skip to main content

Palautetta sivustosta voi antaa Facebookissa tai Kuso- Kulkee palstalla.

Ja sit hei, sun kandee liittyy jäseneksi. Muistat vaan valita paikallisyhdistykseksi Hölkkäri On Web.

Pitkät jutut

Matkakertomus Kosovosta Poriin!

Matkaan lähdettiin to 18.04-2002 Camp Villestä klo oo.o5 ja Komma kävi henk.koht. kättelemässä koko orkesterin.
Läyhyparkissa oltiin n. klo 02.00 ja kohti rajaa startattiin n.klo 02.30.
Rajalle ei mennyt ajoaikaa kuin joku reilu puol tuntia ja Maken rajakäivärät päästi passia vilauttamalla läpi.(matkan varrella olevat tietullit ajettiin läpi ilman maksua kiitos KFOR ID-kortin)
No niin ja sitten Seppo rajalle jossa Sepi tullimies kysyi passia ja greengardin, nema broblem eli eteenpäin.
Ja kuinka ollakaan 10m päässä oli toiset Tullisedät jotka vei auton paperit ja passin. Kertoivat että pitää tehdä jotain papereita, tässä välissä Saksasta ajopelin hommanneet ostivat liikennevakuutuksen joka maksoi 82e.No odottelimme(n.40 ajopeliä) että mitä on tulossa.
Pari tuntia venattuamme meni pari pulliksen käivärää röökikartsa mukana kyselemään papereita ja selvisi että jokaisen pitää maksaa 15e vakuutusmaksun ettemme myy ajokkeja Serbiassa!!??!! Pidimme porukalla pikapalaverin ja päätimme että paree maksaa jotta matka jatkuisi, ja eikun maksamaan.
Maksuluukulla selvisi että hinta on 50e eikä 15, no yritimme mussuttaa mutta minkäs teet muuta kun rahat tiskiin.
Vientirekisteri papruun tuli jotain Seppoleimoja ja kuitti jossa mullakin luki nimen kohdalla Kimo Sakari että se siitä. Sitä mukaa kun Tullisedät sai rahaa ne jako rahat keskenään mitään häpeilemättä meidän nokan edessä.(ärsytti vitosella)

Matka jatkui kohti Belgradia ja matkan varrella oli Poliisien ratsioita kymmenisen. Ekat 150 km rajan jälkeen oli tosi kälystä tietä ja sen jälkeen tie oli hyvää aina Unkarin rajalle asti.
Tietulleja oli 4 kpl ja maksut yhteensä 26e.Kannattaa ajella nop. raj. mukaan ja seurata Belgradin jälkeen Budapest kylttejä rajalle asti ja Subotican kylään/raja-asemalle ei kannata mennä. Ennen Unkariin menoa tankkaus ja gaso oli reissun halvinta 0.7e/litra.

Unkari yllätti ikuisen pessimistin positivisesti ja olen luvannut jo vaimokkeelle että voisin jopa lähteä Unkariin lomailemaan!!
Aurinko paistoi, tiet todella hyviä, ihmiset ystävällisiä ja maisemat hienoja. Matkan varrella oli muistaakseni 2 tietullia ja maksuja meni 20e.
Tieviittoja ja opastekylttejä kiitettävästi ja matka jatkui kohti Slovakiaa.

Slovakian läpi ajettiin aika haipakkaa moottoritietä ja keula kohti Tsekkejä.

Jassoo ja sitten Tsekkeihin. Serbian jälkeen rajat ohitettiin passia vilauttamalla ja esim. autoihin ei kukaan vaivautunut katsomaan.(kannattanee ottaa vähän ylim napanteria)
Tsekeissä myös tiet erit. hyviä ja kohti Brnoa. Ilta alkoi (pimeä) painaa päälle ja väsytti perkeleesti joten klo 23.00 n. 100km ennen Prahaa motelliin yöksi ja hinta oli 12e per sierainpari.
Takana 21 tuntia ajoa joten pienet välikuolemat oli paikallaan. Unta kuulaan ruhtinaalliset 5 tuntia ja pe 19.04-2002 klo 04.30 ajamaan.

Prahan jälkeen kohti Saksan rajaa ja Dresdeniä.

Ja sitten Saksaan heittämällä, rajan ja Dresdenin välinen tie mutkainen keskinopeus 80-100 km/h.
Jätimme Haatajan Samen Dresdenin rautatieasemalle josta Same lähti kohti uusia seikkailuja…
Suuressa viisaudessa päätimme ”oikaista” Berliinin keskustan läpi. Hortoilimme keskustassa 1.5h hukassa ennen kuin vahingossa pääsimme oikealle rampille ja siitä moot. tielle.
Berliinin keskusta on aika sekava maalaispojille ja kiertoreitti olisi vienyt n.kolmevarttia eli se siitä oikasusta ja ajansäästöstä. Suosittelen kiertämään keskustan!

Loppumatka kohti Rostockia sujui nopeasti vauhdin huidellessa yli 150 km/h. Rostockiin saavuimme pe 19.04-2002 klo 14.30!!

Ennen laivaan menoa ostimme olutta ja vinkkuja jotka olivat halpoja esim. pivocase 8e.
Laivaan klo 19.00 jälkeen ja merelle klo 20.00 , laivalla pari tuoppia ja parit näkäräiset jonka jälkeen kypsää kauraa sänkyyn. Unta reilut 12 tuntia.

Hangossa siirtotullaus meni ok maksoi 13e,Hangosta keula kohti länttä ja Naantalin kautta kotiin Poriin jossa olin la 20.04-2002 vähän klo 23.00 jälkeen.

Lopuksi:
-Seppojen kyykytys ja rahastus ärsytti. Ne dobro.
-Sepoissa kantsii ajella nop.raj. mukaan , paljon raha-ahneita poliiseja teiden varsilla.
-Unkari on superdobro.
-Slovakia ok kuin myös Tsekki.
-Saksassa homma toimii.(liikenne, tiet, opasteet jne..) mega dobro.
-Eurot käy joka maassa eli ei kantsi vaihdella paikallisia valuuttoja.
-Matkan hinnaksi tuli kaikkineen n.500e(mukana laivaliput, ruuat, bensat jne..)
-Aikataulu oli tiukka ehkä vähän liiankin mutta matkan pystyy hienosti taittamaan ed. mainitussa ajassa.(start 18.4-02 klo o2.30 ja Rostockissa 19.4-02 klo 14.30)
-Matkaa tuli Skopjesta Rostockiin vähän yli 1900 km.

Mukana meidän letkassa oli 5 autoa joka on aivan max sillä moottoriteillä letkan koossa pysyminen on tuskaa.
Mukana olleet Ruoskijat A-coysta :Kirjoittaja, Linde, Anttila, Pastinen, Haataja Dresdeniin asti sekä Aution Jani C-coysta.

T:Kimmo Härkönen  2.5-2002 Porissa.

Abrahamin ”pojanpoikien” pitkä taistelu ”Luvatusta Maasta”

Lähi-Idän  viimeaikaiset tapahtumat uusine itsemurhaiskuineen ja Israelin täysimittaista sotaa muistuttavat vastaoperaatiot ovat saaneet meidät suomalaisetkin kiinnostumaan enemmälti tapahtuneesta. Kuluneiden viikkojen varrella yhä useampi tuttu henkilö ja barettiveli, tietäen että allekirjoittanut  työskenteli Lähi-Idässä siviilinä ja sotilaana  yli 6 vuotta, on tivannut minulta ”mistä hemmetistä” tässä ”sodassa” on oikeastaan kysymys. Onko vihollisuuksien pohjalla vuosisatoja kestänyt uskonsota vai  Israelin pääministerin Ariel Sharonin ja Palestiinalaisvaltion presidentti Yasser Arafatin;  kahden vanhan jääräpäisen ja  ”kaiken sallivaa ja oikeutettua terroria” aseenaan käyttävän ”vapaustaistelijan” pitkäaikainen kamppailu omien isänmaallisten aatteittensa puolesta. Lähi-Idän sodat ovat saaneet vuosikymmenien  varrella  mittasuhteiltaan suunnattoman rakenteellisen hävityksen sekä henkisen tuskan ja masennuksen aikaan. 

Islam tausta: Lähes 900 vuoden ajan koko nykyinen Israelin maa-alue oli islamilaisten hallinnassa. Israelin valtion perustaminen 1948 oli isku islamille, koska luvatun maan ottivat haltuunsa juutalaiset, jotka islamilaisten käsityksen mukaan edustavat alempaa ja epäonnistunutta uskontoa. Israelin olemassaolo on suuri uhka koko Koraanin uskottavuudelle.  Jos Israel  pysyy kaikista vainoista huolimatta pystyssä, niin islamilaisuus joutuu uskottavuuskriisiin. ”Sen tähden koko muslimimaailman täytyy omistautua Israelin kokonaisvaltaiseen tuhoamiseen”.

Israel tausta: Israelin kansalla on Jumalan takaama oikeus jakamattomaan Israelin maahan Lähi-Idässä. (Hes. 11:17). Kun Jumala teki liiton Abrahamin kanssa, Jumala sanoi: "Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan, Egyptin virrasta aina suureen virtaan Eufrat-virtaan saakka." 

Numeroita: Juutalaisia on tänään alueella noin 6 milj ja palestiinalaisia 3 milj eli Palestiinan alueen alkuperäinen väestömäärä on lähes kolminkertaistunut  Israelin itsenäistymisestä lähtien ja   lisäksi naapurivaltioiden pakolaisleirillä olevien Palestiinan pakolaisten määrä lähentelee jo 3 milj. Entisiä Neuvostoliiton ja Venäjän juutalaisia on puolestaan saapunut Israeliin n 1 milj joista osa on siirtynyt asuttamaan Israelin oikeistohallitusten suosimia uusia siirtokuntia suoraan palestiinalaisalueille verohelpotusten ja erilaisten avustusten  kannustamana.  Alkuperäisen Palestiinalaisvaltion alueella on jo reilusti  yli  200 000 siirtokuntalaista jotka asuttavat juutalaissiirtokuntia seuraavasti: Länsirannalla on 231 Israelin miehittämää asutusaluetta (  n. 176 000 uudisasukasta)  Israelin valtaamalla   Golanin kukkuloiden alueella 42  (n.  20 000 uudisasukasta),   Gaza Strip:n alueella 25   (6900 asukasta), ja  lisäksi Itä-Jerusalemissa 29 (173 000 asukasta)

YK:n rooli :  YK on vuosien varrella pyrkinyt ratkaisemaan  Israelin ja Palestiinalaisvaltion ongelmat  useaan otteeseen mutta todellinen läpimurto on kaatunut osapuolten jääräpäisyyteen ja YK-hallinnon virhearviointeihin. Tästä tarkemmin myöhemmässä kappaleessa. Viimeisin isku YK:n arvovallalle oli ns Jeninin ryhmän hajottaminen ja niinpä Martti Ahtisaari ryhmineen onkin jo  aiheellisen turhautuneena palannut takaisin kotimaahansa. Tehty päätös poikkesi turvallisuusneuvoston ja YK:n jäsenmaiden yleisestä kannasta  ja on uusi osoitus kulissien takaisesta valtapelistä ja taktikoinnista. Israel nöyryytti YK:ta taas kerran Yhdysvaltojen hiljaisella tuella.  Yli 5 miljoonan rikkaan Amerikan juutalaisen painostus edesauttoi Yhdysvaltain kongressia tukemaan ”Israelin terrorin vastaista taistelua”  mm Jeninissä ja varsinainen rauhan prosessi jäi taas kerran taka-alalle. 
YK:n viestittämät päätökset osapuolille ovat  vaarassa jäädä  ”hampaattoman koiran ärhentelyksi” ilman Yhdysvaltain yksiselitteistä tukea. Presidentti George Bushin lähettämä  viesti pääministeri Sharonille ulkoministeri Colin Powellin välityksellä koski ilmeisesti enemmän Palestiinan presidentti Jasser Arafatin jo yli kuukauden kestäneen kotiarestin purkamista kuin Jeninin ryhmän aiottua työtä.  Ironista asiassa on se että  Arafatin vapauttaminen oli  tarpeellisempi ja pitkäaikaisen Lähi-Idän rauhan kannalta luultavasti arvokkaampi kuin yksittäinen Jeninin ryhmän raportti. Ahtisaaren ryhmän paluu lähtökuoppiinsa on  yksittäinen surullinen episodi Lähi-Idän konfliktien monenkirjavassa historiassa.  Kysymyshän ei ole  yhdestä  viimeaikaisesta Jeninin kaupungin tuhoamisesta, väitetystä joukkomurhasta tai ihmisoikeuksien rikkomuksista vaan kymmeniä vuosia vanhan sovittamattoman  konfliktin kaikkien osapuolten osoittamasta vilpillisestä pelistä, taitamattomuudesta ja tyhmästä ylpeydestä  sekä vastentahtoiseksi tuomariksi joutuneen  YK:n  vuosien varrella tehneistä omista arviointivirheistä ja osaamattomuudesta. 

