- Tietoja
- Julkaistu: 19.10.2006
-
Kirjoittanut Lt Col Markku Liimatainen
-
Kategoria: Pitkät jutut
1. Historiaa ja taustatietoa Liberiasta
Liberia itsenäistyi ensimmäisenä Afrikan valtiona vuonna
1847. Suuryhtiöiden vaikutus maassa on ollut kautta aikojen suuri,
tulojen jako epätasaista ja valtiontalous romahtamaisillaan
Maassa on ollut sotia ja levottomuuksia vuodesta 1979 lähtien ja sisäiset
selkkaukset ovat tuhonneet maan talouden ja infrastruktuurin. Maassa on
huomattavat määrät luonnonrikkauksia, kultaa ja jalokiviä
ja maa on ollut huomattava raakakumin tuottajamaa.
Levottomuuksien seurauksena elinolosuhteet ovat tuhoutuneet ja suuri
osa väestöä on joutunut jättämään kotinsa.
Aliravitsemus on laajalle levinnyttä. Ruokahuoltoa, terveydenhuoltoa
ja kuljetuksia ei ole. Humanitaarinen tilanne maassa on huono. Pääkaupungissa
ja muuallakin maassa on runsaasti pakolaisia, joiden oloja pahentaa ruoan,
juomaveden, lääkehoidon, suojien ja hygienian puute.
Viimeinen vaihe n 14 vuotta kestäneissä sisäisissä
taisteluissa oli vuoden 2003 kesällä. Tuolloin kahden ja
puolen kuukauden taistelujen jälkeen edellinen presidentti Taylor
suostui eroamaan ja lähtemään maanpakoon, jolloin 18.8.2003
Liberian hallitus ja kapinallisryhmät LURD ja MODEL allekirjoittivat
rauhansopimuksen. Väliaikaisen hallituksen, jota johtaa riippumaton
siviili (ex liikemies Gyant Bryant), on aloittanut toimintansa lokakuussa.
Vaalit on tarkoitus järjestää vuonna 2005 ja valansa vannonut
demokraattinen hallitus aloittaisi tämän hetkisen suunnitelman
mukaan toimintansa 1.1.2006.
Yleinen turvallisuustilanne maassa on yhä levoton, herkkä
ja epävakaa. Pääkaupunki Monroviassa turvallisuustilanne
on hieman parempi kuin muualla maassa. Eri osapuolet havittelevat nyt poliittista
vaikutusvaltaa, jolloin jännitys entisten hallituksen joukkojen ja
kapinallisten välillä jatkuu. LURD ja MODEL saavuttivat päätavoitteensa
presidentti Taylorin erottua. Yhteensä nämä joukot hallitsivat
noin 75% maan alueesta. Molemmat ryhmät ovat epäileviä Taylorin
jälkeiseen hallintoon. Kummallakin kapinallisryhmällä on
ollut sekä sisäisiä että keskinäisiä erimielisyyksiä
koskien Liberian tulevaisuuden tavoitteita ja vallanhankinnassa omille
ryhmille.
UNMILin joukkojen tulo ja partiointi alueilla on parantanut turvallisuutta,
mutta vielä vanhat muistot ja tavat toimia sodanajalta tulevat herkästi
esille. Samoin työttömyys ja runsaslukuisesti pääkaupunkiin
muuttaneet aseistariisutut entiset taistelijat vaikeuttavat tilannetta
pääkaupungissa.
2. Operaation tietoja ja kartta
UNMIL (United Nations Mission in Liberia)
Operaation
kartta
Toiminta-alue: Liberia Aloitettu: 2003
Operaation lopullinen vahvuus: 15 000 sotilasta, joista250 sotilastarkkailijaa,
ja160 esikuntaupseeria, sekä1115 siviilipoliisia
Suomalaisia: 2
|
UNMIL-operaatio perustettiin YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmalla
1509 (2003) 19. syyskuuta 2003. UNMIL:in ensimmäisen mandaatin pituus
on 12 kuukautta. Operaation tehtävänä on tukea tulitaukosopimuksen
täytäntöönpanoa ja rauhan palauttamista eri osapuolten
välille, suojata YK:n henkilöstöä ja omaisuutta, tukea
humanitääristä avustustyötä sekä avustaa
Liberian kansallisen turvallisuuden kehittämistä.
