Pitkät jutut

Finn Flail Team tai tutummin FFT on raivannut raisuilla mekaanisesti Kamputseassa yksitoista erisuuruista miinakenttää. Ainoa ja selkeä vertailukelpoinen mittaustapa raivaustyölle on täällä raivatut neliöt sekä niiden aiheuttamat kustannukset. Kokonaistulos FFT:llä on n. 700 000 m2 , josta suurinosa ,n. 2/3 on raivattu toimintakautenna 2001-2.

Isäntäorganisaatio Cambodian Mine Action Centre (CMAC) on laskenut raisujen raivauskustannuksia raivattua neliömetriä kohden. Kenttäkustannukset ovat laskeneet kolmen vuoden kuluessa 0,41 $ nykyiseen 0,12 $ /m2. Tähän summaan ei ole sisällytetty "pääkonttorin" hallinto- yms. kuluja Phnom Pehnissä. Raisujen raivauksen jälkeen alue on tarkistettava YK:n humanitaaristen ohjeiden mukaan vielä manuaalisesti miinaharavalla tai miinakoirilla nuuhkimalla.

Tämän jälkeen päästään YK:n vaatimaan 99,6% raivausvarmuuteen. Viime syksynä aloitettu yhteistyökokeilu -raisut&miinakoirat- on saanut varauksettoman vastaanoton ja tulokset ovat olleet hyviä. Nämä kaikki yhdessä nostavat lopullisen puhtaan neliön hintaa kolmin-nelinkertaisesti, mutta silti se jää alle puoleen taalan/ neliö. Kun vastaavasti englantilainen raivausorganisaatio MAG saa kustannuksiksi 0,7 $ per neliö omalle työlleen, niin hintahaarukka on kutakuinkin samansuuruin
en ja suuntainen.

Kamputseassa on arvioitu miinakenttiä olevan n. 3500 km2. CMAC raivaa vuodessa noin 10 km2 vauhtia, joten miinakentillä raivaamista olisi ollut tarjolla tällä vauhdilla 350 vuotta ! Toisten lähteiden mukaan raivaamista olisi 150 vuotta. Työtä on kuitenkin kummankin arvion mukaan paljon tekemättä ja eikä se edes lähivuosina lopu. Cambodian Mine/UXO Victim Information System (CMVIS) mukaan oli vuonna 2001 marraskuuhun mennessä Kamputseassa sattunut 764 raportoitua miinaonnettomuutta. 1998 vuoden jälkeen (2046 onnettomuutta) suunta on ollut onneksi kokoajan
 tasaisesti laskeva. Kiitos koululaisten ja lasten keskuudessa tehtävän tärkeän miinavalistustyön sekä koordinoidun jatkuvan raivaamisen.

Näitä tuloksia tarkastellessa olikin harmillista, että UM päätti lopettaa juuri tässä vaiheessa Kamputsean miinanraivausprojektin rahoituksen. Nyt loppuaikoina kun kaikki olisi ollut "valmista", perustamiskustannukset poissa ja operaatio toimii jo rutiininomaisesti varmasti. Vuositasolla olisi ollut kyse parinsadantuhannen euron menoerästä ja tarvittavista kaluston vuokrista. (Vertailuna esim. Suomen Afganistan-operaation kolmen ensimmäisen kuukauden kulut on n. 6 (kuusi) miljoona euroa, IL 5.1.2002) Konkreettinen ja kehitysyhteistyörahoilla saatava todellinen hyöty olisi ollut jatkossa aivan eri luokkaa kuin pelkkä avustussumma jollekin järjestölle. Näillä könttäsummilla kun on tapana hävitä tässä maassa "byrokratian" syövereihin tai pahimmillaan jonkun omaan taskuun.

Suomi jatkaa selkeästi valitsemaansa linjaa ja jatkaa kaiken mekaanisen miinanraivauksen alasajoa. Viimeinen vaihtomies lähtee piakkoin Mosambikin Maputoon. UM lopettaa myös Mosambikin humanitaarisen miinanraivauksen toiminnan ja rahoituksen syyskuussa 2002. Kosovon vastaava humanitaarinen operaatiohan lopetettiin jo vuoden 2001 syyskuussa kestettyään reilun puolitoista vuotta.

Luopuessaan tästä pisimpään kestäneestä projektista Suomi menetti yhden hyvän pr- ja testikohteen myös raisujen ja raivaimien kehittelyssä. Sillähän ei liene ollut päätökseen vaikutusta, että Suomi on puolustuspoliittisessa selonteossaan päättänyt luopua jalkaväkimiinoista vuoteen 2006 mennessä ja allekirjoittaa Ottawan miinakieltosopimuksen. Tai asianhoitajaa ei asiat kiinnosta. Eihän? ?
 

Nimim FCC

• Edellinen
• Seuraava