Pitkät jutut

Lyhyt tilannekatsaus Kosovosta 20.7.1999

Tietoja

Julkaistu: 18.10.2006

Kirjoittanut Reijo J. Raitasaari

Kategoria: Pitkät jutut

Keskimäärin yksi serbi tapetaan vuorokaudessa KLA:n ääriainesten tai kostonhaluisten albaanien toimesta. Serbien taloja poltetaan edelleenkin joka puolella huolimatta KFOR:n läsnäolosta albaaniväestõn hiljaisella hyväksymisellä. Tuhopoltto vieritetään useimmiten nuorukaisten ja lasten syyksi. Osa asuntoja syttyy räjähdysmäisesti joten bensiiniä tai muuta sytytysnestettä käytetään ammattimaisesti. Lapset asialla , joo, joo. Olessani Pecissä näin pari taloa ilmiliekeissä juuri sytytettyinä ja lisää savuja kauempana. Palot eivät aiheuuttaneet mitään suurempia intohimoja paikallisten asukkaiden tai paloa seuraavien Italialaisten KFOR sotilaiden taholta.

Emo Albanian mafia on siirtynyt Kosovoon ja tyhjilleen jätettyjä serbitaloja ryöstellään tyhjiksi. Mustan pörssin kauppa ja rahanpesu on heidän hallussaan.
Ukrainalaisia ja muita Itä-Euroopan maiden maailman vanhimman ammatin harjoittajia on kuulemma jo pesiytynyt Pristinan alueelle ja esiintulleiden sukupuolitautien määrä on lievässä mutta tasaisessa kasvussa. (WHO) Asiakkaina ovat kuitenkin vielä pääasiassa paikalliset nuoret miehet, KFOR sotilaat kun pysyvät toistaiseksi vielä tiukasti majoitusalueella annettujen liikkumisrajoitusten takia.

Muita KFOR-sotilaita varjostavia vaaroja ovat tuntemattomat sala-ampujat. Amerikkalasten sektorilla havaittiin eilen krh-ammuntaa tuntemattomien ainesten toimesta ja Apashe-helikopteri tutki alueen löytämättä mitään raportoitavaa. KLA uniformussa liikkuvia ja aseistettuja miehiä pidätetään päivittäin KFOR sotilaitten toimesta. Eilen pidätettiin 25 henkilöä. Suurin osa pidätetyistä oli etnisiä albaaneja. Serbien äãriainekset pyrkivät liikkumaan iltaisin ja lähinnä öiseen aikaan ja sellaisilla alueilla joissa KFOR ei vielä ole paikalla tai jossa partio on juuri käynyt. Yksittäisiä laukauksia ja pitkiä rk-sarjoja kuuluu Pristiinan yössä useita kertoja, joskus tuntuvat olevan aivan asuntoni nurkalla. Vihanpitäjien etnisestä taustasta ei ole tietoa. Käsikranaatti räjähti viimeksi tosin serbikahvilassa.

Asukkaiden euforia on hiljalleen tasaantumassa ja ymmärrettävästi muuttumassa normalimpaan suuntaan. Varsinkin liikenteessä tunteet tulevat herkästi esille ja sekä paikalliset Kosolaiset että muunmaalaiset temperamentit kihahtelevat päivittäin. Kansainvälinen keskisormen näyttö alkaa olla jo valitettavan yleistä puolin ja toisin. Jatkuvat liikenneruuhkat pääteillä liikkuvien KFOR joukkojen toimesta aihettavat paljon pikku peltikolareita kun paikalliset kärsimättömät nuorukaiset puikkelehtivat täysin holtittomasti KFOR-ajoneuvojonojen ja panssarikolonnien keskellä. Oman mausteena lisäävät tähän kinkkiseen liikennesoppaan heinäkuormaa vetävät maataloustraktorit, suuret leikkuupuimurit ja pienet naurettavan näköiset peräkärrylliset puutarhatraktorit. Todellisia erittäin lähelta piti vaaratilanteita koin eilen matkallani Skopjeen ja takaisin kaksi joista molempiin syypäänä oli täysin vastuuntunnoton paikallinen kuski riskiohituksineen ja hätäjarutuksineen. Läheltä piti. Juuri ajettuja peltikolareita havaitsin kolme joista yksi oli Makedonian puolella ja yhtenä osapuolena oli KFORin kuorma-auto ja totesin ambulanssihelikopterin tulevan juuri paikalle. Liekö sama kolari vai ei mutta joka tapauksessa liikenne vaati eilen kuulemma kahden amerikkalaisen sotilaan hengen. Ei täällä luotiin kuole mutta tässä mielettömässä liikenteessä musta kuoleman enkeli korjaa satoaan ihan urakalla.