UNMIL-joukot ottivat aluevastuun Liberiassa ECOWAS:in (Economic Community
of West African States) perustamilta ECOMIL-joukoilta (ECOWAS Mission in
Liberia) 1.10.2003 alkaen. Operaation kokonaisvahvuus on nyt 15 000
rauhanturvaajaa 48 eri maasta, ml. 197 sotilastarkkailijaa ja 117 esikuntaupseeria.
Operaatioon tulee myös 1115 siviilipoliisia. Operaation esikunta on
sijoittunut Liberian pääkaupunkiin Monroviaan. Operaatiossa on
mukana kaksi suomalaista esikuntaupseeria UNMIL:in esikunnassa Monroviassa.
3. Operaation ja alueen kuvausta ja suomalaisten osuus
Tämä UNMIL operaatio ollenee YK;n rauhanturvahistorian toiseksi
suurin operaatio kautta aikojen. Suurempi oli naapurimaassa Sierra Leonessa,
n 17 000 rauhanturvaajaa. Vuotuinen budjetti tälle operaatiolle on
n 32 % kokonaisrauhanturvabudjetista, eli n 862 milj USD.
Tällä hetkellä suurin huomio ja panostus on käynnissä
olevassa entisten taistelijoiden aseidenriisunnassa ja joukkojen siviilielämään
saamisessa = DDRR ohjelma.(Disarmamend (D-1), Demobilization(D-2), Reintegration
and Rehabilitation Programme).
Sotilaiden osuus on tuo D-1 vaihe, eli taistelijoiden rekisteröinti
sekä aseiden, ammusten ja räjähteiden keraaminen, tilastointi
ja hävittäminen erityisissä sitä tarkoitusta varten
tehdyissä leireissä ja ammusten hävittämispaikoissa
sekä näiden paikkojen rakentaminen.
Tähän mennessä on aseista riisuttu noin 53 000 entistä
taistelijaa, kerätty aseita n. 9 000, kerätty ja tuhottu
n 18 000 erilaista ammusta ja räjähdettä sekä n 4,7
milj käsiasepatruunaa.
D-2 vaiheen rakentaminen ja toteuttaminen on siviiliyritysten ja kansalais-
sekä erilaisten kansainvälisten järjestöjen vetovastuulla.
Yhdessä tällaisessa D-2 leirissä on tilaa 1000-1 500 aseistariisutulle
entiselle taistelijalle. Nyt on ollut toiminnassa tähän asti
leirit yhteensä 7 eri paikalla ja ohjelmaan tulee vielä mukaan
4 eri paikkaa. Aseistariisuttavien kokonaismäärän arvellaan
nousevan 70 – 80 000, sisältäen taistelijat, lapsisotilaat ja
naiset.
Ohjelmaan mukaan tuleva rekisteröity entinen taistelija saa 150
USD oltuaan 4 päivää leirissä ja tulee uudelleen koulutusvaiheeseen
(RR-osuus) parin kuukauden päästä siitä. Hän saa
saman summan koulutuksen edistyessä.
Tämä meidän UNMILin esikunta on yhdistetty (Joint) operaatioesikunta,
eli täällä toimivat siviilit ja sotilaat osittain
yhteistyössä, mutta vain sotilaspuolen esikunnassa on tuota yhteistyötä.
Hyvä esimerkki on siviili-insinöörien ja sotilaspuolen pioneerien
(täällä insinöörejä hekin nimeltään)
todella kiinteä yhteistyö alkaen johdon yhteisestä työhuoneesta,
yhteisestä työsuunnittelusta aina yhteiseen viikkopuhutteluun
päätyen.
UNMILin johtaja, SRSG, on amerikkalainen ex-ilmavoimien kenraali Jacques
Klein, Force Commander on kenialainen kenraaliluutnantti Daniel Obande
(oli DFC UNTAG operaatiossamme Namibiassa) ja DFC on nigerialainen kenraalimajuri
Jo Owinibi.