Historiaa: Raamatullisista ajoista lähtien Abrahamin poikien jälkeläiset eli juutalaiset ja arabit ovat asuttaneet nykyistä Palestiinan aluetta aina nykypäiviin asti. Abrahamin laillisen pojan Iisakin ja Hagar piian kanssa tehdyn ”lehtolapsen” Ismailin henkilösuhteet ajautuivat     Abrahamin kuoltua kehnoiksi koska nahistelusta ja keskinäisestä kärhämöinnistä  tuli osa molempien heimojen kyseenalaista perinnettä. Todellinen rauhanomainen rinnakkaiselo vuosituhansien aikana jäi varsin vähiin. ”Serkkupojat” ja heidän jälkeläisensä  vihasivat toisiaan jo raamatullisina aikoina mutta keskinäistä kauppaa kuitenkin käytiin ja molemmat heimot pyrkivät tietysti huiputtamaan kaupanteon aikana toisiaan enemmän tai vähemmän vaihtelevalla menestyksellä.
 Todelliset vakavammat uskonnolliset ongelmat sukulaisheimojen välillä  alkoivat kuitenkin oikeastaan vasta kun  Ismailin jälkeläinen Profeetta Muhammed perusti islamin uskonnon joskus v 600 luvun alussa. Islamilaisen uskomuksen mukaan Muhammed  ”astui” kuollessaan 632  Islamin taivaaseen, Allahin luo Jerusalemista. Uuteen parempaan uskoon  kääntyneet muslimiveljet valloittivat  Jerusalemin ja siitä tuli muslimien pyhä kaupunki. Juutalaiset, joita historian saatossa oli ajettu mm roomalaisten toimesta diasporaan v 132 ja milloin taas  vainottu  erilaisen uskontonsa takia  siirtyivät  Kristuksen syntymän jälkeen kotiseuduiltaan  Lähi-Idästä parempien liiketoimintojen toivossa lähinnä Eurooppaan. He joutuivat taitavina kauppiaina ja  keskiluokkaan kuuluvina vihatuiksi ja kadehdituiksi paitsi uskontonsa  kuin myös paremman varallisuutensa takia. Juutalaisvainojen 1880-luvulla karkottamat juutalaiset palasivat asumaan Palestiinaan, joka silloin oli osa osmanien eli turkkilaisten valtakuntaa ja noilta ajoilta katsotaan sionistisen liikkeen saaneen alkunsa. 
Vuonna 1920 Iso-Britannia sai Kansainliitolta mandaatin hallita Palestiinaa, mikä osaltaan vauhditti juutalaisten maahanmuuttoa alueelle. Juutalaisten emigranttien maahanmuuton lisääntyessä 1920- ja 1930-luvuilla myös palestiinalaisten syvä  viha ja turhautuminen juutalaisia maahanmuuttajia kohtaan kasvoi entisestään. 
Ensimmäiset  suunnitellut terroriteot  juutalaisia vastaan aloitettiin silloin. Arabien ääriainesten mielestä kristittyjen vallassa oleva, nopeasti juutalaistuva Israelin maa oli suuri uhka islamilaisen uskonnon tavoitteille. Huolimatta brittijoukkojen läsnäolosta nuoret juutalaisyhdyskunnat kokivat arabien hyökkäyksiä. Ensimmäinen arabien väkivaltainen hyökkäys Jerusalemin juutalaisia vastaan tehtiin pääsiäisenä 1920. Brittijoukot saivat aikaan järjestyksen vasta kun viisi juutalaista oli tapettu ja yli 200 haavoittunut. 
II maailmansodan aikana  juutalaiset joutuivat ennennäkemättömän juutalaisvainon kohteeksi. Miljoonia juutalaisia tapettiin ja poltettiin natsien keskitysleireillä. Monet uudet Palestiinaan muuttajista olivat alkuperältään  Saksan ja Puolan juutalaisia jotka pakenivat  natsien hirmutöitä Euroopassa. Osa heistä oli sotinut oman maansa ”underground armeijassa” Hitlerin natseja vastaan ja siten saanut käytännöllistä aseellista koulutusta ja kokemusta ”sissisodasta” ja käytännön tiedustelutyöstä.  Heidän panostaan tarvittiin kipeästi kun IDF perustettiin 1948 sodan  aikana ja myös myöhemmin kun  Mossad eli Israelin tiedustelupalvelu perustettiin 1951. 

YK:n rooli 1947-1948: II maailmansodan jälkeen kansainvälinen paine Israelin valtion synnyttämiseen kasvoi koko ajan. Britit jotka olivat yrittäneet hallita aluetta totesivat tehtävän mahdottomaksi ja  niinpä he sysäsivät ongelmavyyhden vasta perustetun YK:n kokemattomaan syliin. YK yritti kuitenkin parhaansa. YK:n Palestiinaa ja Israelia koskevassa suunnitelmassa jo vuonna 1947 ehdotettiin, että 56% olemassa olevasta palestiinalaisalueesta erotettaisiin juutalaiseksi valtioksi loppu olisi jäänyt arabeille. YK:n  tarkoituksena oli siis  perustaa alueelle kaksi valtiota, Israel ja Palestiina, mutta palestiinalaisvaltio jäi perustamatta koska arabit eivät hyväksyneet YK:n esitystä . Palestiinan aluetta  ympäröivien arabivaltioiden johtajien mielestä ehdotus olisi toteutuessaan siirtänyt ”jaossa olevat” parhaat ja viljavimmat alueet juutalaisten hallintaan.  Kaikki YK:n  ehdotukset torjuttiin palestiinalaisten ja aluetta ympäröivien arabivaltioiden silkan ahneuden takia. Jaettavaksi tulevan maa-alueen uusjako oli Egyptille ja Jordanialle tärkeämpää kuin palestiinalaisten pakolaisten kohtalo.  Israelin itsenäistymispyrkimykset  ajoivat Palestiinan vääjäämättä kohti ensimmäistä palestiinalaissotaa. YK:n sovitusesityksiin oltiin tyytymättömiä molemmissa leireissä. Kinastelu ja syyttely eskaloitui lopulta aseellisiksi yhteenotoiksi. Arabit ja juutalaiset vastustivat Palestiinan jakosuunnitelmaa kiihdyttämällä yhteenottoja Jerusalemissa äärimmilleen. 
Brittien mandaatin päättyessä toukokuussa 1948 puhkesi alueella täysimittainen sota juutalaisten ja  arabiarmeijoiden välillä. Vuonna 1948 pidetyn  YK:n yleiskokouksen päätehtäväksi tulikin yllättäen rauhan sovittelu. Maailmanrauhaa uhkaavien asioiden vyöryminen yleiskokouksen työlistalle, toimivan toimeenpanokoneiston puute sekä paikallisten osapuolten haluttomuus rauhanomaiseen ratkaisuun loivat lopulta perusteet Jerusalemin jaolle.  YK yritti parhaansa hallita tilannetta ja irrotti Jerusalemin juuriltaan Palestiinasta  muodostamalla kaupungista kansainvälisen hallinnon alueen. Lähi-Idän  alueelle  perustettiin 1948 aseistamaton sotilastarkkailijaorganisaatio UNTSO valvomaan aselepoa. UNTSOn  päämaja toimi  entisessä Brittien hallintorakennuksessa Government House:ssa Itä-  Jerusalemissa.  UNTSO tarkkaili aselevon toimeksipanoa mutta  ei pystynyt juurikaan muuhun kuin tapahtumien  seuraamiseen ja raportointiin YK:n päämajaan New Yorkiin. . YK:n ja kansainvälisen yhteisön myötävaikutuksella perustettiin brittihallinnon alla olleelle Palestiinalle kuuluneille alueille juutalaisille oma  Israelin valtio. YK:n viimeinen vakava yritys yhdistää jaettu Jerusalem kilpistyi v 1950 molempien osapuolten  sekä arabien että juutalaisten vastustukseen. Jerusalem pysyi edelleen jaettuna kaupunkina.

