skip to main content

Palautetta sivustosta voi antaa Facebookissa tai Kuso- Kulkee palstalla.

Ja sit hei, sun kandee liittyy jäseneksi. Muistat vaan valita paikallisyhdistykseksi Hölkkäri On Web.

Pääkirjoitukset

Jugoslavia 20 - Afganistan 10

Suomalaiset rauhanturvaajat menivät Jugoslaviaan 20 ja Afganistaniin 10 vuotta sitten. Nyt kun näin vanhempana ja viisaampana tuota aikaa muistelee, niin sain itse olla todistamassa maailman ja rauhanturvaamisen muutosta juurikin vuosina 1992 - 2002. Joskin kokemukset olivat silloin verrattain subjektiivisia, mutta aika on tehnyt itsestänikin objektiivisen tutkijan mitä tuohon ajanjaksoon tulee.

Maailma muuttui rytinällä 90-luvun alussa kun kylmä oli loppuun sodittu. Alkoi ajanlaskussamme etsikkoaika - mitä mahtaa tapahtua ja mihin suuntaan asiat kehittyvät. Ajanlasku koki uuden, seuraavan kolauksen syyskuun 11. päivänä vuonna 2001.

 

Suomi, ja suomalaiset rauhanturvaajat, olivat ensijoukoissa kun maailman järjestystä aloitettiin uudelleen kirjoittamaan. Niin Jugoslaviassa vuonna 1992 kuin Afganistanissakin vuonna 2002. Rauhanturvahistoriamme ensimmäistä lukua, vuotta 1956 Suezilla, voitaneen pitää näihin tapahtumiin verrattavana.

 

90-luku viitoitti tietä siihen suuntaan, että rauhanturvaamisemme on muuttumassa kohti sotilaallista kriisinhallintaa. Osin kyse on sanahelinästä, jargonista ja terminologiasta, mutta kertoo myös maailman muuttumisesta. Maailma muuttui ja Suomi siinä mukana. Viime vuosituhannen lopussa käytiin erikoista keskustelua "vahvennetusta rauhanturvaamisesta" ja "rauhaanpakottamisesta". Erikoista sikäli, että kukaan ei ollut kunnolla määritellyt eikä miettinyt sanojen sisältöä. Keskustelu liittyi vahvasti siihen, kun UNPROFOR luovutti tehtävät Nato-johtoiselle IFOR:lle Daytonan rauhansopimuksen mukaisesti. Suomessa pohdittiin kovin, mihin suomalainen rauhanturvaaja saa asettaan tai asearsenaalia käyttää.

 

Loppuvuonna 2001 ei samankaltaista keskustelua enää käyty. Samanmielisten maiden koalitio lähtisi tukemaan Yhdysvaltojen julistamaa "sotaa terrorismia vastaan" ja suomalaisjoukko olikin Kabulissa cimic-toimissa tasan 10 vuotta sitten. Nato ei ollut lähtemässä Afganistaniin, vaan pyyntö Suomelle tuli Isosta-Britanniasta. Suomi lähti mukaan, kun oli näköpiirissä, että hankkeelle oltaisiin saamassa YK:n mandaatti ja kun muutkin pohjoismaat olisivat Afganistaniin menossa. Nato tuli mukaan vasta vuonna 2003.

 

Suomalaisen rauhanturvaamisen muuttuminen vuosina 1992 - 2002 on perin mielenkiintoista seurattavaa ja opittavaa muutoinkin. Se kertoo maailmasta ja Suomen suhteesta ympäröiviin tekijöihin. Jos mahdollista, niin lukekaa Charly Salonius-Pasternakin ja Pekka Visurin teos "Suomi rauhanturvaajana 1991 - 2006" ja mikäli vielä mahdollista, käykää kuuntelemassa kenrm Heikki Holman esitykset "rauhanturvaamisesta kriisinhallintaan". Nämä mainitut herrat ja teokset ovat muuttaneet allekirjoittaneen subjektista tekijästä objektiiviseksi seuraajaksi.

Tukipalveluiden peliliikkeitä

Puolustusvoimien uutislehti Ruotuväki uutisoi tuoreemmassa aviisissaan miten puolustusvoimat selkiyttää rauhanturvaajien tukipalveluja. Pakko myöntää, että on jo aikakin. Tähän asti operaatioissa loukkaantuneet rauhanturvaajat on valtion taholta lähestulkoon hylätty. Surullisia esimerkkejä on aivan viime vuodeltakin.

