Pitkät jutut

MPK uudistuu

Tietoja: Julkaistu: 18.10.2006; Kirjoittanut Kimmo Leskinen; Kategoria: Pitkät jutut

Maanpuolustuskoulutus ry sai omat palkatut piiripäällikkönsä

Vuonna 1994 perustetun Maanpuolustuskoulutus ry:n (MPK) uusittu koulutusorganisaatio aloittaa toimintansa 1.4. 1999. Samalla vapaaehtoistyön asema maanpuolustuksessa lujittuu ja muuttuu virallisemmaksi. Huomattava muutos vapaaehtoistoiminnassa on naisten nouseminen keskeiseen asemaan. MPK:ssa kurssien kouluttajat ovat jatkossakin vapaaehtoisia reserviläisiä. MPK:n uudeksi toiminnanjohtajaksi on valittu prikaatinkenraali Kari Savolainen (evp 1.7.1999 alkaen) Keski-Suomen sotilasläänistä."

Vapaaehtoinen maanpuolustuskolutus on voimakkaan muutoksen tiellä.

Reserviläisille tarjottava koulutus muuttuu samalla ammattimaiseksi. Rauhanajan koulutusorganisaatiosta vastaava Maanpuolustuskoulutus ry (MPK) alkaa saada säännöllistä miljoonatukea valtion budjetista. Valtion homma tuo
paikallistasolle 22 piiripäällikköä noin kymppitonnin kuukausipaikalla. Evp henkilöitä heistä on suurin osa (9/13).

Kuntien avustaminen palveluissa saattaa kehittyä osaksi vapaaehtoista maanpuolustusta. Kunnat voivat sopia MPK:n kanssa apuvalmiudesta. Kunnilla on suuri hätäavun tarve mm. kesällä palonsammutuksessa, etsinnöissä ja
pelastustoimissa. Tätä voidaan luonnehtia ehkä sodanajan jälkeen merkittävimäksi rauhanajan uudistuksksi vapaaehtoisen maanpuolustuksen rintamalla.

Kimmo Leskinen

Merkintöjä pakolaisleirin päiväkirjaan

Tietoja: Julkaistu: 18.10.2006; Kirjoittanut Reijo J. Raitasaari; Kategoria: Pitkät jutut

12 tunnin yöshifti takana. Virittelen radiotani eri taajuuksille ja kuuntelen BBC:n uutiset. Kuulen, että Kosovosta on löytynyt NATOn ilmakuvissa suurien joukkohautojen merkkejä ja epäillään serbien tappaneen systemaattisesti satoja ihmisiä. Mietin väsyneenä miksi ihmisten pitää tappaa toisiaan. Joskus olen brassaillut ajatuksella, että ainoa asia, joka erottaa meidät nykypäivän ihmiset ns. villistä alkuihmisestä, on se että me emme enää syö vastustajiamme.

Heitä saapui taas 47 bussilastia. Keskimäärin 120 henkeä bussissa eli reilut 5000 henkeä kaikkiaan. Makedonialaiset panivat taas piruuttaan leirin kestokyvyn koetukselle. Uudet pakolaiset olivat huonossa kunnossa. Väsyneitä, märkiä, nälkäisiä loppuun poltettuja ihmisiä, jotka viimeisillä voimiensa rippeillä horjuivat bussista avustusjärjestöjen pystyttämän telttaan ja nukahtivat saman tien kun saivat itselleen nukkumapaikan.

Hyppään OSCE:n Pajerooni ja ajan hiljaa pakolaisleiriä ympäri muistellen sopivaa lausetta Vänrikki Ståhlin tarinoista ”Von Döbeln ratsasti aukkoja katsellen”. Aamu valkenee sateisen tuhruisena Skopjen vanhan lentokentän maastossa. Tuhansien pakolaistelttojen sisällä alkavat aamutoimet. Jotkut telttakunnat kantavat patjansa ulos tuulettumaan ja ravistelevat peittonsa uhmaten ajoittaista tihkusadetta, jotkut yksinkertaisesti eivät vain jaksa tai välitä. Ilmassa tuntuu alistumisen, kärsimyksen, pettymyksen, pelon ja kärsityn tuskan haju, joka materialisoituu likaisten vaatteiden sekä tyhjentämättömien ulkohuoneiden läpitunkevaksi löyhkäksi. Satojen metrien ruokajonot muodostuvat hetkessä ruoanjakopaikoille. Löyhkäävien ja siivoamattomien ulkohuoneiden lähistöllä on samanlaiset jonot, tosin hieman lyhyemmät. Ulkohuone on liian hieno sana kuvaamaan tarpeeseen kehiteltyä viritelmää, jossa säkkikankainen rätti peittää maahan kaivetun kuopan, joka on katettu puulattialla asiaankuuluvine reikineen.

Voin vain kuvitella puulattian kunnon ja yököttävän näyn tuhansien ja taas tuhansien luonnollisella asiallaan kyykkivien käyttäjien jäljiltä. IRC eli International Refugee Committee on saanut tehtäväkseen hoitaa leirin jätehuollon. Paikallinen makedonialainen urakoitsija eli Veikko Huovisen ilmaisua lainaten “kakkihuolintafirma ” ei pysty hoitamaan annettua urakkaa edes osaksi. Jätekasat kasvavat, roskamäärä vain kasvaa ja kulkutautien uhka kasvaa ilmojen lämpiämisen myötä. Alueelle on jo eksynyt läheisen kylän asujaimistosta jokusia lihavia rottia, jotka tyytyväisinä herkuttelevat julkeasti telttarivien välissä olevissa jätekasoissa kymmenien eri avustusjärjestöjen ruoantähteillä. Tarjolla on muun muassa paikallista leipää, ranskalaista non beef hindu mealia, saksalaista ja kanadalaista kinkkusäilykettä, jota jonkun virkailijan tekemän virheen takia oli päässyt jakoon jne. Rotat eivät ole muslimeja, joten kinkkukin kelpaa vallan hyvin.

Muutaman viikon päästä rotista tulee terveysriski, jos asiaan ei puututa nyt. Teen muistikirjaani merkinnän ottaakseni asian esille seuraavassa mahdollisessa tilanteessa eli iltapalaverissa ja pyrkiä saamaan ihmiset aktivoitua siivoamaan ympäristönsä. Roskien poiskuljetus on seuraava suuri ongelma. NATOn vastatessa leiristä roskat hävitettiin nopeasti ja tehokkasti. Kaivinkone töihin, kuoppa maahan ja roskat sinne. Sotilasorganisaatio toimii hyvin ja tehokkaasti kun käsky käy.

Totean surukseni, että israelilainen kenttäsairaala on pakkamassa leiriään ja siirtymässä seuraavalle komennukselle. Ehkäpä Negevin autiomaahan tai Libanoniin, kuka tietää. Enpä uskonut tätäkään päivää näkeväni, israelilaissairaala muslimien pakolaisleirillä. Mitäs sille Nummisuutarin Eskolle sanottiinkaan, “ maailma muuttuu Eskoseni” tai jotain siihen suuntaan. Apu tuntuu kuitenkin kelpaavan hyvin. Mielestäni hieno liike Israelin armeijalta. Inhimillisessä hädässä politiikka menettää merkityksensä ja jos joku ojentaa auttavan käden, niin siihen on tartuttava.

Sain viime viikolla Brittien kenttäsairaalan jättämän tuhannen litran infuusionestevaraston luovutettua juutalaisille. He ottivat sen ilahtuneena vastaan. Kuivia lapsia oli tullut rajan yli paljon. Onneksi yhteistyö toimii. Eilen näin taiwanilaisen sairaanhoitajan kuljettavan toista sairaanhoitajaa tippa kädessä. Lämpöhalvaus ja nesteen puute iskevät näköjään myös avustushenkilöstöön. Mitäs sitten kesällä kun lämpötila on yli 35 astetta. Piipahdan saksalaiskenttäsairaalassa katsomassa eilen syntynyttä vauvaa. Lapsoselle ei löytynyt omaa vuodetta, joten Sainion Sami rustasi puolessa tunnissa lapselle hienon seimen. Kunnioitettava saavutus kun työvälineinä oli vain moottorisaha, kirves ja puukko. Taisipa Samin taideteos päästä ranskalaisen Le Monde -lehden artikkeliin kuvamateriaaliksikin.

Nämä Kosovon pakolaiset eroavat aiemmin näkemistäni monella tapaa. Kokemusperäistä vertailuaineistoa on vuosien varrella kertynyt paljon. Bangla Deshissa 1971 oli 400 000 pakolaista, Gazassa 1973 n 100 000 ja Bihazissa 1994 n 35 000. Bangla Deshin ja Gazan pakolaiset olivat enimmäkseen köyhiä. Inhimillinen kurjuus ja kärsimys ei kuitenkaan eroa olipa sen uhrina sitten kuka tahansa. Entisen Jugoslavian pakolaisilla sekä aiemmin Bosniassa että nyt Kosovossa oli omaisuutta, koulutusta, sivistystä ja unelmia. Omien siirtokarjalaistemme, jos kenenkään luulisi ymmärtävän pakolaisten tuskan. Kosovolaisilta on vähitellen, vuosien saatossa riistetty kaikki. Ensin serbit lopettivat itsehallinnon, sitten vietiin työpaikat, nyt heidät on joko kylmästi tapettu tai vaihtoehtoisesti ajettu pakosalle kodistaan, joka on sittemmin systemaattisesti tuhottu tiili - ja rojuläjäksi. Taloihin jäänyt omaisuus, televisiot, satelliittivastaanottimet, jääkaapit ja pakastimet, on kuljetettu serbisotilaitten toimesta turvaan Belgradin ohjeiden mukaisesti. Mitä ei saada mukaan se järjettömästi tuhotaan. Suuri osa leirin asukkaista on Kosovon suurimpien kaupunkien alueelta ja perheillä oli auto, TV ja osalla jopa kännykkä. Rajalla pakolaisten kaikki jäljellä oleva vähäinen omaisuus (rahat, radiot, kellot ja vaatteet) vaihtavat omistajaa. Naiset alistetaan joukkoraiskauksen uhreiksi ja viimeisimpien tietojen mukaan myös nuoria poikia on raiskattu. Kosovon pakolaisille jää jäljelle vain tuska, epätoivo ja häpeä.

Tapasin eilen entisen vuokraisäntäni Albertin Pristinasta. Sähköinsinööri, neljän lapsen ylpeä isä. Albertilla oli hieno asunto serbien asuttamassa korttelissa keskellä Pristiinaa. Talossa asui 65 serbiperhettä ja vain neljä albaaniperhettä. Albertin kaikki omaisuus mukaan lukien myös kämppäkaverini tohtori Pentti Ourin ja minun asuntoon jättämä omaisuus oli kuulemma kannettu heti serbien asuttamaan naapurikämppään, mukamas turvaan. Perkeleen rosvot. Muistan kyseiset serbinaapurit hyvin. Mies oli pieni ja laiha hiljainen käppänä, vaimo taas iso ja turpea, huonokäytöksinen ja haisi uskomattoman pahalta hieltä. Jouduttuani kerran rouvan kanssa samaan hissiin jouduin pakosti jäämään viidennessä kerroksessa pois kun en jaksanut enää pidättää henkeä. Yhdeksänteen kerrokseen oli aivan liian pitkä matka. Albertin perhe oli hajonnut rajalla serbisotilaitten toimesta. Mitenkähän voisin kaveria auttaa? Pelle Pelottoman mietintämyssy vaan päähän ja keksimään jotain konkreettista.