Vesi: Taistelujen päätyttyä Israelilla oli hallinnassaan 77% Palestiinasta joka oli selvästi enemmän kuin YK oli Israelille alun perin kaavaillut.  Israel ja Jordania jakoivat keskinäisessä ”uusjaossa” YK:n Palestiinan arabeille tarkoittaman  Länsirannan alueen ja  Jordania sai bonuksena haltuunsa Itä-Jerusalemin. Israel sai haltuunsa Genetsaretin järven vesivarat ja Jordan-joen kullanarvoinen vesi sovittiin jaettavaksi Israelin ja Jordanian kesken. Egypti puolestaan "omi" Gazan alueen itselleen. Israelin  väestöstä oli 1948 noin 83%  juutalaisia ja loput arabeja. Israelin valtion synnyttyä 1948 myös laajamittainen juutalaisten exodus uuteen " Luvattuun maahan" alkoi. 

Pakolaiset: YK:n pakolaisleireille siirtyi taisteluita pakoon hetkessä satojatuhansia pakolaisia. Heidän ylläpitoa ja hyvinvointia auttamaan perustettiin 1949 UNRWA eli  United Nations Relief and Works Agency for Palestine Refugees in the Near East.  UNRWAn  piti alkuaan  olla vain  väliaikainen järjestö. UNRWA tarjosi alkuun apua tarvitseville palestiinalaispakolaisille lähinnä majoitussuojaa, lääkkeitä, ruokaa  ja huopia.  Varsin pian UNRWAn toiminta muuttui pysyväksi, koska  pakolaiset ja heidän lapsensa ja lapsenlapsensa  eivät päässeetkään palaamaan takaisin koteihinsa joten heillä ei ollut mitään paikkaa minne asettua asumaan. Jordania ja Egypti eivät olleet vähääkään kiinnostuneita sulauttamaan pakolaisia heimoveljiensä joukkoon. Kansainväliset avustusorganisaatiot huolehtivat pakolaisista joka oli rahallisesti ja ehkä poliittisestikin Jordanialle ja Egyptille helpoin tie.
Tänään UNRWA on pääasiallisin koulutuksen, hätäavun ja terveydenhuollon tarjoaja noin 4 miljoonalle palestiinalaiselle, joista jo yli miljoona on kouluikäisiä. Palestiinan pakolaisten asema Israelin miehittämillä alueilla Länsirannalla ja etenkin Gazassa on äärimmäisen kehno. Gaza muodostuu noin 40 kilometriä pitkästä ja 10 kilometriä leveästä maakaistaleesta Välimeren itäpohjukassa, jonne on ahtautunut yli miljoona palestiinalaista ja muutama tuhat israelilaista uudisasukasta. Gazaan ja Länsirannalle strategisesti sijoitettujen juutalaissiirtokuntien avulla Israel pystyy halutessaan eristämään Palestiinan eri osat toisistaan milloin tahansa joten sovitusta Gazan ja Länsirannan yhdistävästä käytävästä joka avattiin palestiinalaisille  1999 on käytännössä merkityksetön ja yhtä tyhjän kanssa.  Israel ei ole myöntänyt ylityslupia kuin muutamille sadoille palestiinalaisille päivässä. Apua leirien ylläpitoon ja palestiinalaishallinnon luomiseen on saatu maltillisilta arabivaltiolta, EU:lta ja myöskin pohjoismailta mukaan lukien Suomi.

Vanhat riitapukarit: Israelin tuleva pääministeri Ariel Sharon soti vapaussodan aikana tulevan IDF:n joukkueenjohtajana. Hän oli liittynyt jo muutama vuosi aiemmin militanttien juutalaisten  aseelliseen ryhmään Haganaan. Vastapuolen riveissä taisteli puolestaan  palestiinalaisten tuleva presidentti Yasser Arafat. Sodan jumalien kääntäessä selkänsä arabeille, jotka olivat kärsimässä suurimittaista tappiota, palestiinalaisten asia kylmästi unohdettiin. Arabit  riisuivat palestiinalaiset aseista solmien samalla aselevon  (Truce) Israelin kanssa ja yli  700 000 palestiinalaista lähti kotiseudultaan evakkoon naapurimaihin.
Jasser Arafatin oma yksityinen taistelu Israelia vastaan alkoi hiljalleen saada muotoaan. Hän oli mukana perustamassa  Al Fatah:ia , palestiinalaisten  terroristijärjestöä 1959.  Al Fatah ei kuitenkaan päässyt heti muiden arabimaiden suosioon jotka kannattivat sovittelevampaa politiikkaa joten se jatkoi yksityistä sotaansa Israelia vastaan. Palestiinan vapautusjärjestö (PLO)  perustettiin Egyptin, Syrian ja Jordanian toimesta 1964. Arafatin ura kääntyi vihdoin nousuun vasta 1968 nöyryyttävän "Kuuden päivän sodan" (1967) jälkeen. Arabimaat arvioivat että PLO olisi  paras organisaatio sodassa Israelia vastaan.  Jasser Arafat nousi loppujen lopuksi vasta vuonna 1969 PLO:n johtoon joka piti päämajaansa Jordaniassa.

Uudet sodat: "Jom Kippur- sodan" (1973) jälkeen Israelin miehitysalueet  Golanin sekä Siinain alueella kasvoivat merkittävästi. Israel kontrolloi mm koko Siinain niemimaan aluetta ja tärkeitä Abu Rudeisin öljykenttiä. YK perusti uusille kriisialueille uudet rauhanturvajoukot valvomaan rauhaa. Suomikin lähetti oman pataljoonansa Egyptiin. Israelin - Egyptin vastaiselle rajalle perustettiin UNEF II, Israelin - Libanonin rajalle UNIFIL ja Israelin - Syyrian rajaille UNDOF.  PLO:n ainoaksi tukialueeksi jäi 1970- luvun loppupuolella Libanon. PLO lisäsi iskujaan Libanonista käsin Israelia vastaan jolloin  Israel hyökkäsi Libanoniin 1982  tuhoten  PLO:n koulutusleirit  Etelä Libanonissa edeten lähelle Beirutia .  Israelin Libanonin sodan päätavoitteena oli estää palestiinalaisten vastarinnan uudelleen aktivoituminen. IDF valtasi suuren osan Etelä Libanonin alueesta ja perusti raja-alueelle oman puskurivyöhykkeen PLO:n terrori-iskuja vastaan käyttäen hyväksi Israelin hallinnassa olevia alueita ja israelilaismielisiä Libanonin arabeja ( majuri Haddad ja myöhemmin kenraali Lahad).. Huolimatta perustetusta puskurivyöhykkeestä ja mittavasta  miehitysoperaatiosta Libanonin sodan hyödyt jäivät varsin kyseenalaisiksi. Sota tuli Israelille rahallisesti hyvin kalliiksi ja miestappiot nousivat useisiin satoihin kuolleina ja haavoittuneina ja PLO:n johtaja Arafat säilyi hengissä. Miehitysjoukoilta pakoon päässyt Arafat perusti PLO:n uuden päämajan Tunisiaan. 

