Pitkät jutut

1. Historiaa ja taustatietoa Liberiasta

Liberia itsenäistyi ensimmäisenä Afrikan valtiona vuonna 1847. Suuryhtiöiden vaikutus maassa on ollut kautta aikojen suuri, tulojen jako epätasaista ja valtiontalous romahtamaisillaan  Maassa on ollut sotia ja levottomuuksia vuodesta 1979 lähtien ja sisäiset selkkaukset ovat tuhonneet maan talouden ja infrastruktuurin. Maassa on huomattavat määrät luonnonrikkauksia, kultaa ja jalokiviä ja maa on ollut huomattava raakakumin  tuottajamaa.
Levottomuuksien seurauksena elinolosuhteet ovat tuhoutuneet ja suuri osa väestöä on joutunut jättämään kotinsa. Aliravitsemus on laajalle levinnyttä. Ruokahuoltoa, terveydenhuoltoa ja kuljetuksia ei ole. Humanitaarinen tilanne maassa on huono. Pääkaupungissa ja muuallakin maassa on runsaasti pakolaisia, joiden oloja pahentaa ruoan, juomaveden, lääkehoidon, suojien ja hygienian puute.
Viimeinen vaihe n 14 vuotta kestäneissä sisäisissä taisteluissa oli vuoden 2003 kesällä.  Tuolloin kahden ja puolen kuukauden taistelujen jälkeen edellinen presidentti Taylor suostui eroamaan ja lähtemään maanpakoon, jolloin 18.8.2003 Liberian hallitus ja kapinallisryhmät LURD ja MODEL allekirjoittivat rauhansopimuksen. Väliaikaisen hallituksen, jota johtaa riippumaton siviili (ex liikemies Gyant Bryant), on aloittanut toimintansa lokakuussa. Vaalit on tarkoitus järjestää vuonna 2005 ja valansa vannonut demokraattinen hallitus aloittaisi tämän hetkisen suunnitelman mukaan toimintansa 1.1.2006.
Yleinen turvallisuustilanne maassa on yhä levoton, herkkä ja epävakaa. Pääkaupunki Monroviassa turvallisuustilanne on hieman parempi kuin muualla maassa. Eri osapuolet havittelevat nyt poliittista vaikutusvaltaa, jolloin jännitys entisten hallituksen joukkojen ja kapinallisten välillä jatkuu. LURD ja MODEL saavuttivat päätavoitteensa presidentti Taylorin erottua. Yhteensä nämä joukot hallitsivat noin 75% maan alueesta. Molemmat ryhmät ovat epäileviä Taylorin jälkeiseen hallintoon. Kummallakin kapinallisryhmällä on ollut sekä sisäisiä että keskinäisiä erimielisyyksiä koskien Liberian tulevaisuuden tavoitteita ja vallanhankinnassa omille ryhmille.
UNMILin joukkojen tulo ja partiointi alueilla on parantanut turvallisuutta, mutta vielä vanhat muistot ja tavat toimia sodanajalta tulevat herkästi esille. Samoin työttömyys ja runsaslukuisesti pääkaupunkiin muuttaneet aseistariisutut entiset taistelijat vaikeuttavat tilannetta pääkaupungissa.

2. Operaation tietoja ja kartta   
 

UNMIL (United Nations Mission in Liberia) Operaation kartta Toiminta-alue: Liberia Aloitettu: 2003   Operaation lopullinen vahvuus: 15 000 sotilasta, joista250 sotilastarkkailijaa, ja160 esikuntaupseeria, sekä1115 siviilipoliisia  Suomalaisia: 2

 
UNMIL-operaatio perustettiin YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmalla 1509 (2003) 19. syyskuuta 2003. UNMIL:in ensimmäisen mandaatin pituus on 12 kuukautta. Operaation tehtävänä on tukea tulitaukosopimuksen täytäntöönpanoa ja rauhan palauttamista eri osapuolten välille, suojata YK:n henkilöstöä ja omaisuutta, tukea humanitääristä avustustyötä sekä avustaa Liberian kansallisen turvallisuuden kehittämistä.
UNMIL-joukot ottivat aluevastuun Liberiassa ECOWAS:in (Economic Community of West African States) perustamilta ECOMIL-joukoilta (ECOWAS Mission in Liberia) 1.10.2003 alkaen. Operaation kokonaisvahvuus on nyt  15 000 rauhanturvaajaa 48 eri maasta, ml. 197 sotilastarkkailijaa ja 117 esikuntaupseeria. Operaatioon tulee myös 1115 siviilipoliisia. Operaation esikunta on sijoittunut Liberian pääkaupunkiin Monroviaan. Operaatiossa on mukana kaksi suomalaista esikuntaupseeria UNMIL:in esikunnassa Monroviassa.