Varsinainen siviiliesikunta toimii vanhan Saksan suurlähetystön
tiloissa n 19 km:n päässä tästä meidän esikunnastamme
Oma esikuntamme on vanhassa tullin rakennuskompleksissa. Tilaa alueella
on kaikelle oheistoiminnalle ml varastot ja autokorjaamot. Varsinainen
esikuntarakennuksemme on päässyt aika huonoon kuntoon ja fyysinen
etäisyys läpi todella ruuhkaisen kaupungin siviiliesikuntaan
hankaloittaa yhteistyötä. Osa meidän väestäkin
on jo muuttanut uusiin kontteihin tehtyihin toimistoihin.
Jatkossa on tiedossa muutto molemmista esikunnista jonkun kuukauden
päästä yhteen yhteiseen isoon rakennukseen lähes
kaupungin keskustaan. Tämä alue jäänee huollon tukikohdaksi.
Monrovian kaupunki on aika hankala liikenteellisesti, monta siltaa ja
koko alue on rakennettu lähes hevosenkengän muotoon jokisuistoon
soiselle alueelle meren rannalle. Alueita yhdistäviä teitä
tai siltoja ei ole, joten aina pitää ajaa pitkästi pysyen
yhdellä ainoalla ruuhkaisella pääkadulla.
Ulkona lämpötila on n 25-35 tasaisesti varjossa ja kosteus
kuin villasukassa huonosti lämmitetyssä saunassa, jonka kiukaalle
tasaisesti kaadetaan vettä. Vallitseva sadekausi (kesto 4-6 kuukautta
normaalisti) hankaloittaa koko operaation toimintaa heikentämällä
erityisesti tiestön kulkukelpoisuutta. Vuotuinen sademäärä
täällä on keskiarvoa n. 5 500 mm. Se olisi lumeksi muutettuna
muuten aikamoinen määrä.
Suurin joukkoja lähettänyt maa on Bangladesh, noin 3 200 rauhanturvaajaa
ja sitten Pakistan, reilut 2 700. Eurooppalaisia joukkoja on vain Irlannista
n 450 ja Ruotsista n 250 rauhanturvaajaa. Ruotsalaisilla ei ole vielä
oma sauna kunnossa, no heillähän onkin täällä
vain nuo n 250 rauhanturvaajaa?!
Sauna on saatu tottakai valmiiksi ja muut pitävät taas meitä
hulluina suomalaisina, kun tässä ilmastossa vielä tarvitsemme
kuumempaa. Täällä se on asuintalomme sisälle entiseen
kodinhoitohuoneeseen tehty sähkösauna. Kuumat ja mukavan kosteat
on löylyt, joka päivä taitaa saunamme lämmetä.
Kaikkiaan suomalaisia on maassa vaihtelevasti noin 10, osa siviilipuolen
tehtävissä UNMILilla, osa erilaisissa kansainvälisissä
organisaatioissa ja järjestöissä.
Meitä suomalaisia on tässä operaatiossa vain kaksi rauhanturvaajaa,
allekirjoittanut evl Markku Liimatainen Oulusta, toimin Force Senior Ammunition
Technical Officerina ja majuri Ismo Laitinen Jyväskylästä,
reservissa opettaja, toimii yhdistetyssä tiedustelutoimistossa (JMAC)
Information Managerina.
Minun tehtäväni liittyy operaatioon tulevaan, täällä
olevaan ja täältä lähtevään ase- ammus- ja
räjähdemateriaaliin. Niiden tarkastukset, varastointi ja käyttö
ovat tärkeimmät asiat. Samoin räjähtämättä
jääneiden ammusten ja miinoitteiden raivaamisen koordinointi
ja johtaminen koko maassa sekä taisteluampumapaikkojen ja ammusten
hävitysalueiden etsintä ja ohjeistus kuuluvat työnkuvaan.
Tässä ATO teamissa minulla on töissä lisäksi perulainen
komentaja ja pakistanilainen ja kenialainen majuri. Toimimme organisaatiossa
suoraan esikuntapäällikön alaisena.
