skip to main content

Palautetta sivustosta voi antaa Facebookissa tai Kuso- Kulkee palstalla.

Ja sit hei, sun kandee liittyy jäseneksi. Muistat vaan valita paikallisyhdistykseksi Hölkkäri On Web.

Pitkät jutut

Operaatio Tarton Rauha 2006

Vuoden 2005 kesällä tehty matka Tarttoon sai jatkoa tänäkin vuonna, sillä HOW:n lukijamatka Tarttoon järjestettiin heinäkuun lopussa 28 – 30. 7.
Perjantaina kokoontui Makasiiniterminaaliin Helsinkiin edustava joukko hölkkäriläisiä. Osa ennestään tuttuja, osa hiukan vieraampia. Matkan suunnittelussa on suotu myös aveceille osallistumismahdollisuus ja niinpä mukana oli myös kolmen barettiveljen kumppanit.

Nopea Linda Linen Jaanika vei joukon Tallinnaan josta jatkettiin varatulla bussilla Tarttoon. Matkalla pidettiin yksi kahvi- ym virkistystauko Adavere Tuulik -nimisessä, tuulimyllyyn rakennetussa kahvila-ravintolassa.
Tartossa nopea majoittuminen Tartu-hotelliin ja sen jälkeen aterioimaan Atlantis-ravintolaan. Ravintola on ollut eräs Tarton parhaista ja on sitä edelleenkin sijainniltaan. Se on aivan Emajoen rannalla ja ravintolasta avautuu mukava näkymä yli joen. Ateriasta ja palvelun tasosta on valitettavasti oltava tyytymätön. Tartossa on kuitenkin lukuisia miellyttäviä ja tasokkaita ruokapaikkoja, joten tämä lievä vastoinkäyminen ei mielialaan vaikuttanut. Iloisesti rupatteleva joukko siirtyi aterian jälkeen katsastamaan kaupungin muita virkistäytymiskohteita. Illan mittaan kokin löysi sopivan kokoonpanon myötä itselleen mieluisimman viihtymispaikan. Suosituin lienee ollut Püssrohukelder (Ruutikellari).

 

Lauantai oli varattu tutustumisiin eri kohteisiin. Kävellen siirryimme pitkin Emajoen vartta sellaiseen osaan kaupunkia, Supilinnaan, missä harvemmin matkailijat liikkuvat. Ympäristön tila kertoi selkeästi nousevasta taloudesta, mutta myös siitä, että osa tarttolaisista elää vielä niukan toimeentulon varassa.

Tavoitteemme Ölletehas A. Le Cog saavutettiin aikataulun mukaisesti. Vastassa oli melko iäkäs panimomestari, joka vei meidät läpi panimon kertoen asiantuntevasti oluen panemisen vaiheista. Vanhat työtavat, vanha välineistö ja vuosikymmenien aikana käytetyt työmenetelmät, esineet jne. antoivat uutta syvyyttä oluttietämykseemme. Joiltakin osinhan olutkulttuuri on jo ennestään tuttua barettiväellekin. Kierroksen lopuksi tarjotut näytemaistiaisetkaan eivät saaneet nyrpistystä osakseen, paitsi ehkä määrän vuoksi. Olutpanimon historiasta ja nykyisestä toiminnasta löytyy kiinnostuneille panimon nettisivuilta kosolti tietoa.

 

Sateen yllyttyä kiusallisen runsaaksi siirryimme taksin käyttöön. Osa joukosta siirtyi KGB –museoon, osa Yliopiston kasvitieteelliseen puutarhaan.
KGB –museo antaa erittäin realistisen kuvan neuvostoaikaisesta pidätettyjen kohtelusta. Sellien koko, vankien määrä, olosuhteen ylipäätään ovat olleet sellaiset, että niiden kuvaaminen ei minulta onnistu. Paikka on itse nähtävä.

Täältä siirryttiin läheiselle lentokentälle Raadi Lennuväljalle. Nykyisin siellä ei ole lentotoimintaa, mutta oli neuvostomiehityksen aikana merkittävä kenttä. Aikanaan valvottiin myös tarkasti, ettei Tartossa noustu liian korkeisiin paikkoihin utelemaan kentän asioita.

Kasvitieteellinen puutarha piti sisällään suuren palmuhuoneen, runsaan kaktuskasviosaston, mehikasviosaston jne. Reipas sade esti tutustumisen ulkotarhaan, josta kuitenkin on syytä mainita näyttävä ruusutarha ja laaja puutarhan kasvisto.

