skip to main content

Palautetta sivustosta voi antaa Facebookissa tai Kuso- Kulkee palstalla.

Ja sit hei, sun kandee liittyy jäseneksi. Muistat vaan valita paikallisyhdistykseksi Hölkkäri On Web.

Pitkät jutut

Rauhanturvaamisetuna verovapaa ajoneuvo?

Sijoittaisinko palkkarahat ja ostaisinko YK-reissullani auton tai moottoripyörän? Tätä miettii ja pohtii moni rauhanturvaaja reissunsa alkuvaiheissa. Liittyminen EU:iin on tuonut (jo nyt) uusia kuvioita ja toimintoja, mutta perusasiat ovat kaikille samat. Jokainen täysi-ikäinen Suomen kansalainen, joka (työskentelee ja) asuu Suomen rajojen ulkopuolella yhtäjaksoisesti yli vuoden on oikeutettu saamaan yhden autoveron alennuksen (80000 mk) yhtä verollista ajoneuvoa kohden. Tässä mielessä joku ajoneuvo kannattaa tuoda ilman muuta Suomeen.

Ohessa muutama vinkki ja tosiasia päätöksen perustaksi. Osa neuvoista perustuu omaan kokemukseeni. Nämä ohjeet ja neuvot eivät ole sitovia lain tulkintoja. Juridinen vastuu kuuluu aina ajoneuvon omistajalle. Tekstin
ohjeet koskevat nimenomaan ja vain muuttoajoneuvoa. Ajoneuvolla tarkoitetaan tässä tekstissä tästä lähtien henkilö-, paketti- tai muuta autoa, joka on massaltaan alle 1875 kg tai moottoripyörää.

Perusedellytykset muuttoajoneuvolle

Ajoneuvo maksaa. Tarvitaan rahaa. Hanki, säästä tai lainaa riittävästi rahaa ajoneuvon ostoon. Varaudu yllättäviin menoihin, siirtorekisteröintiin, kuljetuksiin, varastointiin yms.  lisämaksuihin. Joudut maksamaan aina jotain johonkin päin. Suomen Pankki ei aseta mitään rajoituksia rahan viemiseen Suomesta esim. Saksaan, joten enää ei ajoneuvon ostohinnalla ole sellaista merkitystä kuin aiemmin. Keskustele pankin kanssa etukäteen turvallisemmasta tavasta siirtää rahat ulkomaille. Käteisen kuljettamisessa on aina omat riskinsä.

Ajoneuvon vientiin ja tuontiin takaisin EU:n rajojen ulkopuolelle (mm. Lähi-Itä) vaatii oman lisäleiman autopapereihin viimeisellä EU-rajalla. Sinun on kyettävä todistamaan oma ja ajoneuvon oleskelu EU:n ulkopuolella verottajalle.

Nykyisin "verovapaasta ajoneuvosta" puhuttaessa verovapaus tarkoittaakin kiinteää ajoneuvoveron alennusta, palautussummaa (80000 mk) ja lisäksi käytetystä "vanhasta autosta" annettavaa ikäalennusta (0,6%) jokaista täyttä käyttökuukautta kohden. Palautussummaa ja yli vuoden oleskelua hyödyntäen ja tarkasti laskien Suomeen ei kannattaisi tuoda sellaista ajoneuvoa, jonka listahinta on yli 202 000 markkaa Suomessa.

Käytetyssä ajoneuvossa hyödyn saat käyttökuukausien kautta ikäalennuksena. Ostohetkellä kaksi vuotta vanhasta ajoneuvosta, jonka uushankintahinta on Suomessa 230 000 markkaa (=MB C180), maksat lopullista autoveroa ja arvonlisäveroa yhteensä vain n. 1500 markkaa tuodessasi sen Suomeen (24+6 kuukautta). Eihän sekään ole paljon? Sinulle lopulliseen ajoneuvon hankintahintaan vaikuttaa ostohinta ja verojen määrää. Muuttoajoneuvon
verotusarvoa verrataan aina vastaavaan tai samaan Suomessa myytävään uuteen malliin ja sen vähittäismyyntihintaan!!! Siksipä ajoneuvon myyntihinta Suomessa kannattaa tarkistaa aina maahantuojilta.

Sijoitus?

Ajoneuvon hankintaa muuttoautona voisi ja kannattaa pitää pitkän tähtäimen sijoituksena. Jos hankit Suomen markkinoilla helposti myytävän ja hyvän jälleenmyyntiarvon omaavan ajoneuvomallin, voit ajella (nykyisin) useamman vuoden keskihintaisella, uudehkolla ja hyvällä pelillä. Myydessäsi myöhemmin ajoneuvosi, saat vielä "omasi pois" ja voit käyttää summan vaikka asunnon käsirahaksi tms. Tai ehkä seuraavalle reissulle uuden muuttoajoneuvon ostoon?

Markkinat ovat erikoisille malleilleja suppeat ja myöhemmin myytäessä on aina vaikeampi löytää ostajaa. Hintakehitykseen kannattaa suhtautua kylmän viileästi ja perehtyä mahdolliseen tulevaan hintatasoon "varman päälle". Aina perusvarmoja sijoituskohteita ovat autopuolelta Audi, BMW, MB, Opel, Volvo, VW. Toki on niitä muitakin hyviä merkkejä. Korimallina farmari on nostanut jo pitkään suosiotaan. Riittävästi herkkuja ja moottoriversiona hieman isompi diesel, niin pitäisi saada myöhemmin myytäessä käypä hinta.
Pienempi tila-auto voisi olla ehkä nopeimmin kasvava trendi ja autoluokka tulevina vuosina? Prätkä-puolelta tulee mieleen ainakin uudet HD:t, hintatasonsa puolesta.

Toimenpiteet

Ajoneuvon hankintavaihtoehtoja on kaksi. Ostaa tax-free ajoneuvo Suomesta joltakin maahantuojalta, viedä ja rekisteröidä työskentelymaahan ja maksaa siitä siellä arvonlisävero, muttei autoveroa. Komennuksen päätyttyä on
ajoneuvo rekisteröitävä Suomessa. Suomessa ostetut tax-free ajoneuvot ovat varusteltu suomalaisten määräysten mukaan, joten näin vältyt mahdolliselta lisävarustelulta. Vientirekisteröinti on voimassa 13 kuukautta. Lisätietoja saat Ajoneuvohallintokeskuksesta ja kaikilta maahantuojilta.

