skip to main content

Palautetta sivustosta voi antaa Facebookissa tai Kuso- Kulkee palstalla.

Ja sit hei, sun kandee liittyy jäseneksi. Muistat vaan valita paikallisyhdistykseksi Hölkkäri On Web.

Rauhanturvaajayhdistysten historiikit ovat melko harvinaista luettavaa. Liitto on julkaissut kattavan historiikin ja vielä päivitysversionkin, mutta yhdistysten osalta tilanne on toinen.

Loppusyksystä ilmestyi kuitenkin Päijät-Hämeen Rauhanturvaajien julkaisema teos Faitteri suurella sydämellä, missä käydään läpi yhdistyksen 50 vuotista historiaa.

Historiikin kirjoittajaksi yhdistys on saanut Jarmo ”Jere” Laineen, mikä on kokonaisuutta ajatellen fiksu veto. Kirjailija Laineella on kokemusta historiallisesti tarkkojen teosten kirjoittamisesta - onhan hän kirjoittanut kolme rauhanturvaamiseen liittyvää, pääosin omiin kokemuksiin perustuvaa teosta sekä kaksi fiktiivistä sotakirjaa.

Lisäksi Laine on yhdistyksen jäsen, joten historiikin kirjoittajan valinta tuskin oli kovinkaan hankala prosessi. Historiikin taittamisessa on myös luotettu yhdistyksen omaan osaamiseen, sillä taitosta vastasi Vesa Tamminen-Larmi, joka on Laineen tavoin Päijät-Hämeen rauhanturvaajien jäsen.

236-sivuinen, kovakantinen teos on kokonaisuutena positiivinen yllätys.

Hajuttomuus, mauttomuus ja tunkkaisuus on tästä historiikista kaukana, vaikka pakostakin osa esiin tuoduista asioista on enemmän tai vähemmän tylsähköä luettavaa. Teos etenee kronologisesti perustamisvuosista tähän hetkeen.

Laine on historiikkia tehdessään haastatellut 43 yhdistyksen jäsentä. Kova työ on taannut sen, että kentän ääni todella kuuluu. Kirjassa ei ole keskitytty käsittelemään tehtyjä päätöksiä tai osallistumisia eri tilaisuuksiin, vaan kerrotaan aitoja tarinoita vuosikymmenien ajalta. Tarinat avaavat hyvällä mielellä sitä, mitä tekeminen rauhanturvaajayhdistyksissä on. Sattumusten kuvaaminen on viihdyttävää luettavaa. Hienona yksityiskohtana kerrottakoon, että jokaisesta haastateltavasta on teoksen loppusivuilla kuvat ja lyhyt kertaus henkilön rauhanturvaamis- ja yhdistyshistoriaan. Se antaa hienon lisämausteen jokaisen henkilön kertomuksiin.

Kova työ ei ole rajoittunut vain kymmenien henkilöiden haastattelemiseen, vaan kirjassa on kymmeniä, ellei satoja valokuvia ja lehtileikkeitä sekä otteita pöytäkirjoista.

Historiikista käy ilmi, miten aktiivista toimintaa Päijät-Hämeen rauhanturvaajilla on takavuosina ollut. Yhdistyksellä oli aktiivista liikuntatoimintaa ammunnasta hiihtoon ja joukkuelajeihin. Valitettavasti koko yhdistyskenttää vaivaava ukkoutuminen on iskenyt myös Päijät-Hämeeseen, mikä vääjäämättä heijastuu myös toimintaan. Kun pääosa jäsenistöstä on jo eläkeiässä, myös toiminnan painopiste on siirtynyt aktiivisista toiminnoista rauhallisimpiin. Vaikka yhdistykseen tulee jatkuvasti uusia jäseniä, nuoria heistä on vain pieni osa. Toki nykyäänkin yhdistyksen toiminta on aktiivista, teoksesta käy ilmi, että vuonna 2018 yhdistyksellä oli noin 200 aktiviteettia. Se on lukema, mihin eivät kaikki rauhanturvaajayhdistykset yllä millään tavalla.