Kosovon kärsimiä tuhoja on suuresti liioiteltu. Asialla ovat olleet ensinnäkin pakolaiset jotka halusivat sympatiaa itselleen pakolaisina, toiseksi ahneet avustusjärjestöt jotka halusivat kartuttaa kassavarojaan, kolmanneksi media joka halusi kohujuttuja lukijoilleen ja viimeiseksi osaltaan NATO jolle Kosovon pommitusten vaatimaton teho ja ilmeisesti jopa täysin väärät kohteet (Lebanen huolintavarastot ja Pristinan linja-autoasema joka ehkä oli MUP:n käytössä) on piikki lihassa ja karvas kalkki juotavaksi.

Kierrettyäni viikko sitten koko Kosovon ympäri kolmen päivän aikana ja tarkastettuani kaikki entiset Regional Centerit näin matkallani todellakin vain muutaman tuhotun sillan ja puolisenkymentä tuhottua tankkia. Kaupungeista suurimmat vauriot olivat Mitrovicassa ja Pecissä. Podujevo joka median mukaan oli maan tasalla oli lähes koskematon?????

Siviiliväestön miinauhreja on sen sijaan jo yli 150 kuolleina ja raajojaan menettäneina. Ihmiset eivät yksinkertaisesti jaksa odottaa erilaisten ansojen, räjähtämättömien ammusten ja miinojen raivaamista. Jälleenrakennus kaikista vastoinkäymisistä huolimatta jatkuu. Lähialueella pakolaisina olleet (muutamat haastattelemani tutut) eivät välttämättä tunne sympatiaa kolmansiin maihin lähteneitä parempionnisia kohtalotovereitaan kohtaan. Miksi meidän pitää olla täällä kurjissa olosuhteissa ja rakentaa Kosovo tuhkasta noille muille valmiiksi, jotka saavat nauttia paremmasta elämästä ja avustuksista?? Tämä oli useimpien kysymys. Osa vähemmistöstä joilla oli omia sukulaisia kolmansissa maissa kehuskeli sukulaisten oloja ja arvosti saamiaan ilmeisen tarpeellisia ja runsaita avustuspakettejea ja sukulaisten lähettämää välttämätöntä raha-apua.

Kosovossa on tiettävästi tänään yli 100 virallista ja yli 200 epävirallista ja kaiken karvaista kansalaisjärjestöä. Eräs nokkela ja hieman vilperi entinen alaiseni kerää avustukset kolmelta eri järjstöltä ilman suurempia tunnon tuskia. Eri organisaatioiden välillä on puutteita tiedon välityksessä joten varsinkin pienempiä on helpompi jymäyttää. Voiko häntä moittia, minä en ainakaan pysty kuin hiljaa hymyilemään partaani.

Suomen pataljoonan etukomennuskunta ryhmittyi entisen Lipljnin Field Officemme lãhistölle ja piipahdin poikia katsomassa tänään jo toisen kerran parin päivän sisään. Hyvin on pojilla hommat hanskassa, saunakin oli juuri saatu Skopjesta ja lämpimänä joten traditioita noudatetaan. Sen veran rupesi meikäläistäkin, vanhaa faitteria nostalgia vaivaamaan että lupauduin käymään Porissa valmiusprikaatin esikunnassa pitämässä puolen päivän luennon Pataljoonan henkilökunnalle Kosovosta ensi kuun puolessa välissä kun pidän seuraavan kerran lomaa.

