skip to main content

Palautetta sivustosta voi antaa Facebookissa tai Kuso- Kulkee palstalla.

Ja sit hei, sun kandee liittyy jäseneksi. Muistat vaan valita paikallisyhdistykseksi Hölkkäri On Web.

NarinaNurkka

Tervehdys Hölkkärin väki!

Miksei Suomessa pidetä huolta rt-veteraanien terveyden jälkihuollosta? Me Suomen parhaat sankarit kuljemme tuolla jossain henkemme kaupalla alentamassa amerikkalaisten pensanhintaa ja palkkiomme siitä on yleinen hyljeksintä. No, tämähän on kaikkien sotien veteraanien kohtalo. Tämä neljäs maailmansota on tosin pahin kaikista. Tähän tulee vielä loppu ja ahneille v * n kova hoppu. Sitä ennen voitaisiin vallata ainakin Tilkka takaisin ja räjäyttää presidentinlinna. Vaihdetaan samalla sinne Akseli Gallen-Kallelan alkuperäinen leijonalippu tuon ärsyttävän ristilipun tilalle. Kaikki joukolla mukaan samettivallankumoukseen, Kööpenhaminan malliin sano.

Syndroomaa ja kuppikuntia

"Tukholman syndrooma"?

 

Nyt ei muuta kuin internetin ihmeelliseen maailmaan tutkailemaan mitä tuo tarkoittaa, ei oikein voi käyttää tässä tapauksessa. Kosovossa ei pikkuposet olleet sulkeutuneita vaan hyvinkin avoimia. Niissä oli aina kiva vierailla ja usein noilla kävikin vaikkapa Villen porukkaa.  Meno oli rentoa, niin pikkuposella kuin Villessäkin - molemmilla palvelleena jäi tuo kuva. Libanonissa oli tervettä nokittelua Valan ja Panun jätkien kesken. Kummatkin nokittelivat Reconin ja pulliksen porukalle, mutta aina oli kiva vierailla Valan alueiden poseilla. Koskaan ei häädetty pois, ruokaakin sai ja oluetkin tarjottiin, jos pystyi ottamaan  :)  

Huollon tarpeellisuuden varmasti jokainen ymmärtää.  Libanonissa ei varmaankaan kukaan ollut kateellinen niille kavereille, jotka tuon parissa pakersivat.  Kosovossa ei aivan samassa mittakaavassa jätkillä ollut töitä - pitkälti perushuolto oli ulkoistettu. 
Pahimmat kuppikunnat niin Libanonissa kuin Kosovossa oli pääposeilla eli pulliksella ja Villessä.  Molemmista paikoista löytyi kavereita, jotka eivät juurikaan mission aikana edes poistuneet poseiltaan. Oma "saunakunta" oli elämän tärkein asia.

Luoteja on hessut varmasti ostaneet käiväröiden rahoilla samoin kuin Israelin valtio. Tuo on aika turhaa jeesustelua ja kaiken lisäksi jotkut ovat tuoneet reissulta autonkin - ja saaneet vielä rahaakin säästöön, eli ei kaikkien rahoilla ole varustettu osapuolia  ;)  

Kuinka turha tuo Unifil 1 oli, on sitten huomattavasti vaikeampi asia. Siihen ei ole yksiselitteistä vastausta. Libanon joutui kylmän sodan aikaina suurvaltojen pelinappulaksi ja yhden tutkielman mukaan Israelin sotaretkille oli niinkin yksinkertainen syy kuin raha. Beirutin satama tuotti enemmän kuin Haifan. Hezbollahiakaan tuskin olisi olemassa ilman suurvaltojen nokittelua. Jos joku on palvellut Libanonissa tai Kosovossa, josta on jäänyt noin synkkä mieli ja tuntien ettei ole tehnyt mitään, niin silloin pitää katsoa peiliin.

