skip to main content

Palautetta sivustosta voi antaa Facebookissa tai Kuso- Kulkee palstalla.

Ja sit hei, sun kandee liittyy jäseneksi. Muistat vaan valita paikallisyhdistykseksi Hölkkäri On Web.

Viime aikoina on käyty vilkasta keskustelua Suomen roolista Afganistanissa. Keskeisiksi ovat nousseet kysymykset, onko Suomi Afganistanissa sodan osapuoli vai ei ja koska voimme lähteä maasta pois. Keskustelu on tervetullutta, mutta sanojen merkityksistä kiistelyä tärkeämpää on pitää mielessä se, miksi Suomi yhdessä 41 muun maan kanssa on Afganistanissa.

Kansainvälisen yhteisön toiminta Afganistanissa pohjautuu YK:n päätöksiin. Sille ovat antaneet tukensa YK:n päätöslauselmissa kaikki 192 jäsenvaltiota. YK:n rinnalla Afganistanissa työskentelevät monet muut järjestöt, kuten Nato, EU, Etyj ja Maailmanpankki, sekä monet kansalliset tukiohjelmat ja kansalaisjärjestöt.

Näkyvin toimija Afganistanissa on Nato, jonka johtaman Isaf-operaation tärkein tehtävä on auttaa Afganistanin viranomaisia turvallisuuden lisäämisessä. Isaf-operaatiossa on nyt mukana 42 valtiota, ja joukkojen vahvuus on noin 65 000.

Suomen vahvennetun osaston 202 sotilasta palvelevat Ruotsin johtamassa joukko-osastossa. Ruotsalaissotilaita maassa on 430. Suomi on myös vahvasti mukana EU:n poliisimissiossa. Afganistanissa toimii yhteensä yli 20 suomalaista siviilikriisinhallinnan asiantuntijaa.

Kansainvälisen yhteisön tavoitteena on luoda olosuhteet, joissa Afganistan pystyy edistämään kansalaistensa perusoikeuksia ja demokratiaa, vakauttamaan poliittisen järjestelmänsä ja kehittämään talouttaan.

Tässä työssä Afganistan tarvitsee apua nyt ja tulevaisuudessa. Suomi on sitoutunut Afganistanin vakauttamiseen. Tämä oli edellisen ja se on myös nykyisen hallituksen linja, jonka takana ovat tasavallan presidentti ja eduskunta.

Kyse on paitsi osallistumisesta kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden rakentamiseen myös Suomen omasta turvallisuudesta. Afganistanin epävakaus ja sekasortoisuus vaikuttavat väistämättä myös Euroopan turvallisuuteen. Kansainvälisen terrorismin, ääriliikkeiden ja kansainvälisen huumekaupan hillitseminen on Suomen etu.

Kriisinhallinta on keskeinen osa Afganistanin tukemista, ja sitä tulee jatkaa kunnes afganistanilaiset voivat itse ottaa vastuun omasta tulevaisuudestaan. Osana kansainvälistä tukea tehostetaan armeijan ja poliisin koulutusta. Suomi on tässä työssä vahvasti mukana.

Siirtämällä vastuuta Afganistanin omille turvallisuusviranomaisille luodaan edellytyksiä sille, että kansainväliset kriisinhallintajoukot voivat aikanaan poistua maasta.

On selvää, että kriisinhallintatoimia Afganistanissa ei voida eikä haluta jatkaa loputtomiin. Siellä ollaan vain niin kauan kuin on tarpeen. On oltava myös realisti: Afganistaniin ei saada istutettua pohjoismaista demokratiamallia.

Kestävä ratkaisu edellyttää afgaanien keskeistä vuoropuhelua, jonka tulee olla avoin kaikille aseellisesta toiminnasta irtisanoutuneille ryhmille, myös väkivallasta luopuneille talebaneille.

Kriisinhallinnan ohella työssä painottuvat jälleenrakentaminen sekä kehitysyhteistyö ja humanitaarinen apu. Maassa tarvitaan kouluja, sairaaloita, maanteitä, sähkönjakeluverkkoja ja talouskehitystä. Lisähaasteina ovat hallinnon ja oikeusjärjestelmän ongelmat, heikko ihmisoikeustilanne, korruptio ja huumeviljely.

Afganistanin vakauttaminen edellyttää myös alueellisen lähestymistavan vahvistamista. Avainasemassa on Pakistan, mutta myös Afganistanin muiden naapureiden on nähtävä alueellisen vakauden vahvistamisen edut.

Afganistanin turvallisuustilanne on huono. Se on heikentynyt kauttaaltaan, myös pohjoisessa Mazar-i-Sharifin ympäristössä, missä suomalaiset toimivat. Suomalaisjoukot ovat lyhyen ajan sisällä olleet osallisina useassa aseellisessa välikohtauksessa. Turvallisuustilanteen heikennyttyä välikohtauksiin on varauduttu entistä paremmin.

Yhteensä rauhanturvaoperaatioissa on runsaan 50 vuoden aikana menehtynyt lähes 50 suomalaista, joista tosin suurin osa muissa kuin aseellisissa tehtävissä. Afganistanista ensimmäinen suruviesti tuli keväällä 2007, kun kersantti Petri Immonen menehtyi. Valitettavasti huonoja uutisia voi tulla tulevaisuudessakin.

Suomalaisjoukot ovat siis olleet Afganistanissa tiukoissa paikoissa jo ennen tämänkesäistä tilanteen huononemistakin. Helmikuussa 2007 suomalaiset kävivät kiivasta tulitaistelua Maimanan tukikohdan puolustamiseksi yhdessä norjalaisten kanssa.

Suomalaiset rauhanturvaajat kohtaavat päivittäin vaaratilanteita Afganistanissa. Suomalaisten on syytä olla ylpeitä rauhanturvaajiensa toiminnasta ja osaamisesta.

Turvallisuustilanne tuskin kohentuu ainakaan ennen 20. elokuuta pidettäviä vaaleja, joissa Afganistanille valitaan uusi presidentti ja uudet maakuntaneuvostot.

Talebanit, al-Qaida ja muut Afganistanin hallitusta vastaan taistelevat ryhmät sekä huumeparonit pyrkivät kaikin tavoin häiritsemään vaaleja. Ryhmittymien tavoitteena on horjuttaa demokratian juurruttamista hauraaseen valtioon ja heikentää uuden hallinnon toimintakykyä.

Vaaleilla afganistanilaisille pyritään antamaan mahdollisuus ottaa tulevaisuus omiin käsiinsä – ei aseiden vaan äänestyslippujen avulla. Valtiorakenteiden vahvistumisen ja vallanpitäjien hyväksyttävyyden kannalta on tärkeää, että mahdollisimman moni pääsee äänestämään.

Päädytään käynnissä olevassa sanasodassa mihin tahansa, on selvää, että Afganistanin ongelmiin ei ole vain sotilaallista ratkaisua. Edessä on vielä runsaasti työtä. Sotilaallista voimaa tarvitaan kuitenkin väkivallan hillitsemiseksi ja siviilien suojelemiseksi.