Palestiinalaisvaltio: 1990- luvulle tultaessa on alkanut näkyä viitteitä mahdollisesta palestiinalaisvaltion synnystä. Länsirannan eli Kuolleenmeren länsipuolella sijaitsevan alueen osalta tilanne muuttui vuonna 1988, kun Jordanian kuningas Hussein luopui vaatimasta Länsirantaa maalleen ja hyväksyi PLO:n Palestiinan kansan edustajaksi. Arafat puolestaan antoi ymmärtää, että PLO olisi valmis tunnustamaan Israelin valtion, mikäli tunnustus olisi molemminpuolinen. Arafat  ilmoitti PLO:n luopuvan Israelin vastaisesta terrorismista joka valitettavasti jäi vain haaveeksi.  Palestiinalaisten tavoitteena olisi  itsenäinen Palestiina, johon kuuluisi Gaza ja West Bank eli  Länsiranta, pääkaupunkinaan jaettu Jerusalem. 1990- luvulla  kävi entistäkin selvemmäksi, että molemmat osapuolet, Israel ja palestiinalaiset, haluavat pitää kiinni kynsin hampain kaikista saamistaan alueista, etenkin Jerusalemista. Israel haluaa pitää pääkaupunkinsa "ikuisena ja jakamattomana", kun taas palestiinalaiset vaativat itselleen Jerusalemin arabienemmistöistä itäosaa mukaan lukien Vanhan kaupungin Jerusalemin kiistellyllä pyhällä moskeija- alueella  jossa  Muslimien oikeuksia tulisi kunnioittaa. 
Myöhemmin vuonna  1993 odottamaton käänne parempaan tapahtui. Oslon salaisessa rauhan kokouksessa Jasser Arafat sekä Israelin presidentti Yitzak Rabin yhdessä ulkoministeri Shimon Perezin kanssa allekirjoittivat historiallisen asiakirjan Palestiinalaisalueen itsehallinnosta.  Kaikki kolme saivat Nobelin rauhan palkinnon 1994. Nobelin rauhan palkintokaan ei  pystynyt estämään vihollisuuksien uudistumista ja lyhyen rauhallisen kauden jälkeen iskut ja kostoiskut alkoivat uudelleen ajautuen kohti veristä  ja satoja uhreja vaatinutta intifadaa 1988. Palestiinalaishallinto toistaa tänään tietoisesti vuoden 1988  tapahtumia,   joka pakotti Israelin myönnytyksiin miehittämistään alueista, Länsirannasta ja Gazasta  Tässä uudessa intifadassa  joka alkoi syyskuussa 2000  ovat kaikki keinot luvallisia ja etenkin ennenäkemättömien  itsemurhaiskujen aallot Israelia vastaan ovat niittäneet julmaa satoa. Vastatoimina itsemurhaiskuille  Israel tuhosi palestiinalaishallinnon  kaikki toimitilat Gazassa, Ramallahissa ja ennennäkemätön terrorismin vastainen toiminta joka lähenteli sotaa aloitettiin melkein kaikissa palestiinalaiskaupungeissa. Arafat pantiin kotiarestiin ja Betlehemin Jeesuksen syntymäkirkko on edelleenkin IDF:n valvonnassa. 
Arafat on nyt vihdoin vapautettu kuukauden kotiarestista pääministeri Ariel Sharonin suostumuksella. Nöyryytetty Jasser Arafat uhkuu vihaa ja kostoa sekä vaatii kovaäänisesti  kansainvälisiä valvontajoukkoja miehitetyille alueille - vaatimus, jonka Israel on vastavuoroisesti jatkuvasti torjunut. Arafat  ”paistattelee päivää” median valokeilassa  keräten ilmeisesti voimia uuteen taistoon. Hän näyttääkin  keskittyvän tällä hetkellä itsepintaisesti ja tiukasti enemmän oman vallan ja saavutetun aseman  pysymiseen, demokratia ja sosiaalisten ongelmien ratkaisu saavat odottaa. 

Tulevaisuus: Kuinka kauan tilanne pysyy Arafatin hallinnassa jää nähtäväksi sillä pakolaisleirien vääjäämätön liikakansoitus, jäteongelmista johtuva  ympäristön tuhoutuminen, jatkuva vesipula, 90% työttömyys ja Israelin tiukkaakin tiukempi valvonta ja  sotaa lähentelevät toimet aiheuttavat tavalliselle palestiinalaisväestölle valtavia paineita myös omaa palestiinalaisjohtoa vastaan.   Järjettömät  iskut ja kostoiskut ovat merkittävästi lisääntyneet ja saavuttaneet  jo tason jolla on merkittäviä negatiivisia maailmanpoliittisia kerrannais- ja heijastusvaikutuksia talouden elpymisen kasvuun johtuen yleisestä epävarmuudesta ja suursodan tai maailman palon pelosta. Yhtenä indikaationa epävarmuudesta mm polttonesteiden maailmanmarkkinahinnat ovat merkittävästi nousseet, sekä pörssikurssit ovat heilahdelleet. 
Maailman johtavien ja teollisten maiden syvä huoli Israelin-Palestiinan tilanteesta ei valitettavasti kumpua suinkaan ihmisläheisistä tai poliittisista syistä tai edes kolmannen maailman sodan uhkakuvista vaan erittäin itsekkäistä rahamaailmaan ja maailmantalouteen kohdistuvasta taloudellisten menetysten uhkista.  On varsin ironista että nämä Lähi Idän jatkuvat ja ennustamattomat epävarmuustekijät talousuhkissa ovat saaneet aikaan sen että ehkä tänään ollaan vihdoin hakemassa todellista pysyvämpää ja rakentavaa ratkaisua Palestiinan kriisille yrittämällä pysäyttää järjettömät terroriteot ja niistä aiheutuva julma koston kierre ennakolta. On erittäin rohkaisevaa että ensimmäistä kertaa maailman lähihistorian aikana  Arabiliiton ja YK:n tavoitteet ovat osapuilleen saman suuntaiset. 

Uhrit: Surullisinta on että sodan todelliset uhrit ovat erilaisista iskuista henkiin jääneet raajarikot sekä raskaiden menetysten myötä parantumattomat henkiset vammat saaneet uhrien omaiset, työtoverit ja tuttavat. Vertailtaessa TV:ssä esitettyjä Jeninin kaupungin  tuhoja Bosnian, Kosovon ja Itä Timorin hävityksiin niin eipä raunioilla ja surevien ihmisten tuskalla juuri eroja ole. Ääretön tuska on  sama riippumatta  Jerusalemin tai Tel Avivin itsemurhaiskun tekijän alkuperästä, iästä ja sukupuolesta tai  kaikki tuhoavan ohjuksen, pommin tai raketin laukaisijan armeijan kotimaasta.