 

Tukholman syndroomaa

Olen aina ihmetellyt tätä Tukholman syndroomaa joka iskee rauhanturvaajin, menetetään kaikki perspektiivi suhteessa toisten tekemään työhön. Libanonissa tämä ilmeni asetteluna Vala vastaan Panu, kaikki muut olivat sitten jollain turistimatkalla? Ilman huoltoa ei Fassat pitkään patsastelisi alistajat päässä, tämän kun ymmärsi ei ollut vaikeaa vierailla myös ns pullamäellä ilman asennevammaa. Kosovossa onneksi tämä väheni pienten asemien poistuttua, mitkä mielestäni olivatkin usein ilmapiiriltään hyvin sulkeutuneita. Aikaisemmin toin esiin mielipiteeni Unifil 1:stä ja olen edelleen sitä mieltä että ko operaatio vain pahensi tilannetta viipymällä liian pitkään alueella.

Tällä mahdollistettiin sissiliikkeiden aseistautuminen ja tukiverkon luominen, nyt ollaan tilanteessa jossa Hessut uhkaavat koko maata. Kuinkahan moni luoti ostettiin rauhanturvaajan supailudollareilla???

SiniVihreälle baretille...

Sen verran että taisit olla pullamäellä kun kymppikaupoilla supailit ja otit vaan aurinkoa. Ite 24kk Lipseissä olleena ja Kosovon maakuntaa 13kk seilanneena voin sanoa että Libanonissa tehtiin työtä, Kosovossa supailtiin!

Kosovon, Bosnian ja Libanonin (Unifil 1.)

nähneenä voi sanoa vain, että noilla operaatioilla ei ole juurikaan tekemistä keskenään, operaatioiden koko olemus on erilainen. Jos operaatioiden vaarallisuuteen pitää ottaa kantaa sillä missä suomalaiset ovat joutuneet todella uhatuiksi, ei Balkanin operaatiota voi vaarallissuus asteikolla edes omasta mielestäni verrata Libanoniin, tai ainakaan en ole kokenut tuollaista kahdella Balkanin reissulla. Libanonissa oli todellisuutta joutua keskelle selkkauksia, lähelle ampumiset joskus vahingossa, joskus tahallaan olivat välillä päivittäisiä, koskaan ei tiennyt tsekkarilla mitä tapahtuu, tai mitä viereisen aseman joukot suunnittelevat, mitä ne eivät ole olleet Balkanilla, osapuolten täysi arvaamattamuus, vihamielisyydet Unifiliä kohtaan (IDF, IAF, SLA, Amal, Hezbollah, jne.) En tiedä mitä jollain asemilla on tehty, mutta Libanonissa ainakin omalla asemalla jouduttiin tekemään jatkuvasti töitä, erilaiset partiot, tsekkarit, pykälä ja oman aseman pyörittäminen, ei ollut paikallistyöntekijöitä tekemässä "likaiset" hommat kuten Balkanilla, aseman vahvuus oli muistaakseni 34 miestä, joista "vapaalla" oli tavallisesti vain muutama eli meillä ei edes järjestetty kunnon juominkejakaan. Toki vaikkapa Kosovossakin oli alkuaikoina jonkin verran läheltäpiti tilanteita. Se on totta, että Libanonissa välillä oltiin voimattomia vaikkapa IDF:n edessä, mutta kyllä se Merkavakin pysähtyy natolangoihin, tuokin tuli kokeiltua. Balkanilla voiman näyttö korostuu, mutta taitaapi siellä olla vieläkin alueita, missä NATO-joukot ei partioi lainkaan, etteivät provosoisi tiettyjä osapuolia ja joutuisi aseellisiin yhteenottoihin, laittomat puunhakkaajat jne. :)

p.s. netistä löytyy muuten hyviä tarinoita noista Libanonin vanhoista tapahtumista, hakusanaksi vaikkapa " vihan hedelmät ".

Kuso Kulkee

In the service of peace