skip to main content

Palautetta sivustosta voi antaa Facebookissa tai Kuso- Kulkee palstalla.

Ja sit hei, sun kandee liittyy jäseneksi. Muistat vaan valita paikallisyhdistykseksi Hölkkäri On Web.

Pitkät jutut

Kansainvälisessä Keskuksessa vaihtui johtaja

Kosovon pataljoonan komentajan tehtävistä kotiutunut eversti Jorma Ala-Sankila otti Puolustusvoimien Kansainvälisen Keskuksen johtajan tehtävät vastaan Karjalan Prikaatin komentajaksi siirtyneeltä eversti Juha Kilpiältä 9.8. Niinisalossa.
Eversti Kilpiä ehti luotsata Puolustusvoimien Kansainvälistä Keskusta liki kahden vuoden ajan.

Vaihtoparaatin yhteydessä eversti Jorma Ala-Sankila totesi PvKvK:n henkilöstömäärän olevan alimitoitetun annettuihin työtehtäviin nähden. PvKvK värvää ja kouluttaa toimialueelle lähtevät rauhanturvaajat. PvKvK myös huoltaa käynnissä olevat rauhanturvaoperaatiot. Eversti Ala-Sankila korostaa, että keskuksen on pysyttävä ajan hermolla kehittämällä koulutusta ja muita toimintoja. Lenkin katkeaminen Puolustusvoimien Kansainvälisen Keskuksen kohdalla lamauttaisi koko järjestelmän.
 

Puolustusvoimien Kansainvälisen Keskuksen johtaja eversti Jorma Ala-Sankila.
  • ikä 45 vuotta
  • ylennetty everstiksi 4.6.2002
  • varusmieskoulutukseltaan laskuvarjojääkäri
  • rauhanturvatehtävät: Bosnia 1997, Kosovo 2001-2002
  • harrastukset: kuntoliikunta, heraldiikka   
Joukko-osastolipun luovutus uudelle johtajalle.
Everstit Juha Kilpiä ja Jorma Ala-Sankila saapumassa paraatikentälle.

Puolustusvoimien Kansainvälisen Keskuksen joukko-osastolippu poistuu paraatikentältä.
Teksti ja kuvat:
Martti Tikka

Skandinaavista raivausyhteistyötä Kosovossa

Norjalaiset KFOR-joukkojen miinanraivaajat ovat raivanneet kahdeksan ja puoli tuhatta räjähdettä neljän kuukauden aikana Pristinan lentokentän entiseltä ammusvarikolta Kosovossa. Suomalaiset rauhanturvaajat ovat avustaneet Raisu-raivausajoneuvoineen norjalaisia tässä mittavassa urakassa.

Naton koneet pommittivat raskaasti Goles-vuorella Pristinan lentokentän vieressä olevaa Jugoslavian armeijan ja ilmavoimien ammusvarikkoa Kosovon sodassa vuonna 1999. Pristinan lentokenttä oli sodan aikaan Jugoslavian ilmavoimien tärkeimpiä tukikohtia. Sinne oli sijoitettu valtaosa maan parhaista Mig-29 –hävittäjistä. Heti sodan jälkeen lentokenttä nousi maailmanpolitiikan kuumaksi perunaksi, kun venäläiset laskuvarjojoukot ajoivat Bosniasta kentälle ja miehittivät sen juuri ennen Naton maajoukkojen saapumista alueella.

 

Raisu työssään Kosovossa
Raisu työssään

Pommitusten jäljiltä laaja ammusvarikon alue on täynnä tuhottuja bunkkereita. Täsmäpommien räjähdyksissä maastoon sinkoutui laajalti ampumatarvikkeita, jotka jäivät räjähtämättömiksi. Alueella on myös runsaasti rypälepommien tytärammuksia ja varikkoa ympäröi Jugoslavian armeijan rakentama miinakenttä.

Goles-vuoren raivausurakka alkoi jo toukokuussa. - Loppua ole vieläkään näkyvissä, eikä aluetta saada ikinä täysin turvalliseksi, kertoo Norjan pataljoonan tiedotusupseeri Håvard Walla.