Lauantai jatkui omavalintaisen elämän merkeissä. Eri tahoille hajaantuneet ja erilaisista kohteista kiinnostuneet löysivät illan mittaan toisensa jo tutuksi tulleen Ruutikellarin pihalta. Kovin suosittu janojuoma näytti olleen nimensä mukaisesti punainen olut. Tuopin kokokin tuntui tyydyttävän nautiskelijoita.

 

Sunnuntain paluumatkalle saimme kyyditsijäksi kuljettajan, jonka tietomäärä maasta, kansasta ja historiasta oli laaja. Moni asia sai uutta sisältöä hänen selvitystensä kautta. Uutta kuitenkin oli myös tälle kuljettajalle Järva-Jaani Vanaautode varjupaik. Sinne on kerätty neuvostoaikaisia autoja ja muuta kuljetuskalustoa. Joidenkin kohdalla hieraisi tekniikasta kiinnostunut vierailija silmiään kaksikin kertaa. Melkoisia vempeleitä.

 

Sisältyi matkaan toki perinteistä virvokkeiden nauttimista ja muuta tavanomaista briiffausta. Matkakohteena Tartto on kiehtova ja monipuolinen. Se antaa mahdollisuuden kaikille onpa kiinnostuksen kohde sitten tiede, taide, historia, arkkitehtuuri, ruoka, juoma, musiikki tai mikä muu tahansa. Hintatasokaan ei pääsymaksujen, ruoan, juoman tai liikkumisen osalta ole ylen korkea. Käyttämämme Tartu –hotelli on vain kahden tähden majoituslaitos, mutta moittimista ei ole siinäkään; aamiainen riittävän runsas, huonevarustus ok ja hintataso ihan siedettävä.

Matkamme, Operaatio Tarton Rauha 2006, Sujui mallikkaasti ja mutkattomasti. Moni kiinnostava asia osui kohdalle, moni jäi odottamaan seuraavaa vuotta. Paluumatkalla Jaanikaa heilautteli merenkäynti melkoisesti, mutta silti satamassa kuultiin kotiinpaluun toivotuksina: ” Ensi vuonna uudestaan”

Matkan järjestelyistä vastuun otti ja miehekkäästi kantoi Mikko Palosvirta. Tartossa opastajana ja apuna oli Mikon isä Esko. Heille mitä lämpimimmät kiitokset.

Lekuri

Linkkejä vierailemiimme kohteisiin:

varjupaik.jjts.ee
www.alecoq.ee
linnamuuseum.tartu.ee/en/branches/kgb/museum.html
www.pyss.ee

SKJL:n koulutus käyntiin Porin Prikaatissa

Seitsemänkymmentä ensimmäistä SKJL/UNIFIL 2:n faitteria on aloittanut kouluttautumisen Porin Prikaatissa Säkylässä. Ensimmäisenä koulutuksensa aloittivat ajoneuvojen ja työkoneiden kuljettajat, jotka seuraavan viikon ajan saavat palvelusajoneuvoihinsa tyyppikoulutusta sekä suorittavat pv:n ajo-oikeuden.

Libanonin-operaation valmistelut, mm. raivauskaluston materiaalihankinnat, alkoivat elokuun alussa etupainotteisesti - ennen poliittisia päätöksiä. Kuluneet viikot ovat olleet joukon perustavalle Porin Prikaatille kiireistä aikaa. Säkylässä on tehty töitä lähes kellon ympäri seitsemänä päivänä viikossa. Nyt SKJL:n koko ajoneuvokalusto työkoneineen on hankittuna ja valkoiseksi maalattuna Porin Prikaatin terminaalissa laivausta odottamassa.
- Tällainen etunoja on ollut välttämätöntä, jotta ”hyppy” kantaisi, eli pääsisimme liikkeelle tavoitellussa aikataulussa. Jos poliittinen päätös olisi ollut toisenlainen, valmistelut olisivat olleet helppo purkaa, Porin Prikaatin komentaja, eversti Markku Nikkilä kertoi keskiviikkona.