Nyt käynnissä olevan aseidenriisuntaohjelman mukana tulevien
ammusten ja räjähteiden tuhoaminen työllistää
kovasti ammusten raivaamisryhmiä (joita on: pakistanilainen x 2, bangladesilainen
x 4 sekä ruotsalainen ja irlantilainen ryhmä, jotka tosin eivät
tee enää mitään räjäytyksiä, liittyen
suoraan tähän DDRR-aseriisuntaohjelmaan). Vain ruotsalaisilla
on oikeus suorittaa miinanraivausta. Tähän asti on onneksi miinoja
ja miinoitteita löytynyt todistettavasti oletettua vähemmän,
muita räjähtämättä jääneitä ammuksia
sitäkin enemmän.
Ismon hommaa on mm tietojen keraaminen tästä ja naapurimaasta,
tiedon analysointi ja erilaisten raporttien teko ja henkilöstön
perehdyttäminen tilanteeseen. Tärkeä osuus on mm aamubriefingissa
jaettava tieto kuluneesta vuorokaudesta.
4. Omia havaintoja
Verrattuna näkemääni ja kokemaani Mosambikissa ja Namibiassa,
täällä ei ole juuri ollenkaan ihmisiä toissa pelloilla.
Pitkä 14 vuoden sotakausi lienee opettanut ihmiset olemaan viljelemättä.
Jos kylvi jotakin, sen kävi hakemassa pellolta tai varastosta joku
sotiva osapuoli. Samoin työkalut lienee ryöstetty ja on suurimmalla
osalla viljelyyn halukkaista on edelleen pulaa siemenistä. Olosuhteet
erialiselle viljelylle ovat täällä mitä otollisimmat:
riittävästi vettä ja aurinkoa ja todella hedelmällinen
maaperä.
Maan noin 3 miljoonasta asukkaasta vähintäänkin joka
kuudes on riippuvainen erilaisista kansainvälisistä ruoanjakeluohjelmista.
Riisi on täällä pääravintoaineena, jota jaetaan
suoraan tarvitsijoille myös tämän aseriisuntaprosessin osana.
Turvallisuustilanne oli selvästi aiemmin kytköksissä myös
ruokahuoltoon, YK-joukkojen saapuessa tänne, ei täällä
näkynyt vapaana juoksevia kanoja kylissä. Nyt monessa paikassa
niitä juoksee vapaana, koska ihmisten ei enää tarvitse pelätä
jonkun tulevan ryöstämään niitä heiltä.
Ryöstelyt eivät ole kadulla ollenkaan yleisiä, ihmiset
kävelevät rahatukot kourassa, korut kaulassa ja kännykät
näkyvillä. Tätä näkyä ei nähnyt Mosambikissa,
siellä pääsee vieläkin eroon omaisuudestaan ao tavalla
niitä näkyvilla pitäen kadulla. Täällä toimii
pikaoikeus, kiinnijääneitä varkaita on lynkattu ja hakattu
paikan päällä kadulla kiinnijäätyään.
Namibian kansalliskukaksi aikoinaan ristin tyhjän oluttölkin,
joita näki joka puolella. Täällä ei niitä näy,
väestöllä ei ole varaa ostaa olutta. Ainoan paikallisen
panimon tuotteet ovat tuontioluen hinnoissa, ja muutenkin tämä
on kallis maa, ainakin valkoiselle, asua ja elää.
Lt Col Markku Liimatainen
(Omat kuvat -osiosta löytyy juttuun liittyviä kirjoittajan
ottamia kuvia. toim.huom.)
Juhlistaakseen ja palauttakseen mieliin näitä lähes
kolmenkymmenen vuoden takaisia tapahtumia, lennähti Saarelle
kesäkuun alussa monikymmenpäinen joukko, tosin hieman ”etuajassa”
kuumimpiin tapahtumiin nähden, kokemaan ja näkemään
niin vanhoja muistoja, kuin nykymenoa.
OP-Mamman portaat
Everstit Jorma Ala-Sankila ja Vesa Kangasmäki suorittavat
johtajan vaihtotilaisuuden katselmuksen