Toisaalta voit ostaa/hakea ajoneuvon paikan päältä esim. Saksasta. Tämä vaatii sinulta kaupan käynnissä hieman oma-aloitteisuutta ja kielipäätä. Tai tuttuja Saksassa. Varo huijareita. Hinta-, merkki- ja mallitarjontaa löytyy
mm. Auto Motor und Sport- lehdestä. Ostaessasi käytetyn ajoneuvon saksalaiselta autokauppiaalta/välittäjältä myyntihinnassa ovat yleensä mukana kaikki saksalaiset verot (16%). Suomessahan arvonlisävero on 22 %.
Yleensä saksalainen autokauppias neuvoo ja tietää, kunhan kerrot mitä aiot tehdä.

Ostettuasi mieleisesi ajoneuvon pidä se työskentelymaassa rekisteröitynä, liikennevakuutettuna ja omassa käytössäsi yli puoli vuotta (vähintään kuusi kuukautta + yksi (1) päivä). EU.n ulkopuolella eli Lähi-Idässä neuvoo ja auttaa mm. oikeusupseeri UN-P rekisteröintiasioissa. Ole yli vuosi (vähintään 365 päivää + kaksi (2) päivää) ulkomailla ja poissa Suomesta. Pelaa poissaoloajan kanssa aina varman päälle. Tässäkin yön yli nukkuminen
kannattaa. Jos sinulla on jostain kumman syystä vielä ylimääräistä rahaa, osta muuta tarpeellista muuttotavaraa paluumatkallasi mahdollisimman paljon esim. toiset (talvi)renkaat ja vanteet Saksasta, CD-jukeboxi, penkinpäälliset, vetokoukku jne, talveksi vaikka (Calix Defa) lokilämmitin, sisätilanlämmitin, akkuvahti, ym.. Suomeen tuotavista muuttotavaroista ei peritä tullia!

Kotimaassa

Saavu ajoneuvon kanssa Suomeen. Vaikka tulli päivystää ympäri vuorokauden, on hyvä aika saapua arkipäivänä ja aamupäivän virka-aikaan. Ilmoittaudu ja ilmoita jossain Suomen tullissa, että tuot nyt nimenomaan muuttoajoneuvoa Suomeen. Halutessasi saat siirtomääräyksen maahantulotullista johonkin toiseen haluamaasi tullikamariin esim. Turusta Lahteen tai Ouluun. Huomioi, että sinun pitää näyttää toteen ja todistaa ajoneuvon hankintaan liittyvillä asiakirjoilla, että ajoneuvo on todella omistamasi muuttoajoneuvo. Vain näin varmistat etuutesi verokohtelussa. Kysy tullissa heti, jos mielestäsi on asiassa epäselvää tai et ymmärrä jotain. Tullaa ajoneuvo, maksa mahdollinen vero ja alv. Vasta tämän jälkeen voit katsastaa ja rekisteröidä ajoneuvosi Suomeen nimillesi.

Ajoneuvon on oltava nyt omistajan(=sinun) hallinnassa ja käytössä eli kilvissä ja liikennevakuutettuna vähintään 3 vuotta, josta kuitenkin vähintään yhden (1) vuoden ajan Suomen maaperällä. Tänä aikana et saa myydä,
vuokrata tai luovuttaa ajoneuvoa perheeseen kuulumattomalle käytettäväksi. Huomaa myös että, mikäli maahan tuodusta ajoneuvosta saat myytäessäsi enemmän kuin olet siitä maksanut, on kyseessä luovutusvoitto, josta maksat luovutusvoittoveroa 28%.

Uusi laki

Laki astui voimaan 15.1.1999. Korostan jo tässä vaiheessa, että kaikki toiminta ja käytäntö perustuu aina voimassaolevaan Suomen autoverolakiin, Suomen tullin säännöksiin ja ohjeisiin. Älä edes kuvittele harhauttavasi verottajaa tai tullia jollakin omalla "kikka kuutosella". Pahimmillaan menetät ajoneuvosi ja maksat toisen mokoman summan lisää veroja. Kysy aina ja varmista viranomaistaholta, jos mielestäsi on asiassa epäselvää tai et
ymmärrä jotain. Sitä varten ovat nykyisin virkamiehet ja -naiset. Tulkintatapauksissa laki on laki ja sitä noudatetaan pilkulleen.

Koska olet lukenut tämän sepustuksen näiltä www-sivuilta, tutustu ihmeessä
myös tarkemmin ohjeisiin ja laskuesimerkkeihin
http://www.tulli.fi/esite/esitetammi.html
http://www.ake.fi
http://www.vn.fi/vm/suomi/autolops.htm
joista löytyy tekstiä lakiesityksestä ja tuontiohjeita.

Perinteiseen paperimalliin löydät tietoa tullin omasta esitteestä 1/1999 ja 4/1999 sekä FirmaAuto-lehti 2/99.

BTW: Tekniikan Maailma 8/99:ssä on yleistietoa ajoneuvon tuonnista. Allekirjoittanut bongasi vapun alla Oulun tullissa TM:n miehet harmaan MB 190 2,5 D:n kanssa selvittelemässä tuontiauto kiemuroita. Joten lue lisää
pian ilmestyvästä TM 9/99 jne.

Uusi huhu läyhyautoista...

EU komissiossa on valmisteilla direktiiviehdotus, joka pakottaisi Suomen helpottamaan ajoneuvojen tuontia muuttotavarana. Tavoitteena olisi täysi verovapaus jo puolen vuoden ulkomaan oleskelun jälkeen. Siten voisi taas
tuoda "luxusautoja" verotta, kuten ennen vanhaan hyvään aikaan. Pianhan kävisi niin että, joku 22-vuotias YK-fasse ajelisi kaikilla herkuilla olevalla uudella E 290 TD Farkku-Mesellä vastaan, ei, ei, eheii...
Kuten arvata saattaa, Suomen verottaja vastustaa direktiiviä sitkeästi hamaan loppuun saakka.
 

Ajoneuvotuomisiin

Kimmo Leskinen

Lyhyt tilannekatsaus Kosovosta 20.7.1999

Yleistilanne on kokonaisuudessaan turvallisuuden kannalta kohtuullisen rauhallinen. Liki 450 000 pakolaista on palannut jo Kosovoon. Vajaat 20 000 heistä on palannut ns kolmansista maista. Serbipakolaisia on paennut emo Serbiaan n. 50000 ja Monte Negroon n. 22000.