OSCEn asiat ovat vielä ihan auki, muutokset ovat päivittäisiä ja mikään ei ole vieläkään varmaa. Tämähän on OSCE. Matti briifaa UM:n omalta osaltaan, I hope. Matti Teräväinen "karkasi" tästä hässäkästä 5 viikon lomalle Suomeen ja tulee sitten takaisin ns valmiiseen pöytään. Kateeksi käy.....

Terveisin

SP/KFORin poset

Tietoja

Julkaistu: 18.10.2006

Kirjoittanut nimim. "Meillä menee hyvin"

Kategoria: Pitkät jutut

Lähes 800 rauhanturvaajaa. 260 erilaista ajoneuvoa tai työkonetta. Ryhmitys 400
neliökilometrin alueelle. 11 tukikohtaa. Kaikkiaan 37 pysyvästi miehitettyä kohdetta.
SP/KFOR on osa monikansallista prikaatia. Yhteistoimintaa brittien, kanadalaisten,
norjalaisten ja ruotsalaisten kanssa sekä päivittäin myös yhteydessä muiden
KFOR-joukkojen ja eri siviilijärjestöjen kanssa. (kartta)

 TUKIKOHDAT

Camp Ville:
Lipljanin kaupungin suljetun paperitehtaan alueelle on noussut liki kolmensadan henkilön
muodostama pääpose. Posea ympäröi n. kolmen kilometrin mittainen aita. Kokoa leirillä on melkoisesti. Majoitus-, huolto- ja toimistotiloiksi on koottu vajaat 300 konttia.
Telttamajoituksesta on jo luovuttu. Parhaillaan on rakenteilla uusi ruokala- ja keittiörakennus sekä useita muita yhteisiä tiloja. ( Camp Villestä löytyy kuvia fasujen omat kuvat -palstalla. toim. huom.)

A-KOMPPANIA

Camp Ruoska:
Pataljoonan vastuualueen lounaisosassa sijaitsee n. 10000 asukkaan Stimljen kylä. Kylän kaupungintaloon on sijoittunut komppanian komentopaikan (Camp Ruoska) reilut sata rauhanturvaajaa. Alueen viidessä kylässä asustaa yhteensä n. 25000 asukasta, liki kaikki ovat albaaneja. Komppania miehittää seitsemää pysyvää valvontapaikka (OP).

Camp Ahma:
Toimii Robovcen kylän entisen kyläpoliisin virkatalon tiloissa. Vahvuutta Ahmalla on parikymmentä rauhanrakentajaa. Kylässä on Lappeenrantalaisen koulun avustuskohteena oleva ystäväkoulu. Koulu on sekakoulu, toinen kahdesta koko Kosovon alueella jossa on sekä serbejä ja albaaneja, kuitenkin eri luokkatiloissa. 
Team Ahma vastaa neljän kylän turvallisuudesta sekä vartioi Robovcen kirkkoa yötä päivää.

B-KOMPPANIA

Camp Kollaa:
Toimii Lipljanin kaupungin poliisiaseman tiloissa. Vajaat sata vihreäbarettia vastaa tämän leirin toiminnasta. UNMIK-poliisit asustavat samoissa toimitiloissa suomalaisten kanssa. Vastuualueen ytimen, Lipljanin kaupungin, 10000 asukasta työllistävät komppanian henkilöstön ympäri vuorokauden. Maanantaiset toripäivät tuovat kaupunkiin 3000-4000 paikallista lisää.

Camp Summa:
Kaupungin entisen autokoulun tiloihin ja läheiseen konttikylään on majoittunut kaksi jääkärijoukkuetta. Partiointia Lipljanin kaupungissa ja OP-pykälää.

C-KOMPPANIA

Camp Karhu:
Kuutisenkymmentä leijonakokardista miehittää Donja Gusterican kylän leiriä.  Kylässä on n. 1800 paikallista serbiasukasta. Partiointia ja taas partiointia.

Camp Janjevo:
Vastuualueen koillisosassa sijaitsee idyllinen vuoristokylä. Kylän poliisitalosta on saanut 
kymmenkunta suomalaista tukikohtansa. Kylästä löytyy n. 5000 asukkia, albaaneja, kroaatteja ja mustalaisia. Kylässä on myös pataljoonan vastuualueen ainoa katolinen kirkko.