– Varikolla on vielä myös seitsemän bunkkeria, joita ei ole tutkittu Walla sanoo. Yhdestä bunkkerin rauniosta norjalaiset löysivät pienen määrän ilmatorjuntatykin ammuksia.

Raisu ja miinakoirat apuna

Suomen Kosovon pataljoonan kaksi raivausajoneuvoa olivat alkukesästä Golesilla mukana puhdistamassa varikon aidan viereen rakennettua miinoitetta. Suomen Pataljoonan pioneeripäällikkö majuri Timo Kytölehto kuvailee alueen maastoa erittäin vaikeaksi. - Maaperä on pehmeää ja korkeuserot huomattavia. Kuitenkin Raisun kyky liikkua maastossa yllätti norjalaiset, Kytölehto toteaa.

 


Tässä työssä kannattaa olla tarkka

Reilun kuukauden aikana suomalaiset raivausajoneuvot raivasivat noin kolmesataa jalkaväkimiinaa ja räjähtämätöntä ammusta. Raisun ryöpytyksen jälkeen norjalaisten miinanraivaajien oli vielä tutkittava käsipelillä koko raivattu alue uudestaan. Myös miinakoiria käytettiin miinojen ja räjähteiden etsimisessä.

Mika Vuolle
Tiedotusupseeri
Suomen Pataljoona, Kosovo

 

Rauhanturvaajan kurssi Pirkanmaalla

Pirkanmaan Sinibaretit järjestivät yhteistyössä Maanpuolustuskoulutus ry:n kanssa Rauhanturvaajan kurssin Satakunnan Lennoston alueella Pirkkalassa 13.-15.9.2002. Ensimmäisen kerran sama kurssi oli järjestetty Pirkanmaalla viime vuoden keväällä Ensimmäisestä kurssista saadun palautteen perusteella käytännön osuutta oli tällä kurssilla lisätty ja luentoja vähennetty.

Tsekkausta tsekkarilla

Kurssi aloitettiin perjantaina kello 17 kurssilaisten varustamisella. Maastopukuiset kurssilaiset siirtyivät tämän jälkeen Satakunnan Lennoston esikuntakomppanian auditorioon, missä pidettiin kaikki kurssin luento-osuudet. Perjantai-illan esitelmät käsittelivät rauhanturvaajaksi hakeutumista ja rauhanturvaamisen historiaa. Telttamajoitusta päästiin pystyttämään kello puoli yhden aikaan yöllä.

Lauantai-aamu aloitettiin Patrian tuoteinsinööri Markus Louhivuoren esitelmällä Sisu XA-sarjan (= "Pasi") -miehistönkuljetusvaunuista ja Raisu-miinanraivausajoneuvosta. Markus oli lainannut työpaikaltaan Pasin, jolla kurssilaiset kyyditettiin Lennoston ampumaradan maastoon lounaalle ja rastikoulutukseen.

Rastikoulutusvaiheen aiheina olivat: aseenkäsittely, viestiliikenneharjoittelu ja henkilötarkastus, joita käsiteltiin rauhanturvatehtävien näkökulmasta. Rynnäkkökivääriammunnan jälkeen siirryttiin kurssin sotilaalliseen eli soveltavaan osuuteen, jossa kurssilaiset toimivat kahtena ryhmänä ja perustivat kaksi vartioasemaa ja check-pointia. Maaliosasto piilotteli autoihinsa erilaisia aseita ja räjähteitä ja yritti kuljettaa niitä check-pointien läpi, usein kuitenkin epäonnistuen.

Check-point-toiminnan ohessa kurssilaiset tekivät yöpartion, jossa oli tehtävänä löytää ja pidättää kaksi aseellista alueella ammuskellutta henkilöä. Kumpikin partioryhmä sekä löysi että onnistui pitkähköjen neuvottelujen jälkeen pidättämään aseelliset ilman käsikähmää ja tilanteen liiallista kärjistymistä.

"Mitäs täältä löytyy?"