Keskimäärin yksi serbi tapetaan vuorokaudessa KLA:n ääriainesten tai kostonhaluisten albaanien toimesta. Serbien taloja poltetaan edelleenkin joka puolella huolimatta KFOR:n läsnäolosta albaaniväestõn hiljaisella hyväksymisellä. Tuhopoltto vieritetään useimmiten nuorukaisten ja lasten syyksi. Osa asuntoja syttyy räjähdysmäisesti joten bensiiniä tai muuta sytytysnestettä käytetään ammattimaisesti. Lapset asialla , joo, joo. Olessani Pecissä näin pari taloa ilmiliekeissä juuri sytytettyinä ja lisää savuja kauempana. Palot eivät aiheuuttaneet mitään suurempia intohimoja paikallisten asukkaiden tai paloa seuraavien Italialaisten KFOR sotilaiden taholta.

Emo Albanian mafia on siirtynyt Kosovoon ja tyhjilleen jätettyjä serbitaloja ryöstellään tyhjiksi. Mustan pörssin kauppa ja rahanpesu on heidän hallussaan.
Ukrainalaisia ja muita Itä-Euroopan maiden maailman vanhimman ammatin harjoittajia on kuulemma jo pesiytynyt Pristinan alueelle ja esiintulleiden sukupuolitautien määrä on lievässä mutta tasaisessa kasvussa. (WHO) Asiakkaina ovat kuitenkin vielä pääasiassa paikalliset nuoret miehet, KFOR sotilaat kun pysyvät toistaiseksi vielä tiukasti majoitusalueella annettujen liikkumisrajoitusten takia.

Muita KFOR-sotilaita varjostavia vaaroja ovat tuntemattomat sala-ampujat. Amerikkalasten sektorilla havaittiin eilen krh-ammuntaa tuntemattomien ainesten toimesta ja Apashe-helikopteri tutki alueen löytämättä mitään raportoitavaa. KLA uniformussa liikkuvia ja aseistettuja miehiä pidätetään päivittäin KFOR sotilaitten toimesta. Eilen pidätettiin 25 henkilöä. Suurin osa pidätetyistä oli etnisiä albaaneja. Serbien äãriainekset pyrkivät liikkumaan iltaisin ja lähinnä öiseen aikaan ja sellaisilla alueilla joissa KFOR ei vielä ole paikalla tai jossa partio on juuri käynyt. Yksittäisiä laukauksia ja pitkiä rk-sarjoja kuuluu Pristiinan yössä useita kertoja, joskus tuntuvat olevan aivan asuntoni nurkalla. Vihanpitäjien etnisestä taustasta ei ole tietoa. Käsikranaatti räjähti viimeksi tosin serbikahvilassa.

Asukkaiden euforia on hiljalleen tasaantumassa ja ymmärrettävästi muuttumassa normalimpaan suuntaan. Varsinkin liikenteessä tunteet tulevat herkästi esille ja sekä paikalliset Kosolaiset että muunmaalaiset temperamentit kihahtelevat päivittäin. Kansainvälinen keskisormen näyttö alkaa olla jo valitettavan yleistä puolin ja toisin. Jatkuvat liikenneruuhkat pääteillä liikkuvien KFOR joukkojen toimesta aihettavat paljon pikku peltikolareita kun paikalliset kärsimättömät nuorukaiset puikkelehtivat täysin holtittomasti KFOR-ajoneuvojonojen ja panssarikolonnien keskellä. Oman mausteena lisäävät tähän kinkkiseen liikennesoppaan heinäkuormaa vetävät maataloustraktorit, suuret leikkuupuimurit ja pienet naurettavan näköiset peräkärrylliset puutarhatraktorit. Todellisia erittäin lähelta piti vaaratilanteita koin eilen matkallani Skopjeen ja takaisin kaksi joista molempiin syypäänä oli täysin vastuuntunnoton paikallinen kuski riskiohituksineen ja hätäjarutuksineen. Läheltä piti. Juuri ajettuja peltikolareita havaitsin kolme joista yksi oli Makedonian puolella ja yhtenä osapuolena oli KFORin kuorma-auto ja totesin ambulanssihelikopterin tulevan juuri paikalle. Liekö sama kolari vai ei mutta joka tapauksessa liikenne vaati eilen kuulemma kahden amerikkalaisen sotilaan hengen. Ei täällä luotiin kuole mutta tässä mielettömässä liikenteessä musta kuoleman enkeli korjaa satoaan ihan urakalla.

Kosovon kärsimiä tuhoja on suuresti liioiteltu. Asialla ovat olleet ensinnäkin pakolaiset jotka halusivat sympatiaa itselleen pakolaisina, toiseksi ahneet avustusjärjestöt jotka halusivat kartuttaa kassavarojaan, kolmanneksi media joka halusi kohujuttuja lukijoilleen ja viimeiseksi osaltaan NATO jolle Kosovon pommitusten vaatimaton teho ja ilmeisesti jopa täysin väärät kohteet (Lebanen huolintavarastot ja Pristinan linja-autoasema joka ehkä oli MUP:n käytössä) on piikki lihassa ja karvas kalkki juotavaksi.

Kierrettyäni viikko sitten koko Kosovon ympäri kolmen päivän aikana ja tarkastettuani kaikki entiset Regional Centerit näin matkallani todellakin vain muutaman tuhotun sillan ja puolisenkymentä tuhottua tankkia. Kaupungeista suurimmat vauriot olivat Mitrovicassa ja Pecissä. Podujevo joka median mukaan oli maan tasalla oli lähes koskematon?????

Siviiliväestön miinauhreja on sen sijaan jo yli 150 kuolleina ja raajojaan menettäneina. Ihmiset eivät yksinkertaisesti jaksa odottaa erilaisten ansojen, räjähtämättömien ammusten ja miinojen raivaamista. Jälleenrakennus kaikista vastoinkäymisistä huolimatta jatkuu. Lähialueella pakolaisina olleet (muutamat haastattelemani tutut) eivät välttämättä tunne sympatiaa kolmansiin maihin lähteneitä parempionnisia kohtalotovereitaan kohtaan. Miksi meidän pitää olla täällä kurjissa olosuhteissa ja rakentaa Kosovo tuhkasta noille muille valmiiksi, jotka saavat nauttia paremmasta elämästä ja avustuksista?? Tämä oli useimpien kysymys. Osa vähemmistöstä joilla oli omia sukulaisia kolmansissa maissa kehuskeli sukulaisten oloja ja arvosti saamiaan ilmeisen tarpeellisia ja runsaita avustuspakettejea ja sukulaisten lähettämää välttämätöntä raha-apua.