3. Operaation ja alueen kuvausta ja suomalaisten osuus

Tämä UNMIL operaatio ollenee YK;n rauhanturvahistorian toiseksi suurin operaatio kautta aikojen. Suurempi oli naapurimaassa Sierra Leonessa, n 17 000 rauhanturvaajaa. Vuotuinen budjetti tälle operaatiolle on n 32 % kokonaisrauhanturvabudjetista, eli n 862 milj USD.
Tällä hetkellä suurin huomio ja panostus on käynnissä olevassa entisten taistelijoiden aseidenriisunnassa ja joukkojen siviilielämään saamisessa = DDRR ohjelma.(Disarmamend (D-1), Demobilization(D-2), Reintegration and Rehabilitation Programme).
Sotilaiden osuus on tuo D-1 vaihe, eli taistelijoiden rekisteröinti sekä aseiden, ammusten ja räjähteiden keraaminen, tilastointi ja hävittäminen erityisissä sitä tarkoitusta varten tehdyissä leireissä ja ammusten hävittämispaikoissa sekä näiden paikkojen rakentaminen.
Tähän mennessä on aseista riisuttu noin 53 000 entistä taistelijaa, kerätty aseita n.  9 000, kerätty ja tuhottu n 18 000 erilaista ammusta ja räjähdettä sekä n 4,7 milj käsiasepatruunaa.
D-2 vaiheen rakentaminen ja toteuttaminen on siviiliyritysten ja kansalais- sekä erilaisten kansainvälisten järjestöjen vetovastuulla. Yhdessä tällaisessa D-2 leirissä on tilaa 1000-1 500 aseistariisutulle entiselle taistelijalle. Nyt on ollut toiminnassa tähän asti leirit yhteensä 7 eri paikalla ja ohjelmaan tulee vielä mukaan 4 eri paikkaa. Aseistariisuttavien kokonaismäärän arvellaan nousevan 70 – 80 000, sisältäen taistelijat, lapsisotilaat ja naiset.
Ohjelmaan mukaan tuleva rekisteröity entinen taistelija saa 150 USD oltuaan 4 päivää leirissä ja tulee uudelleen koulutusvaiheeseen (RR-osuus) parin kuukauden päästä siitä. Hän saa saman summan koulutuksen edistyessä.
Tämä meidän UNMILin esikunta on yhdistetty (Joint) operaatioesikunta, eli täällä  toimivat siviilit ja sotilaat osittain yhteistyössä, mutta vain sotilaspuolen esikunnassa on tuota yhteistyötä. Hyvä esimerkki on siviili-insinöörien ja sotilaspuolen pioneerien (täällä insinöörejä hekin nimeltään) todella kiinteä yhteistyö alkaen johdon yhteisestä työhuoneesta, yhteisestä työsuunnittelusta aina yhteiseen viikkopuhutteluun päätyen.

UNMILin johtaja, SRSG, on amerikkalainen ex-ilmavoimien kenraali Jacques Klein, Force Commander on kenialainen kenraaliluutnantti Daniel Obande (oli DFC UNTAG operaatiossamme Namibiassa) ja DFC on nigerialainen kenraalimajuri Jo Owinibi.

Varsinainen siviiliesikunta toimii vanhan Saksan suurlähetystön tiloissa n 19 km:n päässä tästä meidän esikunnastamme Oma esikuntamme  on vanhassa tullin rakennuskompleksissa. Tilaa alueella on kaikelle oheistoiminnalle ml varastot ja autokorjaamot. Varsinainen esikuntarakennuksemme on päässyt aika huonoon kuntoon ja fyysinen etäisyys läpi todella ruuhkaisen kaupungin siviiliesikuntaan hankaloittaa yhteistyötä. Osa meidän väestäkin on jo muuttanut uusiin  kontteihin tehtyihin toimistoihin.

Jatkossa on tiedossa muutto  molemmista esikunnista jonkun kuukauden päästä yhteen yhteiseen isoon rakennukseen  lähes kaupungin keskustaan. Tämä alue jäänee huollon tukikohdaksi.

Monrovian kaupunki on aika hankala liikenteellisesti, monta siltaa ja koko alue on rakennettu lähes hevosenkengän muotoon jokisuistoon soiselle alueelle meren rannalle. Alueita yhdistäviä teitä tai siltoja ei ole, joten aina pitää ajaa pitkästi pysyen yhdellä ainoalla ruuhkaisella pääkadulla.

Ulkona lämpötila on n 25-35 tasaisesti varjossa ja kosteus kuin villasukassa huonosti lämmitetyssä saunassa, jonka kiukaalle tasaisesti kaadetaan vettä. Vallitseva sadekausi (kesto 4-6 kuukautta normaalisti) hankaloittaa koko operaation toimintaa heikentämällä erityisesti tiestön kulkukelpoisuutta. Vuotuinen sademäärä täällä on keskiarvoa n. 5 500 mm. Se olisi lumeksi muutettuna muuten aikamoinen määrä.

Suurin joukkoja lähettänyt maa on Bangladesh, noin 3 200 rauhanturvaajaa ja sitten Pakistan, reilut 2 700. Eurooppalaisia joukkoja on vain Irlannista n 450 ja Ruotsista n 250 rauhanturvaajaa. Ruotsalaisilla ei  ole vielä oma sauna kunnossa, no heillähän onkin täällä vain nuo n 250 rauhanturvaajaa?!

