Pitkät jutut

Norjalaiset KFOR-joukkojen miinanraivaajat ovat raivanneet kahdeksan ja puoli tuhatta räjähdettä neljän kuukauden aikana Pristinan lentokentän entiseltä ammusvarikolta Kosovossa. Suomalaiset rauhanturvaajat ovat avustaneet Raisu-raivausajoneuvoineen norjalaisia tässä mittavassa urakassa.

Naton koneet pommittivat raskaasti Goles-vuorella Pristinan lentokentän vieressä olevaa Jugoslavian armeijan ja ilmavoimien ammusvarikkoa Kosovon sodassa vuonna 1999. Pristinan lentokenttä oli sodan aikaan Jugoslavian ilmavoimien tärkeimpiä tukikohtia. Sinne oli sijoitettu valtaosa maan parhaista Mig-29 –hävittäjistä. Heti sodan jälkeen lentokenttä nousi maailmanpolitiikan kuumaksi perunaksi, kun venäläiset laskuvarjojoukot ajoivat Bosniasta kentälle ja miehittivät sen juuri ennen Naton maajoukkojen saapumista alueella.

 

Raisu työssään

Pommitusten jäljiltä laaja ammusvarikon alue on täynnä tuhottuja bunkkereita. Täsmäpommien räjähdyksissä maastoon sinkoutui laajalti ampumatarvikkeita, jotka jäivät räjähtämättömiksi. Alueella on myös runsaasti rypälepommien tytärammuksia ja varikkoa ympäröi Jugoslavian armeijan rakentama miinakenttä.

Goles-vuoren raivausurakka alkoi jo toukokuussa. - Loppua ole vieläkään näkyvissä, eikä aluetta saada ikinä täysin turvalliseksi, kertoo Norjan pataljoonan tiedotusupseeri Håvard Walla.

– Varikolla on vielä myös seitsemän bunkkeria, joita ei ole tutkittu Walla sanoo. Yhdestä bunkkerin rauniosta norjalaiset löysivät pienen määrän ilmatorjuntatykin ammuksia.

Raisu ja miinakoirat apuna

Suomen Kosovon pataljoonan kaksi raivausajoneuvoa olivat alkukesästä Golesilla mukana puhdistamassa varikon aidan viereen rakennettua miinoitetta. Suomen Pataljoonan pioneeripäällikkö majuri Timo Kytölehto kuvailee alueen maastoa erittäin vaikeaksi. - Maaperä on pehmeää ja korkeuserot huomattavia. Kuitenkin Raisun kyky liikkua maastossa yllätti norjalaiset, Kytölehto toteaa.

 

Tässä työssä kannattaa olla tarkka

Reilun kuukauden aikana suomalaiset raivausajoneuvot raivasivat noin kolmesataa jalkaväkimiinaa ja räjähtämätöntä ammusta. Raisun ryöpytyksen jälkeen norjalaisten miinanraivaajien oli vielä tutkittava käsipelillä koko raivattu alue uudestaan. Myös miinakoiria käytettiin miinojen ja räjähteiden etsimisessä.

Mika Vuolle
Tiedotusupseeri
Suomen Pataljoona, Kosovo

 

