Pitkät jutut

Rauhaa vaikka nyrkeillä!

Tietoja

Julkaistu: 19.10.2006

Kirjoittanut Ville Mäntysaari

Kategoria: Pitkät jutut

YKSV 1 oli ensimmäinen suomalainen nopean toiminnan joukko. Se perustettiin ja lähetettiin toimialueelle pikapikaa pienissä erissä. Kirjan päähenkilö huomasi olevansa Hiekalla, vielä taistelujen jälkeen savuavien raunioiden keskellä, viiden päivän päästä siitä kun sai tiedon komennuksestaan rauhanturvatehtäviin. Tehtäviin joihin hän ei ollut koskaan anonut.

Gammassa nyrkit heiluvat. Tämä on ainoa kuva, joka on otettu tuosta maailmallakin tunnetuksi tulleesta välikohtauksesta. Kuva Tapio Kauppi.

 Tekstistä huomaa heti, että sen ovat kirjoittaneet kokeneet rauhanturvaajat. Kerronta on ujostelematonta ja hurttia fasu-meininkiä, jota kuulee faittereiden saunailloissa mutta harvoin näkee painettuna. Kerrontaa tukee myös tapahtumista kertova kuvitus ja piirrokset.

Rauno ”Rauski” Nuorivuori oli osallisena mm. Gamman nyrkkitappelussa israelilaisia vastaan ja helmikuun -74 miinaonnettomuuden uhrien pelastustehtävässä keskellä miinakenttää.

Kirjan on kirjoittanut toimituskunta, johon kuuluvat Risto Aitos pj (YKSV 1:n operatiivisen toimiston varapäällikkö), Hannu Levänen (YKSV 1:n tiedotusupseeri), Rauno Nuorivuori ja Solveig Reponen.

Vaikka kirjan kustannuksessa on auttanut Sinibaretti-lehti, kirja on omakustanteinen. Ensipainoksena kirjaa on painettu 500 kappaletta ja sitä saa kirjan tekijöiltä Risto Aitokselta 040 5540 163 (Turun suunnalla) ja Rauno Nuorivuorelta 040 8393 313 (Kouvolan suunnalla). Kirjan hinta on 15 euroa.

Ville Mäntysaari

Hölkkäri marssi taas

Tietoja

Julkaistu: 19.10.2006

Kirjoittanut Ismo Hämäläinen

Kategoria: Pitkät jutut

Matti yllätti!

Tiedettiin, että viimeinen 10 kilometriä olisi raskain, mutta porukka lähti marssimaan tämänkin etapin hyväkuntoisena. 25 km kohdalla sitten olikin joukkueen oma erikoishuoltopiste, jonka oli pystyttänyt Aarnoksen Matti, tarjoten joukkueelle kylmää olutta - muiden marssijoukkueiden hämmästellessä tätä erikoistarjontaa, Hölkkärin joukkue tankkasi itsensä nopeasti ja lähti viimeiselle etapille iloisin mielin. Maaliin päästyään joukkue siirtyikin sitten marssille osallistuneiden Lipsikäiväröiden kutsusta heidän saunalleen, jossa oli vuorossa saunomista ja grillausta. Illan tullen sitten osa marssiosastosta siirtyi vielä Vantaan yöelämään korjaamaan nestehukkaa. Tämä aurinkoisessa säässä suoritettu tapahtuma oli taasen niin onnistunut, että päätimme osallistua tapahtumaan myös tulevana vuotena.

Ismo Hämäläinen

Operaatio Tarton Rauha 2006

Tietoja

Julkaistu: 19.10.2006

Kirjoittanut Lekuri

Kategoria: Pitkät jutut

Vuoden 2005 kesällä tehty matka Tarttoon sai jatkoa tänäkin vuonna, sillä HOW:n lukijamatka Tarttoon järjestettiin heinäkuun lopussa 28 – 30. 7.
Perjantaina kokoontui Makasiiniterminaaliin Helsinkiin edustava joukko hölkkäriläisiä. Osa ennestään tuttuja, osa hiukan vieraampia. Matkan suunnittelussa on suotu myös aveceille osallistumismahdollisuus ja niinpä mukana oli myös kolmen barettiveljen kumppanit.

Nopea Linda Linen Jaanika vei joukon Tallinnaan josta jatkettiin varatulla bussilla Tarttoon. Matkalla pidettiin yksi kahvi- ym virkistystauko Adavere Tuulik -nimisessä, tuulimyllyyn rakennetussa kahvila-ravintolassa.
Tartossa nopea majoittuminen Tartu-hotelliin ja sen jälkeen aterioimaan Atlantis-ravintolaan. Ravintola on ollut eräs Tarton parhaista ja on sitä edelleenkin sijainniltaan. Se on aivan Emajoen rannalla ja ravintolasta avautuu mukava näkymä yli joen. Ateriasta ja palvelun tasosta on valitettavasti oltava tyytymätön. Tartossa on kuitenkin lukuisia miellyttäviä ja tasokkaita ruokapaikkoja, joten tämä lievä vastoinkäyminen ei mielialaan vaikuttanut. Iloisesti rupatteleva joukko siirtyi aterian jälkeen katsastamaan kaupungin muita virkistäytymiskohteita. Illan mittaan kokin löysi sopivan kokoonpanon myötä itselleen mieluisimman viihtymispaikan. Suosituin lienee ollut Püssrohukelder (Ruutikellari).