Sunnuntai-aamuna kurssilaiset herätettiin lähipuolustushälytyksellä ja aseman vahvennuskäskyllä. Aamupäivällä harjoiteltiin tilapäisen check-pointin perustamista Pasia hyväksikäyttäen. Kumpikin ryhmä sai tsekkarin perustettua kiitettävällä ripeydellä.

Kurssin päätteeksi Ville Mäntysaari luennoi Suomen Sinibarettilitosta ja kertoi mistä lähteistä voi hankkia lisätietoa rauhanturvaamiseen liittyvistä asioista. Lopuksi katsottiin Pauli Aalto-Setälän toimittama rauhanturvaamisaiheinen video: Chance for Peace.

Kurssilaisia oli yhteensä 17, joista kaksi naista. Iältään kurssilaiset olivat paria poikkeusta lukuunottamatta 20-25-vuotiaita. Lähes kaikki kouluttajat olivat Pirkanmaan Sinibarettien jäseniä. Kouluttajilla  oli rauhanturvakokemusta hyvin pitkältä aikajänteeltä. Vanhin kouluttaja oli ollut Kyproksella jo 1960-luvulla ja nuorin kotiutunut Kosovosta viime keväänä.


Autosta löydettiin räjähteitä ja kuski otettiin henkilötarkastukseen.

Kurssilaisten odotukset kurssin suhteen täyttyivät kiitettävästi ainakin päätellen siitä, että kurssin yleisarvosanaksi kurssilaiset antoivat keskimäärin 4,375 (asteikko 1-5), eikä kukaan antanut nelosta huonompaa yleisarvosanaa. Usea kurssilainen olikin jo jättänyt hakemuksen rauhanturvaamispalvelukseen, jolloin palvelukseen mahdollisesti päästessä kurssilaisilla on jo hiukan ennakkokäsitystä ainakin "tavallisen" vartiojääkärin tehtävistä.

Kurssi-ilmapiiri pysyi koko ajan rentona, mutta kuitenkin asiallisena. Huumoria tarjosi varsinkin maaliosaston kekseliäisyys: Aikapommiksi viriteltiin termospulloon kytketty herätyskello, tarkastettavien autojen takaluukkuihin tehtiin mitä erilaisimpia vetopommivirityksiä yms.

Erityinen kiitos vapaaehtoiselle maanpuolustustyölle ja tälle kurssille annetusta tuesta kuuluu tällä kertaa kiireiselle PvKvK:lle, missä oli samaan aikaan Kosovon rotaatiokoulutus ja luutnantti Paul Ramsténille, joka 70-tuntisen työviikkonsa jälkeen piti perjantai-iltana kiinnostavan ja erittäin asiantuntevan esitelmän rauhanturvaajaksi hakeutumisesta ja PvKvK:ssa annettavasta koulutuksesta.

Ensi vuonna tempaistaan taas samoissa merkeissä.

