skip to main content

Palautetta sivustosta voi antaa Facebookissa tai Kuso- Kulkee palstalla.

Ja sit hei, sun kandee liittyy jäseneksi. Muistat vaan valita paikallisyhdistykseksi Hölkkäri On Web.

bisser_kaunisharju

Juuri kun Julianus Annualis oli julkaissut upgradetun version 2.011 uudesta nakastaan, ehti BisserWisser tuuppaamaan kysymyksiä bittitorven läpitse rauhanturvaajien rekryn lähteille. Nimittäin, Porin Prikaatin salaisten sammioiden uutteesta saatiin puristettua elämän nälkäistä nektaariinia lievittämään tietämättömyyden janoa. BisserWisserille salaisia ansioita raottaa Pasi Kaunisharju juuri sen verran, että mahtaisi Julian Assangea harmituttaa jos olisi tiennyt tästä yhtään etukäteen. Howileaks paljastaa seuraavissa virkkeissä kaiken olennaisen:



BisserWisser: Talvista ajankohtaa Huovinrinteelle Sir! Aivan aluksi haluan kysyä, millainen on tavallinen työpäiväsi, jos sellaista edes on, ja jatkan kysymyksillä, kuten millainen armeija teitä siellä rekryalalla toimii tällä hetkellä? Kaatuuko joskus seinät päälle, kiristääkö aikataulut, ovatko paperivuoret valtavia ja tulviiko bittivirta yli tietokoneiden?

Pasi Kaunisharju:
Terwehdys parahin BW ja samalla oikein mellevää vuotta 2011 kaikille Hölkkärin lukijoille!!
Tavallinen työpäivä? Hmm... Oikeastaan "normi" -työpäivää ei ole ollut sitten vuoden 1998 elokuun, jolloin heittäydyin kansainvälisten haasteiden riepottelemaksi Niinisaloon YK-Koulutuskeskukseen! Omassa tehtävässäni ei juurikaan ole kahta samanlaista päivää, mikä vallan mahdottomasti auttaa jaksamaan tässä melkoisen hektiseksi luonnehdittavassa tehtävässä. Tilanteiden vaihtelevuus, nopeaa reagointia vaativat asiat sekä mielenkiintoisiin persooniin törmääminen rekrytoinnissa, tuovat työhön mielekkyyttä roppa-kaupalla, puhumattakaan aivan järkyttävän upeista työkavereista!

Rekrytointitoimialalla työskentelee täällä Porin Prikaatissa nyt 7 henkilöä. Rytmiryhmämme koostuu neljästä rekrytointisihteerin tehtävästä, hakukäsittelijän tehtävästä sekä kriisinhallinnan henkilötietojärjestelmän vastuuhenkilön tehtävästä ja omasta toimialajohtajan tehtävästä. Remmiin on tulossa keväällä myös kahdeksas, ns rekrytointi-aliupseerin tehtävä, joka näin myös rekrytointi-ilmoituksena Hölkkärin lukijoille julkaistakoon!
Tällä hetkellä kun Afganistanin tuleva maaliskuun rotaatio on työn alla (joskin rekrytointi suoritettu), Kosovon pääosat on saatu kotiin ja henkilöasiakirjojen käsittely täällä alkaa, on tilanne suht rauhallinen, eli olemme tässä matkan varrella ennättäneet jopa tukea myös merivoimien ensimmäisen operaation aloitustalkoita, ei kuitenkaan rekrytoinnin, vaan teknisen osaamisen puolelta. Eli paperipinot eivät juuri tällä hetkellä uhkaa kaatua työskentelijöiden päälle eivätkä näin ollen vaaranna työturvallisuutta! Kiire toimialalla on kuitenkin välillä todella kova, koska usein nopealla aikavälillä laaditut poliittiset päätökset joukkojen perustamisesta ja toimialueelle lähettämisestä sekä kokoonpanojen muuttamiset, aiheuttavat täällä päässä painetta kireillä aikatauluillaan. Voimakas bittivirta siis aina välillä pyyhkäisee myös allekirjoittaneen kaljuuntuvalta päälaelta loputkin hius-tupposet tipotiehensä...

BW: Kaikkia aina kiinnostaa haastattelun sankarimme palvelushistoria. Eli missä tehtävissä oletkaan palvellut vuosien saatossa ja miksi löydät nyt itsesi Porin Prikaatista vastaamassa pompöösin BisserWisserin kulmikkaisiin kysymyksiin?

