Pitkät jutut

Olen Kosovon Päiväkirjamerkinnöissäni edennyt jo Albaniaan saakka. Raportti on kirjoitettu 19.6.1999

 Menemättä  lähemmin yksityiskohtiin niin Albanian erittäin lyhyt ”country profile” on seuraava: Väestöä on noin 3.2  milj asukasta, joista 70 % on muslimeja  22% ortodokseja ja 8% on katolisia. Maa on kansantuotteeltaan mitattuna Euroopan köyhin. Kansainvälisten organisaatioiden maaluokittelussa Albaniaa pidetään yleisesti  ”Euroopan persereikänä”.  Keskimääräinen työläisen palkka on UNHRC:n muistion mukaan vain noin 380 mk. Maan pääkaupunki on Tirana jonka asukasluku liikkuu 
n 800 000 alueella. Rikollisuus ja väkivallanteot haittaavat albaanialaisten normaalia elämää kautta koko maan. Rikollisuus ja verityöt ovat niin yleisiä että vanha amerikkalaisten ”Villi länsi” oli kuin pyhäkoululaisten  päiväkerhojuhla. Avustusjärjestöjen sadoista rekoista  kymmeniä tyhjennetään Durresin sataman ja Tiranan välillä päivittäin ja tavarat menevät suoraan Albanian mustan pörssin markkinoille. Huhtikuussa mm yli puolentoista miljoonan markan arvoinen avustusantibioottilasti hävisi teille tietymättömille Durresissa jne, jne, jne

Maahan tulvineet 485 000 Kosovon pakolaista ovat heittäneet lopunkin pakan sekaisin. Pakolaisista johtuva vaikutus maan sosio-ekonomiseen systeemiin  pitemmällä aikajänteellä jääkin tässä vaiheessa vain arvailuiden varaan. Maa on todellisten äärimmäisyyksien maa. Äärimmäistä köyhyyttä ja äärimmäistä rikkautta on enemmän kuin missään muulla Euroopassa olen koskaan nähnyt. Pahamaineinen Afganistanissa vaikuttava Bin Laden on ilmeisesti  mukana rahoittamassa Albanian rakennusprojekteja. 

Osa Hotelleista on tosi läyhyjä. Linza loistohotelli jossa mm. OSCE:n henkilökunta asuu on rakennettu Tiranan ulkopuolella sijaitsevalle kukkulalle loistokkaine luxus-apartmentteineen  ja uima-altaineen. Rakennustyyli ja materiaali on samaa jota voi ihailla esimerkiksi Kenian ja Tansanian hotellien patioilla. Valkoista kiveä, marmoria  ja kauniisti kivetyttyjä käytäviä. Onhan se vaihteeksi mukava  asua  hienostikin joskus, mutta illalla on vastapainoksi ulkonaliikkumiskielto. Mafian keskinäisten ristiriitojen ja käynnissä olevan vallanjaon takia sen  jäsenet ampua röykyttäävät toisiaan hengiltä vain muutama sata metriä hotellin portilta. 

Pimeä rahanvaihto tapahtuu kirkkaassa auringonpaisteessa julkisesti  keskellä Tiranaa keskustorin ja oopperatalon läheisyydessä. Asiakkaina sulassa sovussa diplomaatit jotka häveliäästi panevat kuskit asialle. NATO, OSCE, kaikki avustusjärjestöt  ICRC mukaan luettuna näkyvät käyttävän rahanvaihtajien palveluita. Kysäisin pahuuttani yhdeltä Skandinaavikirkon pastorilta että miten hän hyväksyy  pimeän rahanvaihdon. Hän totesi yksikantaan että jo Jeesuksen aikoina oli Palestiinassa rahanvaihto sallittua ja yleinen kunnioitettu ammatti!!  Hänen omatuntoaan ei tuntunut häiritsevän että kyseessä on suuren luokan rahanpesu jonkun Bin Ladenin toimesta. Katujen rahan vaihtajat ovat  jonkun isomman bulvaanin asialla. Pankin virallinen kurssi on dollarista n 136 Lek ja kadulla saa vain muutaman  Lekin enemmän joten kovasti pitää poikien vaihtaa rahaa jotta pysyvät leivässä jos muka omilla rahoillaan toimivat. 