 


Pasin, eli XA-185:n tekniikkaa kertaava Kimmo Kujala saapui SKJL/UNIFIL 2:n koulutukseen Kangasalta. Kimmolla takana jo kolme keikkaa: Libanon 1998-99, Kosovo 2002-2003 ja Etiopia-Eritrea 2004. Soitto uudesta keikasta tuli kolmisen viikkoa sitten. Koulutuksessa Kimmo on tähän mennessä tavannut kymmenkunta edellisiltä keikoilta tuttua käivärää.

Pääjoukko toimialueelle 31.10.

Seuraavat viikot koulutus jatkuu kiihtyvällä tahdilla. SKJL:n päällystö saapuu palvelukseen 5.10. ja pääjoukon koulutus alkaa seuraavana päivänä 6.10. Materiaali laivataan Rauman satamassa 6.10. Laiva kohti Libanonia lähtee 9.10. ja se on perillä 25.10. Joukon tiedusteluosat lentävät Libanoniin 11.10. ja valmisteluosat viikkoa myöhemmin, 19.10. Porin Prikaati luovuttaa valmiin joukon Puolustusvoimien Kansainväliselle Keskukselle 16. lokakuuta. Pääjoukko lennätetään toimialueelle 31.10.

UNIFIL 2:ssa Suomi ja Irlanti ovat perustamassa yhteistä pataljoonaa, missä Suomi vastaa Campin rakentamisesta ja omistajuudesta sekä viestijärjestelyistä ja pioneeritoiminnasta. Irlannin vastuulla ovat toiminnan suojaaminen, linja-autot sekä varageneraattorit. Suomalaisten kokonaisvahvuus pataljoonassa on 212. Irlanti on tarjoamassa pataljoonaan noin 150 kriisinhallitsijaa.

SKJL:n henkilöstö on reserviläispainotteinen sisältäen runsaasti rakentamisalan ammattilaisia ja aiempaa rauhanturvaamiskokemusta omaavia. Ammattitaitovaatimusten vuoksi joukon keski-ikä on hieman tavanomaista korkeampi.

Suomalaisten tehtävänä on ensin huolehtia UNIFIL 2:n oman infran raivaus- ja rakennustehtävistä, jonka jälkeen siirrytään humanitaariseen, paikalliseen raivaamiseen ja rakentamiseen. Suomalaisten käytössä on 45 raskasta työkonetta, joista kolmasosa on panssaroituja. Lähes koko kalusto on hankittu kotimaasta ja on uutukaista. Yhteensä toista sataa suomalaista ajoneuvoa – joukossa mm. 18 Pasia - laivataan UNIFIL 2:n käyttöön.

teksti: Kari Vilkko

kuva: Martti Tikka

 

Mikä KVM?

Etyjin Kosovon missioni ei ole pelkkä sotilastarkkailu-missioni

  Kosovossa on meneillään Etyjin tähänastisista suurin, vaikein ja haasteellisin operaatio. Kosovo  Verification Missionin (KVM) tehtävänä on tarkkailla tulitauon säilymistä ja joukkojen siirtoja, auttaa pakolaisia palaamaan ja auttaa siviiliyhteiskunnan ja demokratian rakentamisessa. KVM raportoi tekemisistään ja havainnoistaan Etyjille ja YK:n  turvallisuusneuvostolle. Tehtävää ei siis ETYJ-tarkkailijoilta tai -todentajilta puutu. Ammuskelu jatkuu ja toistaiseksi ei vielä ole päästy tehtävässä kuin alkuun. Tällä hetkellä operaatio muistuttaa paljon YK:n sotilastarkkailuoperaatioita, mutta jos, ja kun rauhanneuvotteluissa edetään ja tilanne Kosovossa rauhoittuu, operaation luonne muuttuu.

 KVM koostuu 2000 Etyj-tarkkailijasta, joita johtaa kokenut diplomaatti suurlähettiläs William G. Walker Yhdysvalloista. Tarkkailijoita on yli kolmestakymmenestä Etyjin 55 jäsenmaasta. Suinkaan kaikilla tarkkailijoilla ei ole sotilastaustaa vaan tarkkailijat koostuvat myös poliiseista, ihmisoikeusasiantuntijoista, demokratisoinnin asiantuntijoista, pakolaisasioiden asiantuntijoista, hallintoviranomaisista, teknisistä tukijoukoista ja tulevaisuudessa myös vaalitarkkailijoista.
Parhaillaan on sotilastaustan omaavien henkilöiden rekrytointi lopetettu ja KVM etsii eri erikoisalojen, kuten ihmisoikeuksien, demokratisoinnin ja poliisin, asiantuntijoita.