Ongelmaksi muodostuu, jos operaatiossa saatu vamma vaatii hoitoa mission päättymisen jälkeen. Silloin asia kuuluu siviiliterveydenhuollon piiriin. Se tietää melkoista paperisotaa muun muassa vakuutusyhtiöiden kanssa, jotta entinen rauhanturvaaja saisi edes jonkinmoista korvausta hoidosta ja siitä aiheutuneista mahdollisista kuluista.

Puolustusministeriö on tehnyt lakialoitteen, jonka mukaan tapaturmavakuutuslakia ja sotilastapaturmalakia muutettaisiin siten, että niissä otettaisiin paremmin huomioon sotilaallisen toiminnan erityispiirteet.

Korvauskäytäntöjä parantamaan on perustettu viime syksynä myös sotilastapaturma-asiain neuvottelukunta, jossa ovat edustettuina niin Pääesikunta, puolustusministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö ja HUS. Suunnitteilla on myös Työkyvyn arviointikeskuksen hyödyntäminen hoidon tarpeen arvioinnissa.

Aika näyttää onko puolustusvoimien tekemistä peliliikkeistä mitään hyötyä. Toivottavasti jonkinlainen ratkaisu saadaan aikaiseksi, jotta rauhanturvaajat voivat lähteä missioille turvallisin mielin luottaen siihen, että kyllä kruunu miehistään ja naisistaan huolen pitää. Toisin kuin nykyään.

Jos asiaan ei saada pikaista parannusta, saattaa rauhanturvamissioille halukkaiden määrä laskea merkittävästi, varsinkin Afganistanin osalta. Kuka tosissaan haluaa lähteä missiolle tietäen, että pahimmassa tapauksessa palaat kotiin pahasti loukkaantuneena ilman valtion suomaa turvaa toimeentulosta.

Kirjoitus kuuden vuoden pääksi

On aika tinata ja katsoa mitä kuusivuosi tuo tullessaan. Nimittäin; muutaman kuukauden kuluttua tehtävänsä aloittaa uusi Tasavaltamme Presidentti ja Puolustusvoimien Ylipäällikkö virassaan. Hänen kuusivuosi tuo maallemme ehkä mielenkiintoisen ajanjakson - jakson, jolloin Suomi on edustettuna YK:n vaihtuvana jäsenenä turvallisuusneuvostossa. Presidentti johtaa Suomen ulkopolitiikkaa yhdessä valtioneuvoston kanssa, sehän tiedetään, mutta mitä se tarkoittaisi meille rauhanturvaajille.

Se tarkoittaa lisää operaatioita, lisää henkilöitä kv. tehtäviin ja lisää rahaa kriisinhallintaan. Se on hyvä malli, trendi se. Nyt jo tiedetään, että Unifil-osallistumisemme on ainakin 200 turvaajaa vuonna 2012  ja 2013 kenties liki neljä sataa. Vaikka osallistumisemme Afganistanin operaatioon hiipuu näinä vuosina alle sadan, niin kuumeisesti etsitään lisää operaatioita mihin voisimme osallistua.

Vuoden 2013 keväällä Miss Pohjanmaa lähtee viimeiselle retkelleen puoleksi vuodeksi Välimerelle Unifilin Maritime-operaatioon ja samassa syssyssä osallistumme kahdella sadalla rauhanturvaajalla Afrikan mantereella kahteen eri missioon. Ulkona olevien rauhanturvaajien määrä on siis noin seitsemän sataa.

Kun 2015 koittaa, niin maavoimiemme operaatio Unifil:ssa on saatettu päätökseen. Ajankohtaan on aikaa enää noin kolme vuotta. Onneksi kriisejä maailmassa riittää, ja 2015 jälkeenkin suomalaisille rauhanturvaajille on maailmalla kysyntää. Vaikkakin Libanon ja Afganistan ovat jo siirtyneet osaksi kunniakasta rauhanturvahistoriaamme.

 

Hyvää Uutta Vuotta kaikille Rauhanturvaajille!

