Kyproksen poliittinen ja sotilaallinen kriisi ei osoittanut 30 vuotta sitten laukeamisen merkkejä, päinvastoin. Turkki valloitti sillanpääasemat Famagustan alueella kesän aikana ja uusien taistelujen uhka leijui ilmassa poliittisten neuvottelujen ajauduttua umpikujaan. Niinisaloon koottiin pikaisesti heinä-elokuun vaihteessa komppanian verran uusia rauhanturvaajia lennätettäviksi pikakoulutuksen jälkeen Kyprokselle. Näin Suomen Pataljoona sai uuden komppanian, maineikkaan ”kolmosen” vahvistuksekseen. Komppanian päälliköksi määrättiin majuri Jukka Hyle.

Juhlistaakseen ja palauttakseen mieliin näitä lähes kolmenkymmenen vuoden takaisia tapahtumia,  lennähti Saarelle kesäkuun alussa monikymmenpäinen joukko, tosin hieman ”etuajassa” kuumimpiin tapahtumiin nähden, kokemaan ja näkemään niin vanhoja muistoja, kuin nykymenoa.
Alati puuhakkaana matkanjärjestäjänä toimi tuttuun tapaan Teuvo Kummunmäki. Päällikkönä toimi, Jukan ollessa estyneenä, kapteeni Eero Minkkinen.  Tukikohdan muodostimme Limassoliin, josta suoritimme erinäisiä tiedustelu- ja partioinretkiä eri puolille saarta. Joko suurempana joukkona, tai muutaman miehen tai naisen partiona. Suorittipa Kaakkomäen Matti melko ansiokkaan yhden miehen tiedusteluretken polkupyörällä Ukkokodista Limassoliin. Melkoinen suoritus paahtavassa helteessä.

Kypros on uusin EU-maa, mutta sitä tuskin huomaa. Punta on punta eikä eurot käy maksuvälineeksi kuin lentokentällä. Limassol on muuttunut jotenkin ”rähjäisemmäksi” ja uutena ilmiönä on tullut etenkin ravintolan pitäjille kiusallinen espanialainen tapa ”nyhtää tyhmiltä turisteilta” rahat pois hinnalla millä hyvänsä. Hintataso on noussut Suomen tasolle, ellei ohikin. Jopa puuhakas ja avulias yhteysmiehemme Panayios ”Panos” Georgakis ihmetteli, mihin saaren touhu on menossa.

 

 

 

”Lentokenttäkuljetusten hinnat ovat 2,5 kertaa korkeammat kuin kaksi vuotta sitten”, kertoi Panos esimerkin rajuista muutoksista.  Pari kertaa jouduimme oikein tosissamme selvittämään tavernan pitäjille, miten etenkin entisiä rauhanturvaajia tulee kohdella.

Nikosian reissun ensimmäinen kohde oli Ukkokoti. Panos viehättävän Elena-rouvansa kanssa esitteli meille paikat ja keroili, että Ukkokoti on etsimässä mahdollisesti uutta keskeisempää paikkaa Nikosiassa. Paljon on talkooväki nähnyt vaivaa, paikka on saatu viihtyisäksi ja toimivaksi.
Suoritimme perinteisen käynnin Kykko Campissä. Isäntänä toimi  yksi kolmesta suomalaisesta nykyisestä turvaajasta, majuri Timo Yrjänen. Kukkakimpun laskun Kykon muistomerkille suorittivat kapteeni Eero Minkkinen ja Kari Nikoskelaisen viehättävä Minna-tytär. Lippuvartion muodostivat Matti Majasalmi ja Kari Nikoskelainen.  Kapteeni Eero piti kauniin tunteikkaan puheen, joka ei jättänyt ketään kylmäksi. Siinä tiivistyivat kolmenkymmenen vuoden takaiset kuumat tapahtumat ja peilautuivat hienosti nykyhetkeen. Pakollisten valokuvausten jälkeen kiertelimme umpeenkasvavassa Kykko Campissa ja etsimme epätoivoisesti niitä ”wanhoja paikkoja”, joissa silloin maattiin ja täristiin, kun sota raivosi kuumillaan. Majuri Yrjänen piti lentokentän alueen esikunnassa tilannekatsauksen ja kertoili nykyisistä tapahtumista, tai pikeimminkin tapahtumaköyhyydestä.
Seuraavana oli vuorossa entinen Fincamp, joka oli kolmosen tukikohta. Paikka on entinen, mutta kovasti muuttunut, siitä tehdään lähiaikoina avattava EOKA-museo. Pääsimme alueelle, kiitos Panoksen junailujen. Keskeisellä paikalla on valtava muistomerkki ja
Matka jatkui Kokkini Trimithian kautta Avlonan maisemiin, jossa oli Panoksen junailema kebab-päivällinen asiankuuluvine virvokkeineen. Jyristelimme bussilla vuoren kautta illan jo hieman pimetessä takaisin Limassoliin.

Seuraavana päivänä vierailimme pienemmillä ryhmillä Turkin puolella. Meno sinne on melko mutkatonta. Ledra Palacen vieressä olevalla tulliasemalla täytetään yksinkertainen viisumilomake, tarkistetaan passi ja menoksi. Takaisin täytyy palata ennen kello kahtakymmentä. Palatessa lyödään leima viisumiin ja sillä selvä. Eikä maksa mitään. Turkkilaisella puolella elo on ennallaan. Ataturkin patsas on tosin siirretty uuteen paikkaan, muuten maisemat ovat ennallaan. 

 

 

  Itselleni oli tunteita herättävin osuus käynti Mammarin kylässä OP Mammassa. Tosin sen nimi on nykyisin muodikkaasti PB42. YK on lunastanut talon itselleen pysyväksi OP:ksi. Rauhanturvaajina olivat argentiinalaiset ja pienen alkusählingin jälkeen pääsimme tutustumaan vanhoihin paikkoihin. Kovasti oli tilat kokeneet muutoksia, mutta jotain vanhaakin oli säilynyt. Katolle johtavat portaat oli helppo tunnistaa itsetehdyiksi, samoin kuin shelttereiden suojana olleet kovasti päivettyneet Pauligin ”kahvisäkit”. Argentiinalaiset kertoivat alueen olevan rauhallistakin rauhallisemman. - Ei ainoatakaan laukausta ole ammuttu, kertoi Mendoza, paikan varapäällikkö.
YK-lippu katolla oli puolitangossa.  Pojat kertoivat kunnioittavansa edellisenä päivänä kuolleen slovakkiveljen muistoa. Helikopterin roottorin pyörivä lapa surmasi nuoren rauhanturvaajan. Kunnioitimme hiljaisella hetkellä menehtynyttä kolleegaa.

OP-Mamman portaat

Matka oli kaikinpuolin erittäin onnistunut ja monipuolinen. Pikku vinkkinä voin suositella omatoimista vierailua Keon tehtailla. Sinne voi mennä aivan vapaasti ja talo tarjoaa ilmaiset juomat. Ja kuten Rainer Fabricius totesi poistuessamme tehdasalueelta: ”Aivan riittävästi. Hik, enempää ei olisi jaksanut juodakkaan”.

Kiitokset Teuvolle ja Eerolle – ja suurkiitokset Panos ja Elena.

Teksti ja kuvat:
Seppo Ylönen

Ps. Teuvo ja kumppanit kutsuvat YKSP 21  3 JK:n barettiveljet (avec) Niinisalon varuskuntaan 14-15 elokuuta 2004.  Teuvo gsm 050 3071608.
 

• Edellinen
• Seuraava