William G. Walker keskustelee paikallisten kanssa jossain päin Kosovoa

 

Etyjin tarkailijat tarkastamassa serbien asemaa Bodujevossa
  Suomalaisia tarkkailijoita operaatiossa on 35. He ovat Etyjin rekrytointitavan mukaan kansallisen ulkoministeriön palkkaamia. Toisin sanoen he ovat UM:n palkkaamia virkamiehiä, jotka on komennettu virkamatkalle Etyj-missioon.
Myöskään suomalaiset Etyj-tarkkailijat eivät ole pelkkiä sotilaita vaan eri alojen asiantuntijoita kuten sairaanhoitajia, lääkäreitä, teknikoita, lehtimiehiä, YK-virkamiehiä. Yhteistä kaikille Etyj-tarkkailijoillemme on vankka oman alansa tuntemus ja kansainvälinen kokemus.
Suomalaiset tarkkailijat palvelevat eri puolilla Kosovoa noin 20 eri paikkakunnalla.
Ville Mäntysaari
 

 

Jälkihoito etenee

RAUHANTURVAAJIEN JA HEIDÄN PERHEIDENSÄ
HENKINEN TUKEMINEN SINIBARETTILIITOSSA TYÖN ALLE

Rauhanturvatehtävissä palvellut on veteraani ja veteraani on kohdannut sodan kauheuksia - ei siinä määrin kuin sotaveteraanimme, mutta himppusen kuitenkin. Monesti kotimaahan tullaan takaisin työttömiksi. Myös kotimaan pari-, perhe- ja ystävyyssuhteet ovat saattaneet kärsiä komennuksen aikana, sillä yhteydenpito toimialueelta on vaikeaa. Kotimaan yhteiskunta tuntuu vieraalta, Kukaan ei ymmärrä ja nekin, jotka ymmärtävät, ovat toimialueelle vielä jääneitä tai yhtä aikaa kotiutuessa eri puolille Suomea levinneitä, saman kokeneita ystäviä. Veteraani jää yksin ongelmineen.

Nyt yksinäisyyteen on onneksi kuitenkin luvassa muutoksia. Suomen Sinibarettiliitto on ryhtynyt suunnittelemaan Puolustusministeriön, valvontajoukkojen ja YK-koulutuskeskuksen tuella veteraaneilleen henkistä jälkihoitoa vai pitäisikö sanoa pelkästään henkistä hoitoa, sillä apua aiotaan tarjota niin lähtöä suunnitteleville, lähteville, palveluksessa oleville kuin kotiutuneillekin.

Henkisen tuen tarvetta aiotaan kartoittaa tutkimustyöllä. Maahan aiotaan perustaa rauhanturvaveteraaneista koulutettu tukihenkilöverkosto, jonka avulla apua tarvitsevat otettaisiin asiaan perehtyneiden huomaan. Suunnitteilla on rauhanturvaajien ikioma työpörssi, jossa työtä voitaisiin niin tarjota kuin hakeakin. Rauhanturvatyön julkisuuskuvaa pyritään kiillottamaan avoimen tiedottamisen avulla. Apua aiotaan tarjota myös rauhanturvaajien perheille. Näin siksi, että myös kotirintamalla koetaan hätää ja sopeutumisvaikeuksia. Näitä ja paljon muuta on kehitteillä. Tavoitteena on, että rauhanturvatehtäviin lähtee vain henkisesti terveitä, siellä palvelee vain henkisesti terveitä ja kotiin palaa henkisesti terveitä uudelleenkin rauhanturvatehtäviin terveenä kykeneviä veteraaneja. Ja että terveiden veteraanien rinnalla elää terveitä perheitä.

Suomen Sinibarettiliiton kevätkokouksessa Ikaalisissa 13.3.1999 päätettiin, että projektia johtamaan ryhtyy allekirjoittanut, Suomen Sinibarettiliiton hallituksen jäsen ja Pohjois-Savon Sinibaretit ry:n puheenjohtaja. Alun projektityöryhmään kuuluvat myös Anita Starck ja Monica Röberg Varsinais-Suomen Sinibaretit ry:stä sekä Suomen Sinibarettiliiton puheenjohtaja Vesa Yrjölä. Mainittujen lisäksi projektiryhmään nimetään jäseniä puolustusvoimista ja puolustusministeriöstä. Sinibarettiliitto julkaisee puolustusministeriön tuella Monica Röbergin vetämän tutkimuksen "Kotona ja kaukana" jaettavaksi sekä YK-koulutuskeskuksessa Niinisalossa että valvontajoukoissa. Mitä projektin rahoitukseen tulee on puolustusministeriö ilmoittanut tukevansa projektia erikseen määriteltävällä tavalla. Liitolle ja yhdistyksille projektista ei tule koitumaan kustannuksia, sen sijaan työtä asian parissa riittää.