Kosovossa on tiettävästi tänään yli 100 virallista ja yli 200 epävirallista ja kaiken karvaista kansalaisjärjestöä. Eräs nokkela ja hieman vilperi entinen alaiseni kerää avustukset kolmelta eri järjstöltä ilman suurempia tunnon tuskia. Eri organisaatioiden välillä on puutteita tiedon välityksessä joten varsinkin pienempiä on helpompi jymäyttää. Voiko häntä moittia, minä en ainakaan pysty kuin hiljaa hymyilemään partaani.

Suomen pataljoonan etukomennuskunta ryhmittyi entisen Lipljnin Field Officemme lãhistölle ja piipahdin poikia katsomassa tänään jo toisen kerran parin päivän sisään. Hyvin on pojilla hommat hanskassa, saunakin oli juuri saatu Skopjesta ja lämpimänä joten traditioita noudatetaan. Sen veran rupesi meikäläistäkin, vanhaa faitteria nostalgia vaivaamaan että lupauduin käymään Porissa valmiusprikaatin esikunnassa pitämässä puolen päivän luennon Pataljoonan henkilökunnalle Kosovosta ensi kuun puolessa välissä kun pidän seuraavan kerran lomaa.

OSCEn asiat ovat vielä ihan auki, muutokset ovat päivittäisiä ja mikään ei ole vieläkään varmaa. Tämähän on OSCE. Matti briifaa UM:n omalta osaltaan, I hope. Matti Teräväinen "karkasi" tästä hässäkästä 5 viikon lomalle Suomeen ja tulee sitten takaisin ns valmiiseen pöytään. Kateeksi käy.....

Terveisin

Reijo

SP/KFORin poset

Lähes 800 rauhanturvaajaa. 260 erilaista ajoneuvoa tai työkonetta. Ryhmitys 400
neliökilometrin alueelle. 11 tukikohtaa. Kaikkiaan 37 pysyvästi miehitettyä kohdetta.
SP/KFOR on osa monikansallista prikaatia. Yhteistoimintaa brittien, kanadalaisten,
norjalaisten ja ruotsalaisten kanssa sekä päivittäin myös yhteydessä muiden
KFOR-joukkojen ja eri siviilijärjestöjen kanssa. (kartta)

 TUKIKOHDAT

Camp Ville:
Lipljanin kaupungin suljetun paperitehtaan alueelle on noussut liki kolmensadan henkilön
muodostama pääpose. Posea ympäröi n. kolmen kilometrin mittainen aita. Kokoa leirillä on melkoisesti. Majoitus-, huolto- ja toimistotiloiksi on koottu vajaat 300 konttia.
Telttamajoituksesta on jo luovuttu. Parhaillaan on rakenteilla uusi ruokala- ja keittiörakennus sekä useita muita yhteisiä tiloja. ( Camp Villestä löytyy kuvia fasujen omat kuvat -palstalla. toim. huom.)

A-KOMPPANIA

Camp Ruoska:
Pataljoonan vastuualueen lounaisosassa sijaitsee n. 10000 asukkaan Stimljen kylä. Kylän kaupungintaloon on sijoittunut komppanian komentopaikan (Camp Ruoska) reilut sata rauhanturvaajaa. Alueen viidessä kylässä asustaa yhteensä n. 25000 asukasta, liki kaikki ovat albaaneja. Komppania miehittää seitsemää pysyvää valvontapaikka (OP).

Camp Ahma:
Toimii Robovcen kylän entisen kyläpoliisin virkatalon tiloissa. Vahvuutta Ahmalla on parikymmentä rauhanrakentajaa. Kylässä on Lappeenrantalaisen koulun avustuskohteena oleva ystäväkoulu. Koulu on sekakoulu, toinen kahdesta koko Kosovon alueella jossa on sekä serbejä ja albaaneja, kuitenkin eri luokkatiloissa. 
Team Ahma vastaa neljän kylän turvallisuudesta sekä vartioi Robovcen kirkkoa yötä päivää.

B-KOMPPANIA

Camp Kollaa:
Toimii Lipljanin kaupungin poliisiaseman tiloissa. Vajaat sata vihreäbarettia vastaa tämän leirin toiminnasta. UNMIK-poliisit asustavat samoissa toimitiloissa suomalaisten kanssa. Vastuualueen ytimen, Lipljanin kaupungin, 10000 asukasta työllistävät komppanian henkilöstön ympäri vuorokauden. Maanantaiset toripäivät tuovat kaupunkiin 3000-4000 paikallista lisää.

Camp Summa:
Kaupungin entisen autokoulun tiloihin ja läheiseen konttikylään on majoittunut kaksi jääkärijoukkuetta. Partiointia Lipljanin kaupungissa ja OP-pykälää.

C-KOMPPANIA

Camp Karhu:
Kuutisenkymmentä leijonakokardista miehittää Donja Gusterican kylän leiriä.  Kylässä on n. 1800 paikallista serbiasukasta. Partiointia ja taas partiointia.

Camp Janjevo:
Vastuualueen koillisosassa sijaitsee idyllinen vuoristokylä. Kylän poliisitalosta on saanut 
kymmenkunta suomalaista tukikohtansa. Kylästä löytyy n. 5000 asukkia, albaaneja, kroaatteja ja mustalaisia. Kylässä on myös pataljoonan vastuualueen ainoa katolinen kirkko.

Camp Kaivohuone:
Nimi leirille on saatu päärakennuksen takana sijaitsevasta kaivorakennuksesta (huoneesta). Slovinjen kylässä on paikallista väestöä n. 2800. Leirissä pitää majapaikkaansa joukkueellinen turvaajia. Partioinnit läheisissä albaanikylissä  (3 kylää n. 10000 asukasta) työllistävät joukkueen tyystin.

