skip to main content

Palautetta sivustosta voi antaa Facebookissa tai Kuso- Kulkee palstalla.

Ja sit hei, sun kandee liittyy jäseneksi. Muistat vaan valita paikallisyhdistykseksi Hölkkäri On Web.

Pitkät jutut

YK:n asiantuntijakurssi harjoitteli Niinisalossa

Niinisalon rooli kansainvälisessä koulutuksessa on pitänyt pintansa. Toukokuussa Pohjan- ja Hämeenkankaalla järjestettiin YK:n asiantuntijakurssin, eli UNMEM-kurssin, loppuharjoitus.  Kyseessä on vastaava kurssi, mitä samoissa maastoissa on pidetty kymmeniä kertoja. Muutama vuosi sitten kurssi totteli nimeä UNMOC ja se oli sotilastarkkailijoille suunnattu kurssi. Asiantuntijakurssiksi homma muuttui muutama vuosi sitten, kun mukaan tuli sotilastarkkailun lisäksi myös yhteysupseeri ja sotilasneuvonantajakoulutus.

Suomi on tällä hetkellä ainoa maa, joka järjestää YK:n sertifikaatin omaavaa asiantuntijakurssia. Samalta kurssilta valmistuneet henkilöt voivat siis toimia monessa eri tehtävässä.

Tällä hetkellä kurssille osallistuu 35 henkilöä 12 eri maasta. Suomalaisia kurssilla on yhteensä 9 henkilöä. Tämän kertaiseen harjoitukseen tuo oman lisämausteensa EU:n järjestämä siviilikriisinhallintakurssi, joka osallistuu UNMEM-kurssin lopussa olevaan loppuharjoitukseen.

Harjoituksen johtajana toimiva majuri Janne Lehtinen kertoo, että kurssit on viety läpi samalla sapluunalla jo vuosien ajan.

– Konfliktit muuttuvat ja me pyrimme muuttumaan mukana. Päivitämme kurssia vuosittain vastaamaan tämän päivän vaatimuksia. Perussapluuna on kuitenkin sama. Myös YK sanelee omat vaatimuksensa, mitä tämä kurssi pitää sisällään.

Kymmenkunta vuotta sitten itse sotilastarkkailijana ollut Lehtinen kertoo, että erityisesti yhteistyö siviiliorganisaatioiden kanssa on lisääntynyt vuosien mittaan.

– Sen takia onkin tärkeää, että tässäkin harjoituksessa teemme yhteistyötä samaan aikaan järjestettävän EU Core Consept-kurssin kanssa. Näin sotilaat ja siviilit pääsevät harjoittelemaan todenmukaista yhteistyötä jo koulutusvaiheessa. Toimialueella se on arkipäivää.

Lähes kaikki koulutukseen osallistuvat lähtevät tarkkailijatehtäviin tulevan parin vuoden sisällä.

– Suomalaisilla on ainakin se periaate, että turhaan emme kouluta ketään. Eli käytännössä kaikille suomalaisille on jo reissu tiedossa.

Tärkeä osa harjoitusta on opetella toimimaan paikallisten kanssa. Partioidessaan UNMEM-kurssilaiset joutuvat vierailemaan muun muassa muslimikylässä, mistä kaikki miehet on viety pois ja omaisuus varastettu. Vierailuja tehdään myös paikallisen pormestarin luokse ja pakolaisleirille. Jokaisessa vierailupaikassa on roolihenkilöitä, jotka esittävät käsikirjoitettua roolia.

– Harjoituksessa on mukana noin 90 varusmiestä Porin prikaatista, Panssariprikaatista ja Maasotakoulusta. Lisäksi olemme palkanneet muutamia henkilöitä eri tehtäviin. Meillä on myös Niinisalon varuskunnan metsästäjät roolipelaajina. He esiintyvät pakolaisleirin asukkaina. Ilman näitä yhteistyötahoja tämän harjoituksen toteuttaminen olisi mahdotonta. Yhteensä järjestelyissä on mukana yli 150 henkilöä, kertoo Lehtinen.