PK:
Allekirjoittanut aloitti vaatimattoman sotilasuransa varusmiestaistelijana (aseseppä-au) vuonna 1986 Ilmavoimien Teknillisessä Koulussa Kuoreveden Hallissa, joskin varusmiehenä palvelin myös Savon Prikaatissa Mikkelissä sekä Asekoulussa Kokkolassa. Varsin mielenkiintoisen varusmiesajan loppuaikana heräsi ajatus hakeutua kruunun leipiin ja tässä sitä ollaan. Aktiivipalvelus alkoi Asevarikko 6:lta Orivedeltä taisteluvälineupseerina, josta Lappeenrannassa ja Kokkolassa saadun perussotilaskoulutuksen jälkeen siirryin Pioneerivarikon Parkanon Varikko-Osaston, nykyisen Parkanon Pioneerivarikon leipiin. Siellä hurahti lähes 10 vuotta monessa eri tehtävässä ja 1998 elokuussa löysin itseni Tykistöprikaatin YK-Koulutuskeskuksesta komentoalan toimistopäällikön tehtävästä. YK-Koulutuskeskushan itsenäistyi 1.1.2001 nimelle Puolustusvoimien Kansainvälinen Keskus. Ja koska kaikki hyvä päättyy aikanaan, tuli rauhanturvapalveluksesta 2006 joulukuussa kotiuduttuani eteen vaikea kysymys: siirrynkö Niinisalosta keskuksen mukana Tuusulaan vai mitä? Vaimoni työtehtävä siirtyi PVKVK:n tehtäväjaon seurauksena Porin Prikaatiin 1.1.2008, joten tänne Huovinrinteelle johti siten omakin polkuni Niinisalosta siirtyvien etujoukoissa vuoden 2007 syyskuussa.
Kriisinhallintakokemusta on kahdelta missiolta Bosniasta, yhteensä reilut pari vuotta. Tehtävinä molemmilla kerroilla oli henkilöstöalan toimistopäällikön tehtävä (OIC S1). Muut joukot ja toimialueet ovat tulleet tutuiksi näiden reilun kymmenen vuoden aikana tehtyjen virkamatkojen yhteydessä.

BW: Voisi kuvitella, että siirtyminen vuoden mittaisista palvelusajoista lyhyisiin 4-6 kk kestäviin pesteihin, tai vieläkin lyhyempiin, on lisännyt rekryalan työpainetta merkittävästi. Mitä tilastot sanovat hakijamääristä kontra vapaat pestit per vuosi. Millaisista henkilöistä on tällä hetkellä huutavin tarve?

PK:
Hakijamäärä on nyt viime vuosina tasaantunut noin kahden tuhannen hakijan tietämille vuodessa. On selvää, että esim Tshadissa Goz Beidassa olleen yksikön vaihtuminen 4 kuukauden välein, oli kovaa puristusta, ei yksin omaan henkilöstöpuolella, vaan myös huollon ja Porin Prikaatin Kriisinhallintakeskuksen koulutusjärjestelyidenkin taholla. 6 kuukauden pestit eivät rasita niin voimakkaasti, koska rotaatiokoulutukset on kuitenkin suunniteltu 6 kuukauden vaihtorytmille. Rekrytoinnissa nuo Tshadin 4 kuukauden mittaiset palvelussuhteet (vailla jatkomahdollisuutta) aiheuttavat vaikeammin rekrytoitavien tehtävien suhteen aina ongelmia, koska vaihtuvuus, totta kai, lisääntyy myös rekrytoinnin kannalta haasteellisina pidettyjen tehtävien puolella. Tuo 4 kuukauden rotaatiorytmi ei siis saa toimialaltamme kovin suuria pisteitä. Kuuden kuukauden rotaatioissa, kuten nyt esim Afganistanin kohdalla, iso osa niistä tehtävänhoitajista, joille on ensin laadittu tuo 6 kuukauden palvelussitoumus, kuitenkin jatkaa toiset 6 kuukautta, joten liikaa vaihtuvuutta ei juuri synny. Poikkeuksen Afganistanin operaatiossa muodostaa lähinnä jääkärijoukkue (maaliskuussa 2011 jääkärikomppania), jossa pääosa tehtävänhoitajista vaihtuu 6 kuukauden välein. Näin voidaan mm hankkia mahdollisimman monelle kansainvälisen valmiusjoukko -koulutuksen (SKVJ) varusmiespalveluksen aikana saaneelle henkilölle sotilaallista kriisinhallintakokemusta, jota varten heidät on koulutettu.
Hakijoina on nyt myös varsin paljon sellaisia miehistöön ja alipäällystöön kuuluvia henkilöitä, joille ei kriisinhallintajoukkojen nykykokoonpanoissa juurikaan tehtäviä enää löydy. Huollon tehtäviä pyritään kriisinhallintajoukoissa ulkoistamaan tai niistä vastaa joku muu operaatioon osallistuva maa, eli perinteisiä ja arvostettuja "yleismiesjantusia" ei enää juuri kuulu kokoonpanoihin. Tämä aiheuttaa monille hakijoille närkästystä, koska uskollisesti vuodesta toiseen hakeutuvina, tehtävää joukoista ei kuitenkaan tunnu kuuluvan. Korostan näissä tilanteissa sitä, ettei hakeutuvissa henkilöissä ole missään nimessä mitään vikaa, sopivaa tehtävää vain ei löydy. Jokaisen hakijan tulee ymmärtää, että emme toimi elämysmatkatoimistona, vaan vakaa pyrkimyksemme on valita sopiva henkilö kuhunkin tehtävään, työnantajan edustajina. Joskus se onnistuu erinomaisesti ja joskus taas hieman huonommin, ihmisiä kun täälläkin vain olemme.
Huutavin tarve? Elämme lähes kädestä suuhun -menetelmällä edelleen varsinkin lääkäreiden kanssa. Kovin pitkälle aikajaksolle vietyä seuraajasuunnitelmaa ei ko alan tehtävissä voi laatia.