Camp Wembley:
Serbikylän (Dobrotin) jalkapallokenttä on saanut uuden nimen, Camp Wembley. Kentän päälle ajettiin sepeliä ja rakennettiin konttikylä rauhanturvaajille. Kylässä lienee n. 1300 paikallista. Pieni puropahanen virtaa leirin ohitse ja se on nimetty tietysti Thames-river'ksi. Joukkueellinen miehiä pitää majaa kentän konteissa.

D-KOMPPANIA

Camp Annika:
Vastuualueen luoteiskolkassa, Batucen kylässä, entisen elektroniikkatehtaan tiloissa on komppanian komentopaikka. Tehtaasta ostettiin n. 70 turvaajalle majoitus- ja toimitilat.
Vastuualueen kylät ovat serbikyliä. Kirkkopykälät, tsekkarit, partiot, saattotehtävät jne. työllistävät Camp Annikan asukkaat ympäri vuorokauden.

Camp Christina:
Suvi Don kylän entisen kolhoosin hallintorakennuksessa majailee viitisentoista pykälämiestä. Kolmen kylän turvallisuudesta on pidettävä huolta, on kirkkovartiointia ja saattotehtäviä. Majoitusolot ovat vielä ankean kolhoosimaiset, mutta parannusta on luvassa.

Nimim. "Meillä menee hyvin"

TIETOA IFOR - kirjasta

Iforista ei tule muistokirjaa. Sen sijaan taitettuna on yli sata sivua neliväristä juttu- ja kuvakirjaa jonka vaiheet ovat olleet vähintäänkin mielenkiintoiset. Materiaalia kirjaan kertyi niin paljon, että kokoamallamme rahalla ei olisi saanut mukaan kuin murto-osan. Joten:

- Allekirjoittanut lähti kotiuduttuaan hakemaan projektille lisärahoitusta valtiolta. Ajatus oli, että koska virallinen matrikkelikirja ei koskaan ilmestynyt, olisi siihen varatut rahat käytetty tähän teokseen. Rahaa ei kuitenkaan enää jälkikäteen löytynyt.

- Seuraava yritys oli sponsorituki. Postitin pataljoonan kanssa bisnestä ja yhteistyötä tehneille 128:lle firmalle kirjeen, jossa pyydettiin pientä rahallista tukea kirjan painokustannuksiin. Tulos oli huikea. Vastauksia tuli kokonaista kolme (3) kappaletta, joista yksi ainoa Suomesta. Onninen Oy suvaitsi ainoana yhtiönä noteerata poikien kanssa tehdyn kaupankäyntinsä tuhannen markan ilmoituksen arvoiseksi.

- Tämän jälkeen lähdin etsimään kustantajaa, joka olisi ollut kiinnostunut aiheesta. Tampereelta löytyi maanpuolustusaiheinen kustantamo, joka katsoi kirjan maailman sopivan omaan tuotantopolitiikkaansa. Sovimme tuolloin kirjan julkaisusta ja asettamisesta myyntiin laajempaankin jakoon.

Homman vihdoin selkeydyttyä taitoin kevääseen mennessä 145 sivua tekstiä ja kuvia. Tuolloin myös oli Sinibaretti-lehdessä juttu kirjasta ja oletetusta painoajankohdasta, joka ikävä kyllä osoittautui liian optimistiseksi. Keväällä loppusilausta vaille olevaa materiaalia tyrkytettiin kustantajalle, joka kuitenkin lähti yllättäen syksyyn asti kestävälle kesälomalle. Jäin aineistoni kanssa odottamaan syksyä ja tietoa paino- ja julkaisuaikatauluista. Ja tässä tilanteessa olemme myös juuri nyt. Olen viime viikolla (marraskuun viimeinen viikko) ottanut taas asian tiimoilta yhteyttä, mutta en ole vielä saanut vastausta. Pitää ymmärtää, että teoksemme ei tule olemaan kustannustoimintaa harrastavalle yritykselle mikään rahasampo, vaan lähinnä "hyvän asian" tukemista ja siksi jonotuslistalla häntäpäässä. Se saadaan koneelle sitten kun sopiva rako ilmaantuu. Se on fakta johon en pysty vaikuttamaan vaikka kepunpaskaa otsaani paiskisitte...

Kirja tullaan aikanaan jakamaan sen tilanneille niinkuin sopimus oli. Ennen postitusta teen kuitenkin postikorttikierroksen tilausosoitteisiin, jotta saan selville parin vuoden aikana muuttuneet yhteystiedot. Samassa yhteydessä myös palautan lainatut valokuvat niiden oikeille omistajilleen.
Jos joku haluaa omin silmin ennen sitä nähdä teoksen, niin se löytyy tietokoneen ruudulta mainostoimistosta Tampereen Kehräsaaresta. Moni käivärä on jo sivuja käynytkin vilkuilemassa ja kelvollisiksi havainneet.
Jos jotain kysyttävää ilmenee, niin legaali Paajalalle ei kannata soitella, hän ei ole projektista vastuussa vaikka ystävällisesti ottikin hoitaakseen "vittuilusuodatuksen" minun ja eräiden rakentajien välillä. Tästä JiiPeelle suuri kiitos. Numeroni on 040 - 544 7736.

Että tälläinen tapaus. Pyydänkin, että Sinä asianomainen joka tätä luet, viet tietoa eteenpäin niille jotka webbihölkkäriä eivät seuraa ja jotka ovat pelkkien huhujen varassa. "Varmat tiedot" oharista ovat jo niin vahvoja, että allekirjoittaneelle on sadellut melkeinpä tappotuomioita.
Viime keväänä sain viestin jossa pyydettiin lähettämään kirja, jonka "olen tilannut mutta en ole saanut, vaikka kaikki muut käivärät ovat jo tietojeni mukaan sen saaneet". Niksulasta lyötiin eteeni menneenä keväänä e:n paperit sillä perusteella, kun "joku jossain" oli heille kertonut tietävänsä KKK:n olevan umpirötvä jätkien kusettaja...

Miksi sitten kirjan taitto on vienut näin paljon aikaa?
- Siksi, että pääsin kirjaa toden teolla taittamaan vasta viime talvena, kun saimme sovittua sivujen määrän.
- Siksi, että kirjaa on taitettu normityöpäivän jälkeen iltaisin, öisin ja viikonloppuisin ilman palkkaa omalla ajalla.
- Siksi, että 160 sivuisen kirjan tekeminen alusta loppuun vie täysipäiväisestikin duunattuna jonkinverran tunteja.
- Siksi, että kirjan taitto ja visuaaliset ratkaisut ovat erittäin kunnianhimoisia = työläitä = aikaa vieviä.
- Siksi, että keväällä ei rehellisen vitutuksen vuoksi tapahtunut pitkään aikaan mitään sen jälkeen kun viranomaiset olivat lyöneet otsaan kusettajan leiman.
- Siksi, että fasukaan ei aina ole kone.

Panttasin aikoinani legaalin kanssa virallisesti oman autoni vakuudeksi siitä, että jos jostain syystä kirja ei ilmesty, pojat saavat ainakin rahansa takaisin. Tämän, ja kolmen vuoden raskaan savotan vuoksi voitte olla varmoja siitä, että kukaan tällä planeetalla ei odota kirjan valmistumista yhtä kiihkeästi kuin kirjan tekijä itse.

Kiitos kaikille teille jotka olette jaksaneet epätietoisuudessakin odottaa kirjan syntyä.

Terveisin Juha Kurkikangas

Lyhyt maakuvaus Albaniasta

Olen Kosovon Päiväkirjamerkinnöissäni edennyt jo Albaniaan saakka. Raportti on kirjoitettu 19.6.1999

 Menemättä  lähemmin yksityiskohtiin niin Albanian erittäin lyhyt ”country profile” on seuraava: Väestöä on noin 3.2  milj asukasta, joista 70 % on muslimeja  22% ortodokseja ja 8% on katolisia. Maa on kansantuotteeltaan mitattuna Euroopan köyhin. Kansainvälisten organisaatioiden maaluokittelussa Albaniaa pidetään yleisesti  ”Euroopan persereikänä”.  Keskimääräinen työläisen palkka on UNHRC:n muistion mukaan vain noin 380 mk. Maan pääkaupunki on Tirana jonka asukasluku liikkuu 
n 800 000 alueella. Rikollisuus ja väkivallanteot haittaavat albaanialaisten normaalia elämää kautta koko maan. Rikollisuus ja verityöt ovat niin yleisiä että vanha amerikkalaisten ”Villi länsi” oli kuin pyhäkoululaisten  päiväkerhojuhla. Avustusjärjestöjen sadoista rekoista  kymmeniä tyhjennetään Durresin sataman ja Tiranan välillä päivittäin ja tavarat menevät suoraan Albanian mustan pörssin markkinoille. Huhtikuussa mm yli puolentoista miljoonan markan arvoinen avustusantibioottilasti hävisi teille tietymättömille Durresissa jne, jne, jne

Maahan tulvineet 485 000 Kosovon pakolaista ovat heittäneet lopunkin pakan sekaisin. Pakolaisista johtuva vaikutus maan sosio-ekonomiseen systeemiin  pitemmällä aikajänteellä jääkin tässä vaiheessa vain arvailuiden varaan. Maa on todellisten äärimmäisyyksien maa. Äärimmäistä köyhyyttä ja äärimmäistä rikkautta on enemmän kuin missään muulla Euroopassa olen koskaan nähnyt. Pahamaineinen Afganistanissa vaikuttava Bin Laden on ilmeisesti  mukana rahoittamassa Albanian rakennusprojekteja. 

Osa Hotelleista on tosi läyhyjä. Linza loistohotelli jossa mm. OSCE:n henkilökunta asuu on rakennettu Tiranan ulkopuolella sijaitsevalle kukkulalle loistokkaine luxus-apartmentteineen  ja uima-altaineen. Rakennustyyli ja materiaali on samaa jota voi ihailla esimerkiksi Kenian ja Tansanian hotellien patioilla. Valkoista kiveä, marmoria  ja kauniisti kivetyttyjä käytäviä. Onhan se vaihteeksi mukava  asua  hienostikin joskus, mutta illalla on vastapainoksi ulkonaliikkumiskielto. Mafian keskinäisten ristiriitojen ja käynnissä olevan vallanjaon takia sen  jäsenet ampua röykyttäävät toisiaan hengiltä vain muutama sata metriä hotellin portilta. 

Pimeä rahanvaihto tapahtuu kirkkaassa auringonpaisteessa julkisesti  keskellä Tiranaa keskustorin ja oopperatalon läheisyydessä. Asiakkaina sulassa sovussa diplomaatit jotka häveliäästi panevat kuskit asialle. NATO, OSCE, kaikki avustusjärjestöt  ICRC mukaan luettuna näkyvät käyttävän rahanvaihtajien palveluita. Kysäisin pahuuttani yhdeltä Skandinaavikirkon pastorilta että miten hän hyväksyy  pimeän rahanvaihdon. Hän totesi yksikantaan että jo Jeesuksen aikoina oli Palestiinassa rahanvaihto sallittua ja yleinen kunnioitettu ammatti!!  Hänen omatuntoaan ei tuntunut häiritsevän että kyseessä on suuren luokan rahanpesu jonkun Bin Ladenin toimesta. Katujen rahan vaihtajat ovat  jonkun isomman bulvaanin asialla. Pankin virallinen kurssi on dollarista n 136 Lek ja kadulla saa vain muutaman  Lekin enemmän joten kovasti pitää poikien vaihtaa rahaa jotta pysyvät leivässä jos muka omilla rahoillaan toimivat. 

Liikenne on kamalaa mutta siihen tottuu pian. Jos liikennevaloja noudattaa orjallisesti niin kolari on väistämätön. Punainen valo ei merkitse täällä mitään. Näin tuossa viikolla senkin ihmeen että kaksi paikallista poliisia oli kolauttanut uudehkot poliisiautonsa yhteen. Poliisien keskinäinen välienselvittely alkoi valtavalla huutamisella ja karjumisella. Paikalle kiirehtivä kansa odotteli innokkaasti  fyysisen välienselvittelyn alkamista ja niinhän se nokkapokka alkoi kuin alkoikin.  Ympärillä satamäärin  tungeksiva väkijoukko kannusti möykkäten ja hurraten  kähinän osapuolia ja tuntui selvästi olevan nuoremman mutta huomattavasti hintelämmän poliisin puolella.  Tilanne loppui yllättäen siihen kun sadan metrin päässä olevan  Albanian presidentin palatsin turvakaartin erikoissotilaat  päräyttivät pari AK-47 sarjaa ilmaan ja poliisit poistuivat kiltisti jatkamaan nyrkkeilyharjoituksiaan poliisikamarille. Väkijoukkokin hävisi hetkessä paikalta kuin pieru Saharaan. 
 