Liikenne on kamalaa mutta siihen tottuu pian. Jos liikennevaloja noudattaa orjallisesti niin kolari on väistämätön. Punainen valo ei merkitse täällä mitään. Näin tuossa viikolla senkin ihmeen että kaksi paikallista poliisia oli kolauttanut uudehkot poliisiautonsa yhteen. Poliisien keskinäinen välienselvittely alkoi valtavalla huutamisella ja karjumisella. Paikalle kiirehtivä kansa odotteli innokkaasti  fyysisen välienselvittelyn alkamista ja niinhän se nokkapokka alkoi kuin alkoikin.  Ympärillä satamäärin  tungeksiva väkijoukko kannusti möykkäten ja hurraten  kähinän osapuolia ja tuntui selvästi olevan nuoremman mutta huomattavasti hintelämmän poliisin puolella.  Tilanne loppui yllättäen siihen kun sadan metrin päässä olevan  Albanian presidentin palatsin turvakaartin erikoissotilaat  päräyttivät pari AK-47 sarjaa ilmaan ja poliisit poistuivat kiltisti jatkamaan nyrkkeilyharjoituksiaan poliisikamarille. Väkijoukkokin hävisi hetkessä paikalta kuin pieru Saharaan. 
 

Koska työni täällä alkuun on ollut lähinnä vain paperien läpikäymistä ja logistiikkasuunnittelua  seuraavaa Missionia varten,  niin olen viihdyttänyt itseäni lukemalla nipun vanhoja statusraportteja ja spot raportteja läpi. Seuraavassa pari mielenkiintoista otetta virallisista raporteista koskien lähinnä yleistä turvallisuutta Albanissa:
1. “Incidents such as theft of humanitarian aid, murders, shootings, carjackings, lootings, bribes and extortion occur daily  (OSCE Progress Report) 
2. Local criminals have been quick to exploit the arrival not only of refugees and foreign media crews, but also of dozens of international relief agencies.  BBC crew was stopped by masked men who stole the cameras and money. Even NATO officers dispatched to survay the area of possible troop deployment have had to be escorted by lorryloads of Albanian soldiers. (International crisis group report) 
Luettuani kyseisiä raportteja olin  luonnollisesti erittäin kiinnostunut tietämään miten rikollisjoukkojen ahnaat lonkerot ja työmenetelmät  heijastuvat normaaliin albanialaiseen jokapäiväiseen elämään ja kaupankäyntiin. Kauan minun ei tarvinnutkaan odotella kun iso kala jämähti yllättäen koukkuun. Käväisin nimittäin paikallisella matkapuhelinlaitoksella yrittämässä saada puhelimeeni SIM korttia koska Soneralla tai Radiolinjalla ei ole sopimusta Albanian kanssa. Valitettavasti  SIM kortteja vain ei yksinkertaisesti ollut yhtään jäljellä. NATO oli nimittäin ostanut 4000 korttia kerralla. Kortin hinta olisi ollut 1200 USD/kpl jos niitä olisi saatavilla ja mahtava puhelinlasku päälle. Laskutus  vaihtelee siinä 2 – 8 USD/min. (OSCE:n henkilöstön puhelinlaskut ovat muuten  siinä 2000 – 3000 DM /kk). Sinnittelin siinä hetkisen ja päätin unohtaa oman kortin ostamisen ja  yritin pahuuttani vuokrata puhelinkorttia suoraan puhelinyhtiöltä muutamaksi päiväksi. Tyttö tiskillä soitteli pari puhelinsoittoa ja puhelinfirman  ”osastopäällikkö” ilmestyi  paikalle puolityhjä Ballantines pullo kädessä tarjoten omaa henkilökohtaista SIM korttiaan minulle käyttöön. Mies oli nauttinut vähintäin jo viikon ajan muitakin nestepitoisia antimia kuin mietoja alkoholijuomia alkoholin löyhkästä päätellen  ja oli tosi vahvassa  takatuupparissa  keskellä päivää. Hänen pyyntönsä SIM kortin vuokrasta oli 6 USD/min plus 1000 USD:n deposit etukäteen. Kansanväliset lehtimiehet kuulemma maksavat sen mukisematta. 