Lehtisen mielestä harjoituksen järjestäminen Niinisalossa on helppoa.

– Näitä harjoituksia on järjestetty Niinisalossa vuosikymmeniä. Täällä on osaavaa henkilöstöä ja varuskunnan tuki lähellä. Lisäksi harjoitusalueet soveltuvat erinomaisesti koulutukseen. Esimerkiksi Hämeenkankaalla voidaan harjoitella partiotoimintaa turvallisesti ja riittävän pitkillä etäisyyksillä, toteaa Lehtinen.

Juttu julkaistiin Kankaanpään Seudussa.

Rauhanturvaamisestakin voisi syntyä Operaatiokirja

Moni tuntee Ville Kaarnakarin tuotteliaana kirjailijana. Mies julkaisee kirjan per vuosi. Joskus teoksia on ilmestynyt jopa kolme vuodessa, mutta sen jälkeen kirjailija itsekin tuli järkiinsä. Kolme kirjaa saman vuoden aikana on yksinkertaisesti liikaa. Kirja vuodessa, siinä on sopiva tahti.
Joku miehen tunteva varmasti tietää, että mies on myös entinen rauhanturvaaja, Kaarnakari palveli UNDOF:issa 1981-1982. Asia, mikä saattaa jollekin tulla yllätyksenä on se, että Kaarnakari on yksi kolmesta Hölkkäri On Web-yhdistyksen perustajasta.

Historia sikseen, Hölkkäri päätti kysyä kirjailijalta itseltään, miten hänellä tällä hetkellä menee.
-Helmikuu on yksi vuoden kiireisimmistä kirjan tekemisen kuukausista. Olen jo tottunut siihen, että kun muut lähtevät hiihtolomalle, minä "painelen reppu selässä partiossa itärajan takana". 

Tällä hetkellä Kaarnakari työstää syksyllä ilmestyvää, jo kuudetta Operaatio-kirjaa.
-Tällä kertaa tapahtumat ajoittuvat sotien jälkeiseen aikaan. Tarinassa eletään vuotta 1948, Valvontakomissio on juuri poistunut Suomesta ja tiedustelu pitäisi saada uudelleen käyntiin. Kirjan työnimenä on Operaatio Polar ja alaviitteenä Salaisen sodan salaiset partiot.

Kaarnakarin viime syksynä ilmestynyt kirja, Operaatio Verna, käsitteli aikaa juuri Talvisodan päättymisen jälkeen. Miten vaikeaa tai helppoa kirjailijan on päästää edellisestä kirjasta irti ja hypätä vuosia eteenpäin?
- Se ei ole ongelma. Johtuu ehkä siitä, että kirjoitan kolmea kirjaa yhtä aikaa. Seuraavaksi ilmestyvää kirjoitan "päätoimisesti", seuraavaan kerään materiaalia ja kehittelen juonikuvioita kaikessa rauhassa. Antaa itse asiassa mukavaa vaihtelua ja pätkittää työtä. Kolmas kirja on "suunnitelma"; useita erilaisia vaihtoehtoja pyörii mielessä. Tämä on sillä lailla hyvä systeemi, että kirjan valmistuttua ei jää tyhjän päälle miettimään, että mitä tekisi seuraavaksi. Näin on helppo siirtyä työstä toiseen.

Useiden kirjojen samanaikainen työstäminen sisältää kuitenkin pienen riskin. Tulevaan kirjaan saatu idea meneekin jo aiempaan teokseen.
- Juuri näin voi käydä ja on käynytkin. Operaatio Verna söi vaaran vuosiin ajatellun Operaatio Popedan ainekset. Popedaa ei varmaan koskaan kirjoiteta, koska siinä olisi ollut liian paljon samantapaisia tapahtumia.