BW: Löytyykö vielä pestejä ammattitaidottomalle, mutta innokkaalle tulevalle rauhanturvaajalle, ns. perus-jakkejääkärille?

PK:
Kuten jo edellisessä kappaleessa mainitsin, ei joukkojen kokoonpanoista enää juurikaan löydy mainitsemiasi "perus-jakkejääkäri" -tehtäviä. Tehtävistä on muodostunut joukko erilaisia erikoistehtäviä, joihin usein on vaatimuksena joko tietty siviilitutkinto ja työkokemus, tai varusmieskoulutuksen aikainen perusosaaminen, jalostettuna kertausharjoitusten tuomalla täydennyskoulutuksella. SKVJ -koulutuksen saaneet ja erityisesti hiljakkoin em koulutuksesta kotiutuneet ovat oma lukunsa, koska vaikkei siviilikoulutusta ja työkokemusta juurikaan vielä ole, käytetään heitä sellaisissa tehtävissä, joita em koulutuksella voidaan menestyksekkäästi hoitaa, nuoresta iästä huolimatta. Tästä on hyviä kokemuksia niin Tshadista, Kosovosta kuin Afganistanistakin.
Tässä vaiheessa on ehkä hyvä mainita, että esim em päällystölle kohdennetuissa erikoistehtävissä, missä ei välttämättä vaadita pitkälle vietyä sotilasjohtamisen tasoa, voidaan käyttää varsin hyvin sekä alipäällystöön tai miehistöön kuuluvia henkilöitä.
Kielitaito on tällä hetkellä myös varsin positiivinen osaamisala, eli pelkällä Savon murteella ei yksikään taistelija enää selviä retkestään. Tehtävien menestyksekäs hoitaminen kun vaatii entisestä enemmän kanssakäymistä operaatioiden muiden osallistujamaiden henkilöstön kanssa.

BW: Hölkkäri lienee ainut kanava PV:n kriha-sivujen lisäksi, missä papereiden sisäänlaittoa miettivä saa oikeaa tietoa hakeutumisesta ja palveluksesta. Voisiko kuvitella, että PORPR-rekry ottaisi Hölkkärissä asiantuntijan roolin ja alkaisi jakamaan tietoa perusasioista ja muista kuvioista kysymyksiensä kanssa päihtyville utelijoille ihan viranomaistahona?

PK:
Asia kuulostaa vilpittömän hyvältä, jota tarkastelemme täällä Huovinrinteen mäntymetsän siimeksessä. Pestin menestyksekäs hoitaminen on kuitenkin pitkälti resurssikysymys, mutta katsotaan mitä voimme tehdä.

Kuso Kulkee

In the service of peace