Lauantai oli varattu tutustumisiin eri kohteisiin. Kävellen siirryimme pitkin Emajoen vartta sellaiseen osaan kaupunkia, Supilinnaan, missä harvemmin matkailijat liikkuvat. Ympäristön tila kertoi selkeästi nousevasta taloudesta, mutta myös siitä, että osa tarttolaisista elää vielä niukan toimeentulon varassa.

Tavoitteemme Ölletehas A. Le Cog saavutettiin aikataulun mukaisesti. Vastassa oli melko iäkäs panimomestari, joka vei meidät läpi panimon kertoen asiantuntevasti oluen panemisen vaiheista. Vanhat työtavat, vanha välineistö ja vuosikymmenien aikana käytetyt työmenetelmät, esineet jne. antoivat uutta syvyyttä oluttietämykseemme. Joiltakin osinhan olutkulttuuri on jo ennestään tuttua barettiväellekin. Kierroksen lopuksi tarjotut näytemaistiaisetkaan eivät saaneet nyrpistystä osakseen, paitsi ehkä määrän vuoksi. Olutpanimon historiasta ja nykyisestä toiminnasta löytyy kiinnostuneille panimon nettisivuilta kosolti tietoa.

Sateen yllyttyä kiusallisen runsaaksi siirryimme taksin käyttöön. Osa joukosta siirtyi KGB –museoon, osa Yliopiston kasvitieteelliseen puutarhaan.
KGB –museo antaa erittäin realistisen kuvan neuvostoaikaisesta pidätettyjen kohtelusta. Sellien koko, vankien määrä, olosuhteen ylipäätään ovat olleet sellaiset, että niiden kuvaaminen ei minulta onnistu. Paikka on itse nähtävä.

Täältä siirryttiin läheiselle lentokentälle Raadi Lennuväljalle. Nykyisin siellä ei ole lentotoimintaa, mutta oli neuvostomiehityksen aikana merkittävä kenttä. Aikanaan valvottiin myös tarkasti, ettei Tartossa noustu liian korkeisiin paikkoihin utelemaan kentän asioita.

Kasvitieteellinen puutarha piti sisällään suuren palmuhuoneen, runsaan kaktuskasviosaston, mehikasviosaston jne. Reipas sade esti tutustumisen ulkotarhaan, josta kuitenkin on syytä mainita näyttävä ruusutarha ja laaja puutarhan kasvisto.

Lauantai jatkui omavalintaisen elämän merkeissä. Eri tahoille hajaantuneet ja erilaisista kohteista kiinnostuneet löysivät illan mittaan toisensa jo tutuksi tulleen Ruutikellarin pihalta. Kovin suosittu janojuoma näytti olleen nimensä mukaisesti punainen olut. Tuopin kokokin tuntui tyydyttävän nautiskelijoita.

Sunnuntain paluumatkalle saimme kyyditsijäksi kuljettajan, jonka tietomäärä maasta, kansasta ja historiasta oli laaja. Moni asia sai uutta sisältöä hänen selvitystensä kautta. Uutta kuitenkin oli myös tälle kuljettajalle Järva-Jaani Vanaautode varjupaik. Sinne on kerätty neuvostoaikaisia autoja ja muuta kuljetuskalustoa. Joidenkin kohdalla hieraisi tekniikasta kiinnostunut vierailija silmiään kaksikin kertaa. Melkoisia vempeleitä.

Sisältyi matkaan toki perinteistä virvokkeiden nauttimista ja muuta tavanomaista briiffausta. Matkakohteena Tartto on kiehtova ja monipuolinen. Se antaa mahdollisuuden kaikille onpa kiinnostuksen kohde sitten tiede, taide, historia, arkkitehtuuri, ruoka, juoma, musiikki tai mikä muu tahansa. Hintatasokaan ei pääsymaksujen, ruoan, juoman tai liikkumisen osalta ole ylen korkea. Käyttämämme Tartu –hotelli on vain kahden tähden majoituslaitos, mutta moittimista ei ole siinäkään; aamiainen riittävän runsas, huonevarustus ok ja hintataso ihan siedettävä.

