skip to main content

Palautetta sivustosta voi antaa Facebookissa tai Kuso- Kulkee palstalla.

Ja sit hei, sun kandee liittyy jäseneksi. Muistat vaan valita paikallisyhdistykseksi Hölkkäri On Web.

NarinaNurkka

Palkka on hanurista!

Olen ollut reissussa pari kertaa. Asemanpäällikkönä ja Sähkötöidenjohtajana. Kokemus on hieno ja suosittelen niille, jotka elämäänsä haluavat vaihtelua. Mutta… Palkkaus on todella surkea. Esimerkiksi sähköasentaja työskentelee kriisinhallintatehtävissä 1.974,64 euron kuukausipalkalla (VL3). Normaali työtunneille laskettuna se on noin 11 euron tuntipalkka. Sähköasentajan normaalipalkka suomessa on 15,30€/tunti. Lisäksi on otettava huomioon, että joukoissa työskennellään 24/7. Normaalitöiden päälle tietysti vartioinnit, partiot ja jne… Kaiken kukkuraksi koulutusajalta ei makseta palkkaa, kesto 2-4 viikkoa. Sekä koulutuksen ja alaslähdön välinen aika yleensä 1-4 viikkoa on palkatonta aikaa. Mielestäni liittojen tehtävä olisi puuttua palkkaukseen kriisinhallintatehtävissä ja esimerkiksi sähköasentajien tulisi kieltäytyä lähtemästä kriisinhallinta tehtäviin kokonaan, ennen kuin palkkaus saadaan vastaamaan edes joiltain osin Suomalaista sähköasentajan palkkatasoa. Sähkäreistä nimittäin on todella huutava pula. Kaikille tutuille sähköasentajille on soitettu sitoumuksen ulkopuolella ja kysytty Kosovoon. Mutta eipä ole enää lähtijöitä.

Ajatelkaa myös toisinpäin

Pakko kommentoida tuota rt ja parisuhteen yhteensovittelua varsinkin jos kyse on lapsiperheestä. Jokaisen pitäisi ajatella asiaa myös toisinpäin, jäisittekö itse puoleksi vuodeksi tai vuodeksi hoitamaan lapsia ja siihen päälle kaikki muut asiat, jos puolisonne päättäisi lähteä ulkomaille töihin?

Ja toinen asia mikä varmaan helpottaisi paljon monenkin perheen lähtöä, PITÄKÄÄ perhe ajantasalla jo alusta saakka älkääkä pitäkö lähtöä vaan omana juttunanne! Jos jo tässä vaiheessa jätätte perheen kakkossijalle niin enpä yhtään ihmettele jos kengän kuva persuksiin ilmestyy. Myös kotona on omat vaikeutensa ja henkinen paine monessa lapsiperheessä kovaa, lapset kiukuttelee, puoliso väsynyt ja ikävissään ja pitäisi vaan jaksaa. Rt-aikana pitäisi se omaan napaan tuojottelun vähentyä ja panostaa parisuhteen hoitoon. Monikaan puoliso ei välttämättä sano miehelleen sitä mitä lähdöstä oikeasti ajattelee.

Myös miesten olisi hyvä avoimemmin keskustella keskenään omista parisuhdekokemuksistaan ja ongelmista joita on kohdannut. Ehkä parisuhteen täydellinen muuttuminen ei ole ihan kaikilla itsestäänselvää tai he eivät sitä edes ajattele.

Rauhanturvaajan kipua

Viime päivinä mediassa on ollut paljon puhetta Rovaniemen ampumistapauksesta jossa menehtyi kaksi ihmistä. Puhetta on ollut myös rauhanturvaajien hyvinvoinnista, koska nämä asiat linkittyivät vahvasti toisiinsa. Puhe tai paremminkin toiminta olisi pitänyt aloittaa jo kauan aikaa sitten.

On hyvä että kissa on viimeinkin nostettu pöydälle. Suomi on skandinavian ainoa maa, joka ei tarjoa rauhanturvaajilleen apua palveluksen jälkeen. Palvelussuhde loppuu siinä vaiheessa kun sotilas kävelee kotimaan tullista läpi. Tähän myös loppuu puolustusvoimien työnantajavastuu. Tällöin sotilas on täysin omillaan. Muissa skandinavian maissa kotiuttaminen tapahtuu vasta yhteisten keskustelujen jälkeen kotimaassa.

Itse olen palvellut n. 4 vuotta Libanonista Balkanin kautta Afganistaniin. Palvelus meni papereiden mukaan hienosti ja itsekin tunsin olevani ”parhaista parhain” ja elämäni kunnossa kaikin puolin. Reissuilla tuli nähtyä ja koettua sellaista mitä kaikki eivät voi käsittää. Minä pystyin. Ainakin siihen päivään asti kun masennus alkoi ottaa minusta otetta 3 vuotta palveluksen jälkeen. Tämän masennuksen aikana alkoi rauhanturvaamisen aikana koetut asiat korostua ja pahentaa olotilaani. Kuinka voin kertoa  että Libanonissa lähelle tippuneet lentopommit/kranaatit/suora tulitus olivat oikeastaan hauskaa, kirjaimellisesti pirun hauskaa. Tai Afganistanissa partiossa ollessani yöllä jokainen laukaus(häät yms) pistivät luulemaan että Taleban hyökkää.

