skip to main content

Palautetta sivustosta voi antaa Facebookissa tai Kuso- Kulkee palstalla.

Ja sit hei, sun kandee liittyy jäseneksi. Muistat vaan valita paikallisyhdistykseksi Hölkkäri On Web.

Pitkät jutut

Kotona ja Kaukana starttaa Pirkanmaalla

Kotona ja Kaukana -projekti on edennyt käytännön toimiin Pirkanmaalla. Yhdistysten Kotona ja Kaukana -vastaavat osallistuivat 4. -  6. 5. 2001 Niinisalossa ja Merikarvialla järjestettyyn tukiryhmien vetäjäkoulutukseen, jonka  saldona syntyy nyt Pirkanmaallekin ensimmäinen versio toimintasuunnitelmasta. 

 Kyseessähän on parisen vuotta sitten aloitettu projekti, jonka tavoitteena on yhdessä puolustushallinnon kanssa tukea rauhanturvaajia ja heidän perheitään/omaisiaan/läheisiään ennen palveluksen alkua, sen aikana ja sen jälkeen.  Puolustushallinto keskittyy tässä työssä viranomaistehtäviin, Pirkanmaan Sinibaretit ns. vertaisryhmänä keskittyy ensisijaisesti "kaverillisen" tuen tarjoamiseen.

Pirkanmaalaisia rauhanturvaveteraaneja kootaan parhaillaan Kotona ja Kaukana -pooliin (kiinnostuneet ottakaapa yhteyttä allekirjoittaneeseen).  Tarkoitus on, että alustava tukivalmius olisi saavutettu elokuuhun mennessä, jolloin toiminnasta infotaan  Niinisalon rotaatiokoulutuksessa. YK:n päivänä projektista on isommalti juttua alueellisissa valtalehdissä.

Pirkanmaan Sinibarettien tarjoama tuki  tarkoittaa  alkuvaiheessa käytännössä sitä, että:

1. Meillä Pirkanmaalla olisi valmius olla avuksi, jos rauhanturvaaja tai hänen lähiomaisensa pyytää apua aivan missä tahansa asiassa. Me kuuntelemme ja tarvittaessa opastamme hänet hakemaan  ammattiapua: terveyskeskus, sosiaalitoimi, A-klinikka, mielenterveystoimisto, työvoimatoimisto jne.

2. Saisimme suhteellisen nopean toiminnan talkooporukan liikkeelle, jos missiossa olevan perheessä tarvitaan ihan mitä tahansa käytännön apua, kuten lumen lapiointia katolta,  jäätyneiden putkien sulatusta tai vaikkapa lasten tilapäistä hoitoa.

3. Saattaisimme missiossa olevien perheet pitämään yhteyttä toisiinsa.  
 

Kussakin tilanteessa käyttäisimme ensisijaisesti hyväksi omaa kokemustamme rauhanturvaajana. Eteen voi tulla esimerkiksi huolestuneen omaisen rauhoitteleminen, jos hän kuulee tiedotusvälineistä kähinöistä - ei välttämättä lähelläkään suomalaisten toimialuetta. 
Edelleen voisimme muistuttaa, että rauhanturvaamistehtävään usein liittyvät erossa olemisen ja järkytyksen aiheuttamat tunnereaktiot ovat normaaleja ihmisen psyykkeeseen kuuluvia ilmiöitä.

Tukeminen lähtee siis pienistä käytännönläheisistä asioista. Tarkoituksena ei ole olla kallonkutistaja tai kädestäpitäjä, vaan oma itsensä,  käivärä, joka mahdollisesti itsekin on ollut vastaavassa tilanteessa. Jokainen Kotona ja Kaukana -tukiryhmäläinen saa  opastuksen tehtäväänsä. Jatkossa on tarkoitus järjestää erilaisia, tarpeen mukaan räätälöityjä koulutussessioita.

Olet tervetullut mukaan!

Kari Vilkko, 
Kotona ja Kaukana -vastaava
Pirkanmaan Sinibaretit r.y
040 760 2620
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Matkakertomus

Ajankohta: 21.8. – 27.8.2001
Reitti: Hki – Hanko – Rostock – Innsbruck – Bari – Igoumenitsa – Thessaloniki - Skopje
Auto: VW Passat TDI
Matkustajat: Joona & Minna Saarinen

 Tiistai 21.8.

Aamulla huoltolento 6:30 Helsingissä. Pikainen käynti kotona ja saman tien autoa hakemaan Herttoniemen VV-autosta. Auto oli valmiina odottamassa ja luovutus kesti vain noin 15 min. Samaan aikaan autojaan oli hakemassa Harjun Pekka ja Hekkalan Antti, joiden kanssa ajeltiinkin osan matkaa aina Pohjois-Italiaan asti. 

Sitten kotiin pakkaamaan tavarat ja laittamaan vielä pexin alesta ostettu mankka paikoilleen. Noin kello 14:00 startattiin kohti Hankoa ja otettiin vielä keskustasta anoppi ja appiukko kyytiin. Matka Hankoon sujuikin nukkuessa appiukon pyöritellessä rattia. Tie Hankoon on aika pientä ja tietöitäkin oli, joten aikaa kannattaa varata hieman reilummin. Tasan kello 16:00 oltiin Hangon satamassa, jossa olikin jo aika liuta faittereita ihmettelemässä. Satamatoimiston ohi Super Fastin kopille, jossa liput näytetään ja sitten tullirakennukseen leimoja hakemaan. Leimat tuli kivuttomasti, eikä siinä paljoa kyselty turhia - passiin ei leimaa saa! Sitten auto jonoon ja vajaa tunti odottelua. 17:00 ajettiin laivaan, johon autot lastattiin tosi väljästi.

Laiva oli todella siisti ja uudenkarhea, mutta aika pieni. Toista tuntia odoteltiin ja ihmeteltiin ennen kuin ensimmäiset kuppilat aukesivat ja mentiinkin sitten ála carteen syömään: alkupala, pääruoka ja jälkiruoka + viinilasit kahdelle 360 mk. Sitten väsyneinä nukkumaan… 

HUOM!
· Laivalle kannattaa varata mukaan pientä purtavaa ja juotavaa!!!
· Laivalla valuuttana saksanmarkka, mutta Visa ja MasterCard kelpasivat hyvin.
· Kellot siirrettiin laivalla saksan aikaan eli tunnin taaksepäin 
 

Keskiviikko 22.08.

Herätys kello 7 ja aamupalaa tarjolla seisovassa pöydässä klo 8-10, 17 DEM / nenä. Aamupalan jälkeen pienet torkut ja iltapäivällä lounas buffet –ravintolasta 62 DEM / 2 henkeä. Lounas oli runsas ja hyvä. Saavuttiin Rostockiin paikallista aikaa klo 15:00. Satamassa lyhyt priiffaus Hekkalan ja Harjun kanssa. Opasteet kohti Berliiniä olivat erittäin selkeät ja heti sataman jälkeen alkoikin moottoritie. Ensimmäisenä päivänä ajeltiin noin 600 km. Pidettiin yksi kahvitauko huoltoasemalla, kahvit ja sämpylä 14 DEM. Matkan varrella oli ajoittain tietöitä, jotka hidastivat matkaa. Ajonopeus 130 –140 km/h, kovempaakin menivät uloimmalla kaistalla. Peiliehin kannattaa katella vähän väliä!

Majoitus löytyi n.10 km Bayruthista. Rampista moottoritien oikealle puolelle RastParkin pihaan ja majoitus löytyy sänkyviittoja seuraten vasemmalla puolella tietä (huoltoaseman takaa tien ali). Kahden hengen huone aamupalalla 149 DEM / 2 henkeä ja 98 DEM / yhden hengen huone. Parkkipaikka hyvä, autotallipaikka 10 DEM. Hotelli oli tosi rauhallinen ja uusi, ei kuulunut liikenteen melua. Varustukseen kuului TV, suihku ja minibaari.

Torstai 23.08.

Aamupala oli hyvä ja runsas. 15 DEM:in edestä sai kerätä aamupalaa ja loput ottaa mukaan. Lähdettiin ajamaan 9:00 ja liikenne oli eiliseen tapaan sujuvaa. Moottoritien varressa pidettiin yksi kahvitauko. Saksan ja Itävallan rajalla oli ensimmäinen tietulli, 15 DEM 10 päivää eli ihan nimellinen maksu. Innsbruckissa laitettiin autot parkkiin ja pakkauduttiin yhteen autoon ja lähdettiin tutustumaan kaupunkiin. Löydettiin kabini-hissi, jolla pääsi n. 2600 metriin, maisemat oli upeat – kannattaa ehdottomasti käydä!! Retken jälkeen syötiin ”vuoristoravintolassa”, ruoka oli halpaa 43 DEM / 2 henkeä ja annokset valtavat. Kortit postiin. 

Maittavan aterian jälkeen lähdimme kohti Italiaa, tietulli Brenenin solassa. Ajokilometrejä kertyi 741 km. Yövyttiin Modenassa (campadigalliano), Hotelli näkyy teollisuusalueella tien vasemmalla puolella. Aja hieman ohi ja rampista oikealle ja tien yli. Oltiin perillä vasta klo 23. Kahden hengen huone maksoi 190 000 liiraa eli 98 euroa (tingi), runsas aamupala sisältyi hintaan. Veronassa käytiin matkalla seikkailemassa, mutta löydettiin vain yksi hotelli joka oli sikakallis. Tietulleihin meni Veronassa 16000 liiraa ja 7500 liiraa Modenassa. Tietullit maksettiin aina ennen kuin pääsi kaupunkiin.

HUOM! 
· Itävallassa valuuttana kävi sekä DEM että shillinki
· Tietullit voi maksaa korteilla kunhan valitsee ”itsepalvelukaistan”
· Jos mahdollista niin kannattaa viettää yö Gardajärvellä, joka on aivan
matkan varrella!!

Perjantai 24.08.

Aamiainen oli aivan mahtava, lähdettiin matkaan 9.30. Tietullista saatiin taas tiketti Modenassa. Liikenne oli suht rauhallista, ajonopeus koko matkan noin 130 km/h. Pescarassa käytiin seikkailulla, syötiin pitsat 33 000 liiraa, oli hyvää. Seikkailtiin puoli tuntia ennen kuin löydettiin takaisin moottoriteille - opasteet huonot. Barissa oltiin illalla 18.30. Tietulleja meni yhteensä 55 000 liiraa. Liikenne ennakko-odotuksista poiketen varsin sujuvaa.

Hotelli Villa Romanazzi (Mercuri Hotels), tosi hyvät opasteet kaupungin laidalta. Hinta oli 180 000 liiraa tingittynä (normaalisti yli 300 000). Helppo löytää ja tosi siisti hotelli. Hyvä vartioitu autopaikka. (uima-allas, kuntosali, nettiyhteys, iso puistomainen piha).

HUOM! 
· Siesta 11.30-15.30, kaikki kaupat ja ravintolat kiinni ja illalla 20.00 jälkeen kaupat kiinni. 

Lauantai 25.08.

Aamupala oli taas kerran loistava, joskin kovin makeapainotteista. Käytiin internetissä lukemassa uutisia ja altaalla polskimassa. Huoneen luovutus kello 12. Ajettiin auto satamaan parkkiin, 1000 liiraa päivä vartioidussa parkissa. Supailtiin kaupaungilla ja käytiin luonaalla syömässä frutti di mare pastaa, pitsaa ei tarjoiltu päivällä!?! Lähes kaikki ravintolat ja kaupat oli siestan ajan kiinni. Tankattiin auto paikallisella asemalla, löpö suomihinnoissa. Laivaan päästiin kello 17.00, kuljettaja pääsi autokannelle, mutta matkustajat ei. Autot ajettiin aika tiiviisti, kreikankielisen opastuksen siivittämänä. Otettiin hytti kahdelle hengelle pienen säätämisen jälkeen. Laiva oli todella täynnä, eikä käytävillä voinut nukkua.

Huom! 
· Liput vaihdettava satamarakennuksessa (lasinen) 
· Autoon saa lapun ”Igoumentisa” tai ”Patras”, joka kiinnitetään taustapeiliin
· Laivalla valuuttana Kreikan Dragma ja kellot kreikan aikaan (suomen aika)
· Luottokortit ei kelvannu ainakaan pystypaarissa

Sunnuntai 26.8.

Herätys aamulla 05:00, kun paikallinen käivärä tuli tekemään ”tupatarkastuksen”. Syötiin aamupalaksi pystybaarista täytetyt patongit ja 06:00 autokannelle. Laiva oli satamassa tasan 06:30 ja silloin oli vielä pimeää. Muitten perässä kaupungista ulos ja heti serpentiineille. Ekat 100 km keskinopeus noin 50 km/h ja jatkuvasti rekkoja edessä. Tiet hyvässä asfaltissa, mutta mutkissa ei meinaa ratti kääntyä tarpeeksi!! Sateella varmasti todella liukasta!?! Ennen Larissaa ei juurikaan huoltoasemia eikä varteenotettavia taukopaikkoja. 
 

Larissasta piti alkaa moottoritie ja tietullinkin perivät, mutta moottoritietä ei pahemmin näkynyt – tekeillä vasta. Kannattanee ajella ”yläkautta”, Ioniasta pohjoiseen . Ennen Thessaa tankattiin ja otettiin rahnaa visamaatista. Huoltoasemalla oli myös autonpesupaikka, jossa olisi pitänyt pestä enimmät liat pois!!! Thessassa syötiin Mäkkärissä, 20mk Big Mac –ateria. Sitten lentokentän kautta koukaten läheiseen Iris hotelliin ja Minnalle sieltä huone. Siisti hotelli aivan kentän vieressä ja hinta 18000 dragmaa, ei aamupalaa ja taksi kentälle 900 dragmaa. Haikea ero ja lähdin ajelemaan kohti rajaa…

Tie rajalle E75 oli merkattu aika pienellä viitalla ja varmistin asian vielä pysäyttämällä poliisipartion. Neuvoivat ystävällisesti vaikka eivät englantia ymmärtäneetkään. Rajalla olin kuuden maissa ja leimat tuli papereihin kohtuu kivuttomasti, tullimies tosin kohtuullisen kypsän oloinen. Sitten pieni pätkä Maken puolen rajalle desinfiointi altaan kautta (maksaa jotain, mutta puhuin puhelimessa ja viitoin kauheasti niin ei tarttenu maksaa). Käivärä katsoi kopissa passin ja greencardin, asiaa edisti kun näytin ID-kortin. Sitten oltiinkin Makeissa. 

Kerkesin ajaa noin 30 km, kun huomasin ettei väliaikaisrekisteriotteessa ollutkaan leimaa – PERKELE! Ei kun ympäri ja takas rajalle, onneksi maken puolen tullityttönen puhui hieman lontoota ja päästi käymään kreikan puolen tullissa. Kreikan tullin kaveri oli tosi ilonen kun selitin, että tähän yhteen papruun pitäs vielä saada leima. Leima kuitenkin tuli ja matka jatkui taas. Lisää propsia oli tiedossa, kun ajoin yhdessä tunnelissa tutkaan. Poliisit viittoivat tien viereen ja pyysivät ensimmäisenä passin, jonka vievät autoonsa. Siten ulos autosta ja näyttivät mittarista, että 89 km/h tuli ajettua 60 alueella. Rahaahan mulla ei ollut kun 10 taalaa, joka ei tietenkään kelvannut, vaan vaativat 1500 paikallista. Selittivät että pitää ajaa läheiseen kylään vaihtamaan rahaa ja sitten saa passin takaisin. No siinä sitten yritin selittää ettei ole rahaa mitä vaihtaa ja tarjosin 10 taalaa ja selitin että olen Unto Nurmisen leivissä ja tarjosin ID-korttia... Noin puoli tuntia juteltiin mukavia ja sitten ne vaan iski passin käteen ja JALLA JALLA!!! Vitutuskäyrä oli jo aika korkealla… 

Loppumatkan ajelinkin aika rauhallisesti ja Skopjessa olin noin 20:00. Matkalla vielä 3 tietullia, jossa ekassa kelpasi taalat, toisesta pääsin ID-kortilla läpi ja kolmannessa jouduin maksaan puolet pyydetystä. Parkki löytyi helposti: ekasta Skopjen liittymästä oikealle ja sitten suoraan kaupungin läpi. Parkki löytyy noin 7 km kaupungin ulkopuolelta teollisuusalueelta, volvon servisen takaa. Paikallinen käivärä oli parkkipaikan portilla vartiossa ja päästi sisään mitään kyselemättä. Sitten taksilla keskustaan motelliin, jossa muut jo olivatkin. Taksi maksoi 300 paikallista ja motelli yö 150mk per nenä. Matkaa kertyi 780 km ja mittariin kertyi kaikkiaan 3122 km. Yöllä herättiin vielä pommiin, joka räjähti esikaupunkialueella. 

HUOM!

· Kannattanee vaihtaa rajalla hieman maken paikallisia
· Noudata nopeusrajoituksia!!! 
· Skopjessa ei kannata paljoa pysähdellä liikennevalossa vaan ”ottaa ennakkoa”, sillä pikkupojat ovat tosi hanakoita pesemään tuulilasit ja maksusta tieten! 

Maanantai 27.8.

