skip to main content

Palautetta sivustosta voi antaa Facebookissa tai Kuso- Kulkee palstalla.

Ja sit hei, sun kandee liittyy jäseneksi. Muistat vaan valita paikallisyhdistykseksi Hölkkäri On Web.

Pitkät jutut

”Mikä on vaimon paikka, somalisotilas?”

Puun varjoon on kerääntynyt joukko asein varustettuja nuoria miehiä. He kuuntelevat ja kommentoivat innokkaasti Katja Grekulan kysymyksiä: Mikä on vaimon paikka yhteiskunnassa? Mitä vikaa on naisten ympärileikkauksessa? Onko homoseksuaalisuus rangaistavaa?
Keskinäisestä luottamuksesta kertoo avoin hämmästys ja yhtäaikainen ei-huudahdus: ”Noooo!”

”Sen lisäksi että Euroopassa on miespareja, myös naiset voivat muodostaa pariskunnan”, Grekula kertoo tulkin välityksellä. ”Noooo!” epäuskoiset sotilaat toteavat jälleen kuorossa.
”Epäuskosta, kyseenalaistamisesta ja ihmetyksestä huolimatta pystyimme keskustelemaan vaikeistakin asioista”, kuvaa tunnelmia Suomeen vastikään palannut Grekula.

Hän vietti Ugandassa puoli vuotta ja toimi siellä ensimmäisenä suomalaisena rauhanturvaoperaation tasa-arvokouluttajana. Euroopan unionin koulutusoperaatio Ugandassa tukee Somaliassa toimivaa Afrikan Unioinin AMISOM-operaatiota Somalian turvallisuusjoukkojen koulutuksessa.
Grekulan mukaan koulutuksessa ennakkoluulot karisivat paitsi sotilailta myös kouluttajalta itseltään.

Ei Afrikkaan, ei sotilaiden kanssa


Grekula sai koulutuksen siviilikriisinhallintaan Kuopiossa Kriisinhallintakeskus CMC:ssä. EU:n Somalian-koulutusoperaatio Ugandassa oli hänen ensimmäinen kohteensa. Kun puolustusvoimista tarjottiin hänelle sotilaskouluttajan paikkaa, ystävien ohjeet olivat selvät: ei Afrikkaan ja ei sotilaiden kanssa.
”Eurooppalaiset ennakkoluulot somaleja ja muslimimiehiä kohtaan saivat minut epäilemään, miten sotilaat suhtautuisivat minuun. Sitten päätin ottaa haasteen vastaan. Kivittäköön!”
Grekulan koulutettavat olivat alle kolmekymppisiä somalisotilaita, jotka työskentelivät osana Afrikan unionin rauhanturvaoperaatiota AMISOMia.
”Mogadishussa naisten asema on ylipäätään vaikea. Siksi Suomelle oli tärkeää saada tasa-arvokoulutus osaksi sotilaiden valmennusta.”
Vaatii kanttia mennä opettamaan vieraasta kulttuurista lähtöisin oleville sotilaille käytöstapoja. Silti suurin yllätys ei tullutkaan somalialaisilta vaan eurooppalaisilta sotilailta, joita Grekula myös pääsi kouluttamaan.
”Olin arvioinut eurooppalaisten lähtötason virheellisesti. En osannut odottaa, että myös heidän kanssaan piti aloittaa aivan tasa-arvon perusasioista.”

Kysyntää monenlaiselle avulle


Samalla kun yhtäällä Somaliassa soditaan, toisaalla rakennetaan kestävämpää yhteiskuntaa. Somalia ei ole tasapaksu kriisialue, vaan maasta löytyy rauhallisempiakin paikkoja. Siksi maassa on tarvetta yhteistyön koko kirjolle: rauhanturvatyölle, siviilikriisinhallinnalle, humanitaariselle avulle ja paikallistason kehitysyhteistyölle.
”Kouluttaessani sotilaita tasa-arvo- ja ihmisoikeusasioissa tein samalla työtä, jolla on pitkäaikaista vaikutusta naisten kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Kouluttaminen ei jäänyt pelkästään pisaraksi meressä.”
Ketju kriisinhallinnan ja kehitysyhteistyön välillä on säilynyt Eurooppaan palaamisen jälkeenkin. ”Olen päässyt jakamaan kokemuksia kansainvälisen kehitysyhteistyön parissa työskentelevien ihmisten kanssa. Uskon että heillä on nyt paremmat valmiudet ihmisoikeus- ja tasa-arvotyön jatkamiseen Somaliassa.”