YK päätti Kyproksen rauhanturvajoukkojen perustamisesta maaliskuussa 1964 ja pyysi Suomelta pataljoonaa käyttöönsä. Asia oli meillä suuren ylpeyden ja kiinnostuksen aihe, lehdistössä sen kevään ja vuodenkin tärkeä uutinen. Heti huhtikuussa Kyproksella oli jo 1007 suomalaista rauhanturvaajaa. He polkivat Larnakan satamasta ylös Nikosiaan. Suomalaiset selvittivät polkupyörämarssin lämpimästä säästä huolimatta. Oli siinä paikallisilla ihmettelemistä. Suomen rintamailla Etelä-Euroopan lomaseudut alkoivat jo tuohon aikaan olla tuttuja, mutta Sydän-Suomessa, Konnevedellä esimerkiksi, Kypros hämmästytti. Kylillä muistetaan vieläkin YK-mies, joka kotiin palattuaan näytti rainoja (vanhankaikaisia filmejä) tuosta samaisesta polkupyörämarssista.
Heti alussa suomalaisella oli tärkeä asema myös Kyproksen rauhanvälittäjänä. YK:n pääsihteeri U Thant nimitti edustajakseen suomalaisen Sakari Tuomiojan, nykyisen ulkoministerimme isän, joka valitettavasti kuoli kesken työnsä. Unficypin suomalaisista komentajista ensimmäinen, kenraali A.E.Martola, johti YK-joukkoja 1960-luvun lopulla. Samaan asemaan nimitettiin kenraali Ahti Vartiainen 1990-luvun puolivälissä. Räväkän alun jälkeen Suomen YK-miesten määrä Kyproksella laantui muutamaan sataan. Noina vuosina, 1968, sattui Nikosiassa myös suomalaisperäinen YK-skandaali. Suomalaiset olivat suuttuneet kohteluunsa viihdekortteleiden kapakoissa ja järjestivät niissä suunnitellusti "remontin", kuvausten mukaan kasasivat ravintoloiden huonekalut röykkiöiksi. Kansainvälinen sotapoliisi laannutti tilanteen, asiaa selvitettiin pitkään, 25 sai syytteen, ja tuomittiin lopulta sakkoihin. Mellakan vahingonkorvaukset kerättiin kolehtina ja tapaus lienee kuitattu hekottelulla. "Usean sadan YK-miehen mellakointi toimialueellaan oli kiistaton skandaali", juristi Raimo Nevasuo huomautti kuitenkin Sinibaretti-lehdessä ja vakuutti tapauksen jääneen ainoaksi. Oikeasti pahoihin tilanteisiin suomalaisetkin joutuivat sitten Turkin sotilasoperaation aikaan kesällä 1974, ei vain auttaessaan siviileitä turvaan vaan myös itse suoranaisen hyökkäyksen kohteena. Ainoan Kyproksella kuolleen suomalaisen YK-sotilaan muistomerkki on pommituksissa tuhotun Kykkon sairaalan lähistöllä Nikosian lentokentällä.
Sotavuonna suomalaisia rauhanturvaajia oli Kyproksella taas yli 600, mutta joukko laantui YK-pataljoonan lähtöön 1977. Viime vuosikymmeninä oli aikoja, jolloin yksi ainoa suomalainen liehutti lippuamme Kyproksella. Kaikkiaan suomalaisia on ollut YK:n rauhanturvatehtävissä liki 43 000 vuodesta 1956 lähtien. Joka neljäs oli siis Kyproksella. Sitä useampi mies on osallistunut YK-joukkoihin vain Lähi-idässä: Libanonissa, Siinailla ja Golanilla.
Viime vuosikymmenen aikana useimmat suomalaiset rauhanturvaajat ovat lähteneet entisen Jugoslavian alueelle: Bosniaan, Makedoniaan ja Kosovoon.

Sauna takaa viileän asenteen.
Kyproksen rauhanturvaajina enää kolme suomalaista

Suomen leijonien kotiluolana tunnettu päällystösauna on ahkerassa käytössä YK:n puskurivyöhykkeellä Nikosian lentokentällä Kyproksessa. "Kun aikansa istuu löylyssä, tuntuu ulkona jälkeenpäin viileältä jopa 44 asteen helteessä", vakuuttaa majuri Jussi Hokkanen, rauhanturvaajien Suomen kontingentin komentaja. Koko suomalaisen YK-joukon vahvuus on enää kolme. Siihen kuuluvat Hokkasen alaisina kapteenit Jussi Kanatoff ja Ari Partanen.
Enimmillään suomalaisia oli kerralla yli tuhat heti YK-joukkojen perustamisen jälkeen vuonna 1964. Muutama tuhat rauhanturvaajaa ei onnistunut estämään vuoden 1974 tapahtumia. Silloin Turkin armeija kahteen otteeseen, heinä- ja elokuussa, nousi saarelle ja otti lopulta hallintaansa noin 37 prosenttia saaresta turkkilaisvähemmistöä turvatakseen. Miehitys jatkuu yhä. Rauhanturvaajien työksi tuli sitten valvoa Turkin armeijan ja Kyproksen kansalliskaartin tulitaukolinjojen välistä puskurivyöhykettä niin, että status quo ei muutu, ettei kumpikaan etene tai, mikä tärkeintä, että osapuolten välille ei syty uutta sotaa. "Olemme kuin piinallisen utelias naapuri, kyttäämme jatkuvasti vähäisintäkin muutosta naapurustossa. Miksi teillä vaihdettiin verhot, tapetoitteko uudelleen vai teettekö isonkin remontin, ette kai laajenna naapurin puolelle?" Tähän tapaan kuvaa Unficypin irlantilainen tiedottaja Brian Kelly Kyproksen rauhanturvaajien työtä. Nykyisten suomalaisten sijoituspaikka on YK-joukkojen päämaja ja tehtävät hallinnollisia.
Kaikkiaan Kyproksen Unficyp-joukoissa on nykyisin noin 1 200 miestä Argentiinan, Britannian ja Ranskan, Slovakian ja Unkarin sektoreilla. He partioivat puskurivyöhykettä jalan, ajoneuvoista ja kahden helikopterin avulla. Uusin komentaja, kenraali Jin Ha Hwang Jin Ha Hwang on eteläkorealainen. Saunakutsun saaneet voivat ennen löylyyn menoa harrastaa tarkkuusammuntaa läheisellä ampumaradalla. Muuten täällä ei aseiden räiskettä kuulu. Tilanne puskurivyöhykkeellä on viime vuodet ollut enimmäkseen rauhallinen. Lähistöllä sijaitsee yksi niistä maatiloista, joiden toimintaa YK myös turvaa. Vyöhykkeelle jäi jaon myötä kolmisen prosenttia saaren parhaasta viljelymaasta. Juuri mikään ei liiku. Kyproksen lentoyhtiön romutettu matkustajakone kyyhöttää hiekkakentällä auringon paahteessa, kun YK-tunnuksin varustetut, panssaroidut ajoneuvot partioivat linjojen väliin jääneen kentän reunaa. YK-päällystön omakotialueella on kuitenkin talo, jossa Kyproksen presidentti Glafkos Clerides ja pohjoisen "tasavallan", KKTC:n johtaja Rauf Denktash aloittivat uusimmat neuvottelunsa saaren yhdistämiseksi. Uusin neuvottelukierros päättyi tämän viikon torstaina. Kaikki saaren yli 30 vuotta sitten alkaneeseen jakautumiseen liittyvät kysymykset ovat yhdellä kertaa neuvoteltavina, eikä yhdenkään asian sopimisesta ole raportoitu. Koko valvotun puskurivyöhykkeen mitta on yli 200 kilometriä.
Kyproksen kreikkalaiset ja turkkilaiset ovat toisiaan lähimpänä pääkaupungissa Nikosiassa, jossa heitä paikoin erottaa vain panssariaita. Nikosiassa myös on sattunut eniten nyrkinheristelyä ja myös kuolemaan johtaneita tapahtumia, viimeksi 1996. Leveimmillään YK-liputettu puskurivyöhyke on seitsemän kilometrin levyinen. Sillä kohtaa ei näe vastapuolen lippupareja: yhtäällä Turkin ja pohjoisturkkilaisen tasavallan, toisaalla Kreikan ja Kyproksen.