Puolustusvoimista kerrottiin medialle ettei rauhanturvaajien henkisen hyvinvoinnin seurantaa ole koettu tarpeelliseksi, koska suurinosa sotilaista ei saa mitään seurauksia palveluksesta. He kertoivat vielä rauhanturvaaja on ”normaali suomalainen mies”. On selvää, että Rovaniemen tapaus on äärimmäinen ja valitettava esimerkki. Mutta entä se ”normaali suomalainen mies” joka nielee kipunsa vuosien ajan ja oireilee myöhemmin. ”Normaalilla suomalaisella miehellä” on joskus liiankin kohtalokkaat ongelman ratkaisu keinot. Nämä ei tule puolustusvoimien tietoon, ja miksi se heitä edes kiinnostaisikaan.

”Normaalina suomalaisena miehenä” en tietenkään hakenut apua. Kyllä tästä perkele selvitään itsekin, ajattelin silloin. Minulle ei todellakaan käynyt niin. Heräsin yöllä painajaisiin ja syöksyin vaimoni ja alle vuoden ikäiseni lapseni päälle suojallekseen heitä tulelta. Pelkäsin kovia ääniä, kauppakeskuksia jne. Mutta jotenkin sain pidettyä kulissit pystyssä erääseen päivään asti kun minut LAITETTIIN hoitoon.

Hoitavalle taholle selvisi nopeasti mistä on kysymys. Otettiin yhteys Puolustusvoimiin, joka kehoitti ottamaan yhteyttä paikalliseen terveyskeskukseen.

Isänmaa hylkäsi minut parhaassa iässäni 4 vuoden ulkomaanpalveluksen jälkeen. Sotilaat ovat tunnetusti olleet kertakäyttötavaraa. En olisi uskonut että Suomella olisi varaa hylätä meitä reippaita miehiä, jotka uskovat itsensä Suomelle.

On tullut koluttua

Vuosien varrella on tullut koluttua sekä UN- että KFOR operaatioita ja yhdyn muutamien kirjoittajien näkemyksiin siitä ettei niitä saa eikä voi verrata toisiinsa. Ainostaan minkä kautta niitä voidaan verrata on intressi-/kannattavuusvertailu eri operaatioiden välillä.

KFOR-operaatio on yhä enenemässä määrin alkanut muistuttamaan lähinnä humanitääristä operaatiota(toiset jopa puhuvat KFOR-operaatiosta enää poliisioperaationa) joten kyseinen operaatio on loitontunut siitä miksi sinne liki 10-vuotta sitten mentiin. Nyt varsinkin, kun kyseinen maakunta saavutti itsenäisyyden niin ehkä pitäisi Suomen valtion alkaa miettimään mikä on järkevää ja mikä ei - ettei Camp Villestä ala muodostumaan Suomen eteläisin varuskunta. Onhan tietysti asiassa yksi puoli jos esimerkiksi mietimme sitä millainen rooli Balkanilla on Yhdysvaltain armeijan silmissä. Kosovossa Camp Bondsteelissä sijaitseva Yhdysvaltain ehkä Euroopan suurimman tukikohtansa rooli on käyttää sitä merijalkaväen "välilaskupaikkana" esimerkiksi Afganistan operaatiota varten eli voidaan tulkita sitä niin, että kyseinen tukikohta toimisi ns. pehmeänä laskuna todelliseen operaatioon valmistauduttaessa. Jos tätä taustaa vasten ajatellaan asiaa niin tottahan samoista lähtökohdista mekin voisimme asiaa pyöritellä, mutta onko meillä kuitenkaan varaa siihen, koska meitä ei koko piskuisessa Suomessa ole, kuin ehkä New Yorkin kaupungin verran asukkaita.

Lue lisää: On tullut koluttua

Eroriidoista on turha syytellä RT-reissua

Rauhanturvaaminen on jokaisen omakohtainen valinta kuten puolison hankkiminenkin. Lapsethan sitten taas on rakkauden hedelmä.

Hankala parisuhde lastenhoidolla maustettuna on etenkin mukavuudenhaluiselle tyypille paljon epämieluisempi vaihtoehto kuin 6-12kk täysihoitoa jokapäiväisellä saunavuorolla muine etuineen...

RT-reissu ei ole paras mahdollinen tapa hoitaa perheasioitaan tai muita ongelmia kuntoon. Elämässä joutuu tekemään valintoja: pieni itsetutkiskelu ennen RT-tehtäviin hakeutumista on kohdallaan. Pakomatka on varmasti motiiveista huonoin. Alhaalta asiota on paha hoitaa ja elo ei pienessä yhteisössä ole helppoa murehtiessa.

Eronnut varmasti tarvitsee apua. Mikon esittämää linkkivinkkiä en suosittelisi kenellekään. Ensinnäkin valtion lipun käyttäminen ärsyttää isänmaallista sotilasta, sivuston kieliasu etenkin lakitermistön suhteen on harrastelijamaista ja lopuksi sivuston ylläpidon kommentti "kaikki avustus on tervetullutta" tuo mieleen lähinnä sivuston ylläpitäjän oman henkilökohtaisen edun tavoittelun jne.

Kiitos ja anteeksi, mutta mielestäni yhteiskuntavastaisuus ei sovi rauhanturvaajan ominaisuuksiin.

In the service of peace