Minun ratkaisuni:  YK:n myötävaikutuksella kahteen osaan jaettu palestiinalaisvaltio  Israelin sisällä on toimivuudeltaan mahdoton toteuttaa.  Kiistellyn Gazan alueen voisi luovuttaa takaisin Egyptille ja antaa halukkaille Gazan palestiinalaisille oikeus siirtyä Länsirannan puolelle tai pysyä Gazassa. Egyptiläiset saisivat täten vastuun Gazan turvallisuudesta. Länsirannasta tulisi puolestaan YK:n valvonnassa ”luvattu” ja itsenäinen Palestiinalaisvaltio.  Suurin osa juutalaisista on  valmiita luopumaan osasta Länsirannan siirtokuntia kestävää rauhaa ja veritöiden loppumista vastaan. Israelin on pakko joskus myöntyä kansainvälisen yhteisön vaatimuksiin. Se ei voi jäädä täysin yksin ja eristetyksi. Taloudelliset seikat sanelevat ehdot tässäkin asiassa.  Vanhat kärttyisät  riitapukarit  Sharon ja Arafat  voisivat myöskin vihdoin siirtyä ansaitulle eläkkeelle ja antaa uusien rauhan tuulten puhaltaa ”Luvattuun maahan”.

Reijo J. Raitasaari  Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.
Ohkola 

Kosovossa koirillakin on omat suojavarusteet

 

Saksanpaimenkoirauros Leri ei tee elettäkään vastustaakseen kouluttajaansa Jarmo Pesua, joka sitoo suojattinsa tassuihin erikoisvalmisteisia suojatossuja. Ilmeisesti viisas koira tietää kokemuksesta, että kysymys on sen omasta edusta.

Leri ja Pesu palvelevat rauhanturvatehtävissä Kosovossa, missä paikallisilla on varsinkin mielenosoituksissa tapana heitellä pulloja rikki lähestyvän koiran eteen.

- Pari kuukautta sitten Leri oli juuri muutaman viikon sairaslomalla telottuaan tassunsa sirpaleisiin, Jarmo Pesu selvittää.

- Tykistöprikaatin sotakoiraosastolla kehiteltyjen tassusuojien pohjissa on kevlaria, joka estää tehokkaasti terävien esineiden haavoittavan vaikutuksen, kesäkuussa 2001 koirineen Kosovoon saapunut Pesu jatkaa.

Niinisalosta on peräisin myös Lerin päälle puettu kolmen kilon painoinen suojaliivi, joka suojaa kantajaansa niin lyönneiltä kuin sirpaleiltakin. Liivissä on erityinen vahvike koiran aran selkärangan kohdalla.

Koiratoiminta aloitettiin Kosovon suomalaispataljoonassa kesällä 1999 Helsingin Ilmatorjuntarykmentissä toimineen vääpeli Jussi Leinon toimesta. Alkuun koirat ja kouluttajat olivat osa eod-ryhmää, kunnes erityinen koiraryhmä perustettiin syksyllä 2000 qrf-joukkueen alaisuuteen.

- Parhaimmillaan täällä on ollut samaan aikaan kahdeksan miestä ja yhdeksän koiraa, kotimaassa Karjalan Prikaatissa työskentelevä Jarmo Pesu tietää.

Tällä hetkellä koiraryhmän kokonaisvahvuus on neljä miestä ja kolme koiraa. Miehistä kaikki ovat Pesun tavoin puolustusvoimien palveluksessa ja tittelikin on kaikilla sama eli sotilasammattihenkilö.

- Niinisalo tuli onneksi hiukan palkkakysymyksissä meitä vastaan. Ilman sitä kädenojennusta tänne olisikin ollut aika vaikea löytää uusia miehiä ja koiria, Pesu miettii.


Jarmo Pesu ja Leri

Kosovon koiramiehistä Tapio Koivisto ja Pasi Ahlroth saapuivat Balkanille huhtikuussa ja alueella jo puoli vuotta palvellut Jussi Virkki siirrettiin samaan aikaan koiraryhmään qrf-joukkueesta. Kolmikosta Koivisto työskentelee kotimaassa Merivoimien varikolla Kemiössä, Ahlroth Satakunnan Lennostossa ja Virkki Helsingin Ilmatorjuntarykmentissä.

- Kaikki kolme koiraa eli minun Lerini, Tapsan Jorg eli Jörkki ja Pasin Juri on koulutettu aseiden ja räjähdysaineiden etsintään, Pesu korostaa.

Erikoiskoulutuksen koirat kouluttajineen ovat saaneet Niinisalossa kymmenen viikon tepo-koirakurssilla (terroripommi). Kaikkiaan ko. kurssille on osallistunut viitisentoista koiraa.

- Me olimme Pasin kanssa ensimmäisellä kurssilla ja erikoista kyllä kaikki mukana olleet viisi koiraa ovat olleet myös täällä Kosovossa, Tapio Koivisto paljastaa.

Kosovossa koirien päätehtävä on pataljoonan tai prikaatin maalittamiin kohteisiin kohdistuva etsintä. Käytännössä koira toimii yhtenä työvälineenä etsintäryhmän apuna.

- Etsinnöissä suomalaiset koirat ovat onnistuneet erittäin hyvin, Jarmo Pesu kehaisee.

Koiria myös harjoitetaan etsintöihin säännöllisesti maastoon tarkoituksella kätkettyä materiaalia hyödyntäen. Lisäksi käytössä on erityinen etsintähyrrä ja purkkirata, joiden avulla koirille pystytään opettamaan erilaisten aineiden hajuja.

- Koirille riittää täällä töitä pitkään, sillä niin aseita kuin ammuksiakin on kätköissä vielä runsaasti, vääpelinä Kosovossa palveleva Pesu tietää.

Koiria käytetään välillä myös peloteuhkana, mutta varsinaisena voimankäyttövälineenä koirat eivät ole viimeisen vuoden aikana enää esiintyneet.

Asko Tanhuanpää


Kosovon suomalaispalokunta auttaa tasapuolisesti kaikkia

Edelleen virallisesti Serbiaan kuuluvassa Kosovon maakunnassa toimivan suomalaisen rauhanturvaajapataljoonan palokunta poikkeaa sikäli monen muun KFOR-maan vastaavasta toimialasta, ettei se valikoi apua tarvitsevia.

- Me autamme tasapuolisesti kaikkia niitä, jotka apua tarvitsevat eli siviilejä siinä kuin sotilaitakin, serbejä siinä kuin albaanejakin. Tämä on minun mielestäni perimmäinen edellytys sille, että voimme toimia ja ylipäätään kutsua itseämme palokunnaksi, painottaa palopäällikön titteliä Suomen pataljoonassa totteleva helsinkiläinen reservin luutnantti Ville Estlander.

- Lienee turha muistuttaa, että tasapuolisuus on yksi koko pelastustoimen pääperiaatteista. Hyväksi esimerkiksi käyköön se, että kävimme viime tammikuussa sammuttamassa kolme kertaa peräkkäin samaa serbiviljelijän heinäkasaa, hän jatkaa.

