YK päätti Kyproksen rauhanturvajoukkojen perustamisesta maaliskuussa
1964 ja pyysi Suomelta pataljoonaa käyttöönsä. Asia oli meillä suuren
ylpeyden ja kiinnostuksen aihe, lehdistössä sen kevään ja vuodenkin
tärkeä uutinen. Heti huhtikuussa Kyproksella oli jo 1007 suomalaista
rauhanturvaajaa. He polkivat Larnakan satamasta ylös Nikosiaan.
Suomalaiset selvittivät polkupyörämarssin lämpimästä säästä huolimatta.
Oli siinä paikallisilla ihmettelemistä. Suomen rintamailla
Etelä-Euroopan lomaseudut alkoivat jo tuohon aikaan olla tuttuja, mutta
Sydän-Suomessa, Konnevedellä esimerkiksi, Kypros hämmästytti. Kylillä
muistetaan vieläkin YK-mies, joka kotiin palattuaan näytti rainoja
(vanhankaikaisia filmejä) tuosta samaisesta polkupyörämarssista.
Heti alussa suomalaisella oli tärkeä asema myös Kyproksen
rauhanvälittäjänä. YK:n pääsihteeri U Thant nimitti edustajakseen
suomalaisen Sakari Tuomiojan, nykyisen ulkoministerimme isän, joka
valitettavasti kuoli kesken työnsä. Unficypin suomalaisista
komentajista ensimmäinen, kenraali A.E.Martola, johti YK-joukkoja
1960-luvun lopulla. Samaan asemaan nimitettiin kenraali Ahti Vartiainen
1990-luvun puolivälissä. Räväkän alun jälkeen Suomen YK-miesten määrä
Kyproksella laantui muutamaan sataan. Noina vuosina, 1968, sattui
Nikosiassa myös suomalaisperäinen YK-skandaali. Suomalaiset olivat
suuttuneet kohteluunsa viihdekortteleiden kapakoissa ja järjestivät
niissä suunnitellusti "remontin", kuvausten mukaan kasasivat
ravintoloiden huonekalut röykkiöiksi. Kansainvälinen sotapoliisi
laannutti tilanteen, asiaa selvitettiin pitkään, 25 sai syytteen, ja
tuomittiin lopulta sakkoihin. Mellakan vahingonkorvaukset kerättiin
kolehtina ja tapaus lienee kuitattu hekottelulla. "Usean sadan
YK-miehen mellakointi toimialueellaan oli kiistaton skandaali", juristi
Raimo Nevasuo huomautti kuitenkin Sinibaretti-lehdessä ja vakuutti
tapauksen jääneen ainoaksi. Oikeasti pahoihin tilanteisiin
suomalaisetkin joutuivat sitten Turkin sotilasoperaation aikaan kesällä
1974, ei vain auttaessaan siviileitä turvaan vaan myös itse suoranaisen
hyökkäyksen kohteena. Ainoan Kyproksella kuolleen suomalaisen
YK-sotilaan muistomerkki on pommituksissa tuhotun Kykkon sairaalan
lähistöllä Nikosian lentokentällä.
Sotavuonna suomalaisia rauhanturvaajia oli Kyproksella taas yli 600,
mutta joukko laantui YK-pataljoonan lähtöön 1977. Viime vuosikymmeninä
oli aikoja, jolloin yksi ainoa suomalainen liehutti lippuamme
Kyproksella. Kaikkiaan suomalaisia on ollut YK:n rauhanturvatehtävissä
liki 43 000 vuodesta 1956 lähtien. Joka neljäs oli siis Kyproksella.
Sitä useampi mies on osallistunut YK-joukkoihin vain Lähi-idässä:
Libanonissa, Siinailla ja Golanilla.
Viime vuosikymmenen aikana useimmat suomalaiset rauhanturvaajat ovat
lähteneet entisen Jugoslavian alueelle: Bosniaan, Makedoniaan ja
Kosovoon.
Sauna takaa viileän asenteen.
Kyproksen rauhanturvaajina enää kolme suomalaista
Suomen leijonien kotiluolana tunnettu päällystösauna on ahkerassa
käytössä YK:n puskurivyöhykkeellä Nikosian lentokentällä Kyproksessa.
"Kun aikansa istuu löylyssä, tuntuu ulkona jälkeenpäin viileältä jopa
44 asteen helteessä", vakuuttaa majuri Jussi Hokkanen,
rauhanturvaajien Suomen kontingentin komentaja. Koko suomalaisen
YK-joukon vahvuus on enää kolme. Siihen kuuluvat Hokkasen alaisina
kapteenit Jussi Kanatoff ja Ari Partanen.
Enimmillään suomalaisia oli kerralla yli tuhat heti YK-joukkojen
perustamisen jälkeen vuonna 1964. Muutama tuhat rauhanturvaajaa ei
onnistunut estämään vuoden 1974 tapahtumia. Silloin Turkin armeija
kahteen otteeseen, heinä- ja elokuussa, nousi saarelle ja otti lopulta
hallintaansa noin 37 prosenttia saaresta turkkilaisvähemmistöä
turvatakseen. Miehitys jatkuu yhä. Rauhanturvaajien työksi tuli sitten
valvoa Turkin armeijan ja Kyproksen kansalliskaartin tulitaukolinjojen
välistä puskurivyöhykettä niin, että status quo ei muutu, ettei
kumpikaan etene tai, mikä tärkeintä, että osapuolten välille ei syty
uutta sotaa.
