skip to main content

Palautetta sivustosta voi antaa Facebookissa tai Kuso- Kulkee palstalla.

Ja sit hei, sun kandee liittyy jäseneksi. Muistat vaan valita paikallisyhdistykseksi Hölkkäri On Web.

Pitkät jutut

Automatka

Tämä matkakertomus kertoo postimestari Jyrki Kotasen Volvon hakumatkasta Jyväskylästä Skopjeen maa-liskuussa 2002. Vaimo Nina toimi kartanlukijana, henkisenä tukena ja tämän kertomuksen kirjoittajana, mikä osaltaan selittänee asioiden ja tapahtumien naisnäkökulman.

Ajankohta: 2. – 10.3.2002

Reitti: Jyväskylä – Hanko – Rostock – Wittstock – Innsbruck – Senigallia – Ancona – Patras – Ateena – Platamonas – Skopje

Teimme alustavan matkasuunnitelman tammikuussa. Jyrki varasi laivaliput ja minun paluulentoni Skopjesta Helsinkiin. Majapaikkoja emme varailleet tai selvittäneet etukäteen. Talvisaikaan ei ole ruuhkaa ja jokai-nen ajopäivä on kuitenkin erilainen. On täysi vapaus pysähtyä sinne minne haluaa. Sovimme ainoastaan etukäteen että Italiassa haluamme viettää yhden täysin ”ajamattoman” päivän.
Suomesta ostimme Tammen Euroopan tiekartaston 2001. Vanhoilla karttakirjoilla ei kannatta lähteä mat-kaan, koska teiden numerointi on muuttunut. Valuutan kanssa ei ollut ongelmia, kun ollaan euroajassa. Itävallan ja Italian rajalla, tietullissa, virkailija halusi mieluummin Suomen euroja keräilyä varten. 

Suomesta Saksaan

Jyrki lensi huoltolennolla keskiviikkona 27.2. Suomeen ja heti seuraavana aamuna saatiin upouusi Volvo V 70 alle. Keski-Suomessa oli täysi talvi ja autoon asennettiin kitkarenkaat. Se onkin sitten toinen juttu miten renkaille kävi kun niillä ajettiin autobahnoilla.

Lauantai 2.3.

Lähdimme aurinkoisessa pakkassäässä kohti Hankoa. Välipysäkki oli Keravalla, jossa isäni antoi vielä viime hetken ohjeet, miten ajetaan Kehä III pitkin Hankoon. Perillä oltiin noin 19 ja laiva lähti 22.00. Hanko ei näyttänyt pimeässä parhaimpia puoliaan, mutta kesällä meno onkin aivan toista. 

Ajoimme SuperFastferrisien kopille, jossa liput näytettiin ja sen jälkeen auto tulliin leimoja hakemaan. Tulli on vanhassa tiilirakennuksessa ja autonpaperit olivat selvät viidessä minuutissa. Leimat tulivat helposti. Auto jonoon ja odoteltiin noin 1 ½ tuntia laivaan pääsyä. Kello 21.00 päästiin ajamaan sisälle laivaan, jo-hon meidän auto joutui alimmalle tasolle. Edessä oli 22 tunnin laivamatka.
Superfast Ferrisien X laiva oli uusi ja siisti. Henkilökunta oli pääasiassa kreikkalaisia, muuta ruotsalainen ja suomalainen. Tämä laiva liikennöi normaalisti Rostock - Södertälje väliä. Otimme muutaman drinkin, jon-ka jälkeen uni maittoi. 

Sunnuntai 3.3.

Aamupala tarjoiltiin seisovasta pöydästä (18€/2 hlö). Rekkakuskeille oli varattu oma osastonsa, jossa for-mulat pauhasivat ja tupakka paloi. Joku kuski kertoi että viime viikon myrskyssä ei ollut kahvikuppi pysy-nyt kädessä…Päivällä tutkittiin karttakirjaa ja suunniteltiin reittiä tarkemmin. Laivalla oli mukavan väljää ja puoleen päivään asti sää oli aurinkoinen. Oli mukava katsella merta. Sää muuttui sateiseksi ja sumuiseksi. Laivalla ei ollut paljon ns. virikkeitä; televisioita, kahden miehen bändi soitteli hittibiisejä, muutama yksikätinen rosvo ja tax-free.

Rostockiin saavuimme klo 19.00 paikallista aikaa. Kello käännetään yksi tunti taaksepäin. Opasteet kohti Berliiniä olivat selkeät, tienumero E55. Olimme lukeneet huolella Ismo Kopran matkakertomuksen ja suunnistimme kohti Wittstockia, jonne oli noin parin tunnin ajomatka. 
Oli pimeää. Vettä satoi  + 5C ja meille oli yllätys että Saksan moottoriteitä ei ole valaistu. Ajoimme entisen Itä-Saksan puolella joten moottoritiet olivat vähän kuoppaisia ja tietöitä oli jatkuvasti. Noin kello 22.00 aikoihin käännyimme Wittstockiin ja koitimme etsiä Four Season hotellia, mutta emme löytäneet. Wittstockissa on hieno muurin ympäröimä vanha keskusta, jossa ei näkynyt ketään. Ajelimme ympäriinsä ja koitimme löytää jonkun hotellin. Eteemme tuli Hotel Stadt Hamburg. Hotellin ovi oli lukossa, joten soitimme ovipuhelinta. Vastaanottovirkailija puhui vain saksaa, joten vanha koulusaksa oli kaivettava esiin. Hotelli oli siisti ja asiallinen, hintaan 61 €/2hlö. Auto parkkeerattiin hotellin takapihalle lukittavan rautaportin taakse, jossa myös oli yksinäinen Trabant.

Vinkit

- laivalle kannattaa varata pientä evästä ja lukemista
- www.superfast.com
- kellot siirretään Saksan aikaan eli tunti taaksepäin
- Hotel Stadt Hamburg: Röbeler Str. 25, 16909 Wittstock/Dosse 61€/yö

Saksasta Itävaltaan

Maanantai 4.3.

Aamulla herätys oli kello 6.00 ja vettä tihuutti, sumuista. Jyrki huomasi jotakin vikaa renkaissa. Söimme nopeasti aamupalan ja lähdimme etsimään paikallista rengasliikettä. Siellä asiaa tutkittiin ja Jyrki saatiin vakuuttuneeksi että renkaat ovat asennettu oikein päin. Kello 8.30 starttasimme kohti autobahnaa E 55, edessä oli matkan pisin ajo-osuus. Tavoitteena oli ajaa koko Saksa läpi aina Innsbruckiin asti.

Saksan moottoriteillä ajetaan eikä vain meinata. Oikea kaista on täynnä rekkoja, keskikaistan vauhti on noin 120 km/h ja vasemmalla kaistalla paahtavat Mersut, Bemarit, Audit ym. läyhyt n. 200 lasissa. Peileihin kannattaa katella vähän välejä. Maisemasta huomasi että olemme entisen DDR:n puolella (sosialismin leima rakennuksissa, rönttösyys, vanhat talot säilyneet). Tasaista peltoa tuntui jatkuvan loputtomiin. Radio kanavat eivät pysyneet kohdallaan ja tietöitä oli jatkuvasti. E55 ohittaa Berliinin riittävän kaukaa, mutta tarkkana kannattaa aina olla kun ohitetaan isoja kaupunkeja. Pääsimme moottoritielle numero A9/E51 ja kohti Leipzigiä.

Kello 12 maissa pidimme tunnin tauon. Himmelkronissa oli iso taukopaikka, bensa-asemat, hotelleja ja McDonald’s, josta nappasimme tuplahampurilaiset. Ja uudelleen baanalle. Münchenin ohitus on mielen-kiintoinen. Moottoritie A9 loppuu ja muuttuu A8/E45/E52 kohti Innsbruckia. Noin 30 km Münchenin jälkeen käännyimme A8 tieltä etelään A12-tielle (E45/E60) Innsbruckin viitan osoittamaan suuntaan. Alpit alkoivat siintää edessä ja aurinko paistoi.

Saksan ja Itävallan raja on huomaamaton ja ylitimme sen noin kello 16 maissa. Heti rajan jälkeen on autobaanan oikealla puolella valkoinen rakennus Reisebank josta on ostettava – 10 Tages Vignette- tietullimaksu, 7,6 €. 10 päivän tarra, joka laitetaan näkyviin tuulilasiin. Jokaisen valtion moottoritietä käyttävän on maksettava käyttöajan mukaisesti tiemaksu. Ajoimme Innsbruckin keskustaan etsimään majapaikkaa, mutta kaupunki on aikamoinen sumppu, joten päätimme yöpyä jossakin lähikylässä. Ajoimme Schönberg im Stu-baitalin kohdalla moottoritieltä pois. Noin 7 km Innsbruckista Brennerin suuntaan. Tässä tietullimaksu 3,5€.
Ajoimme heti Miedersin pieneen kylään. Hiihtoturisteja oli vielä jonkin verran liikkeellä. Majoituimme perhehotelli Eleonoraan aivan kylän keskustassa. Emäntä ei puhunut englantia, joten saksa jälleen käyttöön.
Hotelli oli viehättävässä vanhassa talossa ja sisustettu persoonallisesti. Pitkän ajomatkan jälkeen teimme pienen kävelylenkin kylällä ja hämmästykseksi huomasimme että keskellä kylää on täysin toimivat navetat. Kuului vain lypsykoneen tasainen ääni, lehmät pilttuissaan ja lantakasat navettojen takana. Kaikista erikoisin oli seinässä oleva ”maitobaari”. Avasit vain luukun ja takana oli laite josta sait ottaa maitoa suoraan omaan astiaasi. Alkoi jo hämärtää ja lumihuippuiset vuoret näyttivät upeilta. Söimme kunnon pizzat paikallisessa kuppilassa ja ostimme pienen pullon vihreää Absinttia. Unta ei tarvinnut kauan odottaa.