Ilpo Komulainen
kurssin johtaja

Kypros oli suomalaisten rauhanturvakoulu

YK päätti Kyproksen rauhanturvajoukkojen perustamisesta maaliskuussa 1964 ja pyysi Suomelta pataljoonaa käyttöönsä. Asia oli meillä suuren ylpeyden ja kiinnostuksen aihe, lehdistössä sen kevään ja vuodenkin tärkeä uutinen. Heti huhtikuussa Kyproksella oli jo 1007 suomalaista rauhanturvaajaa. He polkivat Larnakan satamasta ylös Nikosiaan. Suomalaiset selvittivät polkupyörämarssin lämpimästä säästä huolimatta. Oli siinä paikallisilla ihmettelemistä. Suomen rintamailla Etelä-Euroopan lomaseudut alkoivat jo tuohon aikaan olla tuttuja, mutta Sydän-Suomessa, Konnevedellä esimerkiksi, Kypros hämmästytti. Kylillä muistetaan vieläkin YK-mies, joka kotiin palattuaan näytti rainoja (vanhankaikaisia filmejä) tuosta samaisesta polkupyörämarssista.
Heti alussa suomalaisella oli tärkeä asema myös Kyproksen rauhanvälittäjänä. YK:n pääsihteeri U Thant nimitti edustajakseen suomalaisen Sakari Tuomiojan, nykyisen ulkoministerimme isän, joka valitettavasti kuoli kesken työnsä. Unficypin suomalaisista komentajista ensimmäinen, kenraali A.E.Martola, johti YK-joukkoja 1960-luvun lopulla. Samaan asemaan nimitettiin kenraali Ahti Vartiainen 1990-luvun puolivälissä. Räväkän alun jälkeen Suomen YK-miesten määrä Kyproksella laantui muutamaan sataan. Noina vuosina, 1968, sattui Nikosiassa myös suomalaisperäinen YK-skandaali. Suomalaiset olivat suuttuneet kohteluunsa viihdekortteleiden kapakoissa ja järjestivät niissä suunnitellusti "remontin", kuvausten mukaan kasasivat ravintoloiden huonekalut röykkiöiksi. Kansainvälinen sotapoliisi laannutti tilanteen, asiaa selvitettiin pitkään, 25 sai syytteen, ja tuomittiin lopulta sakkoihin. Mellakan vahingonkorvaukset kerättiin kolehtina ja tapaus lienee kuitattu hekottelulla. "Usean sadan YK-miehen mellakointi toimialueellaan oli kiistaton skandaali", juristi Raimo Nevasuo huomautti kuitenkin Sinibaretti-lehdessä ja vakuutti tapauksen jääneen ainoaksi. Oikeasti pahoihin tilanteisiin suomalaisetkin joutuivat sitten Turkin sotilasoperaation aikaan kesällä 1974, ei vain auttaessaan siviileitä turvaan vaan myös itse suoranaisen hyökkäyksen kohteena. Ainoan Kyproksella kuolleen suomalaisen YK-sotilaan muistomerkki on pommituksissa tuhotun Kykkon sairaalan lähistöllä Nikosian lentokentällä.
Sotavuonna suomalaisia rauhanturvaajia oli Kyproksella taas yli 600, mutta joukko laantui YK-pataljoonan lähtöön 1977. Viime vuosikymmeninä oli aikoja, jolloin yksi ainoa suomalainen liehutti lippuamme Kyproksella. Kaikkiaan suomalaisia on ollut YK:n rauhanturvatehtävissä liki 43 000 vuodesta 1956 lähtien. Joka neljäs oli siis Kyproksella. Sitä useampi mies on osallistunut YK-joukkoihin vain Lähi-idässä: Libanonissa, Siinailla ja Golanilla.
Viime vuosikymmenen aikana useimmat suomalaiset rauhanturvaajat ovat lähteneet entisen Jugoslavian alueelle: Bosniaan, Makedoniaan ja Kosovoon.

