skip to main content

Palautetta sivustosta voi antaa Facebookissa tai Kuso- Kulkee palstalla.

Ja sit hei, sun kandee liittyy jäseneksi. Muistat vaan valita paikallisyhdistykseksi Hölkkäri On Web.

Pääkirjoitukset

Purjehdimmeko suotuisissa vesissä

Suomalaisen rauhanturvaamisen 65-vuotisessa historiassa kääntyi uusi lehti tammikuussa 2011. Historiaa lähdettiin kirjoittamaan joulukuussa vuonna 1956, kun ensimmäinen valvontajoukko lähti Suezille rauhaa turvaamaan. Historiaa kirjoitetaan nyt siksi, että ensi kertaa Merivoimamme osallistuu sotilaalliseen kriisinhallintatehtävään suomalaisella alusyksiköllä miehistöineen. Liielmäti ottamatta kantaa siihen, kuinka rekrytointi suoritettiin ja millä perusteilla, niin alus on kuitenkin nyt matkalla kohti toimialuetta.
Kansalaista varmaan ihmetyttää, että miksi Pohjanmaa-paatille palkattu vakituinen henkilökunta ei halunnut tehtävään lähteä, vaan tilalle piti palkata reserviläisiä. Miten kävisi mahdollisessa kotimaan puolustustilanteessa? Kieltäytyykö silloinkin tehtävään palkattu väki vedoten lomaoikeuksiin tai mihin tahansa?
Rauhanmieheltä Pekka Haavistolta kysyttiin YLE:n Ykkösaamu-ohjelmassa, että "onko Pohjanmaa nyt pois Suomen puolustuksesta Afrikan keikan takia". Ilmeisesti rauhanmies ei osannut tai halunnut vastata, sillä miinalaivan kalenterissa tämä aika on aina varattu aluksen huoltamiseen ja henkilöstön lomien pitämiseen. Siksi se oli niin helppo irrottaa kansainvälisiin tehtäviin.  Eli ei ole pois kotimaan puolustuksesta, koska se muuten olisi laiturissa.

Miinalaiva Pohjanmaa on vain yksi pieni kaarnalaiva suuressa mittakaavassa. Operaatio EU NAVFOR Somalia on vain yksi pieni vivahde tuolla sinänsä isolla alueella. Julmetun kokoisella merialueella toimii sekä EU että Nato, molemmat omissa operaatioissaan. Lisäksi paikalla on sotalaivoja Yhdysvalloista, Japanista ja Kiinasta valvomassa omia intressejään - vain joitain maita mainitakseni.
Pohjanmaa viettää alueella vain muutaman kuukauden ja palaa sieltä kotiin kesäksi. Tokko kovin paljon valmiimpaa tai turvallisempaa Afrikan salmea on odotettavissa tämän vierailun jälkeen.

Suomi hyötyy tästä operaatiosta, sanotaan. Miksi ei hyötyisi, sillä laivan lähetys EU:n YK-tehtäviin on mitä suurimmassa määrin poliittisia pisteitä keräävä missio. Jos siitä saadaan jotain hyötyä kotimaamme puolustamiseen, niin tehtävä on mitä onnistunein. Sotilaallista hyötyä Suomelle arvioivat jo heinäkuussa tutkijat Jarno Limnéll ja Charly Salonius-Pasternak kirjoituksellaan Helsingin Sanomissa tyyliin "hyöty on rajallinen".
Suomi on osallistunut aina kansainvälisiin toimiin samalla hokemalla:  "Saamme sieltä paljon oppia ja kokemusta". Sopisi toivoa, että joku poliittinen ja/tai sotilaallinen taho tulisi jälkeenpäin kertomaan, että mitä kaikkea opimmekaan ja koimme. Lisäksi saisi paljastaa, kuinka tämä oppi ja kokemus on käännetty kotimaamme puolustuksen hyväksi.

Veikkaan, että ensi heinäkuussa Helsingin Sanomat julkaisevat herrojen Limnéll ja Salonius-Pasternakin kirjoituksen oppimastamme risteilystä Afrikkaan ja takaisin. He kun tietävät ja uskaltavat.
Aika näyttää purjehdimmeko suotuisissa vesissä ja saammeko tuliaisina jotain hyvää tai hyödyllistä.

Vähiin käy

Pekka Söderlund

Rauhanturvaamisen suurvaltana menneinä vuosina kunnostautunut Suomi on nykyään aika pienellä
panoksella mukana kansainvälisessä kriisinhallinnassa. Tällä hetkellä barettiveljiämme on ulkona
parisensataa, mikä on varsin pieni määrä.

Toki ymmärrän, että nyt panostetaan laatuun, eikä määrään. Valtaosa rauhanturvaajistamme on
Afganistanissa, jossa heitä ihan oikeasti tarvitaan. On ihan oikein, että supamissioiksi muuttuneet
operaatiot lopetetaan. Turha pitää satoja ukkoja turvaamassa rauhaa rauhalliseksi käyneessä
maailmankolkassa. Mission todellinen tarve unohtuu, kun sotilaat tappavat aikaa supailemalla, koska heillä
ei ole mitään muutakaan tekemistä.

Tuoreimpana alas ajettiin Kosovo, joka jo pitkään oli eräänlainen supamissio. Maa oli oiva paikka lähettää
nuoria valmareita opettelemaan kriisinhallintaa, koska riskit alueella olivat alhaiset. Suurimman riskin
aiheutti villi liikenne. Kallista touhuahan se on ylläpitää vaikkapa komppanian vahvuista osastoa eteläisessä
Euroopassa vain sen takia, että meillä on paikka johon lähettää kotimaassa koulutetut, juuri armeijasta
päässeet valmarit.

Minne lähdemme seuraavaksi? Libanonista on paljon puhuttu, mutta onko siinäkään mitään järkeä?
Suomella on toki siellä pitkät perinteet, kahdesti sieltä ollaan jo pois lähdetty. Logistisesti se lienee
kuitenkin paras ja halvin paikka saada entiselle rauhanturvaamisen suurvallalle sille kuuluva paikka, jotta
saamme jälleen ulkona olevien rauhanturvaajien määrän edes kohtuulliselle tasolle.

Pitäisikö Hölkkärin muuttaa nimeään?

Ensimmäisessä pääkirjoituksessa päätoimittaja Pekka pohti maailman muuttunutta menoa. Onhan se muuttunut tässä kovin. Hölkkäri On Web on todistanut ja seurannut monella eri tapaa maailman muutoksia 14-vuotisen olemassaolonsa aikana. Ensi vuonna tulee kuluneeksi pyöreitä, eli 15 vuotta siitä, kun tämä omaperäinen nettisaitti uppaantui interneetteriin.  Vuonna 2012 taasen tulee kuluneeksi 10 vuotta yhdistyksen nimeltä Hölkkäri On Web ry perustamisesta.  Juhlintaan valmistautuessa on hyvä pysähtyä ja katsella taaksepäin, mutta myös tulevaisuuteen.

Yhtenä asiana heittäisin ilmaan kysymyksen: Pitäisikö Hölkkärin muuttaa nimeään?

Tämän päivän rauhanturvaajille sana Hölkkäri ei enää kerro mitään. Täysin ulkopuolisille se ei ole koskaan kertonutkaan, ja siinä sen viehätys on ollutkin. Viidentoista vuoden aikana Hölkkäri on tullut teini-ikään ja HOW:sta tullut käsite ja instituutio omalla sarallaan. Voiko sellaisen nimeä muuttaa edes?
Jos ajatellaan, että nimeä muutettaisiin niin koskisiko se niin sivuston kuin yhdistyksenkin nimeä - vaiko vain toisen?

Kuso Kulkee -palstalla asiasta voi keskustella ja tuoda mielipidettään esiin. Alkakoon keskustelu.

Muuttuva maailma

Pekka Söderlund

Muuttuvassa maailmassa myös rauhanturvaaminen muuttuu. Tai oikeastaan muutos on tapahtunut jo, hitaasti mutta varmasti. Rauhanturvaaminen on muuttunut kriisinhallinnaksi ja missioiden luonteet muuttuneet haastavammaksi.
Muutosten maailmassa Hölkkäri on Web ei ole jäänyt tuleen makaamaan, vaan myös HOW-faitterit mukautuvat nykypäivän haasteisiin. Näkyvimmin muutoksen voi aistia lukemalla HOW:n uutisia. Edelleen uutisointi perustuu ainoastaan luotettavista lähteistä tuleviin uutisiin, mutta tyyli on hieman muuttunut.
Monessa paikassa sontaa lentää tuulettimeen siihen malliin, ettei niistä kaikista ole enää nykypäivänä järkeä lähteä uutisoimaan. Joka päivä paukkuu, ja usein myös suomalaisten vastuualueilla. Tietenkin merkittävät suomalaisia koskevat uutiset ovat jatkossakin luettavissa Hölkkärin palstoilta.
Hölkkärin toimitus on myös luonut uuden uutiskonseptin: HOWtisen. HOWtiset perustuvat ennenkaikkea tiedottaja Kimmo Wirénin kieroutuneeseen maailmankuvaan ja huumorintajuun, joiden avulla kynäniekka muotoilee uutisia uudesta näkökulmasta, huumoria unohtamatta.
Uusi juttu on myös pääkirjoitus, joista ensimmäistä tällä hetkellä luet. Pääkirjoitusten aiheet aaltoilevat monipuolisina, vaikka pyrimmekin jollain tavalla linkittämään aiheet rauhanturvaamiseen. Jatkossa pääkkäreitä ilmestyy HOW:iin pari kertaa kuukaudessa, eli suurinpiirtein parin viikon välein. Pääkkäreiden sisällöntuotannosta vastaavat allekirjoittanut sekä Wirénin Kimmo.