Vinkit

  • kartanlukija rauhoittaa hermoilevaa kuskia, jos ajetaan väärin.
  • Rostock – Berliini 201 km
  • Leipzig – Erlangen noin 200 km, Erlangen – München, 170 km, Leipzig – München     416 km.
  • München – Innsbruck 166 km, rajalta Innsbruckiin 73 km, Innsbruck – Brennerin sola   37 km
  • kannattaa yöpyä aina pikkukylissä
  • kertaa saksan alkeet
  • evästä mukaan autoon 
  • www.tiscover.com/innsbruck


Itävallasta Italiaan

Tiistai 5.3.

Heräilimme noin 6 aikaan, oli pakkasta. Kaunis aamu ja teimme pienen happihyppelyn kylällä. Aamupala oli tavanomainen. 8.30 lähdimme kohti Brennerin solaa ja Italiaan, tienumero A13/E45. Matkaa rajalle on noin 20 km ja ensimmäinen tietulli on heti kohta. Maisemat olivat jylhät ja luntakin nähtiin, +2. Italian raja ylitettiin lähes huomaamatta. 

Tie E45 vaihtuu tieksi A22. Italian tietullipiste on noin 15 km rajalta. Automaatista otetaan kortti ja tällä kortilla maksetaan sitten aikanaan kun poistutaan moottoritieltä. Matka jatkuu ohi Bolzanon etelään kohti Veronaa. Päivä oli pilvinen ja Italialle tyypillinen savu tuoksui. Veronassa loppuu vuoristo ja alkaa Pohjois-Italian tasanko. Lämpötilat nousivat +15. Tietä A22 pitkin Modenaan, jossa tie vaihtui A1:ksi, jota pitkin ajettiin kohti Bolognaa. Ennen Bolognaa noustaan kiertotielle A14/E55 ja seurataan Rimini/Ancona- opasteita. 

Poistuimme moottoritieltä Senigallian liittymässä. Rajalta otettu kortti luettiin ja hinnaksi tuli 27€, ei auto-maattia. Liikenne Italian moottoritiellä vähän leppoisampaa kuin Saksassa. Pahin sumppu kohta on vain Modenan ja Bolognan kohdalla, yhteensä kahdeksan kaistaa vierekkäin ja täynnä autoja.

Olin ollut lomamatkalla Senigalliassa, joten tiesin että se on hyvä paikka ja lähellä Anconaan. Senigalliassa on 30 000 asukasta, upea ranta, Rocca linnoitus ja vanha kaupunki. Seurailimme kylttejä keskustaan ja samalla hotellien viittoja. Albergo Eleonora aperta tutti i anni, hotelli Eleonora on auki ympärivuoden. Täysosuma. Hotelli sijaitsi merenrannalla, upea näköala. Hotelli oli jo parhaimmat päivänsä nähnyt (kaksi tähteä), mutta sijainti korvasi kaiken. Omistajaperheen tytär osasi onneksi englantia. Auton saimme kätevästi rautaportin taakse takapihalle. Kello oli noin 14.30.
Illalla kävelylenkki ja ruokailu läheisessä ristorante L’Aquilonessa. Antipastoksi sinisimpukoita tomaatti-kastikkeessa ja pääruokana makaronia, juomana viiniä ja vettä.

Vinkit

  • Brennerin sola – Bolzano 90 km, Bolzano – Veronan ohi Modenan lähelle 233 km
  • Modena – Bologna 38 km
  • Bologna – Ancona 310 km
Keskiviikko 6.3.

Aamupalalle menimme noin kahdeksan aikoihin ja olimme ainoat asiakkaat vanhassa ruokasalissa. Aamiainen oli tyypillinen; teetä, ranskanleipää, marmeladia ja muutama juustosiivu. Merenrannalle kävelylle ja keräämään hienoja simpukoita ja kotiloita. 

Matkailutoimisto haemme kartan ja suunnistimme paikalliseen ostoskeskukseen. Lähinnä tutustuimme ruokakauppaan. Viiniä sai ostaa kätevissä litran tetroissa ja juustoja löytyi vaikka minkälaisia. Samoin kalatiski poikkesi melkoisesti suomalaisesta. Aurinko paistoi ja lämmintä oli noin 20. Kävimme kirkossa, torilla ja vanhassa kaupungissa. 

Illalla kävimme syömässä samassa ravintolassa, tällä kertaa antipasto misto Italiana ja gnocchia Sisiliana. Satoi vettä. Pizzapaloja oli myynnissä melkein joka kadunkulmassa ja kauppa kävi.

Vinkit

Torstai 7.3

Todella upea auringonnousu kello 6.00! Äkkiä rannalle. Aamupalalle ja vielä viimeiset pakkaukset ennen kuin lähdimme suunnistamaan kohti Anconan satamaa 9.00.
Ajoimme aluksi rantatietä aina Marozzaan asti, jos nousimme paikallistielle, ei moottoritielle. Osuimme huoltoasemalle, jossa oli oikein palvelua. Tuntuipas oudolta kun joku muu tuli tankkaamaan ja pese-mään tuulilasit. Anconaan ei ollut matkaa kuin 30 kilometriä. Seurasimme vain sataman kylttejä., porto, ja osasimme suoraan oikeaan paikkaan. Tie satamaan vie rakennustyömaiden ja takapihojen läpi, ei pi-dä hämmästyä.
Anconassa on 100 000 asukasta ja kaupunki on rakennettu jyrkän kukkulan rinteelle. Satama on kapealla kaistaleella rannassa. Parkkeerasimme auton ison keltaisen satamaterminaalin viereen ja lähdimme vaihtamaan matkaliput Blue Star Ferrisiltä. Kello oli noin 10.00. Laiva tuli Kreikasta kello 10.30 terminaalin viereiseen laituriin. Sitten alkoi hässäkkä. Samanaikaisesti kapealle ja ahtaalle satama-alueelle pyrki rekkoja ja autoja, kun toisaalta purettiin laivaa.
Lähdimme tutustumaan keskustaan, joka on aivan sataman vieressä. Keskustan löydät kätevästi kävelemällä oikealle päin ja nouset portaat ylös niin olet suoraan ytimessä. Piipahdimme kauppahallissa ja pällistelimme tyylikkäitä italialaisia, jotka olivat villakangas takit päällä. Lämmintähän oli vain +20  ja aurinko paistoi. 
Satamassa jatkui saman veivaus, periaatteessa rekat ajettiin ensin sisään. Kannattaa käydä itse kysymäs-sä laivan lastaajilta milloin voi ajaa henkilöautolla sisään. Muista laittaa saamasi autoliput ja oma matkalippu valmiiksi, sillä lastaajat repivät ne ajaessasi sisään jolloin sinulle jää vain oman lippusi kantaosa jäljelle. Tuulilasiin näkyviin lappu, jossa lukee määränpää satama. Meillä se oli Patras. Laivassa olimme kello 12.00. Auton jouduimme ajamaan alimmalle G1 kannelle. Autot pakattiin ahtaasti. 

Ensin piti mennä infotiskille, josta sai hytin avaimen. Liveeripukuinen herra odotti meitä ja kantoi kassini ja ohjasi meidät oikeaan hyttiin. Menimme kannelle seuraamaan laivan lähtöä ja saimme hyviä valokuvia kaupungista. Laiva on uusi ja hien, mutta tax-freessä ja baareissa on kallista. Söimme illalla mussakaa itsepalveluruokalassa. Suurin osa matkustajista oli kreikkalaisia, saksalaisten nuorten reppuryhmä ja bulgarialaisia rekkakuskeja. Huomaa muuten tyylistä ketkä ovat Balkanin alueelta. Tuijottivat televisiota ja tupakkaa paloi.

Vinkit

  • Anconan satamaan kannattaa tulla ajoissa ennen kuin laiva saapuu Kreikasta. Ehdit vaihtaa matka-lippusi ja saat auton parkkiin. 
  • Anconan keskusta aivan vieressä
  • ota omaa evästä ja lukemista mukaan, laivalla kallista
  • Blue Star Ferries Strintzis lines www.bluestarferries.com
  • Laivan henkilökunta vähän ylimielistä ja kopeaa


Kreikassa

Perjantai 8.3.