Ajelen takaisin kohti komentotelttaamme Brazdan vanhalle lentokentälle. Teltta-alueella haisee vahva palaneen käry. Kaiken surkeuden ja epätoivon keskelläkin normaali elämä jatkaa vääjäämätöntä kulkuaan kaikesta hädästä huolimatta. Palaneen öljyn ja kankaan haju tuo elävästi mieleeni pilkahduksen suunnittelematonta ja tahatonta tilannekomiikkaa edelliseltä päivältä. Muutamat aktiiviset pojanvesselit nimittäin sytyttivät tulitikkuleikeissään yhden lentokentällä olevista museolentokoneista palamaan. Oranssit liekit nousivat korkealle. Avustusjärjestöjen muonapakkauksiin kuuluu olennaisena osana tulitikut ja onhan niitä pakosti kokeiltava johonkin. Itse sain samanikäisenä kavereiden kanssa aikaan vain pienen metsäpalonalun ja kirpaisevan selkäsaunan. Palokunnan tullessa sammuttamaan lentokonetta pillit ulvoen poikien naamat loistivat tyytyväisyydestä. Olen vilpittömästi kateellinen leirimme pienille viikareille.

Laineen Mika soittaa kännykkääni hyvät uutiset. Englantilaiset eli DFID ovat hyväksyneet myöskin ison leirin sähköistyksen rahoituksen. Kaapelia ja valaisimia uppoaa alueelle uskomattomia määriä. Ranskalaisten NATO joukkojen vetäytyessä leiriltä Suomen kontingentilta saatujen generaattorien polttoainehuoltoon tuli yllättäviä ongelmia. Leirin vastuuorganisaation ”neiti logistiikkavastaava” ei suostu ymmärtämään, että generaattorit tarvitsevat polttoainetta, öljyä ja asianmukaista huoltoa. Tuskastuneena joutavaan väittelyyn käsken sähkömiestemme kytkeä Brazdan hallinnon telttakylän sähköt suoraan Makedonian sähköverkkoon. UNHCR maksakoon laskun. Jos käytössä oleva generaattori sammuu nyt kesken rekisteröinnin polttoöljyn puutteeseen, niin kymmenet tietokoneet menettävät kovalla työllä kerätyt tiedot pakolaisista. Ei mielellään. Kiiruhdan ostamaan omalla rahallani pari Jerry-kannullista dieseliä lähimmältä sopimushuoltoasemalta. Mika tuo asemalle yhä edelleenkin YK:n merkeissä olevan tankkiauton. Tankki (5000 litraa) täyteen, kiitos. Pyyntö aiheuttaa hämmentynyttä vastustusta aseman johtajan taholta. UNHCR:llä ei ole polttoaineen jakelusopimusta kyseisen aseman kanssa vaikka UN:n, ETYJ:n ja UNHCR:n autot voidaankin tankata siellä kuittausta vastaan. Käteiskauppa on siis ainoa mahdollisuus, joten ostamme 1000 DM:llä polttoöljyä. Toivottavasti joku aikanaan korvaa maksetut käteislaskut. Mika maksaa omistaan koska minun rahani loppuivat jo kännykkäkaupassa päiviä sitten. Joku epätoivoinen pakolainen varasti 3110 nokialaiseni auton etupenkiltä kun käänsin hetkeksi selkäni. Kävin heti ostamassa uuden koska tiedonvälityksen kannalta matkapuhelin on ainoa toimiva viestiväline leirillä. Iltapäivällä vanha kännykkäni ilmestyi sitten kuitenkin yllättäen autoon takaisin. Puhelimella oli soitettu akku tyhjäksi ja reilusti yli 100 puhelua. Tietoyhteiskunta muuttaa myös pakolaisten prioriteetteja. Mulla on nyt varmasti parinkymmenen tonnin puhelinlasku. Mietiskelen itsekseni olisinko toiminut vastaavassa tilanteessa samalla tavalla. Vastaus on ehdottomasti kyllä. Pakolaiset ovat valmiita uhmaamaan vartioiden aseita, luoteja, pahoinpitelyitä ja karkaamaan yön selkään kaupunkiin soittamaan muutamia heille elintärkeitä puheluita yrittäen saada selvää rakkaittensa kohtalosta. Päiväsaikaan pääsee sitten helpommin takaisin leiriin lahjomalla portilla olevat vartijat. Huolellisesti taiteltu seteli vaihtaa kätellessä omistajaa. Ranskalaiset antavat pakolaisten soittaa Ranskan Telecomin laskuun 3 minuutin ilmaispuhelun mutta se ei riitä. Puhelujonot ovat sata metriä pitkät.