Camp Kaivohuone:
Nimi leirille on saatu päärakennuksen takana sijaitsevasta kaivorakennuksesta (huoneesta). Slovinjen kylässä on paikallista väestöä n. 2800. Leirissä pitää majapaikkaansa joukkueellinen turvaajia. Partioinnit läheisissä albaanikylissä  (3 kylää n. 10000 asukasta) työllistävät joukkueen tyystin.

Camp Wembley:
Serbikylän (Dobrotin) jalkapallokenttä on saanut uuden nimen, Camp Wembley. Kentän päälle ajettiin sepeliä ja rakennettiin konttikylä rauhanturvaajille. Kylässä lienee n. 1300 paikallista. Pieni puropahanen virtaa leirin ohitse ja se on nimetty tietysti Thames-river'ksi. Joukkueellinen miehiä pitää majaa kentän konteissa.

D-KOMPPANIA

Camp Annika:
Vastuualueen luoteiskolkassa, Batucen kylässä, entisen elektroniikkatehtaan tiloissa on komppanian komentopaikka. Tehtaasta ostettiin n. 70 turvaajalle majoitus- ja toimitilat.
Vastuualueen kylät ovat serbikyliä. Kirkkopykälät, tsekkarit, partiot, saattotehtävät jne. työllistävät Camp Annikan asukkaat ympäri vuorokauden.

Camp Christina:
Suvi Don kylän entisen kolhoosin hallintorakennuksessa majailee viitisentoista pykälämiestä. Kolmen kylän turvallisuudesta on pidettävä huolta, on kirkkovartiointia ja saattotehtäviä. Majoitusolot ovat vielä ankean kolhoosimaiset, mutta parannusta on luvassa.

Nimim. "Meillä menee hyvin"

TIETOA IFOR - kirjasta

Tietoja

Julkaistu: 18.10.2006

Kirjoittanut Juha Kurkikangas

Kategoria: Pitkät jutut

Lyhyt maakuvaus Albaniasta

Tietoja

Julkaistu: 18.10.2006

Kirjoittanut Reijo J. Raitasaari

Kategoria: Pitkät jutut

Olen Kosovon Päiväkirjamerkinnöissäni edennyt jo Albaniaan saakka. Raportti on kirjoitettu 19.6.1999

 Menemättä  lähemmin yksityiskohtiin niin Albanian erittäin lyhyt ”country profile” on seuraava: Väestöä on noin 3.2  milj asukasta, joista 70 % on muslimeja  22% ortodokseja ja 8% on katolisia. Maa on kansantuotteeltaan mitattuna Euroopan köyhin. Kansainvälisten organisaatioiden maaluokittelussa Albaniaa pidetään yleisesti  ”Euroopan persereikänä”.  Keskimääräinen työläisen palkka on UNHRC:n muistion mukaan vain noin 380 mk. Maan pääkaupunki on Tirana jonka asukasluku liikkuu 
n 800 000 alueella. Rikollisuus ja väkivallanteot haittaavat albaanialaisten normaalia elämää kautta koko maan. Rikollisuus ja verityöt ovat niin yleisiä että vanha amerikkalaisten ”Villi länsi” oli kuin pyhäkoululaisten  päiväkerhojuhla. Avustusjärjestöjen sadoista rekoista  kymmeniä tyhjennetään Durresin sataman ja Tiranan välillä päivittäin ja tavarat menevät suoraan Albanian mustan pörssin markkinoille. Huhtikuussa mm yli puolentoista miljoonan markan arvoinen avustusantibioottilasti hävisi teille tietymättömille Durresissa jne, jne, jne

Maahan tulvineet 485 000 Kosovon pakolaista ovat heittäneet lopunkin pakan sekaisin. Pakolaisista johtuva vaikutus maan sosio-ekonomiseen systeemiin  pitemmällä aikajänteellä jääkin tässä vaiheessa vain arvailuiden varaan. Maa on todellisten äärimmäisyyksien maa. Äärimmäistä köyhyyttä ja äärimmäistä rikkautta on enemmän kuin missään muulla Euroopassa olen koskaan nähnyt. Pahamaineinen Afganistanissa vaikuttava Bin Laden on ilmeisesti  mukana rahoittamassa Albanian rakennusprojekteja. 