Koska työni täällä alkuun on ollut lähinnä vain paperien läpikäymistä ja logistiikkasuunnittelua  seuraavaa Missionia varten,  niin olen viihdyttänyt itseäni lukemalla nipun vanhoja statusraportteja ja spot raportteja läpi. Seuraavassa pari mielenkiintoista otetta virallisista raporteista koskien lähinnä yleistä turvallisuutta Albanissa:
1. “Incidents such as theft of humanitarian aid, murders, shootings, carjackings, lootings, bribes and extortion occur daily  (OSCE Progress Report) 
2. Local criminals have been quick to exploit the arrival not only of refugees and foreign media crews, but also of dozens of international relief agencies.  BBC crew was stopped by masked men who stole the cameras and money. Even NATO officers dispatched to survay the area of possible troop deployment have had to be escorted by lorryloads of Albanian soldiers. (International crisis group report) 
Luettuani kyseisiä raportteja olin  luonnollisesti erittäin kiinnostunut tietämään miten rikollisjoukkojen ahnaat lonkerot ja työmenetelmät  heijastuvat normaaliin albanialaiseen jokapäiväiseen elämään ja kaupankäyntiin. Kauan minun ei tarvinnutkaan odotella kun iso kala jämähti yllättäen koukkuun. Käväisin nimittäin paikallisella matkapuhelinlaitoksella yrittämässä saada puhelimeeni SIM korttia koska Soneralla tai Radiolinjalla ei ole sopimusta Albanian kanssa. Valitettavasti  SIM kortteja vain ei yksinkertaisesti ollut yhtään jäljellä. NATO oli nimittäin ostanut 4000 korttia kerralla. Kortin hinta olisi ollut 1200 USD/kpl jos niitä olisi saatavilla ja mahtava puhelinlasku päälle. Laskutus  vaihtelee siinä 2 – 8 USD/min. (OSCE:n henkilöstön puhelinlaskut ovat muuten  siinä 2000 – 3000 DM /kk). Sinnittelin siinä hetkisen ja päätin unohtaa oman kortin ostamisen ja  yritin pahuuttani vuokrata puhelinkorttia suoraan puhelinyhtiöltä muutamaksi päiväksi. Tyttö tiskillä soitteli pari puhelinsoittoa ja puhelinfirman  ”osastopäällikkö” ilmestyi  paikalle puolityhjä Ballantines pullo kädessä tarjoten omaa henkilökohtaista SIM korttiaan minulle käyttöön. Mies oli nauttinut vähintäin jo viikon ajan muitakin nestepitoisia antimia kuin mietoja alkoholijuomia alkoholin löyhkästä päätellen  ja oli tosi vahvassa  takatuupparissa  keskellä päivää. Hänen pyyntönsä SIM kortin vuokrasta oli 6 USD/min plus 1000 USD:n deposit etukäteen. Kansanväliset lehtimiehet kuulemma maksavat sen mukisematta. 

Koska oli ilmeisesti löytänyt henkilön joka oli paitsi perso ”makeille juomille”; ”sokeritasapaino” kun oli järkkynyt pahemman kerran, niin myös rahanahne  joten  päätin  silkkaa uteliaisuuttani heittäytyä bisnekseen täysillä mukaan ja aloitin rajun tinkimisen. SIM korttiasia ei järjestynyt kuntoon vakavien hintaerimielisyyksien takia mutta krapulan/nousuhumalan innoittamana hän uhosi että pystyy järjestämään minulle mitä vaan. Ilmoitin siltä seisomalta että olen ”harrastelija-asekeräilijä” ja haluaisin  saada asekokoelmiini ihan oikean venäläisen Kalasnikovin  (AK-47) jos hinta vaan  olisi oikea. Uskoin vielä siinä vaiheessa että kaveri puhuu pelkkää potaskaa. Hän lupasi ottaa yhteyttä. Unohdin autuaasti koko jutun mutta viikon päästä hän otti yhteyttä kertoen hänellä oli pyytämäni Kalasnikov valmiina. Tässä vaiheessa oli pakko vetää pari kertaa syvään henkeä ja  “panna jäitä hattuun”. Päätin tutkia minulle vartavasten hankitun aseen jo ihan henkilökohtaisen mielenkiinnon takia. Ase  oli onnekseni  niin huonossa kunnossa että se ei olisi edes keräilyaseeksi  kelvannut.  Kerroin saavani Virosta huomattavasti parempikuntoisen halvemmalla tai vähintään samalla hinnalla. Kauppa purkautui siis täysin asiallisesti logististen delivery-ongelmien takia. Minulle onneksi hänellä oli aseelle toinenkin rahakkaampi ja ilmeiseti vähemmän laatutietoinen ostaja. Jouduin kuitenkin kaupan  purkajaista maksamaan hänelle 10USD kipurahoja. (Ei taida mennä käyttökuluina UM matkalaskussa läpi). Hetken ehdin olla vakavasti huolissani että mitä hemmettiä minä teen pimeällä AK-47.  Jos oikein  tiukille olisi mennyt niin pakkohan se olisi ollut ostaa. Täälläpäin kun Mafian hämärämiehiä ei oikein mielellään jymäytetä. Sainpahan kuitenkin kohtuullisen suoran yhteyden varsin mielenkiintoiseen Albanian Mafiaan ja sain myöhemmin  mielenkiintoista tietoa mm pimeiden aseiden hinnoista.

  Tuo 150 DM ei nyt minun talouttani olisi kaatanut ja  olisihan aseen sen voinut antaa kansalaiskeräykseen KLA:n sisseille, heittää mereen tai kätkeä sen yhteen sadoista tuhansista bunkkereista. Täällä Albaniassa on betonista valettuja bunkkereita eräiden tietojen mukaan todellakin satoja tuhansia eri puolilla maata, puhutaan jopa 680 000.  Paljon niitä kuitenkin on ja mitä omitusimmissa paikoissa. Edellinen presidentti Hoxha oli vainoharhainen ja pelkäsi hyökkäystä naapurimaista ja siksi kansalaiset talkoilla rakentelivat bunkkereita joka paikkaan. Lentäessämme kerran tarkastusmatkalle  Kukesiin huomasin erään korkean vuoren kyljessä oikein taidokkaasti rakennetut juoksuhaudat pakollisine bunkkereineen. Ongelmana oli vain  se että tositilanteessa  alueelta ei olisi päässyt millään pois ja alueelle ei olisi voinut tuoda mitään täydennystä. Puolustaja olisi siis kuollut upeasti sankarina tai vaihtoehtoisesti nääntynyt nälkään. Merkillistä porukkaa nämä albaanit. 