Pakolaisleireillä on tähän mennessä toiminut vain kolme asiaa erittäin hyvin. NATO, Israelin kenttäsairaala ja suomalaisten hoitama leirin sähköistys. Olemme polttaneet DFID: rahoja jo liki puolen miljoonan markan edestä. On kuitenkin hieman erikoista, että Englannin valtionvarainministeriön kehitysyhteistyöosaston rahoilla hoidetaan sähkötarvikeostot kuntoon.
Suomiloma painaa päälle. Näyttää siltä, että ns. lomastani Suomessa tulee varsin työntäyteinen. Täytynee yrittää päästä heti uuden kehitysyhteistyöministerin puheille. Hassihan on sähköinsinööri, hänen luulisi ymmärtävän leirin sähköistyksen päälle. Poikkeukselliset olot vaativat poikkeuksellisia ratkaisuja. Ilman soittoani Ahtisaarelle ja hänen ja Haaviston salamapäätöksiä, saisivat pakolaiset odotella sähköä leirille vielä pari kuukautta. Esittelylistalla on myös kalliiden työpuheluiden korvaus henkilökännyllä ja kirje Makedonian viranomaisille, koska yksinkertainen YK-autojen uudelleenrekisteröinti kestää jo toista viikkoa. Asian kun pitäisi normaalisti hoitua parissa päivässä. Jostain pitää lisäksi saada 100 kännyä pienellä Sim kortilla. 50 työntekijöille ja 50 pakolaisille. Nokia-konserni lahjoitti miljoona taalaa SPR:lle. Hieno ele ja rahat tulevat todella suureen tarpeeseen mutta ne eivät auta meitä tässä ja nyt. Connecting People on hiton hyvä mainos mutta Connecting Refugees olisi nyt enemmän tarpeen. Tony Smith DFID:ltä lupasi maksaa 100 kännyn liittymät, Sim-kortit sekä pakolaisten puhelut. Saisikohan Suomesta käytetyn pienen FM paikallisradioaseman. Kantamaksi riittäisi muutama kilometri. Kaaoksen hallinnassa informaation hallinta on prioriteetti numero yksi. Leirien tiedonvälitys tökkii pahasti. Ilmoitustaulut puuttuvat lähes kokonaan, megafoneja on rajoitetusti joten hajonneiden perheiden yhteen saattamisessa on suuria ongelmia. Töitä ainakin riittää.

Reijo J. Raitasaari

Rauhanturvaamisetuna verovapaa ajoneuvo?

Tietoja: Julkaistu: 18.10.2006; Kirjoittanut Kimmo Leskinen; Kategoria: Pitkät jutut

Sijoittaisinko palkkarahat ja ostaisinko YK-reissullani auton tai moottoripyörän? Tätä miettii ja pohtii moni rauhanturvaaja reissunsa alkuvaiheissa. Liittyminen EU:iin on tuonut (jo nyt) uusia kuvioita ja toimintoja, mutta perusasiat ovat kaikille samat. Jokainen täysi-ikäinen Suomen kansalainen, joka (työskentelee ja) asuu Suomen rajojen ulkopuolella yhtäjaksoisesti yli vuoden on oikeutettu saamaan yhden autoveron alennuksen (80000 mk) yhtä verollista ajoneuvoa kohden. Tässä mielessä joku ajoneuvo kannattaa tuoda ilman muuta Suomeen.

Ohessa muutama vinkki ja tosiasia päätöksen perustaksi. Osa neuvoista perustuu omaan kokemukseeni. Nämä ohjeet ja neuvot eivät ole sitovia lain tulkintoja. Juridinen vastuu kuuluu aina ajoneuvon omistajalle. Tekstin
ohjeet koskevat nimenomaan ja vain muuttoajoneuvoa. Ajoneuvolla tarkoitetaan tässä tekstissä tästä lähtien henkilö-, paketti- tai muuta autoa, joka on massaltaan alle 1875 kg tai moottoripyörää.

Perusedellytykset muuttoajoneuvolle

Ajoneuvo maksaa. Tarvitaan rahaa. Hanki, säästä tai lainaa riittävästi rahaa ajoneuvon ostoon. Varaudu yllättäviin menoihin, siirtorekisteröintiin, kuljetuksiin, varastointiin yms. lisämaksuihin. Joudut maksamaan aina jotain johonkin päin. Suomen Pankki ei aseta mitään rajoituksia rahan viemiseen Suomesta esim. Saksaan, joten enää ei ajoneuvon ostohinnalla ole sellaista merkitystä kuin aiemmin. Keskustele pankin kanssa etukäteen turvallisemmasta tavasta siirtää rahat ulkomaille. Käteisen kuljettamisessa on aina omat riskinsä.

Ajoneuvon vientiin ja tuontiin takaisin EU:n rajojen ulkopuolelle (mm. Lähi-Itä) vaatii oman lisäleiman autopapereihin viimeisellä EU-rajalla. Sinun on kyettävä todistamaan oma ja ajoneuvon oleskelu EU:n ulkopuolella verottajalle.

Nykyisin "verovapaasta ajoneuvosta" puhuttaessa verovapaus tarkoittaakin kiinteää ajoneuvoveron alennusta, palautussummaa (80000 mk) ja lisäksi käytetystä "vanhasta autosta" annettavaa ikäalennusta (0,6%) jokaista täyttä käyttökuukautta kohden. Palautussummaa ja yli vuoden oleskelua hyödyntäen ja tarkasti laskien Suomeen ei kannattaisi tuoda sellaista ajoneuvoa, jonka listahinta on yli 202 000 markkaa Suomessa.

Käytetyssä ajoneuvossa hyödyn saat käyttökuukausien kautta ikäalennuksena. Ostohetkellä kaksi vuotta vanhasta ajoneuvosta, jonka uushankintahinta on Suomessa 230 000 markkaa (=MB C180), maksat lopullista autoveroa ja arvonlisäveroa yhteensä vain n. 1500 markkaa tuodessasi sen Suomeen (24+6 kuukautta). Eihän sekään ole paljon? Sinulle lopulliseen ajoneuvon hankintahintaan vaikuttaa ostohinta ja verojen määrää. Muuttoajoneuvon
verotusarvoa verrataan aina vastaavaan tai samaan Suomessa myytävään uuteen malliin ja sen vähittäismyyntihintaan!!! Siksipä ajoneuvon myyntihinta Suomessa kannattaa tarkistaa aina maahantuojilta.

Sijoitus?