Osa Hotelleista on tosi läyhyjä. Linza loistohotelli jossa mm. OSCE:n henkilökunta asuu on rakennettu Tiranan ulkopuolella sijaitsevalle kukkulalle loistokkaine luxus-apartmentteineen  ja uima-altaineen. Rakennustyyli ja materiaali on samaa jota voi ihailla esimerkiksi Kenian ja Tansanian hotellien patioilla. Valkoista kiveä, marmoria  ja kauniisti kivetyttyjä käytäviä. Onhan se vaihteeksi mukava  asua  hienostikin joskus, mutta illalla on vastapainoksi ulkonaliikkumiskielto. Mafian keskinäisten ristiriitojen ja käynnissä olevan vallanjaon takia sen  jäsenet ampua röykyttäävät toisiaan hengiltä vain muutama sata metriä hotellin portilta. 

Pimeä rahanvaihto tapahtuu kirkkaassa auringonpaisteessa julkisesti  keskellä Tiranaa keskustorin ja oopperatalon läheisyydessä. Asiakkaina sulassa sovussa diplomaatit jotka häveliäästi panevat kuskit asialle. NATO, OSCE, kaikki avustusjärjestöt  ICRC mukaan luettuna näkyvät käyttävän rahanvaihtajien palveluita. Kysäisin pahuuttani yhdeltä Skandinaavikirkon pastorilta että miten hän hyväksyy  pimeän rahanvaihdon. Hän totesi yksikantaan että jo Jeesuksen aikoina oli Palestiinassa rahanvaihto sallittua ja yleinen kunnioitettu ammatti!!  Hänen omatuntoaan ei tuntunut häiritsevän että kyseessä on suuren luokan rahanpesu jonkun Bin Ladenin toimesta. Katujen rahan vaihtajat ovat  jonkun isomman bulvaanin asialla. Pankin virallinen kurssi on dollarista n 136 Lek ja kadulla saa vain muutaman  Lekin enemmän joten kovasti pitää poikien vaihtaa rahaa jotta pysyvät leivässä jos muka omilla rahoillaan toimivat. 

Liikenne on kamalaa mutta siihen tottuu pian. Jos liikennevaloja noudattaa orjallisesti niin kolari on väistämätön. Punainen valo ei merkitse täällä mitään. Näin tuossa viikolla senkin ihmeen että kaksi paikallista poliisia oli kolauttanut uudehkot poliisiautonsa yhteen. Poliisien keskinäinen välienselvittely alkoi valtavalla huutamisella ja karjumisella. Paikalle kiirehtivä kansa odotteli innokkaasti  fyysisen välienselvittelyn alkamista ja niinhän se nokkapokka alkoi kuin alkoikin.  Ympärillä satamäärin  tungeksiva väkijoukko kannusti möykkäten ja hurraten  kähinän osapuolia ja tuntui selvästi olevan nuoremman mutta huomattavasti hintelämmän poliisin puolella.  Tilanne loppui yllättäen siihen kun sadan metrin päässä olevan  Albanian presidentin palatsin turvakaartin erikoissotilaat  päräyttivät pari AK-47 sarjaa ilmaan ja poliisit poistuivat kiltisti jatkamaan nyrkkeilyharjoituksiaan poliisikamarille. Väkijoukkokin hävisi hetkessä paikalta kuin pieru Saharaan. 
 