Kirjoittaja on kehityskysymyksiin perehtynyt viestintäyrittäjä.
Kirjoitus on julkaistu alunperin GlobalFinland.fi -sivustolla

Pekka Visurille Jellona kirjahyllyyn

Pekkaa pahempi Kimmo Wirén luovuttaa Jellonan Visurille Niinisalon varuskuntakerholla. Kuva: Martti Tikka.Hyvät teot eivät jää rankaisematta ja näin tapahtuikin Niinisalossa Rauhanturvaseminaarin iltatilaisuuden yhteysessä. Hölkkärin pitkäaikaiselle avustajalle ja puolestapuhujalle VTT Pekka Visurille myönnettiin harvinainen huomionosoitus nimeltään Jellonanpää. Niinpä dosentti ja Ulkopoliittisen Instituutin tutkija Visuri joutuukin nyt pähkimään kuinka hienolle paikalle hän Jellonan palkintokaapissaan sijoittaa.
- Vaikka nämä sanat eivät lämmittäisi saajaan tarpeeksi, niin tämä aito Hölkkäri-fleece sen viimeistään tekee, veisteli Hölkkäri On Webin Kimmo Wirén luovuttaessaan Jellonan ja vaatekappaleen Pekka Visurille.

Unmoc valmentaa maailman kriiseihin

Vaikka Puolustusvoimien Kansainvälinen Keskus muutti Tuusulaan pari vuotta sitten, jatkuu kansainvälinen toiminta Niinisalossa edelleenkin. Elokuun loppupuolella järjestyksessään 96 sotilastarkkailijakurssi osallistui Niinisalon varuskunnan harjoitusalueilla, Hämeenkankaalla ja Pohjankankaalla, Unmoc-harjoitukseen (United Nations Military Observation Course). 

Lue lisää: Unmoc valmentaa maailman kriiseihin

Hölkkäri- Golf 2010

P.Enqvist ja sikaläyhy kolmipyöräinen kärry (oma)Kesäkuun 26. päivä valkeni ei niin aurinkoisena Kytäjän luonnonkauniissa maisemissa. Parkkipaikalla kokoontuivat 4 entistä rauhanturvaajaa vakaana aikomuksenaan pistää ns. uudet jaot Hölkkäri-Golfin kiertopytyille sekä muille yhdistyksen (Hölkkäri) jakamille palkinnoille. Osanottajamäärä jäi hieman ohueksi ehkä johtuen siitä että kilpailupaikka varmistui vasta ikään kuin viime tingassa.

Siitä kuitenkin 5, päättivät urheat kisailijamme. Marssittuamme rehvakkaasti takki niin sanotusti auki caddiemasterin työpisteeseen ja suoritettuamme varainsiirron Kytäjän golfklubille päätimme että range on liian kaukana. Siirryimme hyvässä epäjärjestyksessä kohti 1. teeboksia jossa arvoimme ensimmäisen lyöjän. Ja siitä se sitten lähti.



Tässä putataan yhtä birdietä, kahta paria ja yhtä bogeytä. Lopputulema taisi olla kolme paria ja bogey.Kisasta muodostui tiukka mutta tasaväkinen. Kilpailussa pelattiin virallisina sarjoina Piste-Bogey sekä tasoituksellinen lyöntipeli. Sivukilpailuina pelattiin lähimmäksi lippua sekä pisin draivi. Yhtään holaria ei lyöty tänä(kään) vuonna ja birdietkin olivat kohtuu tiukassa. Kenttä oli erittäin hyvässä kunnossa ja muutenkin hieno. Käsitystä vahvistaa se, että tämän erittäin tärkeän kilpailun jälkeen samaisella kentällä on pelattu sellainen vähäpätöinen kisa kuin Finnish PGA championship.