Ajoneuvon hankintaa muuttoautona voisi ja kannattaa pitää pitkän tähtäimen sijoituksena. Jos hankit Suomen markkinoilla helposti myytävän ja hyvän jälleenmyyntiarvon omaavan ajoneuvomallin, voit ajella (nykyisin) useamman vuoden keskihintaisella, uudehkolla ja hyvällä pelillä. Myydessäsi myöhemmin ajoneuvosi, saat vielä "omasi pois" ja voit käyttää summan vaikka asunnon käsirahaksi tms. Tai ehkä seuraavalle reissulle uuden muuttoajoneuvon ostoon?

Markkinat ovat erikoisille malleilleja suppeat ja myöhemmin myytäessä on aina vaikeampi löytää ostajaa. Hintakehitykseen kannattaa suhtautua kylmän viileästi ja perehtyä mahdolliseen tulevaan hintatasoon "varman päälle". Aina perusvarmoja sijoituskohteita ovat autopuolelta Audi, BMW, MB, Opel, Volvo, VW. Toki on niitä muitakin hyviä merkkejä. Korimallina farmari on nostanut jo pitkään suosiotaan. Riittävästi herkkuja ja moottoriversiona hieman isompi diesel, niin pitäisi saada myöhemmin myytäessä käypä hinta.
Pienempi tila-auto voisi olla ehkä nopeimmin kasvava trendi ja autoluokka tulevina vuosina? Prätkä-puolelta tulee mieleen ainakin uudet HD:t, hintatasonsa puolesta.

Toimenpiteet

Ajoneuvon hankintavaihtoehtoja on kaksi. Ostaa tax-free ajoneuvo Suomesta joltakin maahantuojalta, viedä ja rekisteröidä työskentelymaahan ja maksaa siitä siellä arvonlisävero, muttei autoveroa. Komennuksen päätyttyä on
ajoneuvo rekisteröitävä Suomessa. Suomessa ostetut tax-free ajoneuvot ovat varusteltu suomalaisten määräysten mukaan, joten näin vältyt mahdolliselta lisävarustelulta. Vientirekisteröinti on voimassa 13 kuukautta. Lisätietoja saat Ajoneuvohallintokeskuksesta ja kaikilta maahantuojilta.

Toisaalta voit ostaa/hakea ajoneuvon paikan päältä esim. Saksasta. Tämä vaatii sinulta kaupan käynnissä hieman oma-aloitteisuutta ja kielipäätä. Tai tuttuja Saksassa. Varo huijareita. Hinta-, merkki- ja mallitarjontaa löytyy
mm. Auto Motor und Sport- lehdestä. Ostaessasi käytetyn ajoneuvon saksalaiselta autokauppiaalta/välittäjältä myyntihinnassa ovat yleensä mukana kaikki saksalaiset verot (16%). Suomessahan arvonlisävero on 22 %.
Yleensä saksalainen autokauppias neuvoo ja tietää, kunhan kerrot mitä aiot tehdä.

Ostettuasi mieleisesi ajoneuvon pidä se työskentelymaassa rekisteröitynä, liikennevakuutettuna ja omassa käytössäsi yli puoli vuotta (vähintään kuusi kuukautta + yksi (1) päivä). EU.n ulkopuolella eli Lähi-Idässä neuvoo ja auttaa mm. oikeusupseeri UN-P rekisteröintiasioissa. Ole yli vuosi (vähintään 365 päivää + kaksi (2) päivää) ulkomailla ja poissa Suomesta. Pelaa poissaoloajan kanssa aina varman päälle. Tässäkin yön yli nukkuminen
kannattaa. Jos sinulla on jostain kumman syystä vielä ylimääräistä rahaa, osta muuta tarpeellista muuttotavaraa paluumatkallasi mahdollisimman paljon esim. toiset (talvi)renkaat ja vanteet Saksasta, CD-jukeboxi, penkinpäälliset, vetokoukku jne, talveksi vaikka (Calix Defa) lokilämmitin, sisätilanlämmitin, akkuvahti, ym.. Suomeen tuotavista muuttotavaroista ei peritä tullia!

Kotimaassa

Saavu ajoneuvon kanssa Suomeen. Vaikka tulli päivystää ympäri vuorokauden, on hyvä aika saapua arkipäivänä ja aamupäivän virka-aikaan. Ilmoittaudu ja ilmoita jossain Suomen tullissa, että tuot nyt nimenomaan muuttoajoneuvoa Suomeen. Halutessasi saat siirtomääräyksen maahantulotullista johonkin toiseen haluamaasi tullikamariin esim. Turusta Lahteen tai Ouluun. Huomioi, että sinun pitää näyttää toteen ja todistaa ajoneuvon hankintaan liittyvillä asiakirjoilla, että ajoneuvo on todella omistamasi muuttoajoneuvo. Vain näin varmistat etuutesi verokohtelussa. Kysy tullissa heti, jos mielestäsi on asiassa epäselvää tai et ymmärrä jotain. Tullaa ajoneuvo, maksa mahdollinen vero ja alv. Vasta tämän jälkeen voit katsastaa ja rekisteröidä ajoneuvosi Suomeen nimillesi.

Ajoneuvon on oltava nyt omistajan(=sinun) hallinnassa ja käytössä eli kilvissä ja liikennevakuutettuna vähintään 3 vuotta, josta kuitenkin vähintään yhden (1) vuoden ajan Suomen maaperällä. Tänä aikana et saa myydä,
vuokrata tai luovuttaa ajoneuvoa perheeseen kuulumattomalle käytettäväksi. Huomaa myös että, mikäli maahan tuodusta ajoneuvosta saat myytäessäsi enemmän kuin olet siitä maksanut, on kyseessä luovutusvoitto, josta maksat luovutusvoittoveroa 28%.