Koska työni täällä alkuun on ollut lähinnä vain paperien läpikäymistä ja logistiikkasuunnittelua  seuraavaa Missionia varten,  niin olen viihdyttänyt itseäni lukemalla nipun vanhoja statusraportteja ja spot raportteja läpi. Seuraavassa pari mielenkiintoista otetta virallisista raporteista koskien lähinnä yleistä turvallisuutta Albanissa:
1. “Incidents such as theft of humanitarian aid, murders, shootings, carjackings, lootings, bribes and extortion occur daily  (OSCE Progress Report) 
2. Local criminals have been quick to exploit the arrival not only of refugees and foreign media crews, but also of dozens of international relief agencies.  BBC crew was stopped by masked men who stole the cameras and money. Even NATO officers dispatched to survay the area of possible troop deployment have had to be escorted by lorryloads of Albanian soldiers. (International crisis group report) 
Luettuani kyseisiä raportteja olin  luonnollisesti erittäin kiinnostunut tietämään miten rikollisjoukkojen ahnaat lonkerot ja työmenetelmät  heijastuvat normaaliin albanialaiseen jokapäiväiseen elämään ja kaupankäyntiin. Kauan minun ei tarvinnutkaan odotella kun iso kala jämähti yllättäen koukkuun. Käväisin nimittäin paikallisella matkapuhelinlaitoksella yrittämässä saada puhelimeeni SIM korttia koska Soneralla tai Radiolinjalla ei ole sopimusta Albanian kanssa. Valitettavasti  SIM kortteja vain ei yksinkertaisesti ollut yhtään jäljellä. NATO oli nimittäin ostanut 4000 korttia kerralla. Kortin hinta olisi ollut 1200 USD/kpl jos niitä olisi saatavilla ja mahtava puhelinlasku päälle. Laskutus  vaihtelee siinä 2 – 8 USD/min. (OSCE:n henkilöstön puhelinlaskut ovat muuten  siinä 2000 – 3000 DM /kk). Sinnittelin siinä hetkisen ja päätin unohtaa oman kortin ostamisen ja  yritin pahuuttani vuokrata puhelinkorttia suoraan puhelinyhtiöltä muutamaksi päiväksi. Tyttö tiskillä soitteli pari puhelinsoittoa ja puhelinfirman  ”osastopäällikkö” ilmestyi  paikalle puolityhjä Ballantines pullo kädessä tarjoten omaa henkilökohtaista SIM korttiaan minulle käyttöön. Mies oli nauttinut vähintäin jo viikon ajan muitakin nestepitoisia antimia kuin mietoja alkoholijuomia alkoholin löyhkästä päätellen  ja oli tosi vahvassa  takatuupparissa  keskellä päivää. Hänen pyyntönsä SIM kortin vuokrasta oli 6 USD/min plus 1000 USD:n deposit etukäteen. Kansanväliset lehtimiehet kuulemma maksavat sen mukisematta. 

Koska oli ilmeisesti löytänyt henkilön joka oli paitsi perso ”makeille juomille”; ”sokeritasapaino” kun oli järkkynyt pahemman kerran, niin myös rahanahne  joten  päätin  silkkaa uteliaisuuttani heittäytyä bisnekseen täysillä mukaan ja aloitin rajun tinkimisen. SIM korttiasia ei järjestynyt kuntoon vakavien hintaerimielisyyksien takia mutta krapulan/nousuhumalan innoittamana hän uhosi että pystyy järjestämään minulle mitä vaan. Ilmoitin siltä seisomalta että olen ”harrastelija-asekeräilijä” ja haluaisin  saada asekokoelmiini ihan oikean venäläisen Kalasnikovin  (AK-47) jos hinta vaan  olisi oikea. Uskoin vielä siinä vaiheessa että kaveri puhuu pelkkää potaskaa. Hän lupasi ottaa yhteyttä. Unohdin autuaasti koko jutun mutta viikon päästä hän otti yhteyttä kertoen hänellä oli pyytämäni Kalasnikov valmiina. Tässä vaiheessa oli pakko vetää pari kertaa syvään henkeä ja  “panna jäitä hattuun”. Päätin tutkia minulle vartavasten hankitun aseen jo ihan henkilökohtaisen mielenkiinnon takia. Ase  oli onnekseni  niin huonossa kunnossa että se ei olisi edes keräilyaseeksi  kelvannut.  Kerroin saavani Virosta huomattavasti parempikuntoisen halvemmalla tai vähintään samalla hinnalla. Kauppa purkautui siis täysin asiallisesti logististen delivery-ongelmien takia. Minulle onneksi hänellä oli aseelle toinenkin rahakkaampi ja ilmeiseti vähemmän laatutietoinen ostaja. Jouduin kuitenkin kaupan  purkajaista maksamaan hänelle 10USD kipurahoja. (Ei taida mennä käyttökuluina UM matkalaskussa läpi). Hetken ehdin olla vakavasti huolissani että mitä hemmettiä minä teen pimeällä AK-47.  Jos oikein  tiukille olisi mennyt niin pakkohan se olisi ollut ostaa. Täälläpäin kun Mafian hämärämiehiä ei oikein mielellään jymäytetä. Sainpahan kuitenkin kohtuullisen suoran yhteyden varsin mielenkiintoiseen Albanian Mafiaan ja sain myöhemmin  mielenkiintoista tietoa mm pimeiden aseiden hinnoista.