Sivukilpailuissa kävi sen verran vanhanaikaisesti että pytyt kävivät reissun verran Porvoosta Kytäjälle ja takaisin. P.Äyräväinen nimittäin uusi viimevuotiset voittonsa. Arvokkaat herrasmiehet keskittyvät puttaamisen saloihin. Huomatkaa takimmaisen miehen lähes Camilo Villegasmainen puttilinjan tarkastelu.Lähimmäksi lippua kisan voittamiseen riitti että osui ainoana kisailijana griinille. Pisin draivi kilpailun samainen Pekka voitti lähes näytöstyyliin. Sen jälkeen kun muut kisailijat olivat hosuneet pallonsa sinne sun tänne draivereilla ja spooneilla sun muilla pitkillä puumailoilla Pekka kaivoi arsenaalistaan esille rautakakkosen ja tempaisi rauhallisen ja pitkän lyönnin keskelle väylää jolloin kanssakisailijat ottivat lakin päästään ja totesivat että: ”On se Kone”. Sen verran Pekassa oli kuitenkin urheiluhenkeä että hän oli kuitenkin vaivautunut tuomaan kiertopalkinnot mukanaan näytille että me muut emme aivan unohtaisi miltä ne näyttävät. Vai oliko se hienovarainen tapa kiertää puukkoa haavassa. Mene ja tiedä




Kisan jälkeen pelaajat nauttivat pienet palautusjuomatPiste-bogey kisan P. Enqvist voitti pienimmällä mahdollisella marginaalilla eli pisteen parempana kuin eräs T.Streng. Lyöntipelissä muilla kisailijoilla ei ollut suurempaa sanansijaa, sen Pete vei nimiinsä kolmen pisteen erolla seuraavaksi tulleeseen P.Soikkeliin (voittaja vm. 2009).




Lopulliset sijoitukset ja kunniataulukko tulevat tässä:

Tulokset:

Petri Enqvist 32
Tom Streng 31
Pasi Soikkeli 30
Pekka Äyräväinen 18
Lyöntipeli HCP
Petri Enqvist 76
Pasi Soikkeli 79
Tom Streng 80
Pekka Äyräväinen 100
Pisin Draivi
P.Äyräväinen
Lähimmäksi lippua
P.Äyräväinen

Lopuksi pelaajat haluavat kiittää yhdistystä (Hölkkäri) hienoista palkinnoista sekä P.Enqvistiä ylimääräisistä tavarapalkinnoista joista ainakin osa on jo paiskottu pitkin Kurk Golfin perämetsiä.

MC Hölkkäri kokoontui kesäkuussa

Tämän vuoden kokoontuminen suuntautui länsirannikolle, Turun saaristoon, ns. rengastielle 18.-20. kesäkuuta. Osallistujien määrä laski hieman viime vuodesta, mutta koskaan tuskin saadaan kaikkia mukaan. Tällä kertaan meitä oli matkassa neljä ”veteraani” kävijää.
Kokoonuimme perjantaina Kustavin Kalatuville Vuosnaisten saarelle. Taas tänä vuonna oli ”sanunamajurina ” Zoomi, joka piti huolta, että sauna oli lämpimänä muiden saapuessa paikalle. Kaikkien muiden saapuminen meni sen verran myöhäiseksi että pikaisen saunomisen ja briiffin jälkeen alkoi uni kutsua mopoilijoita.  Kaiken kaikkiaan Kustavin Kalatuvat osoittautui erittäin vieraanvaraiseksi paikaksi.  Pyörien vertailua Kustavin Kalatuvan mökin pihalla
           
Tukevan aamupalan jälkeen suuntasimme keulat kohti Heponiemen lauttaa, yhteysalus Auroraa kohti. Hieman kosteaa oli, mutta ei se juuri menoa haitannut.  Tarkoitus oli ehtiä ensimmäiselle lautalle joka lähti klo 8.10, johon hyvin ehdimme. Myöhemmin osoittautui että myöhempi lautta olisi ollut riittävä ja retkue olisi saanut nukkua pari tuntia pidempään. Kiitos matkan johtajan huonon valmistautumisen. Lautalla seilattiin Iniön Jumon saarelle Kanvikkiin, josta lyhyen ajon jälkeen taas lautalla yli Iniön saarelle,  jossa meillä olikin sitten aikaa ajella saari muutaman kerran edestakaisin ja kuluttaa aikaa. Lautta Houskarin saarelle lähti vasta klo 11. Lautan lähtöä odotellessa Iniössä
 
Houskarin saarella ajellessa alkoi nälkä painaa ja pysähdyttiin syömään erääseen satama ravintolaan. Välillä jopa aurinko ilmestyi hetkeksi pistäytyi näkyviin, mutta pian se taas alkoi, sade. Kun kupu oli ravittu suuntasimme kohti Kittuis nimistä paikka josta lähti lautta Korpon saarelle.
Tässä vaiheessa alkoi aidon harrikka-miehen kuteet oleen jo suhteellisen kosteat, joten päätettiin ajaa suorinta tietä kohti Nauvon lossia. Nauvokin suhautettiin suorilla kohti Paraisten lossia.
Täytyy tässä väliin todeta, että vaikka monta vesistön ylitystä tuli tehtyä, on lautta/lossi yhteydet hyvin toimivia. Ei jouduttu yhtä pidempää odotusta lukuun ottamatta, juurikaan odottamaan ja kiitos sään jonotkin oli lyhyet.Reittisuunnittelua Houskarin ja Kopoon välisellä lautalla
 
Paraisten puolelle päästyämme ajeltiin leirintä-alueelle. Mökkiin kun päästiin sauna päälle ja saatiin kamppeet kuivumaan. Nälkäkin alkoi taas vaivaan ja mentiin syömään leirintä alueen baariin. Annokset osoittautuivat miestä isommiksi, suorastaan järkyttävän kokoisiksi. Leirintä-aluetta piti Israelilainen pariskunta, joka oli äärimmäisen palvelualtis. Hakivat jopa autolla lähikaupasta väsyneille motoristeille muutamat saunaoluet, kun baarista ei saanut ”ulos” myydä. Jälleen saunottiin ja suhteellisen aikaisin alkoi luomi jo painaa.
Leirintä-alueella tapasimme pariskunnan jonka mies henkilö oli aikoinaan ollut rt-tehtävissä ja oli jopa miettinyt tälle reissulle osallistumista, mutta retki vaimon kanssa oli vienyt pitemmän korren. Nimet ovat jo päässeet unohtumaan valitettavasti.
Sunnuntaiaamu aukesi aurinkoisena, oikeana motoristin ihannesäänä. Pakkasimme rauhassa ja söimme aamupalan leirintäalueen kahviossa. Zoomi päätti suunnata Joensuun suuntaan ja me muut Igu, Kotha ja allekirjoittanut päätettiin lähteä katsomaan RR-ajoja Alastaroon. Ravisteltiin käsiä ja päätettiin kokoontua ensivuonna uudestaan jossain päin.
Tähän päättyi tämän vuoden kokoontumisen ”virallinen” osuus ja lähdettiin jatkaa matkaa, yksi itäsuomeen ja me 3 katseleen hieman nopeampia kuskeja.


Paraisten mökkiKiitos osallistujille: Igu, Zoomi, Kontha ja allekirjoittanut jli
Erikoiskiitos Lekurille jonka vieraanvaraisuudesta  sain Igun kanssa nauttia torstai illan pe perjantai aamupäivän. Valitettavasti hän joutui jättämään reissun väliin tällä kertaa.

In the service of peace