Matkamme, Operaatio Tarton Rauha 2006, Sujui mallikkaasti ja mutkattomasti. Moni kiinnostava asia osui kohdalle, moni jäi odottamaan seuraavaa vuotta. Paluumatkalla Jaanikaa heilautteli merenkäynti melkoisesti, mutta silti satamassa kuultiin kotiinpaluun toivotuksina: ” Ensi vuonna uudestaan”

Matkan järjestelyistä vastuun otti ja miehekkäästi kantoi Mikko Palosvirta. Tartossa opastajana ja apuna oli Mikon isä Esko. Heille mitä lämpimimmät kiitokset.

Lekuri

Linkkejä vierailemiimme kohteisiin:

SKJL:n koulutus käyntiin Porin Prikaatissa

Tietoja

Julkaistu: 19.10.2006

Kirjoittanut Kari Vilkko

Kategoria: Pitkät jutut

Seitsemänkymmentä ensimmäistä SKJL/UNIFIL 2:n faitteria on aloittanut kouluttautumisen Porin Prikaatissa Säkylässä. Ensimmäisenä koulutuksensa aloittivat ajoneuvojen ja työkoneiden kuljettajat, jotka seuraavan viikon ajan saavat palvelusajoneuvoihinsa tyyppikoulutusta sekä suorittavat pv:n ajo-oikeuden.

Libanonin-operaation valmistelut, mm. raivauskaluston materiaalihankinnat, alkoivat elokuun alussa etupainotteisesti - ennen poliittisia päätöksiä. Kuluneet viikot ovat olleet joukon perustavalle Porin Prikaatille kiireistä aikaa. Säkylässä on tehty töitä lähes kellon ympäri seitsemänä päivänä viikossa. Nyt SKJL:n koko ajoneuvokalusto työkoneineen on hankittuna ja valkoiseksi maalattuna Porin Prikaatin terminaalissa laivausta odottamassa.
- Tällainen etunoja on ollut välttämätöntä, jotta ”hyppy” kantaisi, eli pääsisimme liikkeelle tavoitellussa aikataulussa. Jos poliittinen päätös olisi ollut toisenlainen, valmistelut olisivat olleet helppo purkaa, Porin Prikaatin komentaja, eversti Markku Nikkilä kertoi keskiviikkona.

 

Pasin, eli XA-185:n tekniikkaa kertaava Kimmo Kujala saapui SKJL/UNIFIL 2:n koulutukseen Kangasalta. Kimmolla takana jo kolme keikkaa: Libanon 1998-99, Kosovo 2002-2003 ja Etiopia-Eritrea 2004. Soitto uudesta keikasta tuli kolmisen viikkoa sitten. Koulutuksessa Kimmo on tähän mennessä tavannut kymmenkunta edellisiltä keikoilta tuttua käivärää.

Pääjoukko toimialueelle 31.10.

Seuraavat viikot koulutus jatkuu kiihtyvällä tahdilla. SKJL:n päällystö saapuu palvelukseen 5.10. ja pääjoukon koulutus alkaa seuraavana päivänä 6.10. Materiaali laivataan Rauman satamassa 6.10. Laiva kohti Libanonia lähtee 9.10. ja se on perillä 25.10. Joukon tiedusteluosat lentävät Libanoniin 11.10. ja valmisteluosat viikkoa myöhemmin, 19.10. Porin Prikaati luovuttaa valmiin joukon Puolustusvoimien Kansainväliselle Keskukselle 16. lokakuuta. Pääjoukko lennätetään toimialueelle 31.10.

UNIFIL 2:ssa Suomi ja Irlanti ovat perustamassa yhteistä pataljoonaa, missä Suomi vastaa Campin rakentamisesta ja omistajuudesta sekä viestijärjestelyistä ja pioneeritoiminnasta. Irlannin vastuulla ovat toiminnan suojaaminen, linja-autot sekä varageneraattorit. Suomalaisten kokonaisvahvuus pataljoonassa on 212. Irlanti on tarjoamassa pataljoonaan noin 150 kriisinhallitsijaa.

SKJL:n henkilöstö on reserviläispainotteinen sisältäen runsaasti rakentamisalan ammattilaisia ja aiempaa rauhanturvaamiskokemusta omaavia. Ammattitaitovaatimusten vuoksi joukon keski-ikä on hieman tavanomaista korkeampi.

Suomalaisten tehtävänä on ensin huolehtia UNIFIL 2:n oman infran raivaus- ja rakennustehtävistä, jonka jälkeen siirrytään humanitaariseen, paikalliseen raivaamiseen ja rakentamiseen. Suomalaisten käytössä on 45 raskasta työkonetta, joista kolmasosa on panssaroituja. Lähes koko kalusto on hankittu kotimaasta ja on uutukaista. Yhteensä toista sataa suomalaista ajoneuvoa – joukossa mm. 18 Pasia - laivataan UNIFIL 2:n käyttöön.

teksti: Kari Vilkko

kuva: Martti Tikka