Uusi laki

Laki astui voimaan 15.1.1999. Korostan jo tässä vaiheessa, että kaikki toiminta ja käytäntö perustuu aina voimassaolevaan Suomen autoverolakiin, Suomen tullin säännöksiin ja ohjeisiin. Älä edes kuvittele harhauttavasi verottajaa tai tullia jollakin omalla "kikka kuutosella". Pahimmillaan menetät ajoneuvosi ja maksat toisen mokoman summan lisää veroja. Kysy aina ja varmista viranomaistaholta, jos mielestäsi on asiassa epäselvää tai et
ymmärrä jotain. Sitä varten ovat nykyisin virkamiehet ja -naiset. Tulkintatapauksissa laki on laki ja sitä noudatetaan pilkulleen.

Koska olet lukenut tämän sepustuksen näiltä www-sivuilta, tutustu ihmeessä
myös tarkemmin ohjeisiin ja laskuesimerkkeihin
http://www.tulli.fi/esite/esitetammi.html
http://www.ake.fi
http://www.vn.fi/vm/suomi/autolops.htm
joista löytyy tekstiä lakiesityksestä ja tuontiohjeita.

Perinteiseen paperimalliin löydät tietoa tullin omasta esitteestä 1/1999 ja 4/1999 sekä FirmaAuto-lehti 2/99.

BTW: Tekniikan Maailma 8/99:ssä on yleistietoa ajoneuvon tuonnista. Allekirjoittanut bongasi vapun alla Oulun tullissa TM:n miehet harmaan MB 190 2,5 D:n kanssa selvittelemässä tuontiauto kiemuroita. Joten lue lisää
pian ilmestyvästä TM 9/99 jne.

Uusi huhu läyhyautoista...

EU komissiossa on valmisteilla direktiiviehdotus, joka pakottaisi Suomen helpottamaan ajoneuvojen tuontia muuttotavarana. Tavoitteena olisi täysi verovapaus jo puolen vuoden ulkomaan oleskelun jälkeen. Siten voisi taas
tuoda "luxusautoja" verotta, kuten ennen vanhaan hyvään aikaan. Pianhan kävisi niin että, joku 22-vuotias YK-fasse ajelisi kaikilla herkuilla olevalla uudella E 290 TD Farkku-Mesellä vastaan, ei, ei, eheii...
Kuten arvata saattaa, Suomen verottaja vastustaa direktiiviä sitkeästi hamaan loppuun saakka.

Ajoneuvotuomisiin

Kimmo Leskinen

Lyhyt tilannekatsaus Kosovosta 20.7.1999

Tietoja: Julkaistu: 18.10.2006; Kirjoittanut Reijo J. Raitasaari; Kategoria: Pitkät jutut

Yleistilanne on kokonaisuudessaan turvallisuuden kannalta kohtuullisen rauhallinen. Liki 450 000 pakolaista on palannut jo Kosovoon. Vajaat 20 000 heistä on palannut ns kolmansista maista. Serbipakolaisia on paennut emo Serbiaan n. 50000 ja Monte Negroon n. 22000.

Keskimäärin yksi serbi tapetaan vuorokaudessa KLA:n ääriainesten tai kostonhaluisten albaanien toimesta. Serbien taloja poltetaan edelleenkin joka puolella huolimatta KFOR:n läsnäolosta albaaniväestõn hiljaisella hyväksymisellä. Tuhopoltto vieritetään useimmiten nuorukaisten ja lasten syyksi. Osa asuntoja syttyy räjähdysmäisesti joten bensiiniä tai muuta sytytysnestettä käytetään ammattimaisesti. Lapset asialla , joo, joo. Olessani Pecissä näin pari taloa ilmiliekeissä juuri sytytettyinä ja lisää savuja kauempana. Palot eivät aiheuuttaneet mitään suurempia intohimoja paikallisten asukkaiden tai paloa seuraavien Italialaisten KFOR sotilaiden taholta.

Emo Albanian mafia on siirtynyt Kosovoon ja tyhjilleen jätettyjä serbitaloja ryöstellään tyhjiksi. Mustan pörssin kauppa ja rahanpesu on heidän hallussaan.
Ukrainalaisia ja muita Itä-Euroopan maiden maailman vanhimman ammatin harjoittajia on kuulemma jo pesiytynyt Pristinan alueelle ja esiintulleiden sukupuolitautien määrä on lievässä mutta tasaisessa kasvussa. (WHO) Asiakkaina ovat kuitenkin vielä pääasiassa paikalliset nuoret miehet, KFOR sotilaat kun pysyvät toistaiseksi vielä tiukasti majoitusalueella annettujen liikkumisrajoitusten takia.

Muita KFOR-sotilaita varjostavia vaaroja ovat tuntemattomat sala-ampujat. Amerikkalasten sektorilla havaittiin eilen krh-ammuntaa tuntemattomien ainesten toimesta ja Apashe-helikopteri tutki alueen löytämättä mitään raportoitavaa. KLA uniformussa liikkuvia ja aseistettuja miehiä pidätetään päivittäin KFOR sotilaitten toimesta. Eilen pidätettiin 25 henkilöä. Suurin osa pidätetyistä oli etnisiä albaaneja. Serbien äãriainekset pyrkivät liikkumaan iltaisin ja lähinnä öiseen aikaan ja sellaisilla alueilla joissa KFOR ei vielä ole paikalla tai jossa partio on juuri käynyt. Yksittäisiä laukauksia ja pitkiä rk-sarjoja kuuluu Pristiinan yössä useita kertoja, joskus tuntuvat olevan aivan asuntoni nurkalla. Vihanpitäjien etnisestä taustasta ei ole tietoa. Käsikranaatti räjähti viimeksi tosin serbikahvilassa.