  Tuo 150 DM ei nyt minun talouttani olisi kaatanut ja  olisihan aseen sen voinut antaa kansalaiskeräykseen KLA:n sisseille, heittää mereen tai kätkeä sen yhteen sadoista tuhansista bunkkereista. Täällä Albaniassa on betonista valettuja bunkkereita eräiden tietojen mukaan todellakin satoja tuhansia eri puolilla maata, puhutaan jopa 680 000.  Paljon niitä kuitenkin on ja mitä omitusimmissa paikoissa. Edellinen presidentti Hoxha oli vainoharhainen ja pelkäsi hyökkäystä naapurimaista ja siksi kansalaiset talkoilla rakentelivat bunkkereita joka paikkaan. Lentäessämme kerran tarkastusmatkalle  Kukesiin huomasin erään korkean vuoren kyljessä oikein taidokkaasti rakennetut juoksuhaudat pakollisine bunkkereineen. Ongelmana oli vain  se että tositilanteessa  alueelta ei olisi päässyt millään pois ja alueelle ei olisi voinut tuoda mitään täydennystä. Puolustaja olisi siis kuollut upeasti sankarina tai vaihtoehtoisesti nääntynyt nälkään. Merkillistä porukkaa nämä albaanit. 

 Edellä jo korostamani rikollisuus on paitsi suorastaan uskomattoman yleistä niin myös röyhkeää. Aseiden runsas ylenpalttisuus johtuu osaksi siitä että Albanian armeijan asevarastot ryöstettiin tyhjäksi tuntemattomien joukkojen toimesta  muutama vuosi sitten ja reilusti yli 100 000 asetta  todettiin lopulta  hävinneeksi. Alkuperäinen venäläinen AK-47 maksaa Tiranan torilla noin 150 DM ja kiinalaisen kopion saa puoleen hintaan. Ammuslaatikosta jossa on yli tuhat AK-47 sopivaa patruunaa joutuu pulittamaan 25 DM. Sirpalekäsikranaatti 5 DM. Halpaa on siis ilotulitus ja ihmishenki. Kysyin mörkin näköiseltä asekauppiaalta  paljonko olalta ammuttava Strela  ilmatorjuntaohjus (Sam7) maksaa. Vastaus kuului että 500 DM mutta toimitusaika on kaksi päivää koska ohjukset täytyy varastaa KLA:n Prizrenin varastosta Kosovosta  ja salakuljettaa takaisin Tiranaan. Revi siitä sitten huumoria.  Nelivetoisen uudehkon maastoauton saa 5000 DM ja mitä suurimmalla todennäköisyydellä siinä on vielä kansainvälisen avustusjärjestön tarrat kyljessä. Merkin ja vuosimallin saa valita. 

KLA\Kosovo: Ennen vetäytymissopimuksen toimeenpanoa KLA:n sotilaita oli joka paikassa. Hampaisiin saakka aseistettuja nauhapäisiä taistelijoita uudehkoissa uniformuissaan. Oli taistelijoilla mustaa tuliterää uniformua sekä pakasta vedettyä maastopukua, käsikranaatit roikkumassa taisteluvyöstä,  ja lisäaseistukseena joillakin pari pistoolia, viidakkoveitsi  ja pakollinen rynnäkkökivääri, useimmilla AK 47.