Päätoimisena kirjailijana Kaarnakari on rytmittänyt vuotensa kirjan ilmestymisen mukaan. Käytännössä puolet vuodesta pitää tehdä kovaa työtä, vuoden toinen puolisko on hieman helpompaa.
- Kirjan varsinainen kirjoitustyö vie päätoimisesti 3-4 kuukautta. Kirja tulee perinteisesti ulos noin syyskuussa. Sen jälkeen vedetään henkeä ja aika kuluu erilaisissa tilaisuuksissa kirjastoissa, kirjakaupoissa, järjestöjen tilaisuuksissa. Aika menee markkinointiin. Se on kuitenkin erittäin mukavaa kun tapaa kirjojen lukijoita. Siinä saa palautetta ja toisaalta myös hyviä ideoita. Yllättävän paljon joutuu käyttämään aikaa palautumiseen kirjan jäljiltä.
- Kirjoittamisvaiheessa minulla on erikoinen työtapa. Nousen aamulla kolmen-neljän aikaan hommiin. Yö on parasta työaikaa. Kaikki muut nukkuvat, päivä on vielä edessä. Tavoite on saada 4 sivua tekstiä valmiiksi päivässä. Välillä ei tule, välillä tulee reilusti enemmänkin. 

Kaarnakari aloitti kirjailijanuransa sattuman kautta, kun Kyösti Pietiläinen kysyi häneltä, haluaisiko hän ryhtyä kirjoittamaan kirjaa legioonalainen Petersistä. Lopulta Kaarnakari kirjoitti kaikkiaan 7 legioonalainen Peters kirjaa. Näissä kirjoissa päähenkilö oli sama, legioonalainen Karl Peters. Sittemmin Kaarnakari ryhtyi kirjoittamaan Operaatiokirjoja, jotka ovat omia tarinoitaan omine henkilöineen. Yksittäisten teosten niputtamista jatkotarinaksi on monessakin mielessä hankalaa, vaikka tietynlaista jatkua Operaatiokirjoista löytyykin.
- Operaatio para Bellun jatkaa tavallaan Operaatio Finljandijaa. Ne ovat kuitenkin itsenäisiä omia juttujaan. Tarkoitus on pitääkin kaikki ominaan, jotta ei haittaa missä järjestyksessä ne lukee. Alkupään Operaatioita on vaikea enää löytää. Painokset ovat loppu, divareista saattaa joitain löytää. Sillä tavalla kirjoissa on jatkumoa, että useassa kirjassa tapaa samoja henkilöhahmoja, varsinkin tiedustelun porukoissa.

Operaatiokirjoissa leikitään taitavasti faktan ja fiktion kanssa. Kaarnakari kirjoittaa tarinoita, jotka voisivat olla totta. Idea kirjoitustapaan tuli halusta tehdä toisenlaisia sotaromaaneja.
- Kun päätin kirjoittaa kirjan, niin jotenkin oli selvää että se on sotakirja. Analysoin aika tarkkaan millaisia on jo markkinoilla. Päätin sen perusteella, että en ryhdy kirjoittamaan perinteistä moneen kertaan jo kerrattua ja kerrottua kaukopartioreissua. Tavallinen jalkaväkiporukan remuaminenkaan ei kiinnostanut. Päätin silloin, että kirjassa pitää olla useampia tasoja; rivimiehestä ylimpään sodanjohtoon. Näin saan kuvattua "rivimiesten" suoritusten kehykset. Eräistä syistä tiedustelu oli jotenkin niin lähellä että sen piti olla hyvin kirjoissa mukana. Olen ollut mukana Päämajan kaukopartio-osasto Marttinan perinne- ja aseveliorganisaatioissa mukana, joten tunnen monia sissejä henkilökohtaisesti. Joitakin heistä jopa esiintyy kirjoissanikin. Tällä tuntemuksella partiomiehet piti saada kirjoihin mukaan.
- Lukijaryhmiä ajatellessani tuli väkisinkin mieleen, että perinteisten sotakirjojen ja sotahistorian tuntijoiden määrää on katoava luonnonvara. Siitä sain ajatuksen, että kirjoissa piti olla myös trilleri-elementti. Siksi muuten kutsunkin kirjojani sotatrillereiksi. Yhtenä piirteenä pidin sitä, että lukijaa pitää vedättää. Juuri kun tuntuu siltä, että tietää mitä on tapahtumassa seuraakin jyrkkä mutka. Yllätyksiä pitää olla kuviossa. Halusin, että kirjat ovat uskottavia. Kaikille jotka kysyvät, että ovatko jotkut asiat totta, olen vastannut että "osa on varmasti tapahtunut, osa olisi voinut tapahtua - ja on ehkä tapahtunutkin.

Entisenä rauhanturvaajana Kaarnakari ei poissulje mahdollisuutta kirjoittaa Operaatiokirjaa, joka tapahtuisi rauhanturvaamisympäristössä.
- Itse asiassa olen miettinyt sellaisen kirjoittamista. Se olisi kiinnostava maailma. Jotenkin olen vielä pysynyt tuolla sota-ajan puitteissa, mutta ehkä jonain päivänä. On sille jo työnimikin olemassa: Operaatio Tabor. Mutta sanottakoon, että se on vielä mapissa" Suunnitelmat".

Rauhanturvaajat vertaisina -projektissa käynnistyi viimeinen vuosi

Suomen Rauhanturvaajaliiton hallinnoimassa ja RAY rahoittamassa Rauhanturvaajat vertaisina – Tukea kotona ja kaukana – projektissa 2013-2016 käynnistyi viimeinen vuosi.

Vuosina 2013-2015 kaikkiin projektin ja yhteistyökumppaneiden kanssa järjestettyihin tilaisuuksiin on osallistunut yhteensä 7114 henkilöä, joista miespuolisia 5913 ja naispuolisia 1201 henkilöä.

Projektipäällikkö Hannu Piispanen Suomen Rauhanturvaajaliitosta, miten projektilla menee tällä hetkellä?

- Tiedottamisessa keskitytään edelleen yleisen tiedon levittämiseen KRIHA - palveluksen vaikutuksista palveluksen aikana ja kotiutumisessa, rekrytoidaan ja koulutetaan uusia vapaaehtoisia, Kaveria ei jätetä - vertaistukitoiminnan tunnettuutta lisätään. Toiminta on tarjolla vertaistukea tarvitseville/haluaville entisille ja nykyisille rauhanturvaajille ja heidän läheisilleen. Vertaistuen muotoja jalkautetaan liiton jäsenyhdistysten toimintaan. Tuen muotoja ovat muun muassa yksilöllinen apu ja neuvonta, pienryhmät, nettituki, parisuhteen käsittelytilaisuudet, vertaistukipuhelin, monimuotoiset vertaistapaamiset sekä kotiutuvien rauhanturvaajien "Paluu arkeen" - käytännön neuvonta tilaisuuksia. Liitto ja projekti ovat esillä kaikissa Porin Prikaatin järjestämissä tilaisuuksissa, kuten valmistavissa koulutuksissa, kotiuttamiskoulutuksissa, läheisten päivissä, kuten myös useissa liiton tilaisuuksissa.

Millaisia tilaisuuksia käytännössä järjestetään?

- Järjestetämme kotiutuville rauhanturvaajille käytännön asioiden infotilaisuuksia teemalla "Paluu arkeen". Tilaisuuksissa voi saada tietoa muun muassa seuraavista aiheista: työhakemus, työhaastattelu, yritystuki, säästäminen, Kela/Vero/asumistuki ja niin edelleen asiointi, lakipalvelut. Toivomus on tullut kotiutuneilta nuoremman polven rauhanturvaajilta. Tehdään rauhanturvaajille ja läheisille erilliset opaskirjaset ”Miten valmistautua kriisinhallintapalvelukseen (ennen, aikana ja jälkeen palveluksen)”. Oppaat julkaistaan rauhanturvaamisen 60 – vuotisjuhlassa 8.12.2016 Sibelius-talossa Lahdessa. Kumppanuussopimuksen mukainen yhteistyö puolustusvoimien kanssa jatkuu tiiviinä. Jatketaan yhteistyötä ja kokemusten jakamista Pohjoismaiden vertaistuen kehittäjien verkostotilaisuuksissa.

