skip to main content

Palautetta sivustosta voi antaa Facebookissa tai Kuso- Kulkee palstalla.

Ja sit hei, sun kandee liittyy jäseneksi. Muistat vaan valita paikallisyhdistykseksi Hölkkäri On Web.

Niinisalon kymmenennen Rauhanturvaseminaarin iltatilaisuudessa muisteltiin kuvin ja puhein seminaarien menneitä vuosia. Martti Tikan loihtima kuvashow palautti mieliin menneet vuodet, mutta historiaan tarkemmin paneutui seminaarien kalustoluetteloon kuuluva esitelmöitsijä Pekka Visuri.

Maanpuolustuskoulutus ry:n Satakunnan piiri ja Kankaanpään Seudun Sinibaretit ry aloittivat YK:n päivän tienoille sijoittuvien seminaarien sarjan syksyllä 2000.

RT-seminaarien johtoajatuksena kaikki nämä vuodet on ollut ajankohtaisuus ja oman (perus)tiedon kasvattaminen. Valtiotieteiden tohtori ja Maanpuolustuskorkeakoulun dosentti Pekka Visuri muisteli alkuaikaa, eli vuotta 2000, kuinka silloin oli juuri Jugoslavian hajoamissodat Makedoniaa lukuun ottamatta jo saatu rauhoittumaan ja aselepojen piiriin. Samalla oli kertynyt runsaasti kokemuksia rauhanturvaamisen uusista olosuhteista kylmän sodan päättymisen jälkeisissä kriiseissä, ja meneillään oli monia uudistushankkeita, mm. YK:n rauhanturvatoiminnan modernisointi, joten pohdinnan aiheista ei ollut puutetta.

Pian jo huomion varasti ”terrorismin vastainen sota”, joka kattoi alueita Lähi-idästä Keski-Aasiaan. Samalla kuitenkin Afrikassa laajeni YK:n rauhanturvatoiminta. Rauhanturvaamistoiminta myötäilee luonnollisesti kansainvälisen yleistilanteen kehitystä. Seminaareissa näitä on tutkailtu eri luuppien ja asiantuntijoiden avulla.

SEURAAVAT KYMMENEN VUOTTA
Muuttuvatko rauhanturvaamisen painoalueet vai ei, on melko retorinen kysymys. Sillä tottakai muuttuvat, kuten aina ennenkin ovat muuttuneet. Mutta mihin suuntaan ja millä aikataululla. Tänään pohditaan EU:n kontribuutiota sotilas- ja siviilikriisinhallintaan, YK:n roolia tulevaisuudessa, Afganistan-dilemman saamista johonkin pisteeseen, mutta ennen kaikkea kattavan rauhanturvatoiminnan aikaansaamiseksi.
– Tällaisten periaatteiden toteutukseen tarvitaan runsaasti aikaa, joten ensi vuosikymmenellä rauhanturvaseminaareihin näyttää riittävän jälleen uutta pohdittavaa, totesi Pekka Visuri kymmenen vuoden pohtielmansa lopuksi.