skip to main content

Palautetta sivustosta voi antaa Facebookissa tai Kuso- Kulkee palstalla.

Ja sit hei, sun kandee liittyy jäseneksi. Muistat vaan valita paikallisyhdistykseksi Hölkkäri On Web.

Kerron tässä tarinan joka on jostain syystä jäänyt mieleeni, ehkä siitäkin syystä että se jäi ikuiseksi mysteerioksi niin kuin myöhemmin tapahtunut juhannuskokon liian aikainen sytyttäminenkin.

Elettiin aikaa saarella jolloin kaksi komppaniaa pataljoonassa hoiti varsinaisia turvaamisoperaatioita ja komppaniamme oli pääosin sijoitettuna Finneaglesiin ja lentokentälle. Yksi joukkue oli sijoitettuna vuoroviikkoina Lehtoon jossa muistini mukaan oli jonkin tyyppinen Op. Joukkueen johtajana oli yli. jota kutsuttiin jostain syystä Mikkihiireksi. Ja tästä oikeastaan tarina alkaa tai menee erityisen sekavaksi ja monimutkaiseksi, mutta sekin on tarkoitettu että älkää antako senkään häiritä vaan seuratkaa kultaista lankaa joka on erittäin taitavasti punottu...

Messissä (legendaarinen Haukkabaari) oli myynnissä kinkkupaketteja jotka osaava messimies oli kirjevaakaa apuna käyttäen tasapuolisesti punninnut (epäilen että kuormasta syötiin jkv...) voipaperilla päällystettyihin paketteihin joita sitten suolaisen tarpeeseen virvokkeiden kanssa hienostuneesti nautittiin. Mitä nyt sinappia oli kyytipoikana... No, tarina jatkuu. mikkihiiri oli hankkinut OP:lle (Lehtoon) itseään varten ko. lihajalostetta aikomuksena nautiskella sitä ylhäisessä yksinäisyydessä suorittaen offiseerin velvollisuuksia miehistön hyvinvoinnin takeeksi. Mutta nyt kävi niin, että kun rauhanturvaamistyössä (ja osin messissä) itsensä uuvuttaneet miehistön jäsenet saapuivat messikuljetuksella lehtoon niin voi kuvitella, että nälkä oli suuri ja ne mainitut kinkut oli unohtuneet messin kaasulla toimivaan jääkaappiin. Nälän kohteeksi joutui, kuinkas ollakaan Mikkihiiren kinkut tai se kinkkupaketti jonka hän oli jääkaappiin tallettanut omia tarpeitaan silmälläpitäen.

No, se yö meni siinä briiffauksen merkeissä ja koitti aamu ja aamupykälämieskin oli jo raastettu pedin lämmöstä ulkoilemaan appelsiinilehtoon. Loppuporukka koki varmaan uransa karmeimman herätyksen. Ilmoille kajahti vertahyydyttävä (ja tämä tapahtui paljon ennen sitä kuuluisaa veretseisauttavaa vaalivoittoa...) karjaisu: "KUKA SÖI SEN KINKUN, KUKA SAATANA SÖI SEN KINKUN!!!" Tarina ei kerro sitä, että kuinka moni joutui vaihtamaan kalsarit herätyksen jälkeen. Mutta varmaa on se, että syöjää ei löydetty lukuisista kuulusteluista huolimatta ja kuuluisteluihin osallistuivat kaikki komppanian kynnellekykenevät ja asian tiimoilta pidettiin lukuisia briiffareita vielä kuukausia tapahtuneen jälkeen. Allekirjoittanutkin vieraili rikospaikalla vielä vuosi kotiutumisen jälkeenkin, mutta mitään asiaa valaisevaa ei tullut ilmi. Että jos tämän loogisen tarinan joku sellainen lukee niin luulisin olevan jo suhteellisen turvallista tehdä se tarvittava paljastus tai tunnustus. Minä se en kuitenkaan ollut. Ja tämä tarina on tosi.