Mistä projektissa on kyse?

- Rauhanturva- ja kriisinhallintapalveluksen aikaista tunnekuormaa kasvattavat äkilliset tapahtumat ja pitkään kestävä paineiden alaisena oleminen. Äkillisiä ovat rauhanturvaajien toimialueilla esimerkiksi tienvarsipommit ja kohti ampumiset. Henkistä kuormaa kasvattavat myös palveluskokemukseen liittyvät negatiiviset kokemukset esimerkiksi yksityisyyden menettäminen. Suomalaisen rauhanturvaajamiehen ja –naisen tunnekuormaa voivat kasvattaa myös koti-ikävä ja läheisten huolet ja murheet kotimaassa. Kriisinhallintapalvelus voi pahimmillaan olla niin kuormittava kokemus, että pikkuhiljaa eristäytyy omasta lähipiiristä ja sosiaalisesta tukiverkostosta. Yksinkertaisesti omat voimat ja keinot loppuvat. Muutaman vuoden kuluessa voi vähitellen ajautua kaikkien huomaamatta (myös itsen) yhteiskunnan ”ulkokehälle”. Elämä on niin sanotusti solmussa. Kaikilla ei ole kavereita tai luonnollista sosiaalista tukiverkostoa asioiden jakamiseen. Voi olla myös hankalaa puhua asioistaan, jos kokee ne hävettävinä.

- Kun elämä on solmussa, niin tarvitaan lähipiiriä ja/tai sosiaalista verkostoa tunnistamaan tilanne ja uskallusta ottaa asia puheeksi henkilön kanssa. Uskallusta kysyä, miten sinulla omasta mielestä menee? Tällöin ja juuri tällöin vertaistuki voi olla ensivaiheen pelastusrengas. Rauhanturvaaja ja läheinen osaa tehdä ehkä oikeat kysymykset tuntemuksista ja se perustuu vertaistukihenkilön omaan kokemukseen vaikean hetken ylipääsemisestä. On muistettava, että pääsääntöisesti palveluskokemus on positiivinen ja voimauttava kokemus. Tutkimusten mukaan 1-3 prosentille voi tulla väliaikaisia työstämistä vaativia keräytyneen stressin tai traumaattisen stressin oireita. Asioiden työstäminen ja läpikäynti antaa valmiuksia ja välineitä kohdata seuraavia kriisejä.

Kaveria ei jätetä - tukiverkosto rauhanturvaajille ja läheisille -projekti suunnittelee ja toteuttaa rauhanturvaajille palveluspaikasta ja – ajasta riippumatta ja heidän läheisille tarpeita vastaavia vertaistuen muotoja. Vertaistoiminnalla tuetaan rauhanturvaajien ja heidän läheistensä jaksamista ja hyvinvointia ennen palvelusta, palveluksen aikana ja sen jälkeen. Vertaistuki voi olla kuuntelua, keskustelua, tukemista, tiedon jakamista ja tarvittaviin palveluihin ohjaamista.

Hölkkärin tietojen mukaan tilaisuuksia on jouduttu peruuttamaan. Mistä tämä voi johtua?

- Aika monet rauhanturvaajien palvelusporukat kokoontuvat omilla porukoilla säännöllisen epäsäännöllisesti. Tiivis porukkahenki kantaa, ja tällöin ei tarvita muiden järjestämiä rauhanturvaajien vertaistilaisuuksia. Arviolta kokoontuvia porukoita on vuositasolla useita kymmeniä, ellei peräti satoja. Se on myös vertaistoimintaa ja kokemusten jakamista ja muistelemista parhaimmillaan. Tätä ei voi unohtaa.