Herätys 04:30 ja taksilla läyhyparkkiin, motellista saatiin mukaan dokibägit. Parkissa oli porukkaa yöpynyt aika lailla ja käiväröitä alkoikin kömpiä pikkuhiljaa huurteisista autoistaan. Kaikki olivat selvinneet perille ilman auto/henkilövahinkoja – itse taisin säätää eniten!?! 06:00 saapui hakijat NSE:stä, jonne mentiin odottelemaan lentoa kotiin. Käytiin vielä syömässä tanskalaisten ruokalassa ja ostoksilla pexissä. Kone lähti noin 18:00 kohti Hesaa. 

Yhteenveto

Matka sujui kaikesta huolimatta ihan vitosella! Maltti kannattaa pitää matkassa ja noudattaa nopeusrajoituksia. Huippunopeuden voi tarkastaa vaikkapa auton ohjekirjasta. Opasteet ovat koko matkan niin hyviä, ettei juurikaan karttaa tarvitse. Rahaa reissuun saa uppoamaan ihan mukavasti, mutta yöpaikoissa tuskin kannataa tinkiä – hyvästä ja turvallisesta autopaikasta kannattaa hieman maksaa! Parhaat fiilikset jäi kyllä Itävällasta ja Inssbruckista, jonne kyllä täytyy palata hieman paremmalla ajalla...

Mechanical Mine Clearin In Cambodia

Suomalaisia on palvellut YK:n alaisessa UNDP:n mekaanisessa miinanraivaustehtävissä Kamputseassa vuodesta 1998 lähtien. Maailman ja Kaakkois-Aasian köyhimpiin lukeutuvassa kehitysmaassa on ollut 19 suomalaista raivaajaa erilaisissa tehtävissä yleensä vuoden pestissä. Suomalainen miinanraivaaja, ja kuinka ollakkaan, usein entinen YK-käivärä on näköjään paikassa kuin paikassa kotonaan.

Finn Flail Team tai tutummin FFT on raivannut raisuilla mekaanisesti Kamputseassa yksitoista erisuuruista miinakenttää. Ainoa ja selkeä vertailukelpoinen mittaustapa raivaustyölle on täällä raivatut neliöt sekä niiden aiheuttamat kustannukset. Kokonaistulos FFT:llä on n. 700 000 m2 , josta suurinosa ,n. 2/3 on raivattu toimintakautenna 2001-2.

Isäntäorganisaatio Cambodian Mine Action Centre (CMAC) on laskenut raisujen raivauskustannuksia raivattua neliömetriä kohden. Kenttäkustannukset ovat laskeneet kolmen vuoden kuluessa 0,41 $ nykyiseen 0,12 $ /m2. Tähän summaan ei ole sisällytetty "pääkonttorin" hallinto- yms. kuluja Phnom Pehnissä. Raisujen raivauksen jälkeen alue on tarkistettava YK:n humanitaaristen ohjeiden mukaan vielä manuaalisesti miinaharavalla tai miinakoirilla nuuhkimalla.

Tämän jälkeen päästään YK:n vaatimaan 99,6% raivausvarmuuteen. Viime syksynä aloitettu yhteistyökokeilu -raisut&miinakoirat- on saanut varauksettoman vastaanoton ja tulokset ovat olleet hyviä. Nämä kaikki yhdessä nostavat lopullisen puhtaan neliön hintaa kolmin-nelinkertaisesti, mutta silti se jää alle puoleen taalan/ neliö. Kun vastaavasti englantilainen raivausorganisaatio MAG saa kustannuksiksi 0,7 $ per neliö omalle työlleen, niin hintahaarukka on kutakuinkin samansuuruin
en ja suuntainen.

Kamputseassa on arvioitu miinakenttiä olevan n. 3500 km2. CMAC raivaa vuodessa noin 10 km2 vauhtia, joten miinakentillä raivaamista olisi ollut tarjolla tällä vauhdilla 350 vuotta ! Toisten lähteiden mukaan raivaamista olisi 150 vuotta. Työtä on kuitenkin kummankin arvion mukaan paljon tekemättä ja eikä se edes lähivuosina lopu. Cambodian Mine/UXO Victim Information System (CMVIS) mukaan oli vuonna 2001 marraskuuhun mennessä Kamputseassa sattunut 764 raportoitua miinaonnettomuutta. 1998 vuoden jälkeen (2046 onnettomuutta) suunta on ollut onneksi kokoajan
 tasaisesti laskeva. Kiitos koululaisten ja lasten keskuudessa tehtävän tärkeän miinavalistustyön sekä koordinoidun jatkuvan raivaamisen.