 Edellä jo korostamani rikollisuus on paitsi suorastaan uskomattoman yleistä niin myös röyhkeää. Aseiden runsas ylenpalttisuus johtuu osaksi siitä että Albanian armeijan asevarastot ryöstettiin tyhjäksi tuntemattomien joukkojen toimesta  muutama vuosi sitten ja reilusti yli 100 000 asetta  todettiin lopulta  hävinneeksi. Alkuperäinen venäläinen AK-47 maksaa Tiranan torilla noin 150 DM ja kiinalaisen kopion saa puoleen hintaan. Ammuslaatikosta jossa on yli tuhat AK-47 sopivaa patruunaa joutuu pulittamaan 25 DM. Sirpalekäsikranaatti 5 DM. Halpaa on siis ilotulitus ja ihmishenki. Kysyin mörkin näköiseltä asekauppiaalta  paljonko olalta ammuttava Strela  ilmatorjuntaohjus (Sam7) maksaa. Vastaus kuului että 500 DM mutta toimitusaika on kaksi päivää koska ohjukset täytyy varastaa KLA:n Prizrenin varastosta Kosovosta  ja salakuljettaa takaisin Tiranaan. Revi siitä sitten huumoria.  Nelivetoisen uudehkon maastoauton saa 5000 DM ja mitä suurimmalla todennäköisyydellä siinä on vielä kansainvälisen avustusjärjestön tarrat kyljessä. Merkin ja vuosimallin saa valita. 


KLA\Kosovo: Ennen vetäytymissopimuksen toimeenpanoa KLA:n sotilaita oli joka paikassa. Hampaisiin saakka aseistettuja nauhapäisiä taistelijoita uudehkoissa uniformuissaan. Oli taistelijoilla mustaa tuliterää uniformua sekä pakasta vedettyä maastopukua, käsikranaatit roikkumassa taisteluvyöstä,  ja lisäaseistukseena joillakin pari pistoolia, viidakkoveitsi  ja pakollinen rynnäkkökivääri, useimmilla AK 47.

Puheet olivat kuin rahattomalla lehmän ostajalla.  Käsitykseni KLA:n armeijan erinomaisesta koulutustasosta sai vahvistustani kuultuani  että hiljakkoin Tropojan alueella  paikalliset tavalliset rosvot pysäyttivät yhden  KLA:n ajoneuvon, kaappasivat sen, sotilaiden aseet ja sotilaiden henkilökohtaiset tavarat ja ajoivat onnellisina tiehensä.
Keskusteltuani henkilökohtaisesti eräiden täällä vaikuttavien   KLA sotilaiden sekä myös eri puolilla Albaania sijoittuneiden NATO maiden sotilaiden kanssa  niin olen hieman huolissani tulevasta tilanteesta Kosovossa. Albaniassa, jo muutaman kuukauden ilman kotilomia olleet tapaamani NATO sotilaat tuntuvat ajattelevan pelkästään raakaa seksiä. Paikalliselle lomalle/vapaalle  pääsevät naisenkipeät tuhannet ja tuhannet nuoret KFOR sotilaat tulevat taatusti aiheuttamaan rettelöitä ja mitä ilmeisimmin jatkavat  heistä kiinnostuneiden naisten kanssa pelehtimistä. Jopa täällä perus-Albaniassa on esiintynyt “ns pieniä käyttäytymisongelmia”. Musliminaisiin sekautumista Kosovossa KLA ei tule koskaan sulattamaan. Jos taas selvästi vapaamielisemmät serbitytöt alkavat aktiiivisesti seurustella KFOR sotilaiden kanssa niin sekään ei ole hyvä asia koska sitten on asenteellisuutta. Sotilaiden tulisi aina muistaa että katsoa saa mutta ei koskea.

 
Palavasilmäiset KLA:n täkäläiset  “taistelijat” uhoavat jo nyt että he olisivat “tappaneet” serbit viimeiseen mieheen ja puhdistaneet maansa ilman NATOn apuakin.  Nämä uhoajat eivät missään nimessä tule koskaan luovuttamaan asearsenaaliaan NATO:lle huolimatta omien poliitikkojensa lupauksista ja ovat  valmiit taistelemaan NATOa vastaan. NATOn käyttämät voimakeinot aseiden takavarikoissa vain kiihdyttävät KLAn uhoa ja jos siihen liittyy vielä naisrauhan rikkomista niin uusi  konflikti on viittä vaille valmis.

KLAlle olisi löydyttävä hyvin  pian rooli Kosovon  omien turva/raja/poliisijoukkojen muodossa ja KFOR sotilaat on lennätettävä  paineen purkulomille kotimaihinsa tai  yleistilanne pahenee nopeasti. Politiikassa sanotaan että kansan muisti kestää maksimissaan vain 3-6 kuukautta ja sama pätee täällä. Pari epämiellyttävää julkista skandaalia niin pian kukkaset vaihtuvat kirosanoiksi ja kiviksi “miehittäjiä” kohtaan, senhän olen itse jo parikin kertaa kokenut.

Kansantaloudellisesti peräti 50 000 KFOR sotilasta Uudenmaan kokoisella  alueella saa kaiken helposti sekaisin koska maan peruspalveluiden tarjonta  ja kysynnän tarve vääristyy vastoin normaalitilannetta. Sotilaatkin tarvitsevat paikallishankintoina tuoreita vihanneksia, hedelmiä ja kaikenlaisia perustarvikkeita, rakennustarvikkeita, pesulapalveluita ym.  Normaalin kysynnän ja tarjonnan lait joutuvat sopeutumaan uuteen tilanteeseen ja paikalliset hinnat jotka on rakennettu KFOR joukkoja varten eivät suosi paikallisia asukkaita koska kosovolaisten kannalta upporikkailla KFOR sotilailla on varaa maksaa tavaroista ja palveluista  mitä tahansa.  Kosovolaisten kun pitäisi rakentaa poltetut kotinsa pikimmin uudelleen.  Pitkä ja kylmä talvi on tulossa Kosovoon. 
 

Reijo J. Raitasaari

In the service of peace