Viime vuoden aikana Suomen pataljoonan palokunnalle kirjattiin tasan sata rekisteröityä hälytystä, mutta todellinen määrä on Estlanderin mukaan vieläkin suurempi.

Onnettomuustyyppejä palopäällikkö kuvaa toteamuksella ?laidasta laitaan?.

- Eniten oli tulipaloja ja kakkosena tulivat liikenneonnettomuudet. Lisäksi olimme mukana muutamassa kemikaalionnettomuudessa. Ja peräti 99 prosenttia kaikista hälytyksistä suuntautuu siviilipuolen kohteisiin, Estlander ynnää.

Suomen rt-historian tuhoisin tulipalo

Toistaiseksi kovimman haasteensa eteen pataljoonan palokunta joutui kuluvan vuoden helmikuun seitsemännentoista päivän aamuyöstä, kun tuli pääsi irti autokorjaamohallin varasto-osassa.

- Se oli aineellisilta vahingoiltaan suurin yksittäinen onnettomuus Suomen rauhanturvaamishistoriassa. Vahinkoarvio oli lopulta noin puolitoista miljoonaa euroa eli yhdeksän miljoonaa markkaa, Ville Estlander paljastaa.

Palo sai Estlanderin yhdessä pataljoonan poliisien kanssa tekemien tutkimusten mukaan alkunsa suihku- ja pesukontissa olleesta sähkölämmittimestä.

- Kaikessa rauhassa kehittyneessä palossa oli ainekset vielä hyvinkin paljon isompaan onnettomuuteen, mutta tällä kertaa onneksi luonto ja kieltämättä onnikin olivat puolellamme. Toisaalta tuulensuunta oli paras mahdollinen ja toisaalta varastotilassa olleen kaasupullon räjähdys teki kattoon niin ison reiän, että sitä kautta pääsi melkoinen lämpölataus ulos. Näin tuli oli lopulta hyvin rajattavissa, Estlander selvittää.

Apua suomalaiset saivat niin Norjan ja Ruotsin pataljoonilta kuin brittien prikaatiltakin. Kaikkiaan sammutustöissä oli mukana 14 yksikköä.

Kaikki palomiehet alan ammattilaisia

Alun perin suojelu- ja pelastusryhmän nimikkeellä kulkenut Kosovon pataljoonan palokunta virallistettiin maaliskuun ensimmäisenä päivänä vuonna 2001. Ja kuten varsinaisissa palokunnissa yleensäkin, ovat myös pataljoonan palokunnassa työskentelevät miehet oman alansa ammattilaisia. Turhaan ei palopäällikkö Estlander muistuta, ettei rt-tehtäviin ole vaikeuksia löytää kotimaasta koulutettua väkeä.

Pataljoonan palokunnan kuudesta vakinaisesta miehestä viisi eli siviilissä Kallion pelastusaseman palotarkastajana Helsingissä työskentelevän Ville Estlanderin lisäksi Ile Arkko, Sami Heinola, Jari Holopainen ja Sam Back on käynyt Kuopion pelastusopiston. Ja kuudeskin, joukkueen kuopus Mikko Mensala on saanut koulutuksen puolustusvoimain suojelukoulussa.

- Pataljoonan suojelu-upseeri Harri Nummelalla on tarvittaessa myös valmiudet toimia pelastusmiehenä. Hänen koulutustasonsa vastaa lähinnä sopimuspalokuntaa, Ville Estlander tarkentaa.

Lisäksi palokunta saa apua pataljoonassa muissa tehtävissä palvelevilta palomiehen ammattiin valmistuneilta miehiltä. Tämä mahdollistaa sen laskennallisen mahdottomuuden, että vuoden 2001 aikana kullekin varsinaiselle palomiehelle kirjattiin 25 päivystysvuorokautta kuukautta kohden.

- Olemme luonnollisesti lähtövalmiudessa 24 tuntia vuorokaudessa ja liikkeelle lähdetään viiden minuutin sisällä hälytyksestä riippumatta siitä, missä ollaan, Estlander painottaa.

Koko prikaatin parhaat valmiudet

Suomen pataljoonan palokunnalla on palopäällikkö Estlanderin mukaan valmiudet ja kalusto kaikentyyppisiin onnettomuuksiin, eikä pelastustyö kaadu myöskään miesten ammattitaitoon.

- Kaikista muista keskisen monikansallisen prikaatin maista poiketen me pystymme myös kemikaalionnettomuuksien pelastustoimintaan ja vahinkojen torjuntaan, hän selvittää.

Varsinaisia puutteita ei Estlander suostu nimeämään, ellei sellaiseksi sitten lasketa ajoittaisia ongelmia palokunnan vesihuollossa.

Elokuussa 2001 Kosovoon tulleen Ville Estlanderin mukaan Suomen pataljoonan palokunnan suurimpiin tulevaisuuden haasteisiin lukeutuu toiminnallisten riskien eliminointi pataljoonan yleisessä toiminnassa.

- Ikävä sanoa, mutta olosuhteet eivät anna periksi suomalaisten palo- ja pelastusnormien täydelliselle noudattamiselle, hän muistuttaa.

Teksti: Asko Tanhuanpää

Kirjoittaja työskentelee Kosovossa Keskisen Monikansallisen Prikaatin tiedotusupseerina

FIN NSE:n miehille kehuja arvovaltaiselta taholta

 

Kosovon pataljoonan etäpääte
liikuttelee komeita rahasummia

Suomen Kosovossa toimivan rauhanturvaajapataljoonan makedonialaisen etäpäätteen, FIN NSE:n eli kansallisen tukiyksikön (national support element) henkilökunta sai keväällä kehuja harvinaisen arvovaltaiselta taholta. KFOR-joukkojen toimintaan tutustuneen Työterveyslaitoksen pääjohtaja Jorma Rantasen sanat olivat sen verran kauniita ja kannustavia, että majuri Timo Hyvönen miehisine henkilökuntineen kuunteli niitä enemmän kuin vain lievä puna poskillaan.

- NSE:n toiminnasta on pakko nostaa ylös kolme tekijää. Ensinnäkin koossa on erittäin ammattitaitoinen ja motivoitunut porukka. Toiseksi se tukee toiminnallaan esimerkillisellä tavalla paikallista kehitystä ja työllisyyttä. Ja mikä tärkeintä NSE on kolmanneksi vielä kustannusefektiivinen eli se kustantaa oman toimintansa, luetteli Rantanen.

Suomen NSE perustettiin Makedonian pääkaupunkiin Skopjeen syksyllä 1999 ja nykyiseen tukikohtaansa, aivan Petrovecin lentokentän kupeessa sijaitsevaan Camp Hetaan se siirtyi keväällä 2000. Samassa norjalaisten johtamassa Banski Rid-nimisessä leirissä toimivat lisäksi Irlannin, Iso-Britannian, Itävallan, Norjan, Ruotsin, Sveitsin ja Tshekin tasavallan vastaavat tukiyksiköt.