- On totta, että tilaisuuksia on jouduttu perumaan osallistujien vähyyden vuoksi. Osasyy voi olla tiedottamisessa. Suomen Rauhanturvaajaliitto on tiedostanut, että kohderyhmien tavoittaminen ja kohderyhmien aktivointi on haasteellista. Toiminnan muokkaaminen kohderyhmille on myös haastavaa, koska nuorimmat rauhanturvaajat ovat 20 -vuotiaita ja vanhimmat reilusti yli 90 -vuotiaita.

- Suurin yllätys on ollut, että vertaistuki yhdistetään vaikeiden ongelmien hoitoon. Vieläkin saa kuulla, että Kaveria ei jätetä – vertaistuki koetaan samana kuin vaikeiden ongelmien ja psyykkisten häiriöiden hoito. Vaikeissa ongelmissa ja psyykkisten häiriöiden hoidossa tarvitaan ammattiapua, jota vertaistuki ei ole. Vertaistuki ei ole hoitoa eikä terapiaa. Vertaistuki-sanan käsitteen selkeyttäminen ja merkityksen avaaminen rauhanturvaajille ei ole täysin onnistunut.

- Eräässä Helsingin Sanomien artikkelissa todettiin, että rauhanturvaajien puheissa toistuu neljä teemaa, jotka liittyvät kotiinpaluuseen. Ne ovat kuin rauhanturvaajien ”lastentauteja” ja yleisiä, mutta niistä kyllä toipuu. Mahdolliset parisuhdekriisit, ulkopuolisuuden tunne, tyhjyys ja lisääntynyt kärsimättömyys on vain ”sairastettava” läpi. Rauhanturvaajat ja läheiset voivat omilla tahoillaan puhua ja kuulla toisten kokemuksia palvelusajan (ennen, aikana ja jälkeen) haasteista, iloista ja suruista ja niin edelleen. Sama kokemus, yhteinen ymmärrys palvelusajasta sama kieli helpottavat asioiden työstämistä. Vertaistilaisuuksiin ja koulutuksiin osallistuneiden palaute toiminnasta on myönteistä ja kannustaa. Sen voisi koostaa seuraavilla palautteilla:

"Moni rauhanturvaaja on saanut paikan ja yhteisön, jossa on voinut puhua toisille omista asioistaan. Vertaistukiprojektin vakiintumisen ja yleistymisen avulla päästään pikkuhiljaa siihen, ettei pienistä tai isoista ongelmista puhumista pidetä heikkouden merkkinä vaan normaalina ihmisten toimintana."

”Hyvä ilmapiiri ja keskustelut, yhteishenki, näki kavereita, avoimuus, osallistuva porukka, aiheeseen kytkeytyvät esitelmät, luotettava tunnelma, yhteishenki, porukan kasvaminen yhteen taustoista riippumatta.”

"Hieno kokemus, sai tavata samanhenkisiä kavereita, en ole täysin yksin asioiden kanssa.”

”On saanut puhua ja avautua asioista joista ei ole aikaisemmin voinut kenellekään puhua.”

”Läheisille olisi pitänyt olla jo kauan sitten mahdollisuus käydä kokemuksia läpi ja löytää vertaistukea. Toivon tällaisen toiminnan vakinaistamista, tunne että läheisistä välitetään.”

”Prosessi omassa mielessä lähti käyntiin. Uskomaton ryhmä ja mikä valtava voima vertaistukeen voi sisältyä.”

Miten saisimme väen innostumaan tästä?