Valppaus on yhä tarpeen

YK:n pääsihteerin Vuosiraporttien mukaan Kyproksen rauhanturvaajilla on alituinen syy valppauteen. Puskurivyöhykkeellä on vuosien mittaan nahisteltu. Vuosittain sadat huviveneilijät, metsästäjät ja sienestäjät eksyvät tai menevät alueelle, jossa voisivat päästä hengestään. Yksikin liian herkällä liipaisin sormella varustettu vartiosotilas riittää luomaan kriisin. Useimmat pääsihteerin viimeisimpien vuosiraporttien huomautuksista koskevat turkkilaisia. Turkki on esimerkiksi ottanut hallintaansa puskurivyöhykkeelle Famagustan viereen autioksi jäänyttä Varoshan lomakeskusta, nostanut siellä lippunsa, mikä on vuoden 1974 tulitauon periaatteiden vastaista. Samoin vyöhykkeellä sijaitsevan Pylan kaksikansaisen kylän luona Turkki on vahvistanut asemiaan. Kyproksen puolella, myös vanhoja miinoja on raivattu vyöhykkeeltä, turkkilaiselta puolelta tiettävästi ei. Myös Stovilian asemasta on kiistelty. Lisäksi YK tukee ja rohkaisee niin sanottuja kahden yhteisön tapaamisia ja juhlia, joissa turkkilaisen osan ja kyproksenkreikkalaisten edustajat tapaavat toisiaan. Tarkoituksena on edistää paluuta normaaliin kanssakäymiseen. Nikosian keskustassa tilaisuudet järjestetään Ledra Palacessa puskurivyöhykkeellä. Entinen loistohotelli on saaren konfliktin ajan ollut YK-joukkojen käytössä. Turkkilainen puoli tuntuu pääsihteerin raporttien mukaan suhtautuvan nihkeästi kansan ryhmien yhteydenpitoon. Sen verran hauras rauhantila on jatkuvasti, että YK:n pääsihteeri on aina helposti onnistunut saamaan turvallisuusneuvostolta rahat vielä seuraavaan toimikauteen. Nykyinen päättyy joulukuussa. Viime vuosina Kyproksen valtio ja Kreikka ovat maksaneet puolet rauhanturvakuluista ja YK:n muiden jäsenmaiden maksettavaksi jää noin 20 miljoonaa euroa vuodessa.

Juttu on julkaistu Helsingin Sanomien luvalla

Helsingin Sanomat
Toimittaja Sole Lahtinen