Asukkaiden euforia on hiljalleen tasaantumassa ja ymmärrettävästi muuttumassa normalimpaan suuntaan. Varsinkin liikenteessä tunteet tulevat herkästi esille ja sekä paikalliset Kosolaiset että muunmaalaiset temperamentit kihahtelevat päivittäin. Kansainvälinen keskisormen näyttö alkaa olla jo valitettavan yleistä puolin ja toisin. Jatkuvat liikenneruuhkat pääteillä liikkuvien KFOR joukkojen toimesta aihettavat paljon pikku peltikolareita kun paikalliset kärsimättömät nuorukaiset puikkelehtivat täysin holtittomasti KFOR-ajoneuvojonojen ja panssarikolonnien keskellä. Oman mausteena lisäävät tähän kinkkiseen liikennesoppaan heinäkuormaa vetävät maataloustraktorit, suuret leikkuupuimurit ja pienet naurettavan näköiset peräkärrylliset puutarhatraktorit. Todellisia erittäin lähelta piti vaaratilanteita koin eilen matkallani Skopjeen ja takaisin kaksi joista molempiin syypäänä oli täysin vastuuntunnoton paikallinen kuski riskiohituksineen ja hätäjarutuksineen. Läheltä piti. Juuri ajettuja peltikolareita havaitsin kolme joista yksi oli Makedonian puolella ja yhtenä osapuolena oli KFORin kuorma-auto ja totesin ambulanssihelikopterin tulevan juuri paikalle. Liekö sama kolari vai ei mutta joka tapauksessa liikenne vaati eilen kuulemma kahden amerikkalaisen sotilaan hengen. Ei täällä luotiin kuole mutta tässä mielettömässä liikenteessä musta kuoleman enkeli korjaa satoaan ihan urakalla.

Kosovon kärsimiä tuhoja on suuresti liioiteltu. Asialla ovat olleet ensinnäkin pakolaiset jotka halusivat sympatiaa itselleen pakolaisina, toiseksi ahneet avustusjärjestöt jotka halusivat kartuttaa kassavarojaan, kolmanneksi media joka halusi kohujuttuja lukijoilleen ja viimeiseksi osaltaan NATO jolle Kosovon pommitusten vaatimaton teho ja ilmeisesti jopa täysin väärät kohteet (Lebanen huolintavarastot ja Pristinan linja-autoasema joka ehkä oli MUP:n käytössä) on piikki lihassa ja karvas kalkki juotavaksi.

Kierrettyäni viikko sitten koko Kosovon ympäri kolmen päivän aikana ja tarkastettuani kaikki entiset Regional Centerit näin matkallani todellakin vain muutaman tuhotun sillan ja puolisenkymentä tuhottua tankkia. Kaupungeista suurimmat vauriot olivat Mitrovicassa ja Pecissä. Podujevo joka median mukaan oli maan tasalla oli lähes koskematon?????

Siviiliväestön miinauhreja on sen sijaan jo yli 150 kuolleina ja raajojaan menettäneina. Ihmiset eivät yksinkertaisesti jaksa odottaa erilaisten ansojen, räjähtämättömien ammusten ja miinojen raivaamista. Jälleenrakennus kaikista vastoinkäymisistä huolimatta jatkuu. Lähialueella pakolaisina olleet (muutamat haastattelemani tutut) eivät välttämättä tunne sympatiaa kolmansiin maihin lähteneitä parempionnisia kohtalotovereitaan kohtaan. Miksi meidän pitää olla täällä kurjissa olosuhteissa ja rakentaa Kosovo tuhkasta noille muille valmiiksi, jotka saavat nauttia paremmasta elämästä ja avustuksista?? Tämä oli useimpien kysymys. Osa vähemmistöstä joilla oli omia sukulaisia kolmansissa maissa kehuskeli sukulaisten oloja ja arvosti saamiaan ilmeisen tarpeellisia ja runsaita avustuspakettejea ja sukulaisten lähettämää välttämätöntä raha-apua.

Kosovossa on tiettävästi tänään yli 100 virallista ja yli 200 epävirallista ja kaiken karvaista kansalaisjärjestöä. Eräs nokkela ja hieman vilperi entinen alaiseni kerää avustukset kolmelta eri järjstöltä ilman suurempia tunnon tuskia. Eri organisaatioiden välillä on puutteita tiedon välityksessä joten varsinkin pienempiä on helpompi jymäyttää. Voiko häntä moittia, minä en ainakaan pysty kuin hiljaa hymyilemään partaani.

Suomen pataljoonan etukomennuskunta ryhmittyi entisen Lipljnin Field Officemme lãhistölle ja piipahdin poikia katsomassa tänään jo toisen kerran parin päivän sisään. Hyvin on pojilla hommat hanskassa, saunakin oli juuri saatu Skopjesta ja lämpimänä joten traditioita noudatetaan. Sen veran rupesi meikäläistäkin, vanhaa faitteria nostalgia vaivaamaan että lupauduin käymään Porissa valmiusprikaatin esikunnassa pitämässä puolen päivän luennon Pataljoonan henkilökunnalle Kosovosta ensi kuun puolessa välissä kun pidän seuraavan kerran lomaa.

OSCEn asiat ovat vielä ihan auki, muutokset ovat päivittäisiä ja mikään ei ole vieläkään varmaa. Tämähän on OSCE. Matti briifaa UM:n omalta osaltaan, I hope. Matti Teräväinen "karkasi" tästä hässäkästä 5 viikon lomalle Suomeen ja tulee sitten takaisin ns valmiiseen pöytään. Kateeksi käy.....