- Kaveria ei jätetä – vertaistoiminnan kokemusten ja oikean tiedon viemistä eteenpäin laajalla rintamalla. Tarkoitan laajalla rintamalla Suomen Rauhanturvaajaliittoa, jäsenyhdistyksiä, rauhanturvaajia (entisiä ja nykyisiä), läheisiä ja niin edelleen. Vertaistuki ei edellytä ongelmallisia tilanteita – ajatuksen laajaa levittämistä. Rauhanturvaajien tapaamisissa (Rt-tapaamisissa) voidaan jakaa KRIHA –kokemusten plus- ja miinus – merkkisiä kokemuksia ja muistoja. Kotiutumisen jälkeiseen arjen elämään liittyviä huolia ja murheita, jotka eivät liity KRIHA – palvelukseen mitenkään. Palveluksessa kaikki puhaltavat aina yhteen hiileen, kaveria arvostetaan ja luottamuksellisuus on 100 prosenttista. Se yhdistää kaikkia rauhanturvaajia.

- Alueellisen vertaistoiminnan toteutuminen edellyttää yhteistyötä ja aktiivisuutta myös paikallisyhdistysten alueella. Vuonna 2016 jatketaan syksyllä 2015 aloitettuja vertaistuen vastuuhenkilöringin koulutuksia jäsenyhdistysten alueilla. Tavoitteena on kouluttaa jäsenyhdistysten vertaistukihenkilöitä ja jalkauttaa jäsenyhdistyksiin projektissa toteutettujen vertaistilaisuuksien kokemuksia ja käytäntöjä. Vuoden 2016 aikana laajennetaan RT-tapaamiset kaikkiin jäsenyhdistyksiin. Rauhanturvaajien kokoontumissa, RT-tapaamisissa, muistellaan ja palautetaan mieliin luottamuksellisessa porukassa KRIHA- kokemuksen merkityksellisyyttä itselle ja muille. Mitä eväitä saimme omaan elämäämme RT-palveluksesta? KRIHA- palveluksessa ja kotiutumisessa on aina olemassa plus- ja miinus – merkkisiä kokemuksia.

Lisää tietoa projektista saat tästä linkistä.

Kokonaisvaltaista Kriisinhallintaa Kuopiossa 07.-13.06.2014

Puolustusvoimien kansainvälinen Keskus (FINCENT) ja Crisis Management Centre, Finland (CMC Finland) johtivat jo 12. kerran Kokonaisvaltaisen Kriisinhallinta-kurssin (ICM: Integrated Crisis Management), tällä kertaa Kuopiossa.


Kurssi on tarkoitettu kokeneille eri alojen asiantuntijoille. Käsitteellisesti puhutaan 5D:n (Dimensions: humanitääri-, kehitysyhteistyö-, siviili-, poliisi- ja sotilasyhteistyöstä) kurssissta. Samansisältöinen kurssi on järjestetty yhteensä viisi kertaa Itäisen Afrikan maissa,  Sudanissa, Keniassa 2 x, Seychelleillä ja Etiopiassa. Päätös kurssittamisesta perustuu Pohjoismaisen puolustusyhteistyöelimen (NORDEFCO), ministeritason päätökseen, jossa  sovittiin koulutuksellisesta tuesta Itäisen Afrikan maille.


Kuopion kurssille osallistui 12 maasta yhteensä 32 osallistujaa. Osallistujamaat: Georgia, Norsunluurannikko, Viro, Suomi, Kreikka, Namibia, Portugali, Serbia, Alankomaat, Italia, Kenia ja Espanja. Sotilaita 10, siviilejä 11 ja poliiseja 11 osallistujaa. Naisia kurssilaisista oli 11.


Kurssi pidetään YK kontekstissa, mutta myös alueellisten organisaatioiden , kuten EU:n, NATO:n ja AU:n tuntemus kasvaa kurssilla. Kurssin luentojen lisänä oppimismahdollisuuksina käytetään haastavia keskusteluita ja syndikaattitöitä.