Koska oli ilmeisesti löytänyt henkilön joka oli paitsi perso ”makeille juomille”; ”sokeritasapaino” kun oli järkkynyt pahemman kerran, niin myös rahanahne  joten  päätin  silkkaa uteliaisuuttani heittäytyä bisnekseen täysillä mukaan ja aloitin rajun tinkimisen. SIM korttiasia ei järjestynyt kuntoon vakavien hintaerimielisyyksien takia mutta krapulan/nousuhumalan innoittamana hän uhosi että pystyy järjestämään minulle mitä vaan. Ilmoitin siltä seisomalta että olen ”harrastelija-asekeräilijä” ja haluaisin  saada asekokoelmiini ihan oikean venäläisen Kalasnikovin  (AK-47) jos hinta vaan  olisi oikea. Uskoin vielä siinä vaiheessa että kaveri puhuu pelkkää potaskaa. Hän lupasi ottaa yhteyttä. Unohdin autuaasti koko jutun mutta viikon päästä hän otti yhteyttä kertoen hänellä oli pyytämäni Kalasnikov valmiina. Tässä vaiheessa oli pakko vetää pari kertaa syvään henkeä ja  “panna jäitä hattuun”. Päätin tutkia minulle vartavasten hankitun aseen jo ihan henkilökohtaisen mielenkiinnon takia. Ase  oli onnekseni  niin huonossa kunnossa että se ei olisi edes keräilyaseeksi  kelvannut.  Kerroin saavani Virosta huomattavasti parempikuntoisen halvemmalla tai vähintään samalla hinnalla. Kauppa purkautui siis täysin asiallisesti logististen delivery-ongelmien takia. Minulle onneksi hänellä oli aseelle toinenkin rahakkaampi ja ilmeiseti vähemmän laatutietoinen ostaja. Jouduin kuitenkin kaupan  purkajaista maksamaan hänelle 10USD kipurahoja. (Ei taida mennä käyttökuluina UM matkalaskussa läpi). Hetken ehdin olla vakavasti huolissani että mitä hemmettiä minä teen pimeällä AK-47.  Jos oikein  tiukille olisi mennyt niin pakkohan se olisi ollut ostaa. Täälläpäin kun Mafian hämärämiehiä ei oikein mielellään jymäytetä. Sainpahan kuitenkin kohtuullisen suoran yhteyden varsin mielenkiintoiseen Albanian Mafiaan ja sain myöhemmin  mielenkiintoista tietoa mm pimeiden aseiden hinnoista.

  Tuo 150 DM ei nyt minun talouttani olisi kaatanut ja  olisihan aseen sen voinut antaa kansalaiskeräykseen KLA:n sisseille, heittää mereen tai kätkeä sen yhteen sadoista tuhansista bunkkereista. Täällä Albaniassa on betonista valettuja bunkkereita eräiden tietojen mukaan todellakin satoja tuhansia eri puolilla maata, puhutaan jopa 680 000.  Paljon niitä kuitenkin on ja mitä omitusimmissa paikoissa. Edellinen presidentti Hoxha oli vainoharhainen ja pelkäsi hyökkäystä naapurimaista ja siksi kansalaiset talkoilla rakentelivat bunkkereita joka paikkaan. Lentäessämme kerran tarkastusmatkalle  Kukesiin huomasin erään korkean vuoren kyljessä oikein taidokkaasti rakennetut juoksuhaudat pakollisine bunkkereineen. Ongelmana oli vain  se että tositilanteessa  alueelta ei olisi päässyt millään pois ja alueelle ei olisi voinut tuoda mitään täydennystä. Puolustaja olisi siis kuollut upeasti sankarina tai vaihtoehtoisesti nääntynyt nälkään. Merkillistä porukkaa nämä albaanit. 

 Edellä jo korostamani rikollisuus on paitsi suorastaan uskomattoman yleistä niin myös röyhkeää. Aseiden runsas ylenpalttisuus johtuu osaksi siitä että Albanian armeijan asevarastot ryöstettiin tyhjäksi tuntemattomien joukkojen toimesta  muutama vuosi sitten ja reilusti yli 100 000 asetta  todettiin lopulta  hävinneeksi. Alkuperäinen venäläinen AK-47 maksaa Tiranan torilla noin 150 DM ja kiinalaisen kopion saa puoleen hintaan. Ammuslaatikosta jossa on yli tuhat AK-47 sopivaa patruunaa joutuu pulittamaan 25 DM. Sirpalekäsikranaatti 5 DM. Halpaa on siis ilotulitus ja ihmishenki. Kysyin mörkin näköiseltä asekauppiaalta  paljonko olalta ammuttava Strela  ilmatorjuntaohjus (Sam7) maksaa. Vastaus kuului että 500 DM mutta toimitusaika on kaksi päivää koska ohjukset täytyy varastaa KLA:n Prizrenin varastosta Kosovosta  ja salakuljettaa takaisin Tiranaan. Revi siitä sitten huumoria.  Nelivetoisen uudehkon maastoauton saa 5000 DM ja mitä suurimmalla todennäköisyydellä siinä on vielä kansainvälisen avustusjärjestön tarrat kyljessä. Merkin ja vuosimallin saa valita. 

KLA\Kosovo: Ennen vetäytymissopimuksen toimeenpanoa KLA:n sotilaita oli joka paikassa. Hampaisiin saakka aseistettuja nauhapäisiä taistelijoita uudehkoissa uniformuissaan. Oli taistelijoilla mustaa tuliterää uniformua sekä pakasta vedettyä maastopukua, käsikranaatit roikkumassa taisteluvyöstä,  ja lisäaseistukseena joillakin pari pistoolia, viidakkoveitsi  ja pakollinen rynnäkkökivääri, useimmilla AK 47.

Puheet olivat kuin rahattomalla lehmän ostajalla.  Käsitykseni KLA:n armeijan erinomaisesta koulutustasosta sai vahvistustani kuultuani  että hiljakkoin Tropojan alueella  paikalliset tavalliset rosvot pysäyttivät yhden  KLA:n ajoneuvon, kaappasivat sen, sotilaiden aseet ja sotilaiden henkilökohtaiset tavarat ja ajoivat onnellisina tiehensä.
Keskusteltuani henkilökohtaisesti eräiden täällä vaikuttavien   KLA sotilaiden sekä myös eri puolilla Albaania sijoittuneiden NATO maiden sotilaiden kanssa  niin olen hieman huolissani tulevasta tilanteesta Kosovossa. Albaniassa, jo muutaman kuukauden ilman kotilomia olleet tapaamani NATO sotilaat tuntuvat ajattelevan pelkästään raakaa seksiä. Paikalliselle lomalle/vapaalle  pääsevät naisenkipeät tuhannet ja tuhannet nuoret KFOR sotilaat tulevat taatusti aiheuttamaan rettelöitä ja mitä ilmeisimmin jatkavat  heistä kiinnostuneiden naisten kanssa pelehtimistä. Jopa täällä perus-Albaniassa on esiintynyt “ns pieniä käyttäytymisongelmia”. Musliminaisiin sekautumista Kosovossa KLA ei tule koskaan sulattamaan. Jos taas selvästi vapaamielisemmät serbitytöt alkavat aktiiivisesti seurustella KFOR sotilaiden kanssa niin sekään ei ole hyvä asia koska sitten on asenteellisuutta. Sotilaiden tulisi aina muistaa että katsoa saa mutta ei koskea.

 
Palavasilmäiset KLA:n täkäläiset  “taistelijat” uhoavat jo nyt että he olisivat “tappaneet” serbit viimeiseen mieheen ja puhdistaneet maansa ilman NATOn apuakin.  Nämä uhoajat eivät missään nimessä tule koskaan luovuttamaan asearsenaaliaan NATO:lle huolimatta omien poliitikkojensa lupauksista ja ovat  valmiit taistelemaan NATOa vastaan. NATOn käyttämät voimakeinot aseiden takavarikoissa vain kiihdyttävät KLAn uhoa ja jos siihen liittyy vielä naisrauhan rikkomista niin uusi  konflikti on viittä vaille valmis.

KLAlle olisi löydyttävä hyvin  pian rooli Kosovon  omien turva/raja/poliisijoukkojen muodossa ja KFOR sotilaat on lennätettävä  paineen purkulomille kotimaihinsa tai  yleistilanne pahenee nopeasti. Politiikassa sanotaan että kansan muisti kestää maksimissaan vain 3-6 kuukautta ja sama pätee täällä. Pari epämiellyttävää julkista skandaalia niin pian kukkaset vaihtuvat kirosanoiksi ja kiviksi “miehittäjiä” kohtaan, senhän olen itse jo parikin kertaa kokenut.

Kansantaloudellisesti peräti 50 000 KFOR sotilasta Uudenmaan kokoisella  alueella saa kaiken helposti sekaisin koska maan peruspalveluiden tarjonta  ja kysynnän tarve vääristyy vastoin normaalitilannetta. Sotilaatkin tarvitsevat paikallishankintoina tuoreita vihanneksia, hedelmiä ja kaikenlaisia perustarvikkeita, rakennustarvikkeita, pesulapalveluita ym.  Normaalin kysynnän ja tarjonnan lait joutuvat sopeutumaan uuteen tilanteeseen ja paikalliset hinnat jotka on rakennettu KFOR joukkoja varten eivät suosi paikallisia asukkaita koska kosovolaisten kannalta upporikkailla KFOR sotilailla on varaa maksaa tavaroista ja palveluista  mitä tahansa.  Kosovolaisten kun pitäisi rakentaa poltetut kotinsa pikimmin uudelleen.  Pitkä ja kylmä talvi on tulossa Kosovoon. 
 

Reijo J. Raitasaari

• Edellinen
• Seuraava