Kaikki apu on tarpeen ja avunanto koskee kaikkia rauhanturvaveteraaneja. Sinuakin tarvitaan.

Virpi Aholainen
Jälkihoito-projektiryhmän johtaja

 

 

Tehtäväkohtainen palkkaus

Tehtäväkohtainen palkkaus on ollut käytössä Libanonissa syyskusta 1998 lukien. Nyt uuden järjestelmän piiriin siirtyy myös SJP/SFOR huhtirotaatiosta lähtien.
Huhtikuussa palvelukseen astuva uusi henkilöstö kuuluu uuden palkkauksen piiriin ja tekee palvelussitoumuksensa sen mukaisesti. YK-KoulK vastaa sitoumusten laatimisesta uudelle henkilöstölle. Huhtikuussa kotiutuva väestö noudattaa nykyistä palkkaustaan palvelunsa loppuun. Se henkilöstö, joka on astunut palvelukseen ennen huhtukuuta ja jatkaa edelleen, tulee uuden palkkausjärjestelmän piiriin toukokuun alusta lukien. Kontingentin komentajalla on käytössään erityinen palkkasumma, josta hän voi harkintansa mukaan määrätä maksettavaksi henkilökohtaista lisää rauhanturvaajalle, joka on erityisesti kunnostaunut tehtävässään. Eli palvelusporkkana säilyy, mutta porkkanoita ei ole kaikille. 

Bosniassa siirrytään myös tehtäväkohtaiseen palkkaukseen. Autonkuljettaja palvelee jääkärin arvolla ja tienaa kahdeksan tonnia kuussa.

 

 

 

 

 

 

 

Erilaisia tehtäviä rt-joukossa on noin 200. Niihin on myös määrätty palvelusarvo ja palkkaluokka. palkkaluokkiakin on 10, joista osa on viellä jaettu A ja B osiin. Itse rahamäärä (palkka) noudattelee kutakuinkin vanhaa järjestelmää. Joissain tapauksissa on nousua ja toisissa laskua.
Yleinen palveluskesto on vuosi, joten vanhaan järjestelmään verrattuna myös kokonaisansiotaso joko laskee tai nousee.

Tehtäväkohtaisessa palkkauksessa on hyviä puolia. Ristiriitaa aiheuttaneet jämäautomaatit rotaatioittain poistuvat. Porkkana taas voidaan antaa sille, joka sen ansaitsee. Toisaalta tämäkään järjestelmä ei ole idioottivarma. Silti johtajanasi saattaa olla epäsosiaalinen henkilö, kunhan hänellä vaan on sopivammat paperit kuin sinulla.

Oli miten oli, kokonaisuutta katsoen uusi palkkaus on ihan kelpo. Tarkennuksia varmasti tulee aikaa myöden. Täytyy muistaa, että ansiotaso on noussut huomattavasti, koska päiväraha on kaikille sama 165mk/vrk. Eli joka tapauksessa kuukausittainen tilisi on yli kymppitonnin.

Palkkaluokka Rahapalkka mk/kk  Tehtäväesimerkki 
 I  8009  vjääk, autonkulj
 II  8377  varastoRvarajoht
 III  9263  kenttäkauppa-au
 IVB  10770  viestiJvaraJoht
 IVA  11423  lääkJvaraJoht
 V  12565  tilannepäivystäjä
 VI  14280  rahastonhoitaja
 VIIB  15708  pionups
 VIIA  18335  nuor lääkäri
 VIIIB  19953  Kpääll
 VIIIA  20843  tstopääll
 IX  22972  Pups

 

  Taulukossa on käytetty SJP/SFORin nimikkeitä ja esimerkkitehtäviä. Palkkaus samassakin tehtävässä eroaa hieman esikunnassa, EHK:ssa tai JK:ssa palvelevien välillä. Taulukko ei ole myöskään suoraan verrattavissa YKSL:n palkkaukseen. 

Kimmo Wirén