Kurssin painopiste on YK:n kokonaisvaltaisessa lähestymistavassa, (UN Integrated Approach), jota käytetään mallinnettuna kaikissa YK operaatioissa  Afrikan kriisipesäkkeissä. YK käyttää mallinnuksesta käsitettä UN Integrated Mission Concept, jossa operaation johtoesikunnassa eri komponentit (CIV,MIL, POL) kykenevät yhdessä kriisin halllintaan ja yhteisen tietovuon käsittelemiseen ja hyödyntämiseen kriisipesäkkeessä jo vaikuttavan UN Country Teamin kanssa. Kokonaisvaltaisuuden ( UN Integrated Approach tai Comprehensive Approach) ymmärtäminen ja hyväksyminen vaatii yksilöiltä, organisaatiorakenteelta ja johtamiselta uudenlaista  asennoitumista (mindset).


Osallistujen erikoisosaaminen asettaa kurssin henkilökunnalle omat vaateensa, vaikkakin on todettava, että osallistujat itse tekevät kurssin, jossa oppiminen tapahtuu sisältäkäsin, toinen toisiltaan oppien ja kokemuksia verraten. Kurssin opettajat ovat eri Pohjoismaista ja eritys osaajat eri organisaatioista.


ICM kurssikuva, josta tarkkanäköinen poimii tuttuja, kokeneita, kriisinhallintaveteraaneja niin opettajien kuin osallistujienkin puolelta. Esim; Kalle Liesinen, Rolf Kullberg, Kari Mäkinen, Jarmo Jaakkola, Sakari Martimo, Kari Sainio, Jouni Vainio, V-P Parkatti, A-P Laukkanen, Jukka Heiskanen, Kari Melanen, Dan Wilén, Ilpo Kleemola, Juhani Stick, Aimo Jokela, Leena Schmidt, Mikko Harjulehto, Marika Sihto.


Kiinnostuneille: FINCENT ja CMC Finland ilmoittavat kotisivuillaan järjestettävistä kursseista.


Lämpimiä kelejä toivottaa kurssin pääopettaja


Late


Lauri Sipari

Vertaistukiryhmä Vaikeasti Korvattavat ry

Hämeenlinnan Aulangolla perjantaina 7.2.2014 oli meidän rauhanturva – ja kriisinhallintajoukoissa siipeemme saaneiden ensimmäinen virallinen vuosikokous, rekisteröitynä yhdistyksenä.

Nimi: Vertaistukiryhmä Vaikeasti Korvattavat ry

Yhdistyksen tarkoituksena on auttaa ja tukea rauhanturva – ja kriisinhallintatehtävissä loukkaantuneita, haavoittuneita, vammautuneita ja sairastuneita sekä heidän tukijoukkojaan selviytymään tapahtuman jälkeisestä kriisistä. Perustuen ryhmän henkilökohtaisiin kokemuksiin.

Jäseneksi ei valitettavasti pääse sen helpomman tien kautta, ehkä hyvä niin. Sen sijaan arvostettuun kannatusjäsenryhmään on mahdollista päästä kivuttomalla kymmenellä eurolla, 10 EURO. Jos siltä tuntuu.

Kannatusjäsen kannattaa yhdistyksen toimintaa. Kannatusjäsenellä ei ole velvoitteita, eikä vastuuta yhdistyksessä. Kannatusjäsen ei voi tulla valituksi hallitukseen. Kannatusjäseneksi liitytään maksamalla jäsenmaksu.

Asia on hyvin tärkeä, sen tietää vasta kun osuu kohdalle. Arvostetussa kannatusjäsenryhmässämme on suuri määrä hienoja ihmisiä. Nöyrät kiitokset antamastanne panoksesta!

Vertaistukiryhmä Vaikeasti Korvattavat ry

Jos vastaus myönteinen:

Tilinumeromme: FI38 5740 92200851 74

Tekstikenttään: Nimesi ja yhteystietosi

Kiitoksia ja turvallista matkaa, kivuttomuus on iloinen asia :) . Taipuu vaan ei katkea, koskaan!

Yhdistyksemme vaakunalogon ”Haavoitettu Leijona” on suunnitellut heraldiikan ammattilainen graafikko Antti U. Kuusisto.

 

In the service of peace