Sauna takaa viileän asenteen.
Kyproksen rauhanturvaajina enää kolme suomalaista

Suomen leijonien kotiluolana tunnettu päällystösauna on ahkerassa käytössä YK:n puskurivyöhykkeellä Nikosian lentokentällä Kyproksessa. "Kun aikansa istuu löylyssä, tuntuu ulkona jälkeenpäin viileältä jopa 44 asteen helteessä", vakuuttaa majuri Jussi Hokkanen, rauhanturvaajien Suomen kontingentin komentaja. Koko suomalaisen YK-joukon vahvuus on enää kolme. Siihen kuuluvat Hokkasen alaisina kapteenit Jussi Kanatoff ja Ari Partanen.
Enimmillään suomalaisia oli kerralla yli tuhat heti YK-joukkojen perustamisen jälkeen vuonna 1964. Muutama tuhat rauhanturvaajaa ei onnistunut estämään vuoden 1974 tapahtumia. Silloin Turkin armeija kahteen otteeseen, heinä- ja elokuussa, nousi saarelle ja otti lopulta hallintaansa noin 37 prosenttia saaresta turkkilaisvähemmistöä turvatakseen. Miehitys jatkuu yhä. Rauhanturvaajien työksi tuli sitten valvoa Turkin armeijan ja Kyproksen kansalliskaartin tulitaukolinjojen välistä puskurivyöhykettä niin, että status quo ei muutu, ettei kumpikaan etene tai, mikä tärkeintä, että osapuolten välille ei syty uutta sotaa. "Olemme kuin piinallisen utelias naapuri, kyttäämme jatkuvasti vähäisintäkin muutosta naapurustossa. Miksi teillä vaihdettiin verhot, tapetoitteko uudelleen vai teettekö isonkin remontin, ette kai laajenna naapurin puolelle?" Tähän tapaan kuvaa Unficypin irlantilainen tiedottaja Brian Kelly Kyproksen rauhanturvaajien työtä. Nykyisten suomalaisten sijoituspaikka on YK-joukkojen päämaja ja tehtävät hallinnollisia.
Kaikkiaan Kyproksen Unficyp-joukoissa on nykyisin noin 1 200 miestä Argentiinan, Britannian ja Ranskan, Slovakian ja Unkarin sektoreilla. He partioivat puskurivyöhykettä jalan, ajoneuvoista ja kahden helikopterin avulla. Uusin komentaja, kenraali Jin Ha Hwang Jin Ha Hwang on eteläkorealainen. Saunakutsun saaneet voivat ennen löylyyn menoa harrastaa tarkkuusammuntaa läheisellä ampumaradalla. Muuten täällä ei aseiden räiskettä kuulu. Tilanne puskurivyöhykkeellä on viime vuodet ollut enimmäkseen rauhallinen. Lähistöllä sijaitsee yksi niistä maatiloista, joiden toimintaa YK myös turvaa. Vyöhykkeelle jäi jaon myötä kolmisen prosenttia saaren parhaasta viljelymaasta. Juuri mikään ei liiku. Kyproksen lentoyhtiön romutettu matkustajakone kyyhöttää hiekkakentällä auringon paahteessa, kun YK-tunnuksin varustetut, panssaroidut ajoneuvot partioivat linjojen väliin jääneen kentän reunaa. YK-päällystön omakotialueella on kuitenkin talo, jossa Kyproksen presidentti Glafkos Clerides ja pohjoisen "tasavallan", KKTC:n johtaja Rauf Denktash aloittivat uusimmat neuvottelunsa saaren yhdistämiseksi. Uusin neuvottelukierros päättyi tämän viikon torstaina. Kaikki saaren yli 30 vuotta sitten alkaneeseen jakautumiseen liittyvät kysymykset ovat yhdellä kertaa neuvoteltavina, eikä yhdenkään asian sopimisesta ole raportoitu. Koko valvotun puskurivyöhykkeen mitta on yli 200 kilometriä.
Kyproksen kreikkalaiset ja turkkilaiset ovat toisiaan lähimpänä pääkaupungissa Nikosiassa, jossa heitä paikoin erottaa vain panssariaita. Nikosiassa myös on sattunut eniten nyrkinheristelyä ja myös kuolemaan johtaneita tapahtumia, viimeksi 1996. Leveimmillään YK-liputettu puskurivyöhyke on seitsemän kilometrin levyinen. Sillä kohtaa ei näe vastapuolen lippupareja: yhtäällä Turkin ja pohjoisturkkilaisen tasavallan, toisaalla Kreikan ja Kyproksen.