- Yhteistyötä alueen muihin kansallisuuksiin on yritetty kehitellä kaiken aikaa. Varsinaiset yhteishankinnat ovat toistaiseksi rajoittuneet vielä wc-paperin kaltaiseen bulkkitavaraan, mutta informaatiotasolla ollaan jo paljon pidemmällä. Jos joku löytää uuden ja edullisen hankintapaikan, menee tieto siitä varmasti myös alueen muille kansallisuuksille, selvittää NSE:n järjestyksessään kolmas päällikkö, majuri Timo Hyvönen. Ennen häntä päällikön tehtäviä ovat hoitaneet majurit Pekka Ahonen ja Mikko Suomela.

Vuodessa hankintoja
5 miljoonalla eurolla

NSE:n päätehtävänä on tehdä paikallishankintoja Puolustusvoimain kansainvälisen keskuksen eteen työnnettynä hankintayksikkönä pataljoonan tarpeisiin. Vuositasolla rahaa liikutellaan noin viiden miljoonan euron eli noin 30 markkavainajan verran. Pataljoonan materiaalihankinnoista peräti 60 prosenttia tulee NSE:n kautta ja loput 40 prosenttia hankkii Niinisalo. Kotimaasta käsin hoidetaan esimerkiksi kaiken sotavarustukseen liittyvän materiaalin hankinta.

NSE huolehtii myös Suomesta tulevan materiaalin vastaanotosta ja huolintatoimista sekä edelleen kuljetuksesta Kosovoon. Yksikön viime vuoden kokonaisbudjetti oli 5,01 miljoonaa euroa. Kaikkiaan NSE:llä työskentelee 16 suomalaista.

Timo Hyvösen mukaan NSE hankkii pataljoonalle tavaraa laidasta laitaan, sanan täydessä merkityksessä neuloista kontteihin asti. Ainoastaan ruoka ei kierrä Makedonian kautta, sen toimittaa Danish Camp Supply-niminen yritys, joka huolehtii Suomen pataljoonassa myös Camp Villen messin ja kenttäkaupan toiminnasta.

- Käytännössä kaikki hankinnat tehdään Kreikasta ja Makedoniasta, hän paljastaa.

Valtaosa Kreikasta ja Makedoniasta hankittavista tavaroista on huomattavastikin halvempaa kuin vastaava tavara Suomessa. Lisäksi paikallishankintojen etuna on niiden nopeus.

- Täältä tavara saadaan pataljoonaan päivän varoitusajalla, kun kuljetus rekalla Suomesta Kosovoon kestää hyvinkin kolme viikkoa, muistuttaa Hyvönen.

Kesään 2001 asti hankintoja tehtiin myös Bulgariasta. Matkat siihen suuntaan lopetettiin, kun suomalaisissa rekistereissä ollut VW Golf-merkkinen farmariauto varastettiin sofialaisen hotellin pihalta.

Suhteet pataljoonaan
hyvässä kunnossa

Hankintamatkoille suomalaiset lähtevät poikkeuksetta siviileissä ja siviiliautolla liikkuen. Näin pyritään välttämään paikallisen väestön turha provosoiminen.

- Paikallisten suhtautuminen meihin suomalaisiin on ollut poikkeuksetta erittäin positiivista, tiivistää majuri Timo Hyvönen.

Hyvönen ei itse halua asiaa korostaa, mutta myös NSE:n ja Suomen pataljoonan välit ovat tällä hetkellä erittäin hyvässä kunnossa. Hyvösen esimiehenä toimii pataljoonan eli samalla koko Suomen kontingentin komentaja, everstiluutnantti Jorma Ala-Sankila.

Majuri Hyvönen ei edes yritä kieltää sitä tosiasiaa, että ulkomailla toimimiseen liittyy myös hankaluuksia. Yksi suurimmista on hänen mukaansa balkanilaisten mentaliteetti, epäselvyydet ja vaikeudet on tapana kuitata kansainvälisin termein ?nema problema? tai ?maybe tomorrow?.

- Balkanilainen kauppakulttuuri poikkeaa melkoisesti suomalaisesta. Ikävä tosiasia on, etteivät paikalliset tavarantoimittajat pysty pitämään lupauksiaan likikään samalla tavalla, mihin me olemme tottuneet Suomessa. Niin toimitusajat kuin tavaran laatukin tuovat jatkuvasti eteen ikäviä yllätyksiä, eivätkä ennalta sovitut tapaamisajatkaan tahdo pitää paikkaansa.

Tavaran saatavuutta ajatellen Hyvönen kehuu Kreikkaa huomattavasti Makedoniaa paremmaksi alueeksi, mutta vastaavasti makedonialaiset ihmiset ovat kauppakumppaneina kreikkalaisia helpompia.

- Kreikkalaiset ovat ainakin minun kokemukseni mukaan varsin yksituumaista kansaa, hän ynnää.

Riskitekijöitä ei
ole varaa vähätellä

NSE:n yksittäinen hankkija saattaa joutua ottamaan matkalle lähtiessään mukaan jopa 40 000 euroa käteistä rahaa, mikä tuo toimintaan omat riskitekijänsä. Kertaakaan suomalaisia ei ole kuitenkaan edes yritetty ryöstää. Toistaiseksi ainoa menetys on edellä mainittu autovarkaus Bulgariassa.

- Täällä ei voi unohtaa myöskään liikenteen riskejä. Kilometrejä tulee vuodessa todella paljon, eikä balkanilaista liikennekulttuuria voi tosiaankaan verrata suomalaiseen, muistuttaa Hyvönen.

Nykyinen NSE on kuitenkin selvinnyt kaoottisesta liikenteestä kiitettävin paperein. Tätä kirjoitettaessa ei yksikön käytössä oleviin autoihin ole nimittäin tullut edes peltivaurioita.

- Varovaisuuteen on toki kiinnitetty myös erityistä huomiota, Hyvönen korostaa koputtaen samalla kuin varmimmaksi vakuudeksi edessään olevan ulkopöydän maalaamatonta puuta sormillaan.

NSE:n noudattamat tulli-, kuljetus- ja turvallisuussäännökset antaa Skopjessa toimiva KFOR-esikunta, tanskalaisen kenraalin johtama KFOR Rear.

Majoitustiloja
kymmenelle

Suomen NSE:llä on myös majoitustiloja, joita sekä kontingentin alueelle saapuvat vieraat että Suomen pataljoonan miehet käyttävät varsin säännöllisesti. Majoitushuoneita on kaikkiaan kuusi ja ?paikkoja vastaavasti kymmenen.

- Suurimman vierailijaryhmän muodostavat varmasti lomille lähtijät ja autojen ulkoiluttajat, Timo Hyvönen viittaa Skopjessa olevaan suomalaisen auto-osuuskunnan hallitsemaan parkkipaikkaan, rauhanturvaajien peltilehmiään varten perustamaan läyhyparkkiin.

Asko Tanhuanpää