Terveisin

Reijo

SP/KFORin poset

Tietoja: Julkaistu: 18.10.2006; Kirjoittanut nimim. "Meillä menee hyvin"; Kategoria: Pitkät jutut

Lähes 800 rauhanturvaajaa. 260 erilaista ajoneuvoa tai työkonetta. Ryhmitys 400
neliökilometrin alueelle. 11 tukikohtaa. Kaikkiaan 37 pysyvästi miehitettyä kohdetta.
SP/KFOR on osa monikansallista prikaatia. Yhteistoimintaa brittien, kanadalaisten,
norjalaisten ja ruotsalaisten kanssa sekä päivittäin myös yhteydessä muiden
KFOR-joukkojen ja eri siviilijärjestöjen kanssa. (kartta)

TUKIKOHDAT

Camp Ville:
Lipljanin kaupungin suljetun paperitehtaan alueelle on noussut liki kolmensadan henkilön
muodostama pääpose. Posea ympäröi n. kolmen kilometrin mittainen aita. Kokoa leirillä on melkoisesti. Majoitus-, huolto- ja toimistotiloiksi on koottu vajaat 300 konttia.
Telttamajoituksesta on jo luovuttu. Parhaillaan on rakenteilla uusi ruokala- ja keittiörakennus sekä useita muita yhteisiä tiloja. ( Camp Villestä löytyy kuvia fasujen omat kuvat -palstalla. toim. huom.)

A-KOMPPANIA

Camp Ruoska:
Pataljoonan vastuualueen lounaisosassa sijaitsee n. 10000 asukkaan Stimljen kylä. Kylän kaupungintaloon on sijoittunut komppanian komentopaikan (Camp Ruoska) reilut sata rauhanturvaajaa. Alueen viidessä kylässä asustaa yhteensä n. 25000 asukasta, liki kaikki ovat albaaneja. Komppania miehittää seitsemää pysyvää valvontapaikka (OP).

Camp Ahma:
Toimii Robovcen kylän entisen kyläpoliisin virkatalon tiloissa. Vahvuutta Ahmalla on parikymmentä rauhanrakentajaa. Kylässä on Lappeenrantalaisen koulun avustuskohteena oleva ystäväkoulu. Koulu on sekakoulu, toinen kahdesta koko Kosovon alueella jossa on sekä serbejä ja albaaneja, kuitenkin eri luokkatiloissa.
Team Ahma vastaa neljän kylän turvallisuudesta sekä vartioi Robovcen kirkkoa yötä päivää.

B-KOMPPANIA

Camp Kollaa:
Toimii Lipljanin kaupungin poliisiaseman tiloissa. Vajaat sata vihreäbarettia vastaa tämän leirin toiminnasta. UNMIK-poliisit asustavat samoissa toimitiloissa suomalaisten kanssa. Vastuualueen ytimen, Lipljanin kaupungin, 10000 asukasta työllistävät komppanian henkilöstön ympäri vuorokauden. Maanantaiset toripäivät tuovat kaupunkiin 3000-4000 paikallista lisää.

Camp Summa:
Kaupungin entisen autokoulun tiloihin ja läheiseen konttikylään on majoittunut kaksi jääkärijoukkuetta. Partiointia Lipljanin kaupungissa ja OP-pykälää.

C-KOMPPANIA

Camp Karhu:
Kuutisenkymmentä leijonakokardista miehittää Donja Gusterican kylän leiriä. Kylässä on n. 1800 paikallista serbiasukasta. Partiointia ja taas partiointia.

Camp Janjevo:
Vastuualueen koillisosassa sijaitsee idyllinen vuoristokylä. Kylän poliisitalosta on saanut
kymmenkunta suomalaista tukikohtansa. Kylästä löytyy n. 5000 asukkia, albaaneja, kroaatteja ja mustalaisia. Kylässä on myös pataljoonan vastuualueen ainoa katolinen kirkko.

Camp Kaivohuone:
Nimi leirille on saatu päärakennuksen takana sijaitsevasta kaivorakennuksesta (huoneesta). Slovinjen kylässä on paikallista väestöä n. 2800. Leirissä pitää majapaikkaansa joukkueellinen turvaajia. Partioinnit läheisissä albaanikylissä (3 kylää n. 10000 asukasta) työllistävät joukkueen tyystin.

Camp Wembley:
Serbikylän (Dobrotin) jalkapallokenttä on saanut uuden nimen, Camp Wembley. Kentän päälle ajettiin sepeliä ja rakennettiin konttikylä rauhanturvaajille. Kylässä lienee n. 1300 paikallista. Pieni puropahanen virtaa leirin ohitse ja se on nimetty tietysti Thames-river'ksi. Joukkueellinen miehiä pitää majaa kentän konteissa.

D-KOMPPANIA

Camp Annika:
Vastuualueen luoteiskolkassa, Batucen kylässä, entisen elektroniikkatehtaan tiloissa on komppanian komentopaikka. Tehtaasta ostettiin n. 70 turvaajalle majoitus- ja toimitilat.
Vastuualueen kylät ovat serbikyliä. Kirkkopykälät, tsekkarit, partiot, saattotehtävät jne. työllistävät Camp Annikan asukkaat ympäri vuorokauden.

Camp Christina:
Suvi Don kylän entisen kolhoosin hallintorakennuksessa majailee viitisentoista pykälämiestä. Kolmen kylän turvallisuudesta on pidettävä huolta, on kirkkovartiointia ja saattotehtäviä. Majoitusolot ovat vielä ankean kolhoosimaiset, mutta parannusta on luvassa.

Nimim. "Meillä menee hyvin"

Sivu 30 / 36

Pitkät jutut

MPK uudistuu

Merkintöjä pakolaisleirin päiväkirjaan

Rauhanturvaamisetuna verovapaa ajoneuvo?

Lyhyt tilannekatsaus Kosovosta 20.7.1999

SP/KFORin poset

Artikkelit

HOWtiset

Pitkät jutut

MPK uudistuu

Merkintöjä pakolaisleirin päiväkirjaan

Rauhanturvaamisetuna verovapaa ajoneuvo?

Lyhyt tilannekatsaus Kosovosta 20.7.1999

SP/KFORin poset

Artikkelit

HOWtiset

SomeHOW