Näitä tuloksia tarkastellessa olikin harmillista, että UM päätti lopettaa juuri tässä vaiheessa Kamputsean miinanraivausprojektin rahoituksen. Nyt loppuaikoina kun kaikki olisi ollut "valmista", perustamiskustannukset poissa ja operaatio toimii jo rutiininomaisesti varmasti. Vuositasolla olisi ollut kyse parinsadantuhannen euron menoerästä ja tarvittavista kaluston vuokrista. (Vertailuna esim. Suomen Afganistan-operaation kolmen ensimmäisen kuukauden kulut on n. 6 (kuusi) miljoona euroa, IL 5.1.2002) Konkreettinen ja kehitysyhteistyörahoilla saatava todellinen hyöty olisi ollut jatkossa aivan eri luokkaa kuin pelkkä avustussumma jollekin järjestölle. Näillä könttäsummilla kun on tapana hävitä tässä maassa "byrokratian" syövereihin tai pahimmillaan jonkun omaan taskuun.

Suomi jatkaa selkeästi valitsemaansa linjaa ja jatkaa kaiken mekaanisen miinanraivauksen alasajoa. Viimeinen vaihtomies lähtee piakkoin Mosambikin Maputoon. UM lopettaa myös Mosambikin humanitaarisen miinanraivauksen toiminnan ja rahoituksen syyskuussa 2002. Kosovon vastaava humanitaarinen operaatiohan lopetettiin jo vuoden 2001 syyskuussa kestettyään reilun puolitoista vuotta.

Luopuessaan tästä pisimpään kestäneestä projektista Suomi menetti yhden hyvän pr- ja testikohteen myös raisujen ja raivaimien kehittelyssä. Sillähän ei liene ollut päätökseen vaikutusta, että Suomi on puolustuspoliittisessa selonteossaan päättänyt luopua jalkaväkimiinoista vuoteen 2006 mennessä ja allekirjoittaa Ottawan miinakieltosopimuksen. Tai asianhoitajaa ei asiat kiinnosta. Eihän? ?
 

Nimim FCC

Brysselin fasset saunoivat

 
9. helmikuuta Brysselin Suomen EU-edustuston tiloihin kokoontui edustava yhdentoista hengen (9 miestä ja 2 naista) Belgiassa ja Luxemburgissa asuvista suomalaisista koostuva barettiveteraanijoukko. Ohjelmassa oli yllätyksellisesti saunottelua, vanhojen muistelua ja reipashenkistä briiffaamista. Koti-ikävää yritettiin menestyksekkäästi torjua kiukaalla lämmitetyllä suomimuonalla ja paikallisella oluella. Jatkot kestivät kuulemma aamun sarastukseen asti ja meillä kaikilla oli niin mukavaa...

Idean isä oli Juha Murto, joka sai käden käänteessä koottua postituslistalle 16 t
äällä päin nykyään vaikuttavaa suomalaista ex-vaitteria. Saunatiloista saamme kiittää Markku Sovaa.

Tarkoituksena on jatkaa mukavasti alkanutta toimintaa vapaan ideoinnin pohjalta
riemukkaan viihtymisen ja mm. retkeilyn merkeissä. Myös mahdollinen osallistumin
en Nijmegenin marssille on noussut pintaan.

Kaikki tämän uuden etäkerhon toiminnasta kiinnostuneet suomalaiset ex-vaitterit
baretin väriin katsomatta ovat tervetulleita mukaan. Postituslistalle voi ilmoittautua osoitteeseen Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

 

 

Kuva edustavasta joukosta

Tässä Maistiaisia kirjasta

Kirja koostuu 6:sta eri osiosta:
Koulutus, alkuvuosi, kevät, kesä, syksy ja loppuvuosi. Bonuksena on mukaan vielä tulossa osuus SFOR:ista joka sisältää tarinat ja kuvat mm. Camp Jussin purkujudansseista. Tämän viimeisen osan kasaamisen vuoksi aikataulu jälleen kerran venähti. Olen oheen heittänyt Kevät-osion sivuja, jotta Sinä saat silmiesi eteen myös hieman näyttöä puheen ja huhujen tilalle. Kirja on vaakamuotoinen, kukin kuva edustaa yhtä sivua.

 

 

 

 

 

 

Terv. Juha

In the service of peace