"Olemme kuin piinallisen utelias naapuri, kyttäämme jatkuvasti
vähäisintäkin muutosta naapurustossa. Miksi teillä vaihdettiin verhot,
tapetoitteko uudelleen vai teettekö isonkin remontin, ette kai laajenna
naapurin puolelle?" Tähän tapaan kuvaa Unficypin irlantilainen
tiedottaja Brian Kelly Kyproksen rauhanturvaajien työtä.
Nykyisten suomalaisten sijoituspaikka on YK-joukkojen päämaja ja
tehtävät hallinnollisia.
Kaikkiaan Kyproksen Unficyp-joukoissa on nykyisin noin 1 200 miestä
Argentiinan, Britannian ja Ranskan, Slovakian ja Unkarin sektoreilla.
He partioivat puskurivyöhykettä jalan, ajoneuvoista ja kahden
helikopterin avulla. Uusin komentaja, kenraali Jin Ha Hwang Jin Ha
Hwang on eteläkorealainen. Saunakutsun saaneet voivat ennen löylyyn
menoa harrastaa tarkkuusammuntaa läheisellä ampumaradalla. Muuten
täällä ei aseiden räiskettä kuulu. Tilanne puskurivyöhykkeellä on viime
vuodet ollut enimmäkseen rauhallinen.
Lähistöllä sijaitsee yksi niistä maatiloista, joiden toimintaa YK myös
turvaa. Vyöhykkeelle jäi jaon myötä kolmisen prosenttia saaren
parhaasta viljelymaasta. Juuri mikään ei liiku. Kyproksen lentoyhtiön
romutettu matkustajakone kyyhöttää hiekkakentällä auringon paahteessa,
kun YK-tunnuksin varustetut, panssaroidut ajoneuvot partioivat linjojen
väliin jääneen kentän reunaa.
YK-päällystön omakotialueella on kuitenkin talo, jossa Kyproksen
presidentti Glafkos Clerides ja pohjoisen "tasavallan", KKTC:n johtaja
Rauf Denktash aloittivat uusimmat neuvottelunsa saaren yhdistämiseksi.
Uusin neuvottelukierros päättyi tämän viikon torstaina. Kaikki saaren
yli 30 vuotta sitten alkaneeseen jakautumiseen liittyvät kysymykset
ovat yhdellä kertaa neuvoteltavina, eikä yhdenkään asian sopimisesta
ole raportoitu.
Koko valvotun puskurivyöhykkeen mitta on yli 200 kilometriä.
Kyproksen kreikkalaiset ja turkkilaiset ovat toisiaan lähimpänä
pääkaupungissa Nikosiassa, jossa heitä paikoin erottaa vain
panssariaita. Nikosiassa myös on sattunut eniten nyrkinheristelyä ja
myös kuolemaan johtaneita tapahtumia, viimeksi 1996. Leveimmillään
YK-liputettu puskurivyöhyke on seitsemän kilometrin levyinen. Sillä
kohtaa ei näe vastapuolen lippupareja: yhtäällä Turkin ja
pohjoisturkkilaisen tasavallan, toisaalla Kreikan ja Kyproksen.
Valppaus on yhä tarpeen
YK:n pääsihteerin Vuosiraporttien mukaan Kyproksen
rauhanturvaajilla on alituinen syy valppauteen. Puskurivyöhykkeellä on
vuosien mittaan
nahisteltu. Vuosittain sadat huviveneilijät, metsästäjät ja sienestäjät
eksyvät tai menevät alueelle, jossa voisivat päästä hengestään. Yksikin
liian herkällä liipaisin sormella varustettu vartiosotilas riittää
luomaan kriisin.
Useimmat pääsihteerin viimeisimpien vuosiraporttien huomautuksista
koskevat turkkilaisia. Turkki on esimerkiksi ottanut hallintaansa
puskurivyöhykkeelle Famagustan viereen autioksi jäänyttä Varoshan
lomakeskusta, nostanut siellä lippunsa, mikä on vuoden 1974 tulitauon
periaatteiden vastaista. Samoin vyöhykkeellä sijaitsevan Pylan
kaksikansaisen kylän luona Turkki on vahvistanut asemiaan. Kyproksen
puolella, myös vanhoja miinoja on raivattu vyöhykkeeltä, turkkilaiselta
puolelta tiettävästi ei. Myös Stovilian asemasta on kiistelty.
Lisäksi YK tukee ja rohkaisee niin sanottuja kahden yhteisön tapaamisia
ja juhlia, joissa turkkilaisen osan ja kyproksenkreikkalaisten
edustajat tapaavat toisiaan. Tarkoituksena on edistää paluuta
normaaliin kanssakäymiseen. Nikosian keskustassa tilaisuudet
järjestetään Ledra Palacessa puskurivyöhykkeellä. Entinen loistohotelli
on saaren konfliktin ajan ollut YK-joukkojen käytössä. Turkkilainen
puoli tuntuu pääsihteerin raporttien mukaan suhtautuvan nihkeästi
kansan ryhmien yhteydenpitoon. Sen verran hauras rauhantila on
jatkuvasti, että YK:n pääsihteeri on aina helposti onnistunut saamaan
turvallisuusneuvostolta rahat vielä seuraavaan toimikauteen. Nykyinen
päättyy joulukuussa.
Viime vuosina Kyproksen valtio ja Kreikka ovat maksaneet puolet
rauhanturvakuluista ja YK:n muiden jäsenmaiden maksettavaksi jää noin
20 miljoonaa euroa vuodessa.
Juttu on julkaistu Helsingin Sanomien luvalla
Helsingin Sanomat
Toimittaja Sole Lahtinen