Pitkät jutut

Vuoden 2005 kesällä tehty matka Tarttoon sai jatkoa tänäkin vuonna, sillä HOW:n lukijamatka Tarttoon järjestettiin heinäkuun lopussa 28 – 30. 7.
Perjantaina kokoontui Makasiiniterminaaliin Helsinkiin edustava joukko hölkkäriläisiä. Osa ennestään tuttuja, osa hiukan vieraampia. Matkan suunnittelussa on suotu myös aveceille osallistumismahdollisuus ja niinpä mukana oli myös kolmen barettiveljen kumppanit.

Nopea Linda Linen Jaanika vei joukon Tallinnaan josta jatkettiin varatulla bussilla Tarttoon. Matkalla pidettiin yksi kahvi- ym virkistystauko Adavere Tuulik -nimisessä, tuulimyllyyn rakennetussa kahvila-ravintolassa.
Tartossa nopea majoittuminen Tartu-hotelliin ja sen jälkeen aterioimaan Atlantis-ravintolaan. Ravintola on ollut eräs Tarton parhaista ja on sitä edelleenkin sijainniltaan. Se on aivan Emajoen rannalla ja ravintolasta avautuu mukava näkymä yli joen. Ateriasta ja palvelun tasosta on valitettavasti oltava tyytymätön. Tartossa on kuitenkin lukuisia miellyttäviä ja tasokkaita ruokapaikkoja, joten tämä lievä vastoinkäyminen ei mielialaan vaikuttanut. Iloisesti rupatteleva joukko siirtyi aterian jälkeen katsastamaan kaupungin muita virkistäytymiskohteita. Illan mittaan kokin löysi sopivan kokoonpanon myötä itselleen mieluisimman viihtymispaikan. Suosituin lienee ollut Püssrohukelder (Ruutikellari).

Lauantai oli varattu tutustumisiin eri kohteisiin. Kävellen siirryimme pitkin Emajoen vartta sellaiseen osaan kaupunkia, Supilinnaan, missä harvemmin matkailijat liikkuvat. Ympäristön tila kertoi selkeästi nousevasta taloudesta, mutta myös siitä, että osa tarttolaisista elää vielä niukan toimeentulon varassa.

Tavoitteemme Ölletehas A. Le Cog saavutettiin aikataulun mukaisesti. Vastassa oli melko iäkäs panimomestari, joka vei meidät läpi panimon kertoen asiantuntevasti oluen panemisen vaiheista. Vanhat työtavat, vanha välineistö ja vuosikymmenien aikana käytetyt työmenetelmät, esineet jne. antoivat uutta syvyyttä oluttietämykseemme. Joiltakin osinhan olutkulttuuri on jo ennestään tuttua barettiväellekin. Kierroksen lopuksi tarjotut näytemaistiaisetkaan eivät saaneet nyrpistystä osakseen, paitsi ehkä määrän vuoksi. Olutpanimon historiasta ja nykyisestä toiminnasta löytyy kiinnostuneille panimon nettisivuilta kosolti tietoa.

Sateen yllyttyä kiusallisen runsaaksi siirryimme taksin käyttöön. Osa joukosta siirtyi KGB –museoon, osa Yliopiston kasvitieteelliseen puutarhaan.
KGB –museo antaa erittäin realistisen kuvan neuvostoaikaisesta pidätettyjen kohtelusta. Sellien koko, vankien määrä, olosuhteen ylipäätään ovat olleet sellaiset, että niiden kuvaaminen ei minulta onnistu. Paikka on itse nähtävä.

Täältä siirryttiin läheiselle lentokentälle Raadi Lennuväljalle. Nykyisin siellä ei ole lentotoimintaa, mutta oli neuvostomiehityksen aikana merkittävä kenttä. Aikanaan valvottiin myös tarkasti, ettei Tartossa noustu liian korkeisiin paikkoihin utelemaan kentän asioita.

Kasvitieteellinen puutarha piti sisällään suuren palmuhuoneen, runsaan kaktuskasviosaston, mehikasviosaston jne. Reipas sade esti tutustumisen ulkotarhaan, josta kuitenkin on syytä mainita näyttävä ruusutarha ja laaja puutarhan kasvisto.

Lauantai jatkui omavalintaisen elämän merkeissä. Eri tahoille hajaantuneet ja erilaisista kohteista kiinnostuneet löysivät illan mittaan toisensa jo tutuksi tulleen Ruutikellarin pihalta. Kovin suosittu janojuoma näytti olleen nimensä mukaisesti punainen olut. Tuopin kokokin tuntui tyydyttävän nautiskelijoita.

Sunnuntain paluumatkalle saimme kyyditsijäksi kuljettajan, jonka tietomäärä maasta, kansasta ja historiasta oli laaja. Moni asia sai uutta sisältöä hänen selvitystensä kautta. Uutta kuitenkin oli myös tälle kuljettajalle Järva-Jaani Vanaautode varjupaik. Sinne on kerätty neuvostoaikaisia autoja ja muuta kuljetuskalustoa. Joidenkin kohdalla hieraisi tekniikasta kiinnostunut vierailija silmiään kaksikin kertaa. Melkoisia vempeleitä.

Sisältyi matkaan toki perinteistä virvokkeiden nauttimista ja muuta tavanomaista briiffausta. Matkakohteena Tartto on kiehtova ja monipuolinen. Se antaa mahdollisuuden kaikille onpa kiinnostuksen kohde sitten tiede, taide, historia, arkkitehtuuri, ruoka, juoma, musiikki tai mikä muu tahansa. Hintatasokaan ei pääsymaksujen, ruoan, juoman tai liikkumisen osalta ole ylen korkea. Käyttämämme Tartu –hotelli on vain kahden tähden majoituslaitos, mutta moittimista ei ole siinäkään; aamiainen riittävän runsas, huonevarustus ok ja hintataso ihan siedettävä.

Matkamme, Operaatio Tarton Rauha 2006, Sujui mallikkaasti ja mutkattomasti. Moni kiinnostava asia osui kohdalle, moni jäi odottamaan seuraavaa vuotta. Paluumatkalla Jaanikaa heilautteli merenkäynti melkoisesti, mutta silti satamassa kuultiin kotiinpaluun toivotuksina: ” Ensi vuonna uudestaan”

Matkan järjestelyistä vastuun otti ja miehekkäästi kantoi Mikko Palosvirta. Tartossa opastajana ja apuna oli Mikon isä Esko. Heille mitä lämpimimmät kiitokset.

Lekuri

Linkkejä vierailemiimme kohteisiin: