skip to main content

Palautetta sivustosta voi antaa Facebookissa tai Kuso- Kulkee palstalla.

Ja sit hei, sun kandee liittyy jäseneksi. Muistat vaan valita paikallisyhdistykseksi Hölkkäri On Web.

NarinaNurkka

Morjesta Ilkka ja tiedoksi muutkin

Olen duunissa täällä Tullihallituksen Tuonti- ja autoverotusyksikössä. Haluan sen verran kommentoida tuota Sinun kirjoitustasi, että tuo korkojen verottaminen ei liity enää suoranaisesti Tulliin tai muuttoajoneuvon verotukseen (et niin kyllä suoranaisesti väittänytkään). Verohallinto on katsonut nämä Tullin palauttamat korot pääomatuloksi.

Tietenkin yksittäisellä vaitterille (tässä tapauksessa verovelvolliselle) tämä on yhtä ja samaa showta - viranomainen vain vaihtuu ja valtio verottaa...

Verotus

Onko muilla "vaittereilla" sama verottajan tulkinta?

Toin vuonna 1999 muuttoauton Suomeen, josta maksoin autoveron + verosta alv:n. Verot palautettiin oikeuden päätöksellä korkojen kanssa v 2006. Nyt verottaja on tulkinnut vuoden 2006 verotuksessa koron osuuden tuloverolain 32 § mukaan veronalaiseksi pääomatuloksi, josta tietenkin pitää maksaa verot. Ei näköjään meinaa tämä muuttoauton verotus ja siitä johtuva paperisota loppua koskaan. Auto on kyllä vanhentunut kohta 10 vuotta.

Kunnallisverohuojennus?

Kunnalla/kaupungilla on oikeus huojentaa tai poistaa kokonaan, kunnallisvero yksittäiseltä henkilöltä, joka ei käytä kunnan palveluja ulkomailla oleskelunsa aikana (Laki verotusmenettelystä 10 luku 88 § 2 mom 4 kohta). Kunnat eivät tätä mielellään myönnä, mutta kannattaa ennen lähtöä "kilpailuttaa" naapurikunnat. Omasta kunnasta voi ennen lähtöä kysyä asiasta ja mikäli päätös on kielteinen, soittaa naapurikuntaan ja muuttaa reissun ajaksi kirjat sinne. Antavat mielellään huojennuksen esim. puoleen, koska saavat siitä joka tapauksessa ylimääräistä tuloa.

Allekirjoittaneena olen kahdesti työskennellyt ulkomailla vuoden mittaisen jakson ja anonut huojentamista Kempeleen kunnalta, kunnankamreerin yksimielisestä päätöksestä johtuen kuitenkin tuloksetta. En mieti seuraavalla kerralla hetkeäkään ettenkö ennen lähtöä muuttaisi kirjani suoraan naapurikuntaan.

Sb-lehti on nosteessa

Nimimerkki JJ7 esitti mielipiteensä Liiton jäsenjulkaisusta. Olen kirjoittajan kanssa samaa mieltä siitä, että Sb-lehti oli aikoinaan tylsähkö aviisi. Viime vuosina sen sijaan lehti on nostanut profiiliaan monella tapaa. Lehden ulkoasu ja taitto on modernisoitunut. Sisältö on uudistunut uusien ja useampien henkilöiden ottaessa osaa sisällön tuottamiseen. Sinibaretti-lehti teetti myös ensimmäisen lukijatutkimuksensa, josta se sai päätoimittajaa lainatakseni ”synninpäästön”. Tutkimuksen tuloksista voi lukea lehden numerosta 3/07. Lehden kehitystyö ei suinkaan ollut mikään projekti joka olisi loppunut vaan pysyvä prosessi. Kahden vuoden kuluttua lehti on vielä parempi kuin tänään – kenties eri niminenkin.

Nimimerkki ÄP on toteamuksessaan ”UN-kopissa esittelijöinä olevista ikuisuuspykälämiehistä” aivan naulan kannassa. Itseäni suorastaan hirvittää tavata erilaisilla messuilla (vast.) valkoinen UN-kyhäelmä hiekkasäkkien tukemana ja siihen nojailevat satakiloiset eläkeläiset sininen baretti päässään. Markkinointi ja rt-informaation jakelu ei silloin ole enää houkuttelevaa tahi todenmukaista. Sellaiset ”messuosastot” kuuluisivat museoon eikä messuille.

Yhdistystoimintakin (ns. barettitouhu) tarvitsee uusia toimijoita kehittyäkseen. Sitä ei ainakaan kehitetä jäsenyydestä luopumalla ja puskasta huutamisilla. Välillä kuulen hätähuutoja vanhoilta yhdistysjääriltä, että nuoret pitäisi saada mukaan. On se ihan tottakin, mutta mielestäni ”nuori” ei tarkoita ikää vaan ajattelutapaa. Yhdistysten jäsenien pitää rohkeasti kyseenalaistaa vallitsevia toimintoja ja mieluusti esittää niille vaihtoehtoja.

Kimmo Wirén 

Hyvä JJ7 ja muutkin rauhanturvaajakollegat

Olet narinassasi oikeassa tuosta, että paikallisilla yhdistyksillä on vanhoja YK-tauluja sun muita rekvisiittaa esillä tapahtumissaan. Yhdistys toimii niillä (usein valitettavan vähillä) voimavaroilla jotka sille on suotu jäsenten muodossa. Tällöin otetaan tuon porukan kanssa kaikki vanhat kuvat, videot, että saataisiin edes jotain näytettävää. Jokin on aina parempi kuin Ei mitään.

On aina niin helppoa sanoa että ”kun siellä on niin vanhoja juttuja ja kuvia ja äijiä”. Mitä teit itse asian eteen? Toitko uusia kuvia? Tarjositko kuva-arkistoasi yhdistykselle lainaksi? Otitko posekavereita mukaan? Kirjoititko omista missioistasi lehteen? Et? Päätit erota kaikesta toiminnasta. Sehän se vasta näivettääkin kaiken. Entä jos kaikki UNIFIL. missioon asti palvelleet päättäisivät yht´äkkiä että ”Tää on tässä, nuoremmat jatkakoot.” ? Toimisiko liittokaan sen jälkeen? Olisitko valmis sitten kehittämään itse omaa yhdistystäsi ja sen kautta liittoa?

Mikään yhdistys ei toimi ilman aktiivisia jäseniä. Liitto ei toimi ilman aktiivisia yhdistyksiä. Olet valinnut tiesi, toivottavasti et kuitenkaan lopullisesti. Ei meitä Suomalaisia Rauhanturvaajia kuitenkaan ihan joka nurkalla tapaa. Meitä rauhanturvaajia yhdistää kuitenkin rohkeus. Rohkeutta riittää lähteä tuntemattomien turvaajakollegoiden kanssa tuhansien kilometrien päähän, aivan erilaiseen maahan ja totutella aivan eri sääntöihin. Miksi sitten ei riitä rohkeus tulla kotimaassa suomalaiseen saunaan, suomalaisten rauhanturvaajien kanssa vaihtamaan ajatuksia suomeksi ja vaikka oikeasti jopa kehittämään toimintaa?

Ymmärrän, tälläkin hetkellä on missioilla ympäri maailmaa ”meidän miehiä”, olivatpa sitten yhdistyksen kautta liitossa tai eivät, niin heitä sitoo suurelta osin vaitiolovelvollisuus. Monet kotiutuessaan perustavat perheen, luovat uraa, rakentavat kotia, ei siinäkään ole aikaa seesteiselle yhdistystoiminnalle. Nämäkin seikat osaltaan selittävät sen, miksi yhdistyksissä keski-iät ovat järjestään yli 30+, monissa jopa 40+.  Tähän viitaten on helppo ymmärtää, miksi nyt on yhdistyksissä vallalla Kyproksen, Golanin ja Libanonin missioitten edustus vahvasti.

Jos ajateltaisiin lineaarisesti jatkuvuutta, Rauhanturvaajaliiton kannalta ~15-20 vuoden päästä olisi vallalla Bosnia-Kosovo-Afganistan porukan vahva osallistuminen. Tällöin olisi kuitenkin todennäköisesti sillä hetkellä missioilla olevien narinat kuultavissa, kun ”kaikki on niin Balkania, niin Balkania, erosin Liitosta….”. Tämä lineaarisuus ei kuitenkaan tule tapahtumaan, jos uudetkaan rauhanturvaajat eivät osallistu päätöksen tekoon, sisällöntuottamiseen ja yleensäkin ruohonjuuritason toimintaan. On niin helppoa vaan erota ja jättää muitten niskoille se omakin osallistumatta jättäminen ja toiminnan kehittäminen.

Terveisin
Pasi Turkki

Kuso Kulkee

In the service of peace