skip to main content

Palautetta sivustosta voi antaa Facebookissa tai Kuso- Kulkee palstalla.

Ja sit hei, sun kandee liittyy jäseneksi. Muistat vaan valita paikallisyhdistykseksi Hölkkäri On Web.

Pääkirjoitukset

Hyvä seppo, paha seppo

Serbia sai kansainvälistä kiitosta, kun 16 vuoden "aktiivisen" jahdin jälkeen kansallissankarin asemaan noussut ex-kenraali Ratko Mladic pidätettiin toukokuun lopussa. Hyvä juttu, että "Balkanin teurastajana" tunnettu, maailman etsityimpien sotarikollisten joukkoon kuuluva mies on viimein saatu kiinni ja vastaamaan teoistaan. Serbia nosti osakkeitaan kansainvälisissä neuvottelupöydissä, mutta kuinka läpinäkyvää tämä toiminta onkaan?

Eri uutistoimistojen mukaan Mladic on vakavasti sairas. Pidätyksen jälkeen ex-kenraalin asianajajat vaativatkin, että Ratko saisi jäädä Serbiaan, koska terveydentila ei välttämättä kestäisi matkaa Haagin. No, nyt tiedämme, että terveys kesti, koska mies on jo ehtinyt sotarikostuomioistuimessa kuuntelemaan hänelle suunnattuja syytöksiä muun muassa kansanmurhasta ja rikoksista ihmisyyttä vastaan sekä muun muassa Sarajevon siviilien tulittamisesta. Häntä syytetään myös erityisesti Srebrenican joukkoteloituksista kesäkuussa 1995.

Kävikö tässä nyt niin, että Serbia lykkäsi sotarikollisen pidätystä siihen asti, että hän ei ehdi saamaan edes tuomiota. Vakavasti sairaan Mladicin syytelista on sen verran pitkä, että oikeudenkäynnin valmisteluissa vierähtää helposti kuukausia, jopa vuoden päivät.

Geronimo EKIA

Yhden aikakauden loppu? Yhdysvallat julisti Osama bin Ladenin virallisesti kuolleeksi. Asian ympärillä vellovaa informaatiosotaa käydään kovaa vielä jokusia viikkoja. Koko ajan pulpahtelee esiin mitä ihmeellisimpiä "paljastuksia". Tuutin täyttää vain yhdestä lähteestä tuleva informaatio, jolta on vaikea suojautua. Haluaisin taas muistuttaa, että Pentagonissa on yli 500 palkattua media-ammattilaista loihtimassa tätä höttöä.  
OBL:sta tiedämme kuitenkin varsin vähän, mutta tiedämme sen, että hän oli verraton symboli molemmille "terrorismin vastaisen sodan" osapuolille. Oikeasti emme tiedä kuoliko OBL jenkkien iskussa Abbottabadin kaupungissa, vai kuoliko hän jo aikaisemmin, kuten edesmennyt Pakistanin pääministeri Benazir Bhuttokin on väittänyt. Yhdysvallat kuitenkin oli se taho, joka kuolleeksi julistamisen pystyi uskottavasti tekemään.

Tärkein kysymys on tietysti, että muuttukohan maailma nyt ja jos muuttuu, niin mihin suuntaan?
Halukkaiden valtioiden liittoutuma teki invaasion Afganistaniin loppuvuonna 2001 ja sai sille YK:n mandaatin kivestä hakkaamalla. Yhdysvaltain johtama liittouman hyökkäys Irakiin ei sitä saanut, mutta ei siihen juuri kukaan halunnut asettua poikkiteloinkaan.
USA:n sotajoukot on jo vetäytymässä Irakista, mutta läsnäolo toki jää ainaisiksi ajoiksi. Jenkit saivat haluamansa, eli Irakin öljykentät. Afgoistakin haluttaisiin poistua, mutta mieluummin niin, että kasvot säilyvät. Halu vähentää nykyisiä sotilasosallistumisia on selitettävissä Yhdysvaltojen konkurssikypsällä taloudella. Viimeiset kymmenen vuotta on taisteltu velkarahalla ja laskujen maksun aika tulee kuitenkin. Yritysmaailmassa tehdään kauppoja mm. ostettavan yrityksen rahoilla. Katseet kohdistuvat nyt Iraniin ja olisikin tarpeellista hankkia joku kiva syy, millä sinne päästäisiin. Iranissa on aika paljon öljyä vielä.

En kuitenkaan usko, että mikään muuttuu. Pieni hengähdystauko on ehkä ohjelmassa, mutta kohta jatketaan. Vaikkapa leimahduksella Lähi-idässä ja sitä rataa. Mikään ei muuta sitä tosiasiaa, että Yhdysvallat haluaa olla maailman johtovaltio ja intressit ovat edelleen Aasiassa. Keinot kyllä keksitään kun päämäärä on tiedossa.

Faitteriveljeys

Havahduin pari viikkoa sitten melkoisen mielenkiintoiseen tilanteeseen. Olin Helsingissä ruotsinkielisten teekkareiden kaljasuunnistuksessa. Mielenkiintoisen tästä yhtälöstä tekee se, että en puhu sanaakaan ruotsia enkä osaa suunnistaa Helsingissä. Mitä ihmettä siis olin tekemässä?
No, raotan totuutta hieman. Olin kyseisessä tapahtumassa kosovoaikaisen partiokaverini kutsumana. Tilannehan oli kaiken kaikkiaan aika huvittava, varsinkin kun en entuudestaan tuntenut koko porukasta kuin juuri mainitsemani partiokaverin. No, kaljasuunnistus meni kokonaisuutena hyvin, vaikka olinkin lähinnä sivustaseuraajan roolissa. Keskityin olennaiseen.


Olimme faitterikaverini kanssa kunnolla tekemisissä ensimmäistä kertaa yli neljään vuoteen. Edellisen kerran näimme joukkuetapaamisessa tammikuussa 2007. Mielenkiintoiseksi tämän tekee ajan pysähtyneisyys. Kotiuduimme Kosovosta kahdeksan vuotta sitten, mutta tuntui kuin olisimme vasta eilen lähteneet elämään omaa elämäämme. Paljon on molemmille sattunut ja tapahtunut, mutta faitteriveljeys ei näköjään kuole koskaan.
Kaljasuunnistuksen jälkeen ryhdyin pohtimaan, miksi emme ole tavanneet koko joukkueen voimin vuosikausiin. Alhaalla ollessamme olimme kuitenkin päivittäin tekemisissä tiiviissä yhteisössä. Hetken mietittyäni pääsin siihen lopputulokseen, että ei ole ollut yksinkertaisesti aikaa. Jokaiselle on mission jälkeen tullut perhettä, kenties taloprojekteja ja työkiireitä. Yhteisen tapaamisen järjestäminen pitäisi sopia jopa vuotta etukäteen, jotta varmasti mahdollisimman moni pääsisi paikalle.


Faitteriveljeys on mielenkiintoinen juttu. Yhteiset kokemukset yhdistävät meidät loppuiäksemme yhteen.

Pulina jatkukoon

Vaalit käytiin ja tulos on selvillä - sen osalta pulinat pois. Seuraavaksi väännetään hallituspohjaa ja sitten jaetaan ministerisalkkuja. Maanpuolustuksellisesta ja varsinkin sotilaallisesta kriisinhallinnan tulevaisuusnäkökulmasta katsellen haluankin käyttää tätä tilaisuutta hyväksi ja pohtia lähitulevaisuutta.

Utvan (Ulko- ja turvallisuuspolittisen valiokunnan) linjaukset ja pohtielmat määrittelevät sangen pitkälle mihin suuntaan mainittua politiikkaa halutaan viedä. Merkittävässä roolissa ovat siis nämä kyseiset poliitikot, jotka valiokuntaa miehittävät.

Ensiksi voidaan pohtia presidenttiä. Istuva presidentti Tarja Halonen vaihtuu vajaan vuoden päästä. Vielä emme tiedä kuka pestiä ryhtyy hoitamaan. Jos seuraava presidentti on Sauli Niinistö, niin hän varmastikin on asiallemme myönteisempi kuin ehkä joku muu vaihtoehto.

Seuraavat tärkeät pelurit ovat pää-, ulko- ja puolustusministerit. Kukaan yksin ei voi linjata aivan omiaan, mutta pienemmissä asioissa voivat vaikeuttaa asioiden kehittymistä huomattavastikin. Tässä kohtaa on nostettava puolustusministeri Jyri Häkämies framille, sillä hänen aikanaan rauhanturvaamissektorin asioita on parannettu enemmän kuin koskaan aiemmin. Kunnia myös sille kelle kunnia kuuluu, eli ex-kansliapäällikölle Kari Rimpille. Hän on henkilökohtaisesti saanut vakuutettua asioiden päällä istuvan ministerin oikeille urille. En epäile hetkeäkään, etteikö nykyinen kansliapäällikkö Arto Räty jatkaisi samalla linjalla, mutta jos ministerinä istuu joku känkkäränkkä, niin asiat eivät ehkä etene niin kuin me (kriisinhallintaväki) toivoisimme.

Ulkoministeri Alexander Stubbin uskon jatkavan ulkoasiainministerinä seuraavankin vaalikauden, mutta valtiovarainministeri vaihtuu. Rahakassan kalifi voi niin ikään terminoida esimerkiksi osallistumisemme Libanonin operaatioon, varsinkin, jos sen lähettämistä venytetään seuraavalle budjettikaudelle. Muistutan nyt vielä, että kansainvälinen sotilaallinen kriisinhallinta rahoitetaan ulko- ja puolustusministeriöiden budjetista.

Puolustusvoimien budjetti on joka tapauksessa tutkaimen alla. Menoja pitäisi leikata, mutta miten, niin se onkin vaikeampi ja laajempi kysymys.  
Me kansalaiset emme voi enää vaikuttaa salkkujen jakoon, joten joudumme vain toivomaan parasta.

Joko pian lähdetään?

Jokainen varmasti seuraa tällä hetkellä silmä tarkkana Libyan tilannetta. Ensimmäisenä aatoksena jokaisella faitterilla varmasti on, että tuossa kehittyy nyt uusi rauhanturvamissio, johon suomalaisetkin voisivat osallistua. Riippuen hieman sisällissodan lopputilanteesta ja voittajasta, rauhanturvaajia alueella varmasti tullaan tarvitsemaan. Jos ei muuten, niin estämään voittajaosapuolen terroriteot hävinneitä kohtaan.

Aika on otollinen uudelle missiolle. Tällä hetkellä Afganistanin ISAF-operaatiossa palvelee vajaat parisataa rauhanturvaajaa ja Somalian rannikolla merirosvojahdissa vielä toinen mokoma. Merirosvojahti päättyy Suomen osalta kuitenkin loppukeväästä, joten uudelle missiolle olisi taas tilaa. Varsinkin, kun jo parin vuoden ajan meillä on ollut alhaalla todella vähän joukkoja.

Länsinaapurimme Ruotsi päätti osallistua Libyan lentokieltoa valvovaan operaatioon useammalla koneella. Suomi sanoi heti alusta lähtien, että täältä ei lähetetä miehiä, eikä koneita Pohjois-Afrikkaan, ja hyvä niin. Vaikka uskonkin, että lähtövalmiita ja ennenkaikkea halukkaita taistelulentäjiä meiltäkin löytyvän. Tappioriski on liian suuri. Suomi on oikealla tiellä. Antaa länsinaapurin huseerata nyt, mennään hoitamaan homma kotiin sitten taistelujen päätyttyä.

Kaiken lisäksi meillä olisi joukot jo valmiiksi varustettuna. Täydessä valmiudessa olevat EUBG-joukot odottavat tällä hetkellä toimettomina Utissa ja Uudenmaan Prikaatissa. Siellä on valmiiksi koulutettuja sotilaita, joilla on varmasti kovat lähtöhalut tositoimiin. Kaiken lisäksi, EUBG:hen sitoutuneet sotilaat eivät tarvitse kotoa lähtölupaa, se on saatu jo aiemmin.

Satakunnan Kansan pääkirjoitus otti keskiviikkona 30. maaliskuuta kantaa Libyan tilanteeseen: ”Annetaan Naton hoitaa Bosnian sodan tapaan likainen työ. Meille sopii hyvin Martti Ahtisaaren lähettäminen sitten aikanaan kertomaan rauhanehdot.”