Onneksi on sentään kriisinhallintaa

Tietyt piirit ovat kummastelleet Suomen panostuksia sotilaalliseen kriisinhallintaan vaikka Puolustusvoimia kuristetaan mielettömillä säästötavoitteilla ja piirit ovat maalanneet mörköjä talon seiniin, kun reserviläisten kertausharjoitukset vähenevät. Ehkä nämä tahot ovat tarkoituksellisesti yhdistäneet kaksi aivan eri asiaa tarkoitushakuisesti toisiinsa. Puolustusvoimien kannaltakin on pelkästään hyvä, että kansainväliseen sotilaalliseen kriisinhallintaan osallistumisellemme on ulkopuolinen maksaja, eli UM ja PLM. PV:n omaa rahaa tähän ei "tuhlata".

Onneksi sentään on kansainvälinen kriisinhallinta eikä siihen kohdistu säästöpaineita.

 

Ulkomaan tehtävät ovat mitä parhainta kertausharjoitusta mitä rahalla vain voi saada. Niin reserviläisille kuin ammattisotilaillekin. Eikös panos kannata sijoittaa siihen, jossa on paras tuottokin?

Itse olisin vaatimassa lisää rahaa kattavaan kriisinhallintaan, jossa sotilaat ja siviilipuolen osaajat yhdessä suorittaisivat heille mandatoitua tehtävää. Katson, että muutaman vuoden aikana ulkomailla palvelevien sotapukuistemme määrää pitää nostaa tuonne lähelle tuhatta ja samalla ainakin pyrkiä kaksinkertaistamaan siviiilikrihaajien määrä tuonne kolmeen sataan.

 

Kaikki ammattilaiset ovat samaa mieltä, että sotilaallisesta kriisinhallinnasta ei saa säästää - jotkut uskaliaat, kuten minä, panostasivat lisääkin. Mielipiteitä voi lukea vaikka Hölkkärin Artikkeleista. Nyt, tässä poliittisessa ja taloudellisessa tilanteessa, tykätään suoltaa populistisia ja lyhytnäköisiä sammakoita suista, mutta kansainvälinen panostuksemme täytyy olla katsomista kauemmaksi ja pitkäjänteistä - nyt se ei sitä välttämättä ole.

 

Kun joka tapauksessa maksamme vuosittain niin YK:n jäsenmaksua ja YK:n erityistä rauhanturvamaksua, niin on meidän suomalaisten velvoite osallistua myös itse YK-operaatioihin, vaikuttaa ja vahtia miten rahaamme käytetään. Osa, eli noin kolmannes, Suomen maksamista rauhanturvadollareista palautetaan tilillemme takaisin. Osallistuminen YK-operaatioihin on siis taloudellisesti puoltavaa - se maksaa noin 2/3 siitä, mitä Nato/EU-operaatioihin osallistumisemme.

Karavaani kulkee ja koirat haukkuu

Nyt on mennyt Reserviläisliitolla puurot ja vellit sekaisin. Ressujen varapuheenjohtaja Osmo Suominen kummastelee Suomen intoa lähteä Libanoniin. Libanonin missio maksaa noin 21 miljoonaa euroa, ja Suomisen mukaan varteenotettava vaihtoehto olisi samalla rahalla kutsua 30 000 reserviläistä kertausharjoitukseen. Nyt on pakko kummastella tätä kannanottoa. Mikä onkaan reserviläiselle parempaa kertausharjoitusta kuin rauhanturvamissio?

Jos Libanoniin lähdetään vaikkapa jalkaväkikomppanian vahvuisella osastolla, on valtaosa joukosta reserviläisiä. Tämä on ilmeisesti Suomiselta päässyt unohtumaan.

Ilmeisesti Suominen ei itse ole koskaan käynyt alhaalla, koska hän ei tunnu tietävän mistä on kysymys.

Suominen otti kantaa maamme kriisinhallintapolitiikkaan maanantaina 5. joulukuuta Lapin Kadettipiirin, Lapin Reserviupseeripiirin ja Lapin Reserviläispiirin perinteisessä Itsenäisyyspäivän iltajuhlassa. Hän kummasteli puheessaan, miksi suomalaisia partioi ensi vuonna muun muassa Afganistanissa ja Libanonissa, vaikka samalla rahalla voitaisiin kutsua viidennes maamme reserviläisistä kertausharjoituksiin. Hän kritisoi myös Suomen osallistumista yhteensä yhdeksään rauhanturvamissioon samanaikaisesti.

No, faitterina jätän kuitenkin Suomisen puheet omaan arvoonsa. Karavaani kulkee ja koirat haukkuu.

In the service of peace