riitä. Liitto korostaa koulutuksen merkitystä. Varsinkin niiden reservistä tulevien rauhanturvaajien, jotka eivät ole varusmiesaikana saaneet kansainvälistä koulutusta, tietoja ja taitoja tulisi nykyistä enemmän lisätä jo ennen operaatioihin lähtöä. Kaikkea koulutusta ei voi sijoittaa rotaatioiden yhteyteen, vaan sen tulisi tapahtua jo ennalta esimerkiksi kertausharjoituksina. Kotiuttamisjärjestelyjä tulisi myös kehittää. Sen sijaan, että rauhanturvaajat nyt kotiutetaan pääsääntöisesti toimialueella, joukko tulisi kotiuttaa vasta Suomessa lyhyen palauteohjelman ja tarvittaessa lääkärintarkastuksen jälkeen. Puolustusvoimat kokeili tätä mallia jo vuonna 2004. Siitä saatiin tuolloin hyviä kokemuksia. Vapaaehtoisen maanpuolustusjärjestön resurssit eivät yksin riitä tarvittavan toiminnan tehostamiseen. Liitto toivoo yhteistyön lisääntyvän puolustusvoimien kanssa tälläkin alueella. 

Heikki Holma
Puheenjohtaja 

Sotakoneeseen kadonneet

Tietoja

Julkaistu: 05.03.2007

Kirjoittanut Raajarikko

Kategoria: Pitkät jutut

Palvelin vuonna 2005 rauhanturvaajana Afganistanin ISAF-joukoissa, Faryabin maakunnassa PRT-osaston tiedotusupseerina. Palvelukseni kesti 106 vuorokautta, päättyen siihen, että minut kotiutettiin terveydellisistä syistä. Syyt olivat mielenterveydellisiä, sillä kärsin palvelukseni aikana nukkumisvaikeuksista. Lopulta uniongelmiin tarjoiltu liiallinen psyykelääkitys aiheutti minulle jatkuvasti pahenevan psykoottisen tilan, minkä jälkeen en enää ollut kykenevä jatkamaan palvelustani.

Kotiuttamiseni jälkeen puolustusvoimat ja Suomen terveysjärjestelmä jättivät minut tuuliajolle, tilaan jonka olen itse diagnosoinut "tiedustelusyndroomaksi" tai "Afganistanin syndroomaksi". Tilani on ajoittain samantyyppinen kuin Paavo Rintalan Sissiluutnantti-teoksessa kuvaillut psykoottiset kohtaukset, jolloin linjojen takaa palanneet taistelijat alkavat yllättäen sekoilla. Psykologisesti sopiva nimitys sille lienee posttraumaattinen stressi.

Kyseisen stressin vuoksi olen menettänyt kymmeniä tuhansia euroja, terveyteni ja elämänhaluni. Neljä ja puolisataa yötä olen kierinyt unettomana, alastomana lattialla ja tappanut kipua huutamalla. Onneksi minulla sentään on vielä jäljellä ystäviä. Ne ovat yhteiskuntakoneeseen kadonneita: narkomaaneja, ammatti- ja taparikollisia sekä mielisairaita. Elämänpyörästä pudonneita, sotakoneeseen kadonneita sotilaitakin löytyy samoilta apajoilta, keräilemästä pulloja että saisi kasaan aamukahvin hinnan, pari euron kolikkoa. Sämpylän saa sitten vaikka seurakuntatalolta, kun kertoo elämänsä tarinan.

Olen keskustellut aiheesta monien muiden rauhanturvaajien, psykiatrien ja psykologien kanssa. Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että asialle täytyisi tehdä jotain. Ei ole salaisuus, että rauhanturvaajien terveydentilan seuranta sekä henkinen ja fyysinen jälkihoito ovat tässä maassa huonommassa jamassa kuin yhdessäkään toisessa EU-valtiossa.

Käsitykseni mukaan tilanne tuskin edes korjaantuu ennen kuin jotain todella vakavaa tapahtuu. Päättäjät eivät uskalla tehdä johtopäätöksiä ja ryhtyä korjaamaan omia virheitään. Muutama sinkkiarkku ei näytä vielä riittävän mihinkään. Niitä pitää varmaankin tulla kokonainen konekuorma. Tilanne on tuttu myös muista EU-maista. Esimerkiksi Hollannissa rauhanturvaajien asiat pantiin kohdalleen vasta Srebrenican verilöylyn oikeudenkäyntien aikaan.

Eikö reilun vuoden takainen raskas taistelu Maymanan leiristä riitä? Pitääkö suomalaisten ISAF-sotilaiden joutua oikein kunnolla väijytykseen tai tappaa tusinoittain siviileitä, ennen kuin poliitikoilta löytyy kykyä tehdä oikeita ja oikeudenmukaisia päätöksiä? Miettikääpä tätä kun pohditte sitä kenelle lainaatte äänioikeutenne seuraavan neljän vuoden ajaksi.

Vainovalkeista valokaapeliin

Tietoja

Julkaistu: 18.02.2007

Kirjoittanut Kimmo Wirén

Kategoria: Pitkät jutut

Hölkkärin aikamatka vainovalkeista valokaapeliin

Vuoden 2007 ensimmäisen Hölkkäri-tapahtuman pitopaikaksi valikoitui Riihimäellä oleva Viestimuseo. Lauantaisena iltapäivänä reilu kymmenkunta hölkkäristiä kokoontuivat Viestimuseon ovenkahvaa vetelemään.

Kuva: Seppo Uro piti erittäin mielenkiintoisen puolitoistatuntisen esittelyn museosta ja tarinaa olisi riittänyt koko päiväksi. 

Museon puolesta esittelijänä oli eversti evp. Seppo Uro. Rauhanturvatehtäviin hänellä on kosketuspintaa vierailtuaan eri operaatioissa viestitarkastajana toimiessaan. Uro kertoi kuulijakunnalleen viestinnän historiasta ja lähinnä sotajoukkojen viestivälineistä. Hauskan ja informatiivisen kierroksen aikana hämmästeltiin niin kyyhkysten käyttöä, niiden kouluttamista ja miksi urospulu on maalissa aikaisemmin kuin naispulu.

Mielenkiintoisin tarina kuultiin radiomiinasta. Jatkosodassa venäläiset laittoivat Viipuriin radiomiinoja. Niiden laukaisun estämiseksi suomalaiset soittivat radiossa oikeilla taajuuksilla kolme vuorokautta Säkkijärven polkkaa suomalaisten ihmetellessä miksi radiosta ei muuta kuulukaan.

Kuva: Radiomiinan laukaisimessa on ääniraudat,jotka reagoivat määrätyllä taajuudella lähetettyyn kolmisointuun räjäyttäen miinan.   

Viestimuseossa oli tarjolla kokonainen huoneellinen rauhanturvatietoutta. Näyttelyn rakensivat pääsääntöisesti riihimäkeläiset rauhanturvatehtävissä palvelleet henkilöt.

Museokäynnin jälkeen hölkkäristit pitivät ruokailutauon, jonka jälkeen oli saunomisen vuoro. Riihimäen Seurahuoneen saunatila oli varattuna yhdistyksen käyttöön koko illaksi ja tarjosipa yhdistys kopan saunajuomaakin. Yö jatkui aamuun asti eri ravintoloiden ilmapiirejä tiedustellen. 

Kuva: Saunalla päivän anti purettiin pieniin paloihin nielemisen helpottamiseksi.