Puheet olivat kuin rahattomalla lehmän ostajalla.  Käsitykseni KLA:n armeijan erinomaisesta koulutustasosta sai vahvistustani kuultuani  että hiljakkoin Tropojan alueella  paikalliset tavalliset rosvot pysäyttivät yhden  KLA:n ajoneuvon, kaappasivat sen, sotilaiden aseet ja sotilaiden henkilökohtaiset tavarat ja ajoivat onnellisina tiehensä.
Keskusteltuani henkilökohtaisesti eräiden täällä vaikuttavien   KLA sotilaiden sekä myös eri puolilla Albaania sijoittuneiden NATO maiden sotilaiden kanssa  niin olen hieman huolissani tulevasta tilanteesta Kosovossa. Albaniassa, jo muutaman kuukauden ilman kotilomia olleet tapaamani NATO sotilaat tuntuvat ajattelevan pelkästään raakaa seksiä. Paikalliselle lomalle/vapaalle  pääsevät naisenkipeät tuhannet ja tuhannet nuoret KFOR sotilaat tulevat taatusti aiheuttamaan rettelöitä ja mitä ilmeisimmin jatkavat  heistä kiinnostuneiden naisten kanssa pelehtimistä. Jopa täällä perus-Albaniassa on esiintynyt “ns pieniä käyttäytymisongelmia”. Musliminaisiin sekautumista Kosovossa KLA ei tule koskaan sulattamaan. Jos taas selvästi vapaamielisemmät serbitytöt alkavat aktiiivisesti seurustella KFOR sotilaiden kanssa niin sekään ei ole hyvä asia koska sitten on asenteellisuutta. Sotilaiden tulisi aina muistaa että katsoa saa mutta ei koskea.

 
Palavasilmäiset KLA:n täkäläiset  “taistelijat” uhoavat jo nyt että he olisivat “tappaneet” serbit viimeiseen mieheen ja puhdistaneet maansa ilman NATOn apuakin.  Nämä uhoajat eivät missään nimessä tule koskaan luovuttamaan asearsenaaliaan NATO:lle huolimatta omien poliitikkojensa lupauksista ja ovat  valmiit taistelemaan NATOa vastaan. NATOn käyttämät voimakeinot aseiden takavarikoissa vain kiihdyttävät KLAn uhoa ja jos siihen liittyy vielä naisrauhan rikkomista niin uusi  konflikti on viittä vaille valmis.

KLAlle olisi löydyttävä hyvin  pian rooli Kosovon  omien turva/raja/poliisijoukkojen muodossa ja KFOR sotilaat on lennätettävä  paineen purkulomille kotimaihinsa tai  yleistilanne pahenee nopeasti. Politiikassa sanotaan että kansan muisti kestää maksimissaan vain 3-6 kuukautta ja sama pätee täällä. Pari epämiellyttävää julkista skandaalia niin pian kukkaset vaihtuvat kirosanoiksi ja kiviksi “miehittäjiä” kohtaan, senhän olen itse jo parikin kertaa kokenut.

Kansantaloudellisesti peräti 50 000 KFOR sotilasta Uudenmaan kokoisella  alueella saa kaiken helposti sekaisin koska maan peruspalveluiden tarjonta  ja kysynnän tarve vääristyy vastoin normaalitilannetta. Sotilaatkin tarvitsevat paikallishankintoina tuoreita vihanneksia, hedelmiä ja kaikenlaisia perustarvikkeita, rakennustarvikkeita, pesulapalveluita ym.  Normaalin kysynnän ja tarjonnan lait joutuvat sopeutumaan uuteen tilanteeseen ja paikalliset hinnat jotka on rakennettu KFOR joukkoja varten eivät suosi paikallisia asukkaita koska kosovolaisten kannalta upporikkailla KFOR sotilailla on varaa maksaa tavaroista ja palveluista  mitä tahansa.  Kosovolaisten kun pitäisi rakentaa poltetut kotinsa pikimmin uudelleen.  Pitkä ja kylmä talvi on tulossa Kosovoon. 
 

Reijo J. Raitasaari