- Tietoja
- Julkaistu: 09.08.2007
-
Kirjoittanut Pasi Turkki
-
Kategoria: NarinaNurkka
Olet narinassasi oikeassa tuosta, että paikallisilla yhdistyksillä on vanhoja YK-tauluja sun muita rekvisiittaa esillä tapahtumissaan. Yhdistys toimii niillä (usein valitettavan vähillä) voimavaroilla jotka sille on suotu jäsenten muodossa. Tällöin otetaan tuon porukan kanssa kaikki vanhat kuvat, videot, että saataisiin edes jotain näytettävää. Jokin on aina parempi kuin Ei mitään.On aina niin helppoa sanoa että ”kun siellä on niin vanhoja juttuja ja kuvia ja äijiä”. Mitä teit itse asian eteen? Toitko uusia kuvia? Tarjositko kuva-arkistoasi yhdistykselle lainaksi? Otitko posekavereita mukaan? Kirjoititko omista missioistasi lehteen? Et? Päätit erota kaikesta toiminnasta. Sehän se vasta näivettääkin kaiken. Entä jos kaikki UNIFIL. missioon asti palvelleet päättäisivät yht´äkkiä että ”Tää on tässä, nuoremmat jatkakoot.” ? Toimisiko liittokaan sen jälkeen? Olisitko valmis sitten kehittämään itse omaa yhdistystäsi ja sen kautta liittoa?
Mikään yhdistys ei toimi ilman aktiivisia jäseniä. Liitto ei toimi ilman aktiivisia yhdistyksiä. Olet valinnut tiesi, toivottavasti et kuitenkaan lopullisesti. Ei meitä Suomalaisia Rauhanturvaajia kuitenkaan ihan joka nurkalla tapaa. Meitä rauhanturvaajia yhdistää kuitenkin rohkeus. Rohkeutta riittää lähteä tuntemattomien turvaajakollegoiden kanssa tuhansien kilometrien päähän, aivan erilaiseen maahan ja totutella aivan eri sääntöihin. Miksi sitten ei riitä rohkeus tulla kotimaassa suomalaiseen saunaan, suomalaisten rauhanturvaajien kanssa vaihtamaan ajatuksia suomeksi ja vaikka oikeasti jopa kehittämään toimintaa?
Ymmärrän, tälläkin hetkellä on missioilla ympäri maailmaa ”meidän miehiä”, olivatpa sitten yhdistyksen kautta liitossa tai eivät, niin heitä sitoo suurelta osin vaitiolovelvollisuus. Monet kotiutuessaan perustavat perheen, luovat uraa, rakentavat kotia, ei siinäkään ole aikaa seesteiselle yhdistystoiminnalle. Nämäkin seikat osaltaan selittävät sen, miksi yhdistyksissä keski-iät ovat järjestään yli 30+, monissa jopa 40+. Tähän viitaten on helppo ymmärtää, miksi nyt on yhdistyksissä vallalla Kyproksen, Golanin ja Libanonin missioitten edustus vahvasti.
Jos ajateltaisiin lineaarisesti jatkuvuutta, Rauhanturvaajaliiton kannalta ~15-20 vuoden päästä olisi vallalla Bosnia-Kosovo-Afganistan porukan vahva osallistuminen. Tällöin olisi kuitenkin todennäköisesti sillä hetkellä missioilla olevien narinat kuultavissa, kun ”kaikki on niin Balkania, niin Balkania, erosin Liitosta….”. Tämä lineaarisuus ei kuitenkaan tule tapahtumaan, jos uudetkaan rauhanturvaajat eivät osallistu päätöksen tekoon, sisällöntuottamiseen ja yleensäkin ruohonjuuritason toimintaan. On niin helppoa vaan erota ja jättää muitten niskoille se omakin osallistumatta jättäminen ja toiminnan kehittäminen.
Terveisin
Pasi Turkki