Sauna on saatu tottakai valmiiksi ja muut pitävät taas meitä hulluina suomalaisina, kun tässä ilmastossa vielä tarvitsemme kuumempaa. Täällä se on asuintalomme sisälle entiseen kodinhoitohuoneeseen tehty sähkösauna. Kuumat ja mukavan kosteat on löylyt, joka päivä taitaa saunamme lämmetä. Kaikkiaan suomalaisia on maassa vaihtelevasti noin 10, osa siviilipuolen tehtävissä UNMILilla, osa erilaisissa kansainvälisissä organisaatioissa ja järjestöissä.

Meitä suomalaisia on tässä operaatiossa vain kaksi rauhanturvaajaa, allekirjoittanut evl Markku Liimatainen Oulusta, toimin Force Senior Ammunition Technical Officerina ja majuri Ismo Laitinen Jyväskylästä, reservissa opettaja, toimii yhdistetyssä tiedustelutoimistossa (JMAC) Information Managerina.

Minun tehtäväni liittyy operaatioon tulevaan, täällä olevaan ja täältä lähtevään ase- ammus- ja räjähdemateriaaliin. Niiden tarkastukset, varastointi ja käyttö ovat tärkeimmät asiat. Samoin räjähtämättä jääneiden ammusten ja miinoitteiden raivaamisen koordinointi ja johtaminen koko maassa sekä taisteluampumapaikkojen ja ammusten hävitysalueiden etsintä ja ohjeistus kuuluvat työnkuvaan. Tässä ATO teamissa minulla on töissä lisäksi perulainen komentaja ja pakistanilainen ja kenialainen majuri. Toimimme organisaatiossa suoraan esikuntapäällikön alaisena.

Nyt käynnissä olevan aseidenriisuntaohjelman mukana tulevien ammusten ja räjähteiden tuhoaminen työllistää kovasti ammusten raivaamisryhmiä (joita on: pakistanilainen x 2, bangladesilainen x 4 sekä ruotsalainen ja irlantilainen ryhmä, jotka tosin eivät tee enää mitään räjäytyksiä, liittyen suoraan tähän DDRR-aseriisuntaohjelmaan). Vain ruotsalaisilla on oikeus suorittaa miinanraivausta. Tähän asti on onneksi miinoja ja miinoitteita löytynyt todistettavasti oletettua vähemmän, muita räjähtämättä jääneitä ammuksia sitäkin enemmän.

Ismon hommaa on mm tietojen keraaminen tästä ja naapurimaasta, tiedon analysointi ja erilaisten raporttien teko ja henkilöstön perehdyttäminen tilanteeseen. Tärkeä osuus on mm aamubriefingissa jaettava tieto kuluneesta vuorokaudesta.

4. Omia havaintoja

Verrattuna näkemääni ja kokemaani Mosambikissa ja Namibiassa, täällä ei ole juuri ollenkaan ihmisiä toissa pelloilla. Pitkä 14 vuoden sotakausi lienee opettanut ihmiset olemaan viljelemättä. Jos kylvi jotakin, sen kävi hakemassa pellolta tai varastosta joku sotiva osapuoli. Samoin työkalut lienee ryöstetty ja on suurimmalla osalla viljelyyn halukkaista on edelleen pulaa siemenistä. Olosuhteet erialiselle viljelylle ovat täällä mitä otollisimmat: riittävästi vettä ja aurinkoa ja todella hedelmällinen maaperä.

Maan noin 3 miljoonasta asukkaasta vähintäänkin joka kuudes on riippuvainen erilaisista kansainvälisistä ruoanjakeluohjelmista. Riisi on täällä pääravintoaineena, jota jaetaan suoraan tarvitsijoille myös tämän aseriisuntaprosessin osana. Turvallisuustilanne oli selvästi aiemmin kytköksissä myös ruokahuoltoon, YK-joukkojen saapuessa tänne, ei täällä näkynyt vapaana juoksevia kanoja kylissä. Nyt monessa paikassa niitä juoksee vapaana, koska ihmisten ei enää tarvitse pelätä jonkun tulevan ryöstämään niitä heiltä.

Ryöstelyt eivät ole kadulla ollenkaan yleisiä, ihmiset kävelevät rahatukot kourassa, korut kaulassa ja kännykät näkyvillä. Tätä näkyä ei nähnyt Mosambikissa, siellä pääsee vieläkin eroon omaisuudestaan ao tavalla niitä näkyvilla pitäen kadulla. Täällä toimii pikaoikeus, kiinnijääneitä varkaita on lynkattu ja hakattu paikan päällä kadulla kiinnijäätyään.

Namibian kansalliskukaksi aikoinaan ristin tyhjän oluttölkin, joita näki joka puolella. Täällä ei niitä näy, väestöllä ei ole varaa ostaa olutta. Ainoan paikallisen panimon tuotteet ovat tuontioluen hinnoissa, ja muutenkin tämä on kallis maa, ainakin valkoiselle, asua ja elää.
 

Lt Col Markku Liimatainen

(Omat kuvat -osiosta löytyy juttuun liittyviä kirjoittajan ottamia kuvia. toim.huom.)