Valppaus on yhä tarpeen

YK:n pääsihteerin Vuosiraporttien mukaan Kyproksen rauhanturvaajilla on alituinen syy valppauteen. Puskurivyöhykkeellä on vuosien mittaan nahisteltu. Vuosittain sadat huviveneilijät, metsästäjät ja sienestäjät eksyvät tai menevät alueelle, jossa voisivat päästä hengestään. Yksikin liian herkällä liipaisin sormella varustettu vartiosotilas riittää luomaan kriisin. Useimmat pääsihteerin viimeisimpien vuosiraporttien huomautuksista koskevat turkkilaisia. Turkki on esimerkiksi ottanut hallintaansa puskurivyöhykkeelle Famagustan viereen autioksi jäänyttä Varoshan lomakeskusta, nostanut siellä lippunsa, mikä on vuoden 1974 tulitauon periaatteiden vastaista. Samoin vyöhykkeellä sijaitsevan Pylan kaksikansaisen kylän luona Turkki on vahvistanut asemiaan. Kyproksen puolella, myös vanhoja miinoja on raivattu vyöhykkeeltä, turkkilaiselta puolelta tiettävästi ei. Myös Stovilian asemasta on kiistelty. Lisäksi YK tukee ja rohkaisee niin sanottuja kahden yhteisön tapaamisia ja juhlia, joissa turkkilaisen osan ja kyproksenkreikkalaisten edustajat tapaavat toisiaan. Tarkoituksena on edistää paluuta normaaliin kanssakäymiseen. Nikosian keskustassa tilaisuudet järjestetään Ledra Palacessa puskurivyöhykkeellä. Entinen loistohotelli on saaren konfliktin ajan ollut YK-joukkojen käytössä. Turkkilainen puoli tuntuu pääsihteerin raporttien mukaan suhtautuvan nihkeästi kansan ryhmien yhteydenpitoon. Sen verran hauras rauhantila on jatkuvasti, että YK:n pääsihteeri on aina helposti onnistunut saamaan turvallisuusneuvostolta rahat vielä seuraavaan toimikauteen. Nykyinen päättyy joulukuussa. Viime vuosina Kyproksen valtio ja Kreikka ovat maksaneet puolet rauhanturvakuluista ja YK:n muiden jäsenmaiden maksettavaksi jää noin 20 miljoonaa euroa vuodessa.

Juttu on julkaistu Helsingin Sanomien luvalla

Helsingin Sanomat
Toimittaja Sole Lahtinen

 

KFOR-komentaja vaihtui Kosovossa

Kosovon KFOR-joukkojen komentaja vaihtui perjantaina 4.10.2002 juhlallisen sotilaallisin menoin. Ensimmäisenä KFOR-komentajana kokonaisen vuoden Kosovossa työskennelleen ranskalaisen kenraaliluutnantin Marcel Valentinin seuraajaksi tuli italialainen kenraaliluutnantti Fabio Mini.

Kuusikymmentävuotias Mini siirtyi Kosovoon Naton Napolissa toimivan Euroopan eteläisen esikunnan esikuntapäällikön virasta. Järjestyksessä seitsemäntenä KFOR-joukkojen komentajana hän saa komennettavakseen noin 32000 rauhanturvaajaa yhteensä 38:sta maasta.

Kenraaliluutnantti Valentin hyvästelee alaisiaan

Pariisiin sotilaskuvernööriksi siirtyvä kenraaliluutnantti Valentin korosti kosovolaisille osoittamassaan jäähyväispuheessa, että KFOR-joukot ovat paikalla auttaakseen.

- Älkää menettäkö toivoa lopullisesta rauhasta kauniissa maassanne. Leikkivien lasten iloiset ilmeet ovat todistaneet minulle, että suunta on koko ajan kohti parempaa huomista.

Naton virallisena edustajana seremoniassa toimi järjestön Euroopan joukkojen komentaja, yhdysvaltalainen neljän tähden kenraali Joseph W. Ralston. Kutsuvieraiden joukossa olivat muiden muassa Kosovon YK-kuvernööri Michael Steiner sekä Kosovon maakunnan presidentti Ibrahim Rugova ja pääministeri Bajrem Rexhepi.

Suomea tilaisuudessa edustivat Suomen Pataljoonan komentaja, everstiluutnantti Hannu Alén ja maamme yhteystoimiston päällikkö Teemu Tuominen. Sinirippua vaihtoparaatissa kantoi kapteeni Mika Toivonen KFOR-joukkojen esikunnasta.


Paraatia Kosovossa

Kosovoon 316 uutta suomalaissotilasta

Samaan päivään komentajanvaihtoseremonian kanssa ajoittui myös Suomen Pataljoonan syysrotaatio. Kosovoon saapui perjantaina 316 uutta suomalaista rauhanturvaajaa. Rotaationvaihdoksen jälkeen Suomen kontingentin kokonaisvahvuus on 753.

Porin Prikaatissa kansainvälisen valmiusjoukkokoulutuksen saaneiden reserviläisten osuuden kasvun myötä suomalaisten keski-ikä laski selvästi ollen nyt noin 24 vuotta.

Asko Tanhuanpää

In the service of peace