Kello 5.19 tuli kovaäänisistä täysikuulutus IGOUMETSA, varmasti herättiin. Normaali aamiainen 7.30 ja odoteltiin milloin laiva on perillä. Sää oli pilvinen ja tihkua. Laiva saapui tunnin myöhässä Patrakseen eli kello 12.00. Kelloja siirrettiin taas tuntia myöhempään.
Puolipilvistä ja lämmintä +23! Lähdimme paahtamaan kohti Ateenaa. Seurasimme tietä 8a/E65 Korinttiin, ohi Korintin kanavan ja sieltä Ateenaan. Moottoritie kulkee Ateenan keskustan kautta, jossa täytyy olla tosi tarkkana. Liikenne alkoi muuttua kaaosmaiseksi. Pysy koko oikealla kaistalla. Missään kyltissä ei lue Thes-saloniki tai Saloniki. Vaan pieni, valkoinen kyltti tien laidassa, jossa lukee Lamia (ensiksi tietysti kreikaksi). Ateenalaiset olettavat että tiedät Lamian (noin 30 000 asukasta keski- Kreikassa) olevan moottoritie nro 1/E75 varrella kohti Thessalonikia. 

Jos satut olemaan vasemmanpuoleisella kaistalla, ei sinulla ole mitään mahdollisuutta siirtyä oikealle, koska kaikki kaistat ovat täynnä autoja ja muita rännäreitä. Ajaa hurautettiin täysillä sillan yli ja Akropolis siintää edessäsi. Näin meille kävi. Teimme reippaan U-käännöksen ja saimme auton nokan kohti paluu suuntaa ja onneksi tältä kadulta oli liittymä E75 moottoritielle pohjoiseen. Huh, huh.

Paahdoimme ajaa eteenpäin. Pidimme ruokatauon pienessä Agios Georgioksen kylässä noin kello 15.00. Paikallisesta tavernasta tilattiin minulle suvlakia ja Jyrkille jotain kyljyksiä. Ruoka oli hyvää ja maksoi vain 9 €. A. G. on pikku kylä, mutta vieressä kulkeva tie E75 häiritsi kylän rauhaa. Hienoja maisemia. Ohitimme Lamian ja Larissan. Kreikan korkein vuori Olympos (2917) näkyi illan hämärtyessä. 
Ajoimme Platamonas kylään, noin 30 km Larissasta pohjoiseen. Kylä oli merenrannalla ja etsimme jotakin hotellia, joka olisi auki. Löysimme Hotel-Restaurant Akrogialin, 26,41€ /yö. Pieni happihyppely ja pitataskut ja retsinaa baarista.

Vinkit
 

  • Ateenassa tarkkana
  • Kreikassa tietulleja neljä kappaletta, yhteensä 6€. 
Kreikasta Skopjeen

Lauantai 9.3.

Satoi vettä ja +9. Aamupalaa ei ollut tarjolla, joten syötiin omia eväitä. Omistajat eivät olleet vielä hereillä. Respan lokerossa odotti passini ja lasku. Rahat laitoimme lokeroon ja lähdimme. 
Matkaa taas ja kohti Evzonia noin 200 km. Tie kohti rajaa oli hyvä ja liikennettä tuskin ollenkaan. Kreikan tullissa näytettiin ensin passit, ei saatu leimoja. Jyrki lähti selvittämään autonpapereita ja saamaa leimat oikeisiin papereihin. Kaikki sujui ongelmitta. Tax-freehin ostoksille ja kohti Makedoniaa.

Makedonian puolella rajaa ajoimme desinfiointialtaan läpi (ei ollut syvä), eikä maksanut mitään. Rajapoliisi kysyi passin ja Greencardin ja ohjasi tulliin. Tulli löytyi aivan oikealta puolelta kaistaa. Leimat saatiin helposti. Matka jatkui kohti Skopjea 1/E75. Tietulleissa vilautettiin KFOR-korttia eikä maksanut mitään. Mai-sema on kumpuilevaa ja kyliä on harvakseltaan. Kello 11.00 olimme Skopjessa.

Vinkit
 

  • noudata nopeusrajoituksia
  • Skopjessa ei kannata paljon pysähdellä liikennevaloissa, sillä pikkupojat ovat hanakoita pesemään tuulilasit ja maksusta tietenkin
  • eurot eivät kelpaa Makedoniassa, hanki ränkylöitä
  • mitä etelämmäksi/idemmäksi tullaan sen epäselvemmäksi tienumerot ja kyltit muuttuvat, näkyvät huonommin ja esiin tulee yllättäviä nimiä
Kotimatka

Sunnuntai 10.3

Minulla oli paluulento Suomeen Skopjesta Zürihin kautta vaihtaen Helsinkiin ja edelleen kotiin Jyväsky-lään. Belgradin kone lähti ajallaan. Minun lentoni arvioitu lähtöaika oli kello 7.30 Skopjesta, mutta kone ei koskaan noussut ilmaan. Matkustajille ei kerrottu miksi lento peruuntui.
Odotimme kentällä neljä tuntia. Jyrki soitteli leirin matkatoimistoon ja koitti saada selville milloin lähtisi seuraava kone. Ihmeen rauhallisesti paikalliset ottivat tilanteen. Seisomme koko ajan jonossa, koska joskus oli käynyt niin että MAT= Macedonian Airlines oli buukannut lentokoneen liian täyteen. Jos satuit olemaan jonon hännillä, vaikka sinulla olisikin lippu ao. lentoon, niin et välttämättä pääse kyytiin, jos kone on jo täynnä. Tupakansavu täytti odotushallin. Sääliksi kävi malesialaisia tarkkailijoita. Heillä oli varattu lento Zürihistä Malesiaan, 13 tunnin lento. Infopisteessä ei tiedetty mitään. Noin kello 10 aikoihin paikalliset saivat jonkun pikku pampun kiinni ja alkoivat piirittää miestä. No, mitäs mies, kohautteli olkapäitään. Kaiken huipuksi, seuraavan Zürihin lennon check-in alkoi normaalisti ja kone nousi ilmaan.

Lähdimme ajamaan kohti Thessalonikia mukana Janne Huhtala. Emme tienneet onko meille kahdelle paik-koja lentokoneessa vai ei. Matkaa oli 230 kilometriä ja meidän piti olla Austrian Airwaysin tiskillä kello 14.00. Välillä taas käännettiin kelloja. Onneksi Janne osasi neuvoa tien lentokentälle, ring roadin kautta. Olimme ajoissa tiskillä, mutta vain yksi paikka, joka oli varattu Jannelle. 
Virkailija soitti ja faxasi Wienin varaustoimistoon, mutta ketään ei tietenkään ollut paikalla kun oli sunnuntai. Tänään ei enää lähtenyt lentoja pohjoiseen ja maanantaista ei tiedä. Minulle olisi paikka economy-luokassa Wieniin, mutta ei eteenpäin. Odotimme. Puolta tuntia ennen koneen lähtöä oli tehtävä päätös, joko jäämme Thessalonikiin tai otamme business luokan paikan, joka maksaa 6000 mk Helsinkiin. Olin tehnyt jo matkaa 12 tuntia, enkä vieläkään tiennyt millä koneella mennään kotiin. Otimme kalliin paikan, maksoi mitä maksoi.
Juosten tavarat hihnalle, turvatarkastus, passit ja koneeseen. 15.40 nousimme ilmaan ja matka kohti Vien-naa voi alkaa. Huh, huh. Istuin puolipökerryksissä ykkösluokan penkissä. Onneksi me luxusmatkailijat saimme kunnon pihviä ja viiniä kyytipojaksi. Viennassa jouduimme odottamaan 3,5 tuntia koneen lähtöä Helsinkiin. Onneksi Janne oli samassa koneessa ja aika kului rattoisasti olutlasin ääressä. Kotona Suomessa olimme 23.45.

Summary

Matka meni oikein, jos ei oteta lukuun tuota minun paluumatkaani. Viikko riittää hyvin auton tuomiseen. Tietysti on tosi tylsää ajaa autobahnoja pitkin, mutta tämä ei ollutkaan mikään lomamatka vaan auto piti saada mahdollisimman suorinta ja nopeinta reittiä Skopjeen.  Pyrimme ajamaan vain valoisaan aikaan. Ita-lian tauko oli hyvä ratkaisu, suosittelen. Kilometrejä kertyi mittariin noin 3000.

Kustannuksista

Laivaliput maksoivat 719,50 €  4278 mk
Bensaa paloi 236,85 litraa    1300 mk
Tietulleihin rahaa meni 40 €  235 mk
Majoitus: Saksa 61 €
 Itävalta 55,23€
 Italia 2 yötä 94€
 Kreikka 26,41 €  1420 mk

Ylimääräisenä kuluna tulivat minun paluulentoni liput.
Alkuperäinen paluulippu Jyväskylään maksoi  1500 mk
business luokan lippu   6000 mk
lento Helsinki-Jyväskylä   804 mk
  yhteensä  6804 mk
Saimme onneksi rahat takaisin käyttämättömästä lippusarjasta. 
 

  Yhteensä  12 537 mk

Reissuun kului rahaa, mutta toisaalta kaikkea ei voi aina ajatella vain rahassa. Tämä oli hieno kokemus ajaa läpi viiden maan viikossa. Tällaista reissua ei tule tehtyä joka vuosi. Katsotaanhan miten ajellaan auto takaisin koto Suomeen lokakuussa.

Matkakertomus Kosovosta Poriin!

Matkaan lähdettiin to 18.04-2002 Camp Villestä klo oo.o5 ja Komma kävi henk.koht. kättelemässä koko orkesterin.
Läyhyparkissa oltiin n. klo 02.00 ja kohti rajaa startattiin n.klo 02.30.
Rajalle ei mennyt ajoaikaa kuin joku reilu puol tuntia ja Maken rajakäivärät päästi passia vilauttamalla läpi.(matkan varrella olevat tietullit ajettiin läpi ilman maksua kiitos KFOR ID-kortin)
No niin ja sitten Seppo rajalle jossa Sepi tullimies kysyi passia ja greengardin, nema broblem eli eteenpäin.
Ja kuinka ollakaan 10m päässä oli toiset Tullisedät jotka vei auton paperit ja passin. Kertoivat että pitää tehdä jotain papereita, tässä välissä Saksasta ajopelin hommanneet ostivat liikennevakuutuksen joka maksoi 82e.No odottelimme(n.40 ajopeliä) että mitä on tulossa.
Pari tuntia venattuamme meni pari pulliksen käivärää röökikartsa mukana kyselemään papereita ja selvisi että jokaisen pitää maksaa 15e vakuutusmaksun ettemme myy ajokkeja Serbiassa!!??!! Pidimme porukalla pikapalaverin ja päätimme että paree maksaa jotta matka jatkuisi, ja eikun maksamaan.
Maksuluukulla selvisi että hinta on 50e eikä 15, no yritimme mussuttaa mutta minkäs teet muuta kun rahat tiskiin.
Vientirekisteri papruun tuli jotain Seppoleimoja ja kuitti jossa mullakin luki nimen kohdalla Kimo Sakari että se siitä. Sitä mukaa kun Tullisedät sai rahaa ne jako rahat keskenään mitään häpeilemättä meidän nokan edessä.(ärsytti vitosella)

Matka jatkui kohti Belgradia ja matkan varrella oli Poliisien ratsioita kymmenisen. Ekat 150 km rajan jälkeen oli tosi kälystä tietä ja sen jälkeen tie oli hyvää aina Unkarin rajalle asti.
Tietulleja oli 4 kpl ja maksut yhteensä 26e.Kannattaa ajella nop. raj. mukaan ja seurata Belgradin jälkeen Budapest kylttejä rajalle asti ja Subotican kylään/raja-asemalle ei kannata mennä. Ennen Unkariin menoa tankkaus ja gaso oli reissun halvinta 0.7e/litra.

Unkari yllätti ikuisen pessimistin positivisesti ja olen luvannut jo vaimokkeelle että voisin jopa lähteä Unkariin lomailemaan!!
Aurinko paistoi, tiet todella hyviä, ihmiset ystävällisiä ja maisemat hienoja. Matkan varrella oli muistaakseni 2 tietullia ja maksuja meni 20e.
Tieviittoja ja opastekylttejä kiitettävästi ja matka jatkui kohti Slovakiaa.

Slovakian läpi ajettiin aika haipakkaa moottoritietä ja keula kohti Tsekkejä.

Jassoo ja sitten Tsekkeihin. Serbian jälkeen rajat ohitettiin passia vilauttamalla ja esim. autoihin ei kukaan vaivautunut katsomaan.(kannattanee ottaa vähän ylim napanteria)
Tsekeissä myös tiet erit. hyviä ja kohti Brnoa. Ilta alkoi (pimeä) painaa päälle ja väsytti perkeleesti joten klo 23.00 n. 100km ennen Prahaa motelliin yöksi ja hinta oli 12e per sierainpari.
Takana 21 tuntia ajoa joten pienet välikuolemat oli paikallaan. Unta kuulaan ruhtinaalliset 5 tuntia ja pe 19.04-2002 klo 04.30 ajamaan.

Prahan jälkeen kohti Saksan rajaa ja Dresdeniä.

Ja sitten Saksaan heittämällä, rajan ja Dresdenin välinen tie mutkainen keskinopeus 80-100 km/h.
Jätimme Haatajan Samen Dresdenin rautatieasemalle josta Same lähti kohti uusia seikkailuja…
Suuressa viisaudessa päätimme ”oikaista” Berliinin keskustan läpi. Hortoilimme keskustassa 1.5h hukassa ennen kuin vahingossa pääsimme oikealle rampille ja siitä moot. tielle.
Berliinin keskusta on aika sekava maalaispojille ja kiertoreitti olisi vienyt n.kolmevarttia eli se siitä oikasusta ja ajansäästöstä. Suosittelen kiertämään keskustan!

Loppumatka kohti Rostockia sujui nopeasti vauhdin huidellessa yli 150 km/h. Rostockiin saavuimme pe 19.04-2002 klo 14.30!!

Ennen laivaan menoa ostimme olutta ja vinkkuja jotka olivat halpoja esim. pivocase 8e.
Laivaan klo 19.00 jälkeen ja merelle klo 20.00 , laivalla pari tuoppia ja parit näkäräiset jonka jälkeen kypsää kauraa sänkyyn. Unta reilut 12 tuntia.

Hangossa siirtotullaus meni ok maksoi 13e,Hangosta keula kohti länttä ja Naantalin kautta kotiin Poriin jossa olin la 20.04-2002 vähän klo 23.00 jälkeen.

Lopuksi:
-Seppojen kyykytys ja rahastus ärsytti. Ne dobro.
-Sepoissa kantsii ajella nop.raj. mukaan , paljon raha-ahneita poliiseja teiden varsilla.
-Unkari on superdobro.
-Slovakia ok kuin myös Tsekki.
-Saksassa homma toimii.(liikenne, tiet, opasteet jne..) mega dobro.
-Eurot käy joka maassa eli ei kantsi vaihdella paikallisia valuuttoja.
-Matkan hinnaksi tuli kaikkineen n.500e(mukana laivaliput, ruuat, bensat jne..)
-Aikataulu oli tiukka ehkä vähän liiankin mutta matkan pystyy hienosti taittamaan ed. mainitussa ajassa.(start 18.4-02 klo o2.30 ja Rostockissa 19.4-02 klo 14.30)
-Matkaa tuli Skopjesta Rostockiin vähän yli 1900 km.

Mukana meidän letkassa oli 5 autoa joka on aivan max sillä moottoriteillä letkan koossa pysyminen on tuskaa.
Mukana olleet Ruoskijat A-coysta :Kirjoittaja, Linde, Anttila, Pastinen, Haataja Dresdeniin asti sekä Aution Jani C-coysta.

T:Kimmo Härkönen  2.5-2002 Porissa.

Abrahamin ”pojanpoikien” pitkä taistelu ”Luvatusta Maasta”

Lähi-Idän  viimeaikaiset tapahtumat uusine itsemurhaiskuineen ja Israelin täysimittaista sotaa muistuttavat vastaoperaatiot ovat saaneet meidät suomalaisetkin kiinnostumaan enemmälti tapahtuneesta. Kuluneiden viikkojen varrella yhä useampi tuttu henkilö ja barettiveli, tietäen että allekirjoittanut  työskenteli Lähi-Idässä siviilinä ja sotilaana  yli 6 vuotta, on tivannut minulta ”mistä hemmetistä” tässä ”sodassa” on oikeastaan kysymys. Onko vihollisuuksien pohjalla vuosisatoja kestänyt uskonsota vai  Israelin pääministerin Ariel Sharonin ja Palestiinalaisvaltion presidentti Yasser Arafatin;  kahden vanhan jääräpäisen ja  ”kaiken sallivaa ja oikeutettua terroria” aseenaan käyttävän ”vapaustaistelijan” pitkäaikainen kamppailu omien isänmaallisten aatteittensa puolesta. Lähi-Idän sodat ovat saaneet vuosikymmenien  varrella  mittasuhteiltaan suunnattoman rakenteellisen hävityksen sekä henkisen tuskan ja masennuksen aikaan. 

Islam tausta: Lähes 900 vuoden ajan koko nykyinen Israelin maa-alue oli islamilaisten hallinnassa. Israelin valtion perustaminen 1948 oli isku islamille, koska luvatun maan ottivat haltuunsa juutalaiset, jotka islamilaisten käsityksen mukaan edustavat alempaa ja epäonnistunutta uskontoa. Israelin olemassaolo on suuri uhka koko Koraanin uskottavuudelle.  Jos Israel  pysyy kaikista vainoista huolimatta pystyssä, niin islamilaisuus joutuu uskottavuuskriisiin. ”Sen tähden koko muslimimaailman täytyy omistautua Israelin kokonaisvaltaiseen tuhoamiseen”.

Israel tausta: Israelin kansalla on Jumalan takaama oikeus jakamattomaan Israelin maahan Lähi-Idässä. (Hes. 11:17). Kun Jumala teki liiton Abrahamin kanssa, Jumala sanoi: "Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan, Egyptin virrasta aina suureen virtaan Eufrat-virtaan saakka." 

Numeroita: Juutalaisia on tänään alueella noin 6 milj ja palestiinalaisia 3 milj eli Palestiinan alueen alkuperäinen väestömäärä on lähes kolminkertaistunut  Israelin itsenäistymisestä lähtien ja   lisäksi naapurivaltioiden pakolaisleirillä olevien Palestiinan pakolaisten määrä lähentelee jo 3 milj. Entisiä Neuvostoliiton ja Venäjän juutalaisia on puolestaan saapunut Israeliin n 1 milj joista osa on siirtynyt asuttamaan Israelin oikeistohallitusten suosimia uusia siirtokuntia suoraan palestiinalaisalueille verohelpotusten ja erilaisten avustusten  kannustamana.  Alkuperäisen Palestiinalaisvaltion alueella on jo reilusti  yli  200 000 siirtokuntalaista jotka asuttavat juutalaissiirtokuntia seuraavasti: Länsirannalla on 231 Israelin miehittämää asutusaluetta (  n. 176 000 uudisasukasta)  Israelin valtaamalla   Golanin kukkuloiden alueella 42  (n.  20 000 uudisasukasta),   Gaza Strip:n alueella 25   (6900 asukasta), ja  lisäksi Itä-Jerusalemissa 29 (173 000 asukasta)

YK:n rooli :  YK on vuosien varrella pyrkinyt ratkaisemaan  Israelin ja Palestiinalaisvaltion ongelmat  useaan otteeseen mutta todellinen läpimurto on kaatunut osapuolten jääräpäisyyteen ja YK-hallinnon virhearviointeihin. Tästä tarkemmin myöhemmässä kappaleessa. Viimeisin isku YK:n arvovallalle oli ns Jeninin ryhmän hajottaminen ja niinpä Martti Ahtisaari ryhmineen onkin jo  aiheellisen turhautuneena palannut takaisin kotimaahansa. Tehty päätös poikkesi turvallisuusneuvoston ja YK:n jäsenmaiden yleisestä kannasta  ja on uusi osoitus kulissien takaisesta valtapelistä ja taktikoinnista. Israel nöyryytti YK:ta taas kerran Yhdysvaltojen hiljaisella tuella.  Yli 5 miljoonan rikkaan Amerikan juutalaisen painostus edesauttoi Yhdysvaltain kongressia tukemaan ”Israelin terrorin vastaista taistelua”  mm Jeninissä ja varsinainen rauhan prosessi jäi taas kerran taka-alalle. 
YK:n viestittämät päätökset osapuolille ovat  vaarassa jäädä  ”hampaattoman koiran ärhentelyksi” ilman Yhdysvaltain yksiselitteistä tukea. Presidentti George Bushin lähettämä  viesti pääministeri Sharonille ulkoministeri Colin Powellin välityksellä koski ilmeisesti enemmän Palestiinan presidentti Jasser Arafatin jo yli kuukauden kestäneen kotiarestin purkamista kuin Jeninin ryhmän aiottua työtä.  Ironista asiassa on se että  Arafatin vapauttaminen oli  tarpeellisempi ja pitkäaikaisen Lähi-Idän rauhan kannalta luultavasti arvokkaampi kuin yksittäinen Jeninin ryhmän raportti. Ahtisaaren ryhmän paluu lähtökuoppiinsa on  yksittäinen surullinen episodi Lähi-Idän konfliktien monenkirjavassa historiassa.  Kysymyshän ei ole  yhdestä  viimeaikaisesta Jeninin kaupungin tuhoamisesta, väitetystä joukkomurhasta tai ihmisoikeuksien rikkomuksista vaan kymmeniä vuosia vanhan sovittamattoman  konfliktin kaikkien osapuolten osoittamasta vilpillisestä pelistä, taitamattomuudesta ja tyhmästä ylpeydestä  sekä vastentahtoiseksi tuomariksi joutuneen  YK:n  vuosien varrella tehneistä omista arviointivirheistä ja osaamattomuudesta. 

Historiaa: Raamatullisista ajoista lähtien Abrahamin poikien jälkeläiset eli juutalaiset ja arabit ovat asuttaneet nykyistä Palestiinan aluetta aina nykypäiviin asti. Abrahamin laillisen pojan Iisakin ja Hagar piian kanssa tehdyn ”lehtolapsen” Ismailin henkilösuhteet ajautuivat     Abrahamin kuoltua kehnoiksi koska nahistelusta ja keskinäisestä kärhämöinnistä  tuli osa molempien heimojen kyseenalaista perinnettä. Todellinen rauhanomainen rinnakkaiselo vuosituhansien aikana jäi varsin vähiin. ”Serkkupojat” ja heidän jälkeläisensä  vihasivat toisiaan jo raamatullisina aikoina mutta keskinäistä kauppaa kuitenkin käytiin ja molemmat heimot pyrkivät tietysti huiputtamaan kaupanteon aikana toisiaan enemmän tai vähemmän vaihtelevalla menestyksellä.
 Todelliset vakavammat uskonnolliset ongelmat sukulaisheimojen välillä  alkoivat kuitenkin oikeastaan vasta kun  Ismailin jälkeläinen Profeetta Muhammed perusti islamin uskonnon joskus v 600 luvun alussa. Islamilaisen uskomuksen mukaan Muhammed  ”astui” kuollessaan 632  Islamin taivaaseen, Allahin luo Jerusalemista. Uuteen parempaan uskoon  kääntyneet muslimiveljet valloittivat  Jerusalemin ja siitä tuli muslimien pyhä kaupunki. Juutalaiset, joita historian saatossa oli ajettu mm roomalaisten toimesta diasporaan v 132 ja milloin taas  vainottu  erilaisen uskontonsa takia  siirtyivät  Kristuksen syntymän jälkeen kotiseuduiltaan  Lähi-Idästä parempien liiketoimintojen toivossa lähinnä Eurooppaan. He joutuivat taitavina kauppiaina ja  keskiluokkaan kuuluvina vihatuiksi ja kadehdituiksi paitsi uskontonsa  kuin myös paremman varallisuutensa takia. Juutalaisvainojen 1880-luvulla karkottamat juutalaiset palasivat asumaan Palestiinaan, joka silloin oli osa osmanien eli turkkilaisten valtakuntaa ja noilta ajoilta katsotaan sionistisen liikkeen saaneen alkunsa. 
Vuonna 1920 Iso-Britannia sai Kansainliitolta mandaatin hallita Palestiinaa, mikä osaltaan vauhditti juutalaisten maahanmuuttoa alueelle. Juutalaisten emigranttien maahanmuuton lisääntyessä 1920- ja 1930-luvuilla myös palestiinalaisten syvä  viha ja turhautuminen juutalaisia maahanmuuttajia kohtaan kasvoi entisestään. 
Ensimmäiset  suunnitellut terroriteot  juutalaisia vastaan aloitettiin silloin. Arabien ääriainesten mielestä kristittyjen vallassa oleva, nopeasti juutalaistuva Israelin maa oli suuri uhka islamilaisen uskonnon tavoitteille. Huolimatta brittijoukkojen läsnäolosta nuoret juutalaisyhdyskunnat kokivat arabien hyökkäyksiä. Ensimmäinen arabien väkivaltainen hyökkäys Jerusalemin juutalaisia vastaan tehtiin pääsiäisenä 1920. Brittijoukot saivat aikaan järjestyksen vasta kun viisi juutalaista oli tapettu ja yli 200 haavoittunut. 
II maailmansodan aikana  juutalaiset joutuivat ennennäkemättömän juutalaisvainon kohteeksi. Miljoonia juutalaisia tapettiin ja poltettiin natsien keskitysleireillä. Monet uudet Palestiinaan muuttajista olivat alkuperältään  Saksan ja Puolan juutalaisia jotka pakenivat  natsien hirmutöitä Euroopassa. Osa heistä oli sotinut oman maansa ”underground armeijassa” Hitlerin natseja vastaan ja siten saanut käytännöllistä aseellista koulutusta ja kokemusta ”sissisodasta” ja käytännön tiedustelutyöstä.  Heidän panostaan tarvittiin kipeästi kun IDF perustettiin 1948 sodan  aikana ja myös myöhemmin kun  Mossad eli Israelin tiedustelupalvelu perustettiin 1951. 

YK:n rooli 1947-1948: II maailmansodan jälkeen kansainvälinen paine Israelin valtion synnyttämiseen kasvoi koko ajan. Britit jotka olivat yrittäneet hallita aluetta totesivat tehtävän mahdottomaksi ja  niinpä he sysäsivät ongelmavyyhden vasta perustetun YK:n kokemattomaan syliin. YK yritti kuitenkin parhaansa. YK:n Palestiinaa ja Israelia koskevassa suunnitelmassa jo vuonna 1947 ehdotettiin, että 56% olemassa olevasta palestiinalaisalueesta erotettaisiin juutalaiseksi valtioksi loppu olisi jäänyt arabeille. YK:n  tarkoituksena oli siis  perustaa alueelle kaksi valtiota, Israel ja Palestiina, mutta palestiinalaisvaltio jäi perustamatta koska arabit eivät hyväksyneet YK:n esitystä . Palestiinan aluetta  ympäröivien arabivaltioiden johtajien mielestä ehdotus olisi toteutuessaan siirtänyt ”jaossa olevat” parhaat ja viljavimmat alueet juutalaisten hallintaan.  Kaikki YK:n  ehdotukset torjuttiin palestiinalaisten ja aluetta ympäröivien arabivaltioiden silkan ahneuden takia. Jaettavaksi tulevan maa-alueen uusjako oli Egyptille ja Jordanialle tärkeämpää kuin palestiinalaisten pakolaisten kohtalo.  Israelin itsenäistymispyrkimykset  ajoivat Palestiinan vääjäämättä kohti ensimmäistä palestiinalaissotaa. YK:n sovitusesityksiin oltiin tyytymättömiä molemmissa leireissä. Kinastelu ja syyttely eskaloitui lopulta aseellisiksi yhteenotoiksi. Arabit ja juutalaiset vastustivat Palestiinan jakosuunnitelmaa kiihdyttämällä yhteenottoja Jerusalemissa äärimmilleen. 
Brittien mandaatin päättyessä toukokuussa 1948 puhkesi alueella täysimittainen sota juutalaisten ja  arabiarmeijoiden välillä. Vuonna 1948 pidetyn  YK:n yleiskokouksen päätehtäväksi tulikin yllättäen rauhan sovittelu. Maailmanrauhaa uhkaavien asioiden vyöryminen yleiskokouksen työlistalle, toimivan toimeenpanokoneiston puute sekä paikallisten osapuolten haluttomuus rauhanomaiseen ratkaisuun loivat lopulta perusteet Jerusalemin jaolle.  YK yritti parhaansa hallita tilannetta ja irrotti Jerusalemin juuriltaan Palestiinasta  muodostamalla kaupungista kansainvälisen hallinnon alueen. Lähi-Idän  alueelle  perustettiin 1948 aseistamaton sotilastarkkailijaorganisaatio UNTSO valvomaan aselepoa. UNTSOn  päämaja toimi  entisessä Brittien hallintorakennuksessa Government House:ssa Itä-  Jerusalemissa.  UNTSO tarkkaili aselevon toimeksipanoa mutta  ei pystynyt juurikaan muuhun kuin tapahtumien  seuraamiseen ja raportointiin YK:n päämajaan New Yorkiin. . YK:n ja kansainvälisen yhteisön myötävaikutuksella perustettiin brittihallinnon alla olleelle Palestiinalle kuuluneille alueille juutalaisille oma  Israelin valtio. YK:n viimeinen vakava yritys yhdistää jaettu Jerusalem kilpistyi v 1950 molempien osapuolten  sekä arabien että juutalaisten vastustukseen. Jerusalem pysyi edelleen jaettuna kaupunkina.

Vesi: Taistelujen päätyttyä Israelilla oli hallinnassaan 77% Palestiinasta joka oli selvästi enemmän kuin YK oli Israelille alun perin kaavaillut.  Israel ja Jordania jakoivat keskinäisessä ”uusjaossa” YK:n Palestiinan arabeille tarkoittaman  Länsirannan alueen ja  Jordania sai bonuksena haltuunsa Itä-Jerusalemin. Israel sai haltuunsa Genetsaretin järven vesivarat ja Jordan-joen kullanarvoinen vesi sovittiin jaettavaksi Israelin ja Jordanian kesken. Egypti puolestaan "omi" Gazan alueen itselleen. Israelin  väestöstä oli 1948 noin 83%  juutalaisia ja loput arabeja. Israelin valtion synnyttyä 1948 myös laajamittainen juutalaisten exodus uuteen " Luvattuun maahan" alkoi. 

Pakolaiset: YK:n pakolaisleireille siirtyi taisteluita pakoon hetkessä satojatuhansia pakolaisia. Heidän ylläpitoa ja hyvinvointia auttamaan perustettiin 1949 UNRWA eli  United Nations Relief and Works Agency for Palestine Refugees in the Near East.  UNRWAn  piti alkuaan  olla vain  väliaikainen järjestö. UNRWA tarjosi alkuun apua tarvitseville palestiinalaispakolaisille lähinnä majoitussuojaa, lääkkeitä, ruokaa  ja huopia.  Varsin pian UNRWAn toiminta muuttui pysyväksi, koska  pakolaiset ja heidän lapsensa ja lapsenlapsensa  eivät päässeetkään palaamaan takaisin koteihinsa joten heillä ei ollut mitään paikkaa minne asettua asumaan. Jordania ja Egypti eivät olleet vähääkään kiinnostuneita sulauttamaan pakolaisia heimoveljiensä joukkoon. Kansainväliset avustusorganisaatiot huolehtivat pakolaisista joka oli rahallisesti ja ehkä poliittisestikin Jordanialle ja Egyptille helpoin tie.
Tänään UNRWA on pääasiallisin koulutuksen, hätäavun ja terveydenhuollon tarjoaja noin 4 miljoonalle palestiinalaiselle, joista jo yli miljoona on kouluikäisiä. Palestiinan pakolaisten asema Israelin miehittämillä alueilla Länsirannalla ja etenkin Gazassa on äärimmäisen kehno. Gaza muodostuu noin 40 kilometriä pitkästä ja 10 kilometriä leveästä maakaistaleesta Välimeren itäpohjukassa, jonne on ahtautunut yli miljoona palestiinalaista ja muutama tuhat israelilaista uudisasukasta. Gazaan ja Länsirannalle strategisesti sijoitettujen juutalaissiirtokuntien avulla Israel pystyy halutessaan eristämään Palestiinan eri osat toisistaan milloin tahansa joten sovitusta Gazan ja Länsirannan yhdistävästä käytävästä joka avattiin palestiinalaisille  1999 on käytännössä merkityksetön ja yhtä tyhjän kanssa.  Israel ei ole myöntänyt ylityslupia kuin muutamille sadoille palestiinalaisille päivässä. Apua leirien ylläpitoon ja palestiinalaishallinnon luomiseen on saatu maltillisilta arabivaltiolta, EU:lta ja myöskin pohjoismailta mukaan lukien Suomi.

Vanhat riitapukarit: Israelin tuleva pääministeri Ariel Sharon soti vapaussodan aikana tulevan IDF:n joukkueenjohtajana. Hän oli liittynyt jo muutama vuosi aiemmin militanttien juutalaisten  aseelliseen ryhmään Haganaan. Vastapuolen riveissä taisteli puolestaan  palestiinalaisten tuleva presidentti Yasser Arafat. Sodan jumalien kääntäessä selkänsä arabeille, jotka olivat kärsimässä suurimittaista tappiota, palestiinalaisten asia kylmästi unohdettiin. Arabit  riisuivat palestiinalaiset aseista solmien samalla aselevon  (Truce) Israelin kanssa ja yli  700 000 palestiinalaista lähti kotiseudultaan evakkoon naapurimaihin.
Jasser Arafatin oma yksityinen taistelu Israelia vastaan alkoi hiljalleen saada muotoaan. Hän oli mukana perustamassa  Al Fatah:ia , palestiinalaisten  terroristijärjestöä 1959.  Al Fatah ei kuitenkaan päässyt heti muiden arabimaiden suosioon jotka kannattivat sovittelevampaa politiikkaa joten se jatkoi yksityistä sotaansa Israelia vastaan. Palestiinan vapautusjärjestö (PLO)  perustettiin Egyptin, Syrian ja Jordanian toimesta 1964. Arafatin ura kääntyi vihdoin nousuun vasta 1968 nöyryyttävän "Kuuden päivän sodan" (1967) jälkeen. Arabimaat arvioivat että PLO olisi  paras organisaatio sodassa Israelia vastaan.  Jasser Arafat nousi loppujen lopuksi vasta vuonna 1969 PLO:n johtoon joka piti päämajaansa Jordaniassa.

Uudet sodat: "Jom Kippur- sodan" (1973) jälkeen Israelin miehitysalueet  Golanin sekä Siinain alueella kasvoivat merkittävästi. Israel kontrolloi mm koko Siinain niemimaan aluetta ja tärkeitä Abu Rudeisin öljykenttiä. YK perusti uusille kriisialueille uudet rauhanturvajoukot valvomaan rauhaa. Suomikin lähetti oman pataljoonansa Egyptiin. Israelin - Egyptin vastaiselle rajalle perustettiin UNEF II, Israelin - Libanonin rajalle UNIFIL ja Israelin - Syyrian rajaille UNDOF.  PLO:n ainoaksi tukialueeksi jäi 1970- luvun loppupuolella Libanon. PLO lisäsi iskujaan Libanonista käsin Israelia vastaan jolloin  Israel hyökkäsi Libanoniin 1982  tuhoten  PLO:n koulutusleirit  Etelä Libanonissa edeten lähelle Beirutia .  Israelin Libanonin sodan päätavoitteena oli estää palestiinalaisten vastarinnan uudelleen aktivoituminen. IDF valtasi suuren osan Etelä Libanonin alueesta ja perusti raja-alueelle oman puskurivyöhykkeen PLO:n terrori-iskuja vastaan käyttäen hyväksi Israelin hallinnassa olevia alueita ja israelilaismielisiä Libanonin arabeja ( majuri Haddad ja myöhemmin kenraali Lahad).. Huolimatta perustetusta puskurivyöhykkeestä ja mittavasta  miehitysoperaatiosta Libanonin sodan hyödyt jäivät varsin kyseenalaisiksi. Sota tuli Israelille rahallisesti hyvin kalliiksi ja miestappiot nousivat useisiin satoihin kuolleina ja haavoittuneina ja PLO:n johtaja Arafat säilyi hengissä. Miehitysjoukoilta pakoon päässyt Arafat perusti PLO:n uuden päämajan Tunisiaan. 

Palestiinalaisvaltio: 1990- luvulle tultaessa on alkanut näkyä viitteitä mahdollisesta palestiinalaisvaltion synnystä. Länsirannan eli Kuolleenmeren länsipuolella sijaitsevan alueen osalta tilanne muuttui vuonna 1988, kun Jordanian kuningas Hussein luopui vaatimasta Länsirantaa maalleen ja hyväksyi PLO:n Palestiinan kansan edustajaksi. Arafat puolestaan antoi ymmärtää, että PLO olisi valmis tunnustamaan Israelin valtion, mikäli tunnustus olisi molemminpuolinen. Arafat  ilmoitti PLO:n luopuvan Israelin vastaisesta terrorismista joka valitettavasti jäi vain haaveeksi.  Palestiinalaisten tavoitteena olisi  itsenäinen Palestiina, johon kuuluisi Gaza ja West Bank eli  Länsiranta, pääkaupunkinaan jaettu Jerusalem. 1990- luvulla  kävi entistäkin selvemmäksi, että molemmat osapuolet, Israel ja palestiinalaiset, haluavat pitää kiinni kynsin hampain kaikista saamistaan alueista, etenkin Jerusalemista. Israel haluaa pitää pääkaupunkinsa "ikuisena ja jakamattomana", kun taas palestiinalaiset vaativat itselleen Jerusalemin arabienemmistöistä itäosaa mukaan lukien Vanhan kaupungin Jerusalemin kiistellyllä pyhällä moskeija- alueella  jossa  Muslimien oikeuksia tulisi kunnioittaa. 
Myöhemmin vuonna  1993 odottamaton käänne parempaan tapahtui. Oslon salaisessa rauhan kokouksessa Jasser Arafat sekä Israelin presidentti Yitzak Rabin yhdessä ulkoministeri Shimon Perezin kanssa allekirjoittivat historiallisen asiakirjan Palestiinalaisalueen itsehallinnosta.  Kaikki kolme saivat Nobelin rauhan palkinnon 1994. Nobelin rauhan palkintokaan ei  pystynyt estämään vihollisuuksien uudistumista ja lyhyen rauhallisen kauden jälkeen iskut ja kostoiskut alkoivat uudelleen ajautuen kohti veristä  ja satoja uhreja vaatinutta intifadaa 1988. Palestiinalaishallinto toistaa tänään tietoisesti vuoden 1988  tapahtumia,   joka pakotti Israelin myönnytyksiin miehittämistään alueista, Länsirannasta ja Gazasta  Tässä uudessa intifadassa  joka alkoi syyskuussa 2000  ovat kaikki keinot luvallisia ja etenkin ennenäkemättömien  itsemurhaiskujen aallot Israelia vastaan ovat niittäneet julmaa satoa. Vastatoimina itsemurhaiskuille  Israel tuhosi palestiinalaishallinnon  kaikki toimitilat Gazassa, Ramallahissa ja ennennäkemätön terrorismin vastainen toiminta joka lähenteli sotaa aloitettiin melkein kaikissa palestiinalaiskaupungeissa. Arafat pantiin kotiarestiin ja Betlehemin Jeesuksen syntymäkirkko on edelleenkin IDF:n valvonnassa. 
Arafat on nyt vihdoin vapautettu kuukauden kotiarestista pääministeri Ariel Sharonin suostumuksella. Nöyryytetty Jasser Arafat uhkuu vihaa ja kostoa sekä vaatii kovaäänisesti  kansainvälisiä valvontajoukkoja miehitetyille alueille - vaatimus, jonka Israel on vastavuoroisesti jatkuvasti torjunut. Arafat  ”paistattelee päivää” median valokeilassa  keräten ilmeisesti voimia uuteen taistoon. Hän näyttääkin  keskittyvän tällä hetkellä itsepintaisesti ja tiukasti enemmän oman vallan ja saavutetun aseman  pysymiseen, demokratia ja sosiaalisten ongelmien ratkaisu saavat odottaa. 

Tulevaisuus: Kuinka kauan tilanne pysyy Arafatin hallinnassa jää nähtäväksi sillä pakolaisleirien vääjäämätön liikakansoitus, jäteongelmista johtuva  ympäristön tuhoutuminen, jatkuva vesipula, 90% työttömyys ja Israelin tiukkaakin tiukempi valvonta ja  sotaa lähentelevät toimet aiheuttavat tavalliselle palestiinalaisväestölle valtavia paineita myös omaa palestiinalaisjohtoa vastaan.   Järjettömät  iskut ja kostoiskut ovat merkittävästi lisääntyneet ja saavuttaneet  jo tason jolla on merkittäviä negatiivisia maailmanpoliittisia kerrannais- ja heijastusvaikutuksia talouden elpymisen kasvuun johtuen yleisestä epävarmuudesta ja suursodan tai maailman palon pelosta. Yhtenä indikaationa epävarmuudesta mm polttonesteiden maailmanmarkkinahinnat ovat merkittävästi nousseet, sekä pörssikurssit ovat heilahdelleet. 
Maailman johtavien ja teollisten maiden syvä huoli Israelin-Palestiinan tilanteesta ei valitettavasti kumpua suinkaan ihmisläheisistä tai poliittisista syistä tai edes kolmannen maailman sodan uhkakuvista vaan erittäin itsekkäistä rahamaailmaan ja maailmantalouteen kohdistuvasta taloudellisten menetysten uhkista.  On varsin ironista että nämä Lähi Idän jatkuvat ja ennustamattomat epävarmuustekijät talousuhkissa ovat saaneet aikaan sen että ehkä tänään ollaan vihdoin hakemassa todellista pysyvämpää ja rakentavaa ratkaisua Palestiinan kriisille yrittämällä pysäyttää järjettömät terroriteot ja niistä aiheutuva julma koston kierre ennakolta. On erittäin rohkaisevaa että ensimmäistä kertaa maailman lähihistorian aikana  Arabiliiton ja YK:n tavoitteet ovat osapuilleen saman suuntaiset. 

Uhrit: Surullisinta on että sodan todelliset uhrit ovat erilaisista iskuista henkiin jääneet raajarikot sekä raskaiden menetysten myötä parantumattomat henkiset vammat saaneet uhrien omaiset, työtoverit ja tuttavat. Vertailtaessa TV:ssä esitettyjä Jeninin kaupungin  tuhoja Bosnian, Kosovon ja Itä Timorin hävityksiin niin eipä raunioilla ja surevien ihmisten tuskalla juuri eroja ole. Ääretön tuska on  sama riippumatta  Jerusalemin tai Tel Avivin itsemurhaiskun tekijän alkuperästä, iästä ja sukupuolesta tai  kaikki tuhoavan ohjuksen, pommin tai raketin laukaisijan armeijan kotimaasta.

Minun ratkaisuni:  YK:n myötävaikutuksella kahteen osaan jaettu palestiinalaisvaltio  Israelin sisällä on toimivuudeltaan mahdoton toteuttaa.  Kiistellyn Gazan alueen voisi luovuttaa takaisin Egyptille ja antaa halukkaille Gazan palestiinalaisille oikeus siirtyä Länsirannan puolelle tai pysyä Gazassa. Egyptiläiset saisivat täten vastuun Gazan turvallisuudesta. Länsirannasta tulisi puolestaan YK:n valvonnassa ”luvattu” ja itsenäinen Palestiinalaisvaltio.  Suurin osa juutalaisista on  valmiita luopumaan osasta Länsirannan siirtokuntia kestävää rauhaa ja veritöiden loppumista vastaan. Israelin on pakko joskus myöntyä kansainvälisen yhteisön vaatimuksiin. Se ei voi jäädä täysin yksin ja eristetyksi. Taloudelliset seikat sanelevat ehdot tässäkin asiassa.  Vanhat kärttyisät  riitapukarit  Sharon ja Arafat  voisivat myöskin vihdoin siirtyä ansaitulle eläkkeelle ja antaa uusien rauhan tuulten puhaltaa ”Luvattuun maahan”.

Reijo J. Raitasaari  Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.
Ohkola 

Kosovossa koirillakin on omat suojavarusteet

 

Saksanpaimenkoirauros Leri ei tee elettäkään vastustaakseen kouluttajaansa Jarmo Pesua, joka sitoo suojattinsa tassuihin erikoisvalmisteisia suojatossuja. Ilmeisesti viisas koira tietää kokemuksesta, että kysymys on sen omasta edusta.

Leri ja Pesu palvelevat rauhanturvatehtävissä Kosovossa, missä paikallisilla on varsinkin mielenosoituksissa tapana heitellä pulloja rikki lähestyvän koiran eteen.

- Pari kuukautta sitten Leri oli juuri muutaman viikon sairaslomalla telottuaan tassunsa sirpaleisiin, Jarmo Pesu selvittää.

- Tykistöprikaatin sotakoiraosastolla kehiteltyjen tassusuojien pohjissa on kevlaria, joka estää tehokkaasti terävien esineiden haavoittavan vaikutuksen, kesäkuussa 2001 koirineen Kosovoon saapunut Pesu jatkaa.

Niinisalosta on peräisin myös Lerin päälle puettu kolmen kilon painoinen suojaliivi, joka suojaa kantajaansa niin lyönneiltä kuin sirpaleiltakin. Liivissä on erityinen vahvike koiran aran selkärangan kohdalla.

Koiratoiminta aloitettiin Kosovon suomalaispataljoonassa kesällä 1999 Helsingin Ilmatorjuntarykmentissä toimineen vääpeli Jussi Leinon toimesta. Alkuun koirat ja kouluttajat olivat osa eod-ryhmää, kunnes erityinen koiraryhmä perustettiin syksyllä 2000 qrf-joukkueen alaisuuteen.

- Parhaimmillaan täällä on ollut samaan aikaan kahdeksan miestä ja yhdeksän koiraa, kotimaassa Karjalan Prikaatissa työskentelevä Jarmo Pesu tietää.

Tällä hetkellä koiraryhmän kokonaisvahvuus on neljä miestä ja kolme koiraa. Miehistä kaikki ovat Pesun tavoin puolustusvoimien palveluksessa ja tittelikin on kaikilla sama eli sotilasammattihenkilö.

- Niinisalo tuli onneksi hiukan palkkakysymyksissä meitä vastaan. Ilman sitä kädenojennusta tänne olisikin ollut aika vaikea löytää uusia miehiä ja koiria, Pesu miettii.


Jarmo Pesu ja Leri

Kosovon koiramiehistä Tapio Koivisto ja Pasi Ahlroth saapuivat Balkanille huhtikuussa ja alueella jo puoli vuotta palvellut Jussi Virkki siirrettiin samaan aikaan koiraryhmään qrf-joukkueesta. Kolmikosta Koivisto työskentelee kotimaassa Merivoimien varikolla Kemiössä, Ahlroth Satakunnan Lennostossa ja Virkki Helsingin Ilmatorjuntarykmentissä.

- Kaikki kolme koiraa eli minun Lerini, Tapsan Jorg eli Jörkki ja Pasin Juri on koulutettu aseiden ja räjähdysaineiden etsintään, Pesu korostaa.

Erikoiskoulutuksen koirat kouluttajineen ovat saaneet Niinisalossa kymmenen viikon tepo-koirakurssilla (terroripommi). Kaikkiaan ko. kurssille on osallistunut viitisentoista koiraa.

- Me olimme Pasin kanssa ensimmäisellä kurssilla ja erikoista kyllä kaikki mukana olleet viisi koiraa ovat olleet myös täällä Kosovossa, Tapio Koivisto paljastaa.

Kosovossa koirien päätehtävä on pataljoonan tai prikaatin maalittamiin kohteisiin kohdistuva etsintä. Käytännössä koira toimii yhtenä työvälineenä etsintäryhmän apuna.

- Etsinnöissä suomalaiset koirat ovat onnistuneet erittäin hyvin, Jarmo Pesu kehaisee.

Koiria myös harjoitetaan etsintöihin säännöllisesti maastoon tarkoituksella kätkettyä materiaalia hyödyntäen. Lisäksi käytössä on erityinen etsintähyrrä ja purkkirata, joiden avulla koirille pystytään opettamaan erilaisten aineiden hajuja.

- Koirille riittää täällä töitä pitkään, sillä niin aseita kuin ammuksiakin on kätköissä vielä runsaasti, vääpelinä Kosovossa palveleva Pesu tietää.

Koiria käytetään välillä myös peloteuhkana, mutta varsinaisena voimankäyttövälineenä koirat eivät ole viimeisen vuoden aikana enää esiintyneet.

Asko Tanhuanpää


Kosovon suomalaispalokunta auttaa tasapuolisesti kaikkia

Edelleen virallisesti Serbiaan kuuluvassa Kosovon maakunnassa toimivan suomalaisen rauhanturvaajapataljoonan palokunta poikkeaa sikäli monen muun KFOR-maan vastaavasta toimialasta, ettei se valikoi apua tarvitsevia.

- Me autamme tasapuolisesti kaikkia niitä, jotka apua tarvitsevat eli siviilejä siinä kuin sotilaitakin, serbejä siinä kuin albaanejakin. Tämä on minun mielestäni perimmäinen edellytys sille, että voimme toimia ja ylipäätään kutsua itseämme palokunnaksi, painottaa palopäällikön titteliä Suomen pataljoonassa totteleva helsinkiläinen reservin luutnantti Ville Estlander.

- Lienee turha muistuttaa, että tasapuolisuus on yksi koko pelastustoimen pääperiaatteista. Hyväksi esimerkiksi käyköön se, että kävimme viime tammikuussa sammuttamassa kolme kertaa peräkkäin samaa serbiviljelijän heinäkasaa, hän jatkaa.

Viime vuoden aikana Suomen pataljoonan palokunnalle kirjattiin tasan sata rekisteröityä hälytystä, mutta todellinen määrä on Estlanderin mukaan vieläkin suurempi.

Onnettomuustyyppejä palopäällikkö kuvaa toteamuksella ?laidasta laitaan?.

- Eniten oli tulipaloja ja kakkosena tulivat liikenneonnettomuudet. Lisäksi olimme mukana muutamassa kemikaalionnettomuudessa. Ja peräti 99 prosenttia kaikista hälytyksistä suuntautuu siviilipuolen kohteisiin, Estlander ynnää.

Suomen rt-historian tuhoisin tulipalo

Toistaiseksi kovimman haasteensa eteen pataljoonan palokunta joutui kuluvan vuoden helmikuun seitsemännentoista päivän aamuyöstä, kun tuli pääsi irti autokorjaamohallin varasto-osassa.

- Se oli aineellisilta vahingoiltaan suurin yksittäinen onnettomuus Suomen rauhanturvaamishistoriassa. Vahinkoarvio oli lopulta noin puolitoista miljoonaa euroa eli yhdeksän miljoonaa markkaa, Ville Estlander paljastaa.

Palo sai Estlanderin yhdessä pataljoonan poliisien kanssa tekemien tutkimusten mukaan alkunsa suihku- ja pesukontissa olleesta sähkölämmittimestä.

- Kaikessa rauhassa kehittyneessä palossa oli ainekset vielä hyvinkin paljon isompaan onnettomuuteen, mutta tällä kertaa onneksi luonto ja kieltämättä onnikin olivat puolellamme. Toisaalta tuulensuunta oli paras mahdollinen ja toisaalta varastotilassa olleen kaasupullon räjähdys teki kattoon niin ison reiän, että sitä kautta pääsi melkoinen lämpölataus ulos. Näin tuli oli lopulta hyvin rajattavissa, Estlander selvittää.

Apua suomalaiset saivat niin Norjan ja Ruotsin pataljoonilta kuin brittien prikaatiltakin. Kaikkiaan sammutustöissä oli mukana 14 yksikköä.

Kaikki palomiehet alan ammattilaisia

Alun perin suojelu- ja pelastusryhmän nimikkeellä kulkenut Kosovon pataljoonan palokunta virallistettiin maaliskuun ensimmäisenä päivänä vuonna 2001. Ja kuten varsinaisissa palokunnissa yleensäkin, ovat myös pataljoonan palokunnassa työskentelevät miehet oman alansa ammattilaisia. Turhaan ei palopäällikkö Estlander muistuta, ettei rt-tehtäviin ole vaikeuksia löytää kotimaasta koulutettua väkeä.

Pataljoonan palokunnan kuudesta vakinaisesta miehestä viisi eli siviilissä Kallion pelastusaseman palotarkastajana Helsingissä työskentelevän Ville Estlanderin lisäksi Ile Arkko, Sami Heinola, Jari Holopainen ja Sam Back on käynyt Kuopion pelastusopiston. Ja kuudeskin, joukkueen kuopus Mikko Mensala on saanut koulutuksen puolustusvoimain suojelukoulussa.

- Pataljoonan suojelu-upseeri Harri Nummelalla on tarvittaessa myös valmiudet toimia pelastusmiehenä. Hänen koulutustasonsa vastaa lähinnä sopimuspalokuntaa, Ville Estlander tarkentaa.

Lisäksi palokunta saa apua pataljoonassa muissa tehtävissä palvelevilta palomiehen ammattiin valmistuneilta miehiltä. Tämä mahdollistaa sen laskennallisen mahdottomuuden, että vuoden 2001 aikana kullekin varsinaiselle palomiehelle kirjattiin 25 päivystysvuorokautta kuukautta kohden.

- Olemme luonnollisesti lähtövalmiudessa 24 tuntia vuorokaudessa ja liikkeelle lähdetään viiden minuutin sisällä hälytyksestä riippumatta siitä, missä ollaan, Estlander painottaa.

Koko prikaatin parhaat valmiudet

Suomen pataljoonan palokunnalla on palopäällikkö Estlanderin mukaan valmiudet ja kalusto kaikentyyppisiin onnettomuuksiin, eikä pelastustyö kaadu myöskään miesten ammattitaitoon.

- Kaikista muista keskisen monikansallisen prikaatin maista poiketen me pystymme myös kemikaalionnettomuuksien pelastustoimintaan ja vahinkojen torjuntaan, hän selvittää.

Varsinaisia puutteita ei Estlander suostu nimeämään, ellei sellaiseksi sitten lasketa ajoittaisia ongelmia palokunnan vesihuollossa.

Elokuussa 2001 Kosovoon tulleen Ville Estlanderin mukaan Suomen pataljoonan palokunnan suurimpiin tulevaisuuden haasteisiin lukeutuu toiminnallisten riskien eliminointi pataljoonan yleisessä toiminnassa.

- Ikävä sanoa, mutta olosuhteet eivät anna periksi suomalaisten palo- ja pelastusnormien täydelliselle noudattamiselle, hän muistuttaa.

Teksti: Asko Tanhuanpää

Kirjoittaja työskentelee Kosovossa Keskisen Monikansallisen